Moikka!
Oon 4 kk vanhan tytön äiti ja oon kokenu kauheeta syyllistämistä siitä, että oma maito ei riitä ja joudun turvautumaan korvikkeeseen. Mietin, että onko tää vaan mun omassa päässäni vai onks muut vastaavassa tilanteessa olevat kokenu samaa??
Meijän neiti oli tosi pieni syntyessään ja sairaalasta käskettiin antamaan imetyksen ohella korviketta. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin voinut täysimettää, mutta kun ei vaan maitoa tule niin ei. Tuntuu hirvittävän pahalta muiden kommentit, että imetä vaan enemmän. Alussa makasin monta päivää sängyssä ja imetin käytännössä koko ajan. Maitoa on kuitenkin koko ajan tullut ja tulee vieläkin. Yritän imettää niin pitkään kun pystyn, mutta nyt näyttää pahalta kun tyttö on ruvennut nukkumaan koko yön ja sehän luonnollisesti vähentää maidon tuotantoa. Vasta aamulla imetän. Sen lisäksi päivisin hän harvoin suostuu enää tissille, joten pumppaamalla olen saanut maidontuotannon pidettyä edes jollain tasolla.
Mutta siis tähän aiheeseen..Muiden kommentit. Tiedän, etten ole ainoa äiti maan päällä, jolla ei maito riitä ja tiedän, että olen sentään jo 4 kk kaikesta huolimatta saanut imetettyä. JOtenki kuitenki tuntuu, että täysimetys on se ainoa oikea vaihtoehto. Kassatäti kysyi kun ostin Nania kaupasta, että saako se lapsi ollenkaan rintaa! Voi elämä, että tuntu pahalta, kun on kaikkensa tehny. Liberokerhosta tuli sähköpostia, missä luki isoin kirjaimin, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle. No joo, onhan se, mutta niin ku sitä en jo tietäis. Ja taas tuntu pahalta, kun en voi parasta ravintoa kovin paljoa tarjota. Neuvolatätikin ylistää aina äitejä, jotka jaksavat imettää. Kyllä mäkin hemmetti soikoon imettäisin, jos vain maitoa tulis. Jaksamisesta se ei kiinni olis. Luulin, ennen lapsen syntymää, että totta kai multa tulee maitoa, kun vaan imetän ja imetän, mutta eipä se vaan niin mennykkää. Harmittaa ja ärsyttää ihmisten kommentit kun ihan omasta takaakin syyllisyys painaa päälle! Tuntuu, et oisin jotenki kakkosluokan äiti, vaikka en varmasti oo. On sellanen olo, etten oo mikää kunnon äiti kun en edes lastani pysty ruokkimaan.
Tulipa taas tuuletettua vähän aivoja! Ois kiva kuulla, onko muita, jotka tuntee syyllisyyttä/syyllistämistä tästä asiasta.
Oon 4 kk vanhan tytön äiti ja oon kokenu kauheeta syyllistämistä siitä, että oma maito ei riitä ja joudun turvautumaan korvikkeeseen. Mietin, että onko tää vaan mun omassa päässäni vai onks muut vastaavassa tilanteessa olevat kokenu samaa??
Meijän neiti oli tosi pieni syntyessään ja sairaalasta käskettiin antamaan imetyksen ohella korviketta. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin voinut täysimettää, mutta kun ei vaan maitoa tule niin ei. Tuntuu hirvittävän pahalta muiden kommentit, että imetä vaan enemmän. Alussa makasin monta päivää sängyssä ja imetin käytännössä koko ajan. Maitoa on kuitenkin koko ajan tullut ja tulee vieläkin. Yritän imettää niin pitkään kun pystyn, mutta nyt näyttää pahalta kun tyttö on ruvennut nukkumaan koko yön ja sehän luonnollisesti vähentää maidon tuotantoa. Vasta aamulla imetän. Sen lisäksi päivisin hän harvoin suostuu enää tissille, joten pumppaamalla olen saanut maidontuotannon pidettyä edes jollain tasolla.
Mutta siis tähän aiheeseen..Muiden kommentit. Tiedän, etten ole ainoa äiti maan päällä, jolla ei maito riitä ja tiedän, että olen sentään jo 4 kk kaikesta huolimatta saanut imetettyä. JOtenki kuitenki tuntuu, että täysimetys on se ainoa oikea vaihtoehto. Kassatäti kysyi kun ostin Nania kaupasta, että saako se lapsi ollenkaan rintaa! Voi elämä, että tuntu pahalta, kun on kaikkensa tehny. Liberokerhosta tuli sähköpostia, missä luki isoin kirjaimin, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle. No joo, onhan se, mutta niin ku sitä en jo tietäis. Ja taas tuntu pahalta, kun en voi parasta ravintoa kovin paljoa tarjota. Neuvolatätikin ylistää aina äitejä, jotka jaksavat imettää. Kyllä mäkin hemmetti soikoon imettäisin, jos vain maitoa tulis. Jaksamisesta se ei kiinni olis. Luulin, ennen lapsen syntymää, että totta kai multa tulee maitoa, kun vaan imetän ja imetän, mutta eipä se vaan niin mennykkää. Harmittaa ja ärsyttää ihmisten kommentit kun ihan omasta takaakin syyllisyys painaa päälle! Tuntuu, et oisin jotenki kakkosluokan äiti, vaikka en varmasti oo. On sellanen olo, etten oo mikää kunnon äiti kun en edes lastani pysty ruokkimaan.
Tulipa taas tuuletettua vähän aivoja! Ois kiva kuulla, onko muita, jotka tuntee syyllisyyttä/syyllistämistä tästä asiasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voin kyllä todella kuvitella ajatuksesi, kuvasit varmaan monen muunkin pohdintoja kirjoituksellasi.
Mitä olen äitiyttä itse kokenut, seurannut ja lukenut, on imetyksen "onnistumisella" hurjan suuri merkitys - varsinkin äitien omassa mielessä/itsetunnossa.
Uskon, että omassa tilanteessasi olet tehnyt sen kaiken voitavan. Ilmeisesti se ei riittänyt itse itsellesi asettamiisi tavoitteisiin (joista osa tulee ympäristön asettamien normien mukaan) ja nyt tunnet pettymystä ja epäonnistumisen tunteita.
Ulkopuolisten kysymykset, kommentit ym. ovat ajattelemattomia, mutta toisaalta olet itse herkässä tilassa niin asioita tulkitsemaan. Asiaa voisi verrata henkilöön, joka kovasti toivoo lasta, mutta ei yrityksestä huolimatta tule raskaaksi - sukulaiset utelevat perheenlisäyksestä, joka puolella näkyy perheitä ja ystäväkin kertoo odottavansa vauvaa.
Eräänlaiset imetysfanaatikot (anteeksi vaan) ovat sitten oma lukunsa. Itsekin olen huutia saanut aloittaessani makuannokset lapselle 4kk:n iässä. Parasta tukea ja ymmärrystä saa henkilöltä, joka on itse kokenut kanssasi samaa - tietää sen työn, jonka olet sen osittaisenkin imetyksen onnistumisen eteen tehnyt. Itse imetin kohtalaisella menestyksellä puoleen vuoteen asti eikä imetys minulle todellakaan koskaan ollut "luontevan helppoa".
Toisaalta täysimettäjät kertovat kokevansa painetta ulkopuolisilta siinä suhteessa, kun eivät anna lapselleen 4-6kk:n iässä kiinteitä (ihmettelyjä, kuinka lapsi pärjää, kyselyjä "kai se nyt jo perunaa saa"). Lapsen tultua puoleen vuoteen mummot kauhistelee ostaessasi kaupasta purkkiruokaa (kamalaa kun niissä on niitä väri- ja lisäaineita) ja kyllä hiekkalaatikollakin oma status kummasti nousee (?), jos voi rintaa röyhistäen ilmoittaa "että meillä lapsi syö vain omatekemää ruokaa".
Tsemppiä äitiyden vaativalla saralla. Toivon ettet tuntisi syyllisyyttä imetysasiasta ja saat siihen liittyvän "surutyösi" nopeasti käsiteltyä. Kirjoituksesi osoittaa sinun olevan vastuuntuntoinen ja hyvä äiti. Ja joka ikinen onnistunut imetyskerta on vain lisäpiste lapsellesi, joka kasvaa ja kehittyy mainiosti vaikka ilmankin.
ihan totta on, että teit miten vaan niin aina on joku joka neuvoo ja ihmettelee, että miten sää nyt noin teet.
tuntuu, että vaikka äitinä tekis miten vaan asiat niin koskaan ei oo hyvä.
itse kuulun siihen ehkä imetysfanaatikko sarjaan ja meidän vauvat on ollu täysimetyksellä 6kk asti. eivätkä ole korviketta saaneet.
mulle on ihmetelty että, etkö lopeta jo imettämistä ja miten sulta tulee vielä maitoa? tai miksi imetät vielä?
kun tuntuu, että sekin on huono jos imettää liian pitkään. pitäisi olla sellanen keskiverto äiti varmaankin.
oon kuitenkin yrittäny puhua asiallisesti ihmisille koska jokainen perhe on erilainen ja on tilanteita joissa imetys on todella hankalaa. täytyyhän äidinkin huolehtia omasta jaksamisestaan koska ei vauva voi hyvin jos äiti voi huonosti.
Itse kirjoitin tuolla aiemmin sektiosta ja maidon nousemisesta. Minulla siis aluksi ei tullut tarpeeksi maitoa ja se tuntui todella pahalta, kun minäkin olin kuvitellut, että tottakai sitä maitoa tulee, kun lapsi syntyy. Itselleni ei edes tullut mieleen vaihtoehtoa, ettei maito riittäisi lapselleni. Ei kyllä tullut mieleen sitäkään vaihtoehtoa, ettei synnytys menisi alakautta, mutta niin vain jouduin sektioon.
Nyt kun itselläni tulee tarpeeksi maitoa voin kyllä rehellisesti sanoa, että elämä on paljon helpompaa kuin alussa kun joutui ensin imettämään ja sitten vielä antamaan pullosta lisäruokaa. Joten vaikea todellakaan uskoa, että kovin moni äiti vapaaehtoisesti antaisi tuttelia pienelle vauvalle, eiköhän lähes kaikkien kohdalla kyse ole maidon riitämättömyydestä, valitettavasti kaikki ihmiset eivät vain ymmärrä sitä. Olet varmasti tehnyt näiden kuukausien aikana paljon suuremman työn vauvasi ruokkimisen suhteen kuin ne äidit, jotka voivat täysimettää vauvansa.
Minä ainakin aion kertoa ihmisille että maidon riittämättömyys on osalle äideistä todellisuutta ja se on erittäin rankkaa sekä henkisesti että myös fyysisesti. Kovin monen kanssa en ehtinyt sinä aikana jutella, jona oma maitoni ei riittänyt, mutta yksi kaverini sanoi, että hyvä, ettet tunne syyllisyyttä siitä, että syötät tuttelia, kun moni äiti yrittää vain imettää eikä anna korvikkeita vauvalle. Kaverini ei varmaan sitä pahalla tarkoittanut, mutta sen jälkeen minulle tuli todella paha mieli siitä, ettei maitoni riitä. Koska kyllähän minä yritin imettää ja imetin vähän väliä. Mutta, kun vauva huutaa nälkäänsä imetyksen jälkeen niin tottakai lapselle antaa ruokaa ja pitääkin antaa.
Syyllistäjiä riittää aina, mutta myös ymmärtäjiä. Kyllä ainakin ne äidit, joilla itsellä ei ole kaikki sujunut käsikirjoituksen mukaan yleensä ymmärtävät, eivätkä syyllistä. Mielestäni on hienoa, että olet pystynyt imettämään noin pitkään ja vauvasi on saanut äidinmaidosta vasta-aineita. Yritä olla onnellinen siitä asiasta. Lapsen kehityksen kannalta on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se täysimettääkö vauvaansa. Täytyy vielä lisätä, että mieheni oli hyvin ymmärtäväinen. Hän lohdutti sanomalla, että saahan se vauva jonkin verran äidinmaitoa ja sitä kautta vastustuskykyä. Ja myös neuvolan täti ymmärsi ja sanoi, että se on monesti äidille suuri pettymys, jos on aikonut täysimettää eikä maito riitäkään.
Moi
Poika on jo 9 v ja odottelen toista mutta muistan hyvin tuon tunteen josta puhut. Minultakaan ei tullut tarpeeksi maitoa ainakaan ison pojan ruokkimiseksi. Paineita tuli joka suunnasta ja varsinkin nuo 12 kk imettävät äidit kehtrasivat retostella asiaa joka käänteessä.
Minulla auttoi itse kun join enemmän. Tunti kaksi ennen vähintään 1/2 litraa vettä ja maitoa tuli huomattavasti enemmän mutta ei se kuitenkaan riittänyt kuin muistaakseni 5 kk osaimetykseen.
Älä tunne pahaa mieltä sillä kyllä tuo minun 3 - luokkalainen on terve vesseli eikä ole allergioita eikä muuta vaikka korviketta jouduinkin antamaan ja ensimmäiset maito-peruna mössöt jo 4 kk iässä.
Tämäkin oli hassua kun 4 kk vanha itki joka ilta noin klo 18-20 ja me luulimme että sillä on koliikkia yms ja kuljettiin itkevän pojan kanssa ympäri kämppää kuukausi kaupalla kunnes äitini (3:n lapsen äiti) tuli käymään ja sanoi että lapsi on nälkäinen. Ensimmäisestä illasta alkaen kun sai edes pienen tilkan peruna-maito velliä alas loppui huuto ja yöunista tuli pitemmät. Meidän pikkumies ei vaan saanut vatsaansa täyteen rintamaidosta korvikkeesta.
Poika on vieläkin samanlainen että tankkaa itsensä täyteen iltaisin sellaisella määrällä ruokaa että jäisi monelta aikuiselta syömättä..
Tsemppiä ei sinun rintaruokinta määritä miten hyvä äiti olet..! Itse odotan samoja fiiliksiä (la 21.2.07) taas uudelleen sillä erolla että olen tässä välissä "menettänyt" toisen rinnan joten sitä maitoa tulee olemaan tälle seuraavalle pienoikaiselle vielä vähemmän..
Anneli
Minä olen ainakin ollut todella herkkä muiden kommenteille, vaikka kaikki onkin mennyt lähes oppikirjan mukaan. Mulla maitoa riittää hyvin, mutta silti imettämistä koskevat kommentit ja kysymykset ressaavat, ainakin alussa ne hiersivät mieltä. "Riittääkö maito?" kuuluu melkein kaikkien suusta, joiden kanssa juttelen lapsesta. Kun (ylpeänä) äidilleni kerroin, miten tyttö oli neuvolan punnituksen mukaan kasvanut hyvin, äitini ryhtyi selittämään minulle, että lapsi tarvitsee nyt paljon maitoa, kun kasvaa niin kovaa vauhtia... Ja jotenkin osasi sanoa sen sellaisella äänenpainolla, että ikään kuin minä en muuten ymmärtäisi ruokkia lastani.. Ja äitini tuli tytön syödessä viereen tarkastamaan, että onhan ote hyvä ja saahan se nyt maitoa... Ryhtyi vielä opastamaan, missä asennossa kannattaa imettää. Argh, mitenkä lapsi olisi muka voinut kasvaa niin hyvin, jos ei olisi saanut tarpeeksi ruokaa! Että kyllä, aihe on arka, vaikka kaikki sujuisikin hyvin. Hyväähän se mummu tarkoitti, ei sillä. Minulle ainakin oli alussa tärkeä ajatella, että ainakin imetys sujuu hyvin, ainakin jotain pystyn tekemään, vaikken lastenhoidosta paljoa tiedäkään, vaikken osaisikaan kaikissa asioissa olla "hyvä äiti". Ja sitten kun joku rupeaa neuvomaan ikään kuin tekisin senkin vähän väärin tai huonosti... Oli vaarassa mennä vähäinenkin ilo ja itseluottamus. Eli: voipi olla viisaampaa jättää muiden kommentit omaan arvoonsa, vaikka ne tulisivatkin ihmisiltä, joita arvostaa ja kunnioittaa paljon.
Juu, samoja fiiliksiä myös minulla. Tuttua se, että tuttavatkin kyselivät, riittääkö maito..? Ja vaikka "ylpeänä" (!) sain sanoa aluksi, että riittää, kyllä kyselyt alkoivat välillä horjuttaa itseluottamusta. Mielestäni maito riitti, ja vauva kasvoi hyvin, mutta silti kun oli aina välillä kitinää, niin sitten alkoi epäilyttää, että enkö tiedäkään itse miten nämä asiat ovat, kun aloin pohtia sitä, mitä muut noilla kyselyillään nyt sitten tarkoittavat. Mutta oon sitten yrittänyt ajatella, etteivät mitään sen kummempaa. Lisäruokaa aloin sitten kuitenkin antaa päälle 4kk, kun todella itse koin, että vauva sitä tarvitsi, en aiemmin muiden kyselyiden vuoksi.
Toisaalta joskus häiritsi myös se, kun anoppi "kehaisi" tuttavilleen, miten hyvin vauva kasvaa pelkällä rintamaidolla. Kun tuntui, ettei koskaan tiedä, milloin se ei enää riitäkään...
Tuntuu, että ne joilla lapsen saamisesta on jo kauan tai eivät ole sitä vielä kokeneet, ovat noita kyselijöitä, mutta muiden juuri äidiksi tulleiden kanssa, (erityisesti ensi kertaa) imetyksestä puhutaan, jos puhutaan, hienovaraisemmin, he kun tietävät ja muistavat sen olevan herkkä asia.
"Riittääkö maito?" ja "Nukkuuko yöt hyvin?" taitavat olla niitä harvoja kysymyksiä, joita ei-lapsia hoitaneetkin osaavat tehdä ja niiden avulla ikään kuin sanoa: "Ymmärrän, että lapsen kanssa ei välttämättä ole helppoa."
Taitaa olla, että imetys koetaan äitiyden kiteytyksenä, äitiyden symbolina.. Monella tapaa tuo onkin ihan toimiva metafora: imettäessään äiti uhraa itseään ja aikaansa pienelle lapselle, ravitsee häntä, antaa turvaa ja lämpöä... Mutta kuitenkaan, imetys ei ole sama kuin äitiys. Myös pullon avulla lastaan ruokkiva äiti antaa yhtä lailla lapselleen kaikkensa, pitää huolta ja rakastaa. Kaikki teemme parhaamme.
Usein luommekin paineita itse, ja toisten hyvää tarkoittavat kysymykset tulkitaan väärin, myönnän ainakin itse tämän...
Imettämisvaikeudet johtuvat yleensä enemmän vauvasta kuin äidistä. Jos vauva on pieni ja heikko, se ei jaksa imeä tarpeeksi. Silloin joudutaan helposti kertomaasi kierteeseen.
Jos olet jo 4kk yrittänyt imettää, voit vähitellen siirtyä pelkästää pulloruokintaan. Noissa oloissa 4kk:n imetys on jo hieno suoritus. Voit onnitella itseäsi! Älä välitä neuvolan terveydenhoitajasta, he räksyttävät vain virkansa puolesta. Ei hän silti mitään pahaa tarkoita.
Hyvä on, että olet voinut antaa vauvallesi äidinmaitoa. Nykyajan puheet "täysimetyksen" autuudesta, ovat sen sijaan hölynpölyä. Itse olen imettänyt neljä lasta yli vuosikkaiksi, mutta viides small for date-vauvani ei jaksanut lainkaan imeä rintaa, vaan hänelle piti lypsää maitoa ja syöttää se sitten pullosta. Jaksoin sitä neljä kuukautta. Sitten siirryin kokonaan korvikkeeseen.
eikö tärkeintä ole, että yrittää parhaansa. jos se ei riitä niin ei sille voi mitään.
olet varmasti tehnyt parhaasi eikä sillon tarvitse kantaa syyllisyyttä.
on sekin tärkeää vauvallesi jos ja kun imetät korvikkeesta huolimatta.
kun haluat kuitenkin pitää imetyksestä kiinni niin, tässä on muutama linkki josta löytyy imetys tietoa.
http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/
http://www.imetys.fi/itu/
http://www.imetystukilista.net/
Muistan hyvin miten syyllistäminen alkoi meillä jo synnärillä. Maito ei ollut vielä noussut rintoihin ja kätilöt pihtasivat lisämaitoa. Vauva itki nälkää ja käskettiin tyhjiä rintoja imettää ja imettää! Väitettiin laiskaksi, kun en jaksa edes yrittää... Lopulta rinnoista ei tullut muuta, kuin verta.
Kotona imetys alkoi pikkuhiljaa onnistumaan, mutta syyllistäminen ei siihen loppunut. Poika sai välillä rintaraivareita ja imetys kesti tuntikausia, parhaimmillaan kuusi tuntia. Anoppi istui joskus vieressä ja "vitsaili" tarkistavansa osaanko imettää. Että lämmitti mieltä!
Ja kun imetys alkoi onnistumaan ja ajattelin, että nythän tämä käy kun leikki, niin kasvu loppui 4 kk:n iässä! Siitä sitten syyllistettiin, etten ole pitänyt lapsen kasvua silmällä ja olen pitänyt poikaa nälässä jne.
Aloin antamaan kiinteitä ruokia pojalle ja taas kaikki näytti menevän hyvin. Poika söi hyvällä ruokahalulla reippaasti eri makuja ja luulin taas (vieläkään en oppinut), että nythän tämä alkaa sujumaan.
Sitten pojalle tuli ensimmäinen hammas... Joka imetyksen yhteydessä jompikumpi rinta vuoti verta.
Päätin siirtyä enemmän kiinteisiin ja vähentää imetystä. No, sehän sai taas kassatädit, sukulaiset ja tutut kauhistelemaan. Miten sinä nyt noin voit tehdä???
Itse päätin alusta asti, etten ota imetyksestä peikkoa itselleni, mutta aihe on niin herkkä, että väkisinkin muiden mielipiteet voi satuttaa ja loukata. Imetys on jokaisen äidin henkilökohtainen asia, josta näköjään saa kysellä kaikki puolitututkin. Olin todella yllättynyt, miten julkisesti imetyksestä joutuu selittämään. Itse en halunnut muille oman kehoni asioita kertoa, joten jätin monesti kommentoimatta. Se sitten tulkittiin salailuksi ja selväksi merkiksi, etten halua imettää ja luonnollisesti olen itsekäs äiti, joka haluaa päästä mahdollisimman helpolla.
Eikä syyllistäminen jää imetykseen, myös lapsen kehitys, kasvattaminen ja kaikki muut asiat ovat julkista riistaa muille, niistä löytyy vielä monta, monta hyvää syyllistämisen aihetta.
Ei ole äidin tehtävä helppo! Teet niin tai näin, niin aina väärinpäin! Joten tervetuloa huonojen äitien joukkoon!
että pienen vauvan äidiltä kaikki kyselevät imettämisestä, se on ollut aikojen alusta sellainen kysymys joka esitetään ensimmäisenä. On sääli, että nykyajan naiset ovat niin herkkänahkaisia että heihin liittyviä asioita ei saa ottaa keskusteluun ollenkaan.
Itse en ymmärrä miten sillä voi syyllistää ja miten se voi noin kovasti ketään loukata.
Itse nyt kolmatta lasta yli vuoden ikäiseksi imettävänä(kin) ymmärrän, että varsinkaan tuoretta äitiä voi kiusata kyselyt synnytyksestä, imetyksestä, rintatulehduksesta, epparista, tikeistä...
Mutta sitä en oikein ymmärrä, että faktapohjainen ja oikea imetysneuvonta ja -tuki koetaan loukkaavana. Jos tutkimukset selvästi osoittavat imetyksen ylivertaisuuden, ei siitä kenenkään korviketta antavan pidä syyllistyä tai raivostua. Onhan tutkittua myös se, että imetystuki auttaa imetyksen ongelmissa. Hyvin harvoinhan kyse on siitä, että maitoa ei tule. Itsekin olisin varmasti päässyt esikoisen kanssa alussa helpommalla ja vähemmän haavaisilla rinnanpäillä ja ilman rintatulehdusta, jos olisin saanut kunnollista imetysohjausta.
Minulla ei ole (vielä) lapsia itselläni, tuttavapiirissä vauvaikäisiä on kuitenkin useampia.
Tuoreen äidin kohtaaminen on todella vaikeaa, hän on lähes poikkeuksetta kauhean väsyneitä synnytyksestä ja yövalvomisista, hormonitoiminnan muutoksetkaan ei ole mikään pikkujuttu. Itsekin juttelen ihan varmasti tyhmiä vaikka koitan miettiä sanani tarkkaan.
Itse olen vilpittömän kiinnostunut lapsesta ja sen hoidosta, tietty esim. maidon riittämisestä kyselemisen voi tulkita myös tunkeilevaksi arvosteluksi. Ne tärkeimmät kysymykset on kuitenkin "kuinka sä olet voinut" ja " voinko mä auttaa jossain".
Mun mielestäni tämän ketjun aloittaja ei missään nimessä ole huono äiti, eihän kukaan voi tehdä enempää kuin mihin pystyy.
kun ois pitänyt syödä nuorena läskiä niin syötiin kevytpepsiä ja lakunauhaa
Moikka!
Ihan pakko kirjoitta sulle pari riviä kun luin ton vuodatuksesi. Älä missään nimessä tunne syyllisyyttä hyvä ihminen, onhan nyt monia äitejä jotka ei edes imetä vaikka maitoa tulisikin ja niitä joilla ei tule. Minulla aluksi oli myös vaikeuksia ja annettiin tuttelia lisäksi,neuvola-täti sanoi mulle että nykyään tuota äidinmaito-hössötystä yli-mainostetaan, mikä jäi mieleen ja tuntui siinä vaiheessa tosi hyvältä. Ja itse aion imettää tuon tarvittavat puoli vuotta enkä yhtään enempää, uskon sen olevan lapsellekin helpompaa luopua siitä silloin kuin esim.kolmen vanhana niinkuin jotkut, mielestäni hieman "höpsöt"(sori) äidit jatkaa imetystä ihan liian kauan. Mutta älä sä huoli siitä omasta tilanteestasi, se ei todellakaan ole mikään hyvän äitiyden mittari tuo imetys. Kaikkea hyvää! =)