Mihin järjestykseen asettaisitte noin niin kuin eri vammaisuuslajit arvoasteikolla? Rehellisesti!Olen joskus kuullut että liikenteessä vammautuneet alunperin terveet henkilöt arvostetaan korkeimmalle. Sankarin sädekehä.
Paljon esillä medioissa myönteisessä sävyssä. No sen jälkeen tulee sekalainen ryhmä eri tavalla aikuisena vammautuneita, kuitenkin toimintakykyisiä kansalaisia,joiden ulkonäkökin suht.normaali. Alempiin kastiluokkiin alkaa kuulua jo sitten lapsena vammautuneita tai sairastuneita joilla on yleensä seurauksena erilaisia kasvuhäiriöitä,elikkä ulkonäkö on jollain tavalla hiukan poikkeava.
Päässä ei mitään vikaa. Ihmiset suhtautuu hiukan säälien. Toiseksi alimpaan lokeroon lyhytkasvuiset ja koht. vaikeasti CP-vammaiset. Ihmiset jo kauhistelee. No alimpana toivomuslistalla lienee kehitysvammaiset, sehän on jo tragedia. Väitän että tämä on todellisuutta, ja itsekin katselen tätä asiaa noista alakasteista käsin, en ylhäältäpäin. Tästäköhän johtuu että liikenteessä vammautuneet ovat joskus puuhastelleet itselleen omaa järjestöä,ettei tarvitsisi kuulua samaan edunvalvontaporukkaan meidän syntymähörhöjen kanssa? Invalidiyhdistyksissäkin kuulee ja näkee joskus tämän asenteen.
Paljon esillä medioissa myönteisessä sävyssä. No sen jälkeen tulee sekalainen ryhmä eri tavalla aikuisena vammautuneita, kuitenkin toimintakykyisiä kansalaisia,joiden ulkonäkökin suht.normaali. Alempiin kastiluokkiin alkaa kuulua jo sitten lapsena vammautuneita tai sairastuneita joilla on yleensä seurauksena erilaisia kasvuhäiriöitä,elikkä ulkonäkö on jollain tavalla hiukan poikkeava.
Päässä ei mitään vikaa. Ihmiset suhtautuu hiukan säälien. Toiseksi alimpaan lokeroon lyhytkasvuiset ja koht. vaikeasti CP-vammaiset. Ihmiset jo kauhistelee. No alimpana toivomuslistalla lienee kehitysvammaiset, sehän on jo tragedia. Väitän että tämä on todellisuutta, ja itsekin katselen tätä asiaa noista alakasteista käsin, en ylhäältäpäin. Tästäköhän johtuu että liikenteessä vammautuneet ovat joskus puuhastelleet itselleen omaa järjestöä,ettei tarvitsisi kuulua samaan edunvalvontaporukkaan meidän syntymähörhöjen kanssa? Invalidiyhdistyksissäkin kuulee ja näkee joskus tämän asenteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kastijako on lopetettu jo 1500 luvulla Suomessa, joten tuohon mä en tosiaankaan rupee... Mä inhoan muutenkin ihmisten luokittelua yhden ominaisuuden perusteella, aika lyhytkatseista hommaa.. Enkä mä nyt nää, että onko rattijuoppo, joka kolarista selviää hengissä ja halvaantuu yhtään sankari verrattuna syntyperäisesti liikuntavammaiseen ihmiseen nähden... Mutta se mun on rehellisesti myönnettävä, että kehitysvammaiset, jotka ovat älyllisesti suht paljon jäljessä normaalista kehityksestä on ehkä hieman alempana, mutta VAIN siksi, että heidän kanssa ei kykene olemaan samalla aaltopituudella ja ymmärtämään heidän aivoituksiaan, MUTTA ihmisinä he ovat yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa vammainen tai terve.
Olin viimeyönä baarissa.... sielä paarissa oli töissä nainen joka on kaunis ja älykäs ja sillä on ajtuksia.....(tunnemme toisiamme hiukan) sielä baarissa oli myös asiakas kuvankaunis (vertaa lehtien sivulle) sillä minä näen toisin, koska minä näin sen "tavallisen" kauniin naisen sisälle jotenkin.
Kastijakoa en tehnyt mutta tiedostimpahan vain että aina sitä jonkin verran vertailee ja sitten pitää hyvänä sitä mikä itselle sopii.
ja eri aaltopituuksiahan löytyy kaikilta ihmisiltä riippumatta terveyden tasosta. Mulla on pari tuttavaa/ystävää jotka on määritelty lievästi kehitysvamm/heikkolahjaiseksi, elikkä kouluja eivät ole paljon pystyneet käymään. Silti heidän kanssa pystyy puhumaan aivan normaalisti ja normaaleista asioista. Ei tietysti hienoilla filosofisilla sanakäänteillä ja jatkuvalla älyllisellä pommituksella. Akateemiset älyllään snobbailijat voivat tosiaan tuntea itsensä eri aaltopituudella olevaksi.
Mitähän ne kastit muuten silloin 1500-luvulla oli?
Minä olen luullut että vain Intiassa on kastijako.Eikös meillä ollut ennemminkin luokkajako, loiset, torpparit, talonpojat, porvarit, aatelisto ja papisto.ja mitä niitä olikaan.
Mutta en kummastele yhtään kysymystäsi. Kyllä tuota lokerointia esiintyy arkielämässä, niin vammaa tuntemattomien kuin vammaisten keskinäsen kannssakäymisenkin puitteissa. Niinhän se toimii vammattomien ihmistenkin parissa usein, harmi. Toisaalta on kyllä hyvä asia, että eri vammaisryhmillä on omat katto-organisaationsa, koska kuitenkin vammasta huolimatta on mm. kuntoutuksen, apuvälineiden, tms. painopiste hiukan erilailla asettuva. Totta, että keskinäiset erot eri haitta-asteisten välillä saattavat olla hiuksen hienot, mutta johonkin rajanvetoa on vedettävä, olkoon se silloin invalidiliiitto, cp-liitto, kehitysvammaliitto, näkövammaliitto, keuhko...jne...jokaiseen saattaa kuulua monia erilaisia oireyhtymiä omaavia vammaisia. Kukaan ei kiellä hyödyntämästä eri vammaisjärjestöjen tarjontaa, jos on jäsenenä.
Mietin tuota eriarvoisuutta, se on meissä ihmissä ehkä ennakkoluuloa. Mutta eri asia on kyetä olemaan välittämättä. Sitä tasa-arvoa saa vain olemalla itse tas-arvoinen, vaatimalla toisiltakin sitä ja välittämättä muusta.
Arvot ovat tämän päivän yhteiskunnassa muualla kuin lähimmäisestä välittämisessä. Tulosvastuu, tehokkuus, kauneus...litania on pitkä. Eihän älykkyyosamäärän alhaisuus tee ihmisarvottomaksi, me kanssaihmiset arvotamme.
kantaa yritykseesi aikaansaada jokinlaisen hierarkiaan niin voisikohan tuon vammautuneiden ymmärtäminen johtua niinkin yksinkertaisesta syystä että vammattomilla on helpointa samastua meihin. Olemmehan kerran olleet itsekin vammattomia ja vammautuminen vaan osoittaa konkreettisesti kuinka pienestä on kiinni etteikö itse vammautuisi. Helposti pelätään sellaista mitä ei ymmärretä ja tämä herättää ennakkoasenteita tuntematonta kohtaan. Mitä vaikeampi toiseen on saada kontaktia sen suuremmaksi pelko tulee ja sen enemmän ennakkoasenteita herää.
Mitä eri edunvalvontaan liittyy niin onhan muillakin omat edunvalvontaryhmänsä. Tarpeemme ei välttämättä ole yhtenevät tämähän pätee muissakin vammaisryhmissä. Esimerkiksi ei tarvitse ottaa kun vaikka miten toimeentulonsa järjestää tulevaisuudessa. Meillä aikuisiällä vammautuneilla on monesti työ- ja opiskeluhistoria takana. Yhdessä hetkessä voit menettää kaiken. Harva meistä tekee urasuunnitelman sen mukaan että vammautuisimme tulevaisuudessa.
Vammaisena syntyneillä tai esim. synnytyksessä vammautuneilla on se etu puolellaan että he voivat suunnitella tuon opiskelun sen mukaan mihin he kykenevät.
En ole katkera enkä kadehdi ketään toista vammaista vaikka omat tulevaisuuden suunnitelmat menivätkin uusiksi yhdessä yössä. Eiköhän ole tärkeämpi suunnata energiansa muualle kun yritykseen herättää eripuraa vammaisten kesken.
vammautumiseen varmaan pitää paikkansa. En ole ainakaan kuulut että joku olisi yhdessä yössä aikuisena kutistunut lyhytkasvuiseksi.