Meillä on 9kk esikoispoika, joka on nukkunut yönsä isin ja äidin välissä isossa sängyssä ja päiväunet vaunukävelyiden yhteydessä. Oma sänky on siis kaiken kaikkiaan melko vieras, pienet päiväunet siellä luonnistuu puolen tunnin itkemisen kautta.
Nyt isiä ja äitiä alkaa tämä järjestely jo väsyttämään ja olisi kiva nukkua taas kaksin omassa sängyssä, -ja poika omassaan. Ilman itkuja tämä ei tietenkään tule onnistumaan, mutta kertokaahan miten TEILLÄ totuttaminen yöunille omaan sänkyyn on sujunut kivuttomammin?
Kiitos vastanneille.
Nyt isiä ja äitiä alkaa tämä järjestely jo väsyttämään ja olisi kiva nukkua taas kaksin omassa sängyssä, -ja poika omassaan. Ilman itkuja tämä ei tietenkään tule onnistumaan, mutta kertokaahan miten TEILLÄ totuttaminen yöunille omaan sänkyyn on sujunut kivuttomammin?
Kiitos vastanneille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä on 11kk ikäinen tyttö, joka on kanssa tähän asti nukkunut äiskän ja iskän vieressä parisängyssä sekä syönyt yöllä vielä 1-3krt yössä tissiä.
kolme päivää sitten päätimme miehen kans että nyt aletaan tositoimiin ja opetetaan typy nukkumaan itsekseen ja olemaan syömättä yöllä.
(en tosin tiedä onko järkevää yrittää samaa aikaa kumpaaki, kärsiikö lapsi siitä tms.)
eka yönä lapsi nukku isän vieressä, ja minä olkkarissa.. tyttö itki yöllä korkeintaan puoli tuntia ja huusi äitiä. (sydäntä särki).
seuraavana yönä tyttö ei itkenyt enää ollenkaan!! vaan heräsi pari kertaa mutta tyytyi heti tuttiin. olimme ihan ällikällä lyötyjä.
samana päivänä nukutimme tytön sitten ekaa kertaa pinnasänkyyn.. silloinkin tyttö itki varmaan puol tuntia ennen ku nukahti ressukka viimein. makasimme kumpikin iskän kanssa sängyllä ja olimme siinä vieressä että ei olis lapselle niin kauhea asia.
sinä päivänä tyttö nukkui kummatkin päiväunensa pinnasängyssä, ja yöunillekin tyttö jäi sänkyyn ihmeenki hyvin. makasin vain vieressä ja tyynnyttelin hetken, ja tyttö nukahti. luulen että tytön täytyy olla tarpeeks väsyny että jää sänkyyn.
meillä siis tää muutos on menny aivan ihmeen kivuttomasti, ainakin tähän asti!
olenkin ajatellut johtuuko tämä helppous siitä että lapsi on jo noinkin vanha että hän tavallaan niinku ymmärtäis jo sen että hän voi tosiaan nukahtaakin ihan itsekseen tai muuta..
sanoisin neuvon että laittakaa poitsu vaan sinnikkäästi pinnikseen illalla ettekä ota pois vaikka lapsi itkis kuin sydäntäsärkevästi.. ei siinä loppujen lopuksi kovin montaa päivää? mene että lapsi tajuaa sen systeemin. ja ole siinä vierellä niin lapsella on turvallinen olo.
ja antakaa totutteluvaiheessa päivällä paljon huomiota ja läheisyyttä niin lapsi ei ainakaan tunne itseään niin hylätyksi siinä nukahtamistilanteessa kun pitää olla yksin.
no tulipas pitkä stoori. näistä asioista vois jauhaa vaikka päivän :) tsemppiä tilanteeseenne!
tarvitsette vain sinnikkyyttä ( ja äidin pitää hetkeksi vain osata vaimentaa se kauhea äidin omatunto joka sanoo että tämä lapsen itkettäminen on VÄÄRIN. onneksi on tuo mies joka pitää pään kylmänä näissäkin tilanteissa eikä hötkyile :) )
Meidän tyttö (2 1/2 v ) on nukkunut nyt muutaman kuukauden omassa sängyssään. Siihen asti isin ja äidin välissä, omassa pinnasängyssään ei yhtäkään yötä, joten veimme sen pois ja ostimme vuodesohvan tytön huoneeseen. Ajatus oli, että siinä vuodesohvassa nukkuisi isi tai äiti, eli se kumpi kulloinkin saa tarpeekseen potkuista silmään ja nyrkistä korvaan, mutta kokeilin sitten eräänä iltana nukuttaa likan siihen sohvaan ja itse olin vieressä. Kas, likka nukahti ja minä häivyin omaan sänkyyn. Likka nukkui siinä sitten aamuun asti. Niin olemme nyt toimineet. Sohva on auki levitettynä likan huoneessa ja sekä päivä- että yöunille mentäessä toistuu sama kaava: menen tytön kanssa sohvalle, luen sadun, laitan valot pois ja musiikkia hiljaiselle ja menen viereen kunnes typy nukkuu.
Meillä 3kk:n ikäinen tyttö. On nukkunut yönsä jo pari kuukautta omassa sängyssä, koska arvelin siirron myöhemmin olevan juuri vaikeampaa. Sänky on aivan meidän sängyn vieressä joten on ollut ihan helppo hoitaa yösyötötkin. Mutta onnea yritykseen. Kyllä se joskus onnistuu.