Kirjakauppias

Runossa on elementtejä
ihmisestä, jolle kirjat
ovat elämän sisältö
ja vasta vanhuksena huomaa
miten tyhjää se on ollut
kun on paennut elämäänsä
tarinoihin ja todellinen
oma elämä on jäänyt elämättä

olga sad kirjoitti:

Runossa on elementtejä
ihmisestä, jolle kirjat
ovat elämän sisältö
ja vasta vanhuksena huomaa
miten tyhjää se on ollut
kun on paennut elämäänsä
tarinoihin ja todellinen
oma elämä on jäänyt elämättä

jos kirjakauppias ei suostu elämään sinun ehdoilla niin, että sinä olisit hänen elämän sisältö, hän väheksyy sinua. silloin kirjat on hänen elämänsä sisältö ja hän pakenee tarinoihin.
pakenee tarinoihin? oma todellinen elämä?
niinkö se on.
kukahan silloin pakenee ja mihin?
mikä on sinun elämäsi sisältö. keneltä jää elämä elämättä.

25.10. vastasit runooni runolla, jonka loppuosaan kirjoitit:
saan valmiiksi uuden kasan
ja en varasta sinua edes ajatuksin
riisun itseni - iholleni
tämän vaahterapuun alla
kaikkine kipuineni

olet useasti toistanut että sinä et kirjoita fiktiota vaan faktaa. faktaa siis on ettet tahdo varastaa - mitä ja ketä?
ja kuka on se joka itse omine kipuineen on vaahteransa alla, suostuen olemaan siinä yksin, repimättä toista saman vaahteran alle? sinäkö?
vai onko runosi pelkkiä korulauseita?

laitoithan eilen kolmeen kirjamyynti-ilmoitukseeni kommentit, joissa kirjoitit mm. että pakenen korulauseisiin, hylkään sinua jatkuvasti, ja että näin ihmiseltä viedään ihmisarvo.

älä sitten vie itseltäsi ihmisarvoa. älä minun äläkä kenenkään muunkaan kautta. pysähdy. en minä ole sinun ihmisarvoasi viemässä. jos en suostu käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla ja sinusta sen vuoksi tuntuu että ihmisarvosi viedään ja sinut poljetaan maahan, se on omassa itsessäsi ja nimenomaan sinun reviirisi sisällä tapahtuva kokemus, joka SINUN täytyy käsitellä että pääset vapaaksi. jos etsit vapautta minusta sama kierre jatkuu. läheisriippuvaisen uhri ei voi auttaa läheisriippuvaista vapauteen muulla kuin yhdellä tavalla: vetäytymällä kauemmas että henkilö joutuu kohtaamaan itsensä ja käsittelemään riippuvaisuutensa ongelmat, niiden taustat ja syyt.
älä pakene elämääsi.

yhdessä eilisistä asiattomuuksistasi halveerasit kaikkia netissä kirjoittavia, heittäen kommentin että tämä on pelkkä mielikuvitusmaailma, johon ihmiset pakenee. kuinka se meni?

vaikka asiattomat kommenttisi ylläpidon taholta poistettiin, laitoit tänään taaskin uuden.
siinä kirjoitat minulle itsestäsi:
> on typerää laittaa viestejä toisten kautta <

jos se kerta on niin typerää miksi sitten niitä laitat ja käytät ihmisiä pelivälineinä takertuessasi minuun ja elämääni? sanoin j:lle eilen ettei lue minulle enää yhtäkään sinulta tulevaa viestiä.
viimekertainen viestisi hänen kännykkään alkoi:
> sano sille kirjakauppiaalle että syö sivistyssanakirjansa ja tukehtuu kirjojensa keskelle... <

tiedoksi. en ota kirouksiasi vastaan. joudut kestämään ne itse. kun et tahtonut ottaa elämästäsi vastuuta kulje sitten tie joka kuljettavaksesi tulee? keinutuolissa on kiva muistella kuinka elämä jäi elämättä takertuessa kirjakauppiaan elämään -

sic transit gloria mundi

kirjakauppias kirjoitti:

jos kirjakauppias ei suostu elämään sinun ehdoilla niin, että sinä olisit hänen elämän sisältö, hän väheksyy sinua. silloin kirjat on hänen elämänsä sisältö ja hän pakenee tarinoihin.
pakenee tarinoihin? oma todellinen elämä?
niinkö se on.
kukahan silloin pakenee ja mihin?
mikä on sinun elämäsi sisältö. keneltä jää elämä elämättä.

25.10. vastasit runooni runolla, jonka loppuosaan kirjoitit:
saan valmiiksi uuden kasan
ja en varasta sinua edes ajatuksin
riisun itseni - iholleni
tämän vaahterapuun alla
kaikkine kipuineni

olet useasti toistanut että sinä et kirjoita fiktiota vaan faktaa. faktaa siis on ettet tahdo varastaa - mitä ja ketä?
ja kuka on se joka itse omine kipuineen on vaahteransa alla, suostuen olemaan siinä yksin, repimättä toista saman vaahteran alle? sinäkö?
vai onko runosi pelkkiä korulauseita?

laitoithan eilen kolmeen kirjamyynti-ilmoitukseeni kommentit, joissa kirjoitit mm. että pakenen korulauseisiin, hylkään sinua jatkuvasti, ja että näin ihmiseltä viedään ihmisarvo.

älä sitten vie itseltäsi ihmisarvoa. älä minun äläkä kenenkään muunkaan kautta. pysähdy. en minä ole sinun ihmisarvoasi viemässä. jos en suostu käyttäytymään sinun tahtomalla tavalla ja sinusta sen vuoksi tuntuu että ihmisarvosi viedään ja sinut poljetaan maahan, se on omassa itsessäsi ja nimenomaan sinun reviirisi sisällä tapahtuva kokemus, joka SINUN täytyy käsitellä että pääset vapaaksi. jos etsit vapautta minusta sama kierre jatkuu. läheisriippuvaisen uhri ei voi auttaa läheisriippuvaista vapauteen muulla kuin yhdellä tavalla: vetäytymällä kauemmas että henkilö joutuu kohtaamaan itsensä ja käsittelemään riippuvaisuutensa ongelmat, niiden taustat ja syyt.
älä pakene elämääsi.

yhdessä eilisistä asiattomuuksistasi halveerasit kaikkia netissä kirjoittavia, heittäen kommentin että tämä on pelkkä mielikuvitusmaailma, johon ihmiset pakenee. kuinka se meni?

vaikka asiattomat kommenttisi ylläpidon taholta poistettiin, laitoit tänään taaskin uuden.
siinä kirjoitat minulle itsestäsi:
> on typerää laittaa viestejä toisten kautta <

jos se kerta on niin typerää miksi sitten niitä laitat ja käytät ihmisiä pelivälineinä takertuessasi minuun ja elämääni? sanoin j:lle eilen ettei lue minulle enää yhtäkään sinulta tulevaa viestiä.
viimekertainen viestisi hänen kännykkään alkoi:
> sano sille kirjakauppiaalle että syö sivistyssanakirjansa ja tukehtuu kirjojensa keskelle... <

tiedoksi. en ota kirouksiasi vastaan. joudut kestämään ne itse. kun et tahtonut ottaa elämästäsi vastuuta kulje sitten tie joka kuljettavaksesi tulee? keinutuolissa on kiva muistella kuinka elämä jäi elämättä takertuessa kirjakauppiaan elämään -

sic transit gloria mundi

Tuosta tekstistäsi huomaa, että syytät minua etten osaa olla sitä ja tätä ja jopa väität että olen haukkunut täällä kaikkia ihmisiä. Miksi teet näin?
siksikö kun en kelvannut sulle tämmöisenä
vaan olisin ollut sinulle uhka elämääsi
ja nyt pakenet toisten selän taa ja pelkäät minua?

yhtään kertaa et ole tullut mua vastaan
vaan iskenyt pahimmat iskut päin naamaa
mua torjumalla ja sitä en kestä!
hylkääminen jatkuu ja jatkuu
tätäkö haluat että vuosia joudumme
näitä haavoja paikkailemaan?

onko niin vaikeaa rakastaa ja antaa tukea
vastata hyvällä eikä pahalla? onko

Kirjakauppias on fiktiivinen runo
( joita myös kirjoitan )
se kertoo vanhasta miehestä
( sitähän sinä et vielä ole? )
joka jätti elämänsä elettyä
koska ei uskaltanut rakastaa
eikä tulla pois, tarinoiden maailmasta
eli ei kerro sinusta yhtään.

Asiaton teksti mielestäsi on sellainen
jos ihminen purkaa tuntojaan
mutta asiallinen on oman pääsi fiktiivinen
heittely alapäästä ym. ja se ei ole asiatonta niinkö?

Miksi kirjoitat tänne viestini mitä laitan kännykkään? saatko siitä jotain tukea ja lohtua?

Olen pahoillani siitä viestistä
mutta ei sun sitä olisi kaikille tarvinnut julkaista.
En kiroa sinua, olen siunannut ja toivonut sulle hyvää!
mutta kärsin suunnattomasti, kun olen sulle
vain ilmaa eli minua ei ole olemassakaan elämässäsi enää.

olga sad kirjoitti:

Tuosta tekstistäsi huomaa, että syytät minua etten osaa olla sitä ja tätä ja jopa väität että olen haukkunut täällä kaikkia ihmisiä. Miksi teet näin?
siksikö kun en kelvannut sulle tämmöisenä
vaan olisin ollut sinulle uhka elämääsi
ja nyt pakenet toisten selän taa ja pelkäät minua?

yhtään kertaa et ole tullut mua vastaan
vaan iskenyt pahimmat iskut päin naamaa
mua torjumalla ja sitä en kestä!
hylkääminen jatkuu ja jatkuu
tätäkö haluat että vuosia joudumme
näitä haavoja paikkailemaan?

onko niin vaikeaa rakastaa ja antaa tukea
vastata hyvällä eikä pahalla? onko

Kirjakauppias on fiktiivinen runo
( joita myös kirjoitan )
se kertoo vanhasta miehestä
( sitähän sinä et vielä ole? )
joka jätti elämänsä elettyä
koska ei uskaltanut rakastaa
eikä tulla pois, tarinoiden maailmasta
eli ei kerro sinusta yhtään.

Asiaton teksti mielestäsi on sellainen
jos ihminen purkaa tuntojaan
mutta asiallinen on oman pääsi fiktiivinen
heittely alapäästä ym. ja se ei ole asiatonta niinkö?

Miksi kirjoitat tänne viestini mitä laitan kännykkään? saatko siitä jotain tukea ja lohtua?

Olen pahoillani siitä viestistä
mutta ei sun sitä olisi kaikille tarvinnut julkaista.
En kiroa sinua, olen siunannut ja toivonut sulle hyvää!
mutta kärsin suunnattomasti, kun olen sulle
vain ilmaa eli minua ei ole olemassakaan elämässäsi enää.

KUN EIVÄT TANSSI

( Koet hylkäämisenä, kun eivät tanssi
sinun pillisi mukaan, ja sitä et kestä
koska et kestä kohdata itseäsi )

Kun eivät tanssi
minun pillini mukaan!
Katson etääntyvää selkää yössä
ja kuumeinen harso kaipaavat silmäni peittää
Vihaan teitä jotka
näin hylkäätte

Käännätte selkänne kuin olisin tyhjää!
Yö ulvahtaa piruja täyteen,
heittäytyessäni selkääsi
yritän häätää ohimoiltani aaveet
jotka huutavat:
et ole yhtään mitään -
Säälittävä ämmä

Minä yritän tulla itsekseni
sinun kauttasi, mies, joksikin
joka ei olisi sellainen
mitä huutavat aaveiden pilkkaäänet
Tahdon olla kaunis,
kokonaan kirkas ja säteilevä
Anna se minulle!

Tanssi pillini mukaan, tanssi
jotta voisin kokea olevani
hän, jonka silmissäsi näen, kun katsot
rakkaintasi, elämäsi sisältöä:
ainutlaatuisinta ja arvokkainta

Kun eivät tanssi -
minun arvoni riistävät, polkevat maahan neitsyyteni
Kauhistuttavaa on,
kauhistuttavinta kaikessa juuri se,
että joudun kohtaamaan
oman kipuni

Eikä kukaan enää suojaa minua
itseltäni,
kukaan ei asetu minun ja sieluni väliin
suostumalla hourekuvieni tanssiin
Ei ota syliinsä
shakkiruutuiselle parketille, jossa siirrot noudattavat
kipeän sieluni tarpeita

( Olet yksin puutarhassa
ja illan viileyteen astuu jokaisen puun takaa
aaveiden lauma )

Olen hylätty olemaan minä
Hylätty olemaan ihminen
jolla on ainutkertainen elämänsä,
hylätty olemaan hän, joka on
henkilökohtaisesti vastuussa sanoistaan
Olen hylätty olemaan tunteva sielu
tällä ruumiini painolla

Olen hylätty löytämään kasvoni yössä,
nämä värisevät kädet
hämärässä

( ja elämän avautuvan tanssin? )

kirjakauppias kirjoitti:

KUN EIVÄT TANSSI

( Koet hylkäämisenä, kun eivät tanssi
sinun pillisi mukaan, ja sitä et kestä
koska et kestä kohdata itseäsi )

Kun eivät tanssi
minun pillini mukaan!
Katson etääntyvää selkää yössä
ja kuumeinen harso kaipaavat silmäni peittää
Vihaan teitä jotka
näin hylkäätte

Käännätte selkänne kuin olisin tyhjää!
Yö ulvahtaa piruja täyteen,
heittäytyessäni selkääsi
yritän häätää ohimoiltani aaveet
jotka huutavat:
et ole yhtään mitään -
Säälittävä ämmä

Minä yritän tulla itsekseni
sinun kauttasi, mies, joksikin
joka ei olisi sellainen
mitä huutavat aaveiden pilkkaäänet
Tahdon olla kaunis,
kokonaan kirkas ja säteilevä
Anna se minulle!

Tanssi pillini mukaan, tanssi
jotta voisin kokea olevani
hän, jonka silmissäsi näen, kun katsot
rakkaintasi, elämäsi sisältöä:
ainutlaatuisinta ja arvokkainta

Kun eivät tanssi -
minun arvoni riistävät, polkevat maahan neitsyyteni
Kauhistuttavaa on,
kauhistuttavinta kaikessa juuri se,
että joudun kohtaamaan
oman kipuni

Eikä kukaan enää suojaa minua
itseltäni,
kukaan ei asetu minun ja sieluni väliin
suostumalla hourekuvieni tanssiin
Ei ota syliinsä
shakkiruutuiselle parketille, jossa siirrot noudattavat
kipeän sieluni tarpeita

( Olet yksin puutarhassa
ja illan viileyteen astuu jokaisen puun takaa
aaveiden lauma )

Olen hylätty olemaan minä
Hylätty olemaan ihminen
jolla on ainutkertainen elämänsä,
hylätty olemaan hän, joka on
henkilökohtaisesti vastuussa sanoistaan
Olen hylätty olemaan tunteva sielu
tällä ruumiini painolla

Olen hylätty löytämään kasvoni yössä,
nämä värisevät kädet
hämärässä

( ja elämän avautuvan tanssin? )

olen ruma piilossa
katseilta jotka pusikossa
kuiskii: ota tästä, anna tänne
ole mulle, ole joku muu
kuin sinä -
olen ruma pusikossa kyyhöttäen
katseilta jotka
repivät sieluni rikki
huutojen yössä
kun en minä, ole minä
enkä sinä, enkä he tai te
en ole kukaan
en kukaan!