Onks kukaa muu miettiny sitä, ettei vältsisti koe olevansa identiteetiltään homo vaikka on sitä. Katselee miehiä, kiihottuu miehistä, osittain haluaisi elää loppuelämänsä jonku kivan miehenklopin kanssa, mutta samaa aikaa o joku pieni klikki aivoissa, joka sanoo et se ei oo mua varten.
Vähä samalla tavalla kuin mies joka kokee olevansa nainen. Olen syntyny/muuttunut syystä tai toisesta homoksi, mutta loppykädessä jos olisi mahdollista ottaa heteropilleri tai kenties biseksuaalipilleri (tottakai sitä sit vois silti pitää hauskaa miesten kanssa jos ei muuta)
Uskon kyllä että joillakin on mahdollista muuttua ja jos joku kertoisi olleensa homo, mutta ei enää koska ei halunnut, olisin onnellinen hänen puolestaan. Samalla tavalla jos joku homo sanoo olevansa tyytyväinen itsensä, olisin myös onnellinen hänenkin puolesta. Jotenki tuntuu, että tämä on tabu homojen keskuustessa ja on vain pakko hyväksyä itsensä. Miksi muutos ei olisi mahdollista? Tai oikeastaan, miksi sitä ei sallita? Enkä nyt puhu mistään Jumalan armosta, koska siihen en itse usko, mutta muuten vain...onko muutos mahdollista? Mistä tiedän haluanko sitä todella? Kuka olen jnejnejnejne.
Vähä samalla tavalla kuin mies joka kokee olevansa nainen. Olen syntyny/muuttunut syystä tai toisesta homoksi, mutta loppykädessä jos olisi mahdollista ottaa heteropilleri tai kenties biseksuaalipilleri (tottakai sitä sit vois silti pitää hauskaa miesten kanssa jos ei muuta)
Uskon kyllä että joillakin on mahdollista muuttua ja jos joku kertoisi olleensa homo, mutta ei enää koska ei halunnut, olisin onnellinen hänen puolestaan. Samalla tavalla jos joku homo sanoo olevansa tyytyväinen itsensä, olisin myös onnellinen hänenkin puolesta. Jotenki tuntuu, että tämä on tabu homojen keskuustessa ja on vain pakko hyväksyä itsensä. Miksi muutos ei olisi mahdollista? Tai oikeastaan, miksi sitä ei sallita? Enkä nyt puhu mistään Jumalan armosta, koska siihen en itse usko, mutta muuten vain...onko muutos mahdollista? Mistä tiedän haluanko sitä todella? Kuka olen jnejnejnejne.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ok Göran, taidat olla ihan onnellinen hölmö, älä ajattele niin paljon, voit vielä paremmin.
Göran en usko, että olet onnellinen muuna kuin omana itsenäsi. Oletko miettinyt miksi sun aivot sanoo "ei oo mua varten"? Johtuisko ehkä pelosta ja häpeästä? Kun pääset noista tunteista eroon, niin voit olla onnellinen. Kovaa työtähän se vaatii, mutta mikä on vaivan palkka? Minä kerron, olet onnelinen ja helpottunut kun voit olla oma itsesi. Et tule muuttumaan! Aslanilaisetkin ovat edelleen homoja, mutta pidättäytyvät ja elävät onnettomina! :(
Göran! Olen kulkenut pitkän tien. Halusin muuttua heterokai, elää naisen kanssa ja saada lapsia. Aika kului, mutta niin ei käynyt. Lopulta ymmärsin, että tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kaikilla meillä on arvomme. Lakkasin yrittämästä olla muuta kuin mitä olen. Nyt nautin siitä, kun voin rakastaa toista miestä, nautin seksistä ja läheisyydestä. Kumppaneita on ollut useita, mutta haluaisin löytää vakikumppanin. Toivottavasti se vielä toteutuu.
"Jotenki tuntuu, että tämä on tabu homojen keskuustessa ja on vain pakko hyväksyä itsensä."
Totta koska tiedämme ettei itsensä muuksi muuttaminen ole mahdollista ja niin tiedät sinäkin koska täällä mariset, mutta et vain halua hyväksyä asiaa!
Niinii, mut kysymys oliki et miksei se ole mahollista? Tai siis jos joku 30-vuotias naimisissa oleva mies havahtuu ja huomaa olevansa homo nii se o iha okei, et vau tervetuloa joukkoo hienoa, että myönnät asian, miksei sit asia voi mennä toistepäin?
Mä nyt lähinnä mietin asioita yleisellä tasolla, mut omat lähtökohdat on, etten vaa kunnolla tiedä mitä viel haluan, eli okei rakennan viel mun identiteettiä. Kyl mä tiedostan ja hyväksyn mun homouden, että siinä se on ja luultavasti tulee olemaankin, mut en tiiä onko se sit sitä mitä haluan elämältä?
Sitäpaitti mistä te tiiätte ettei ne aslanin kääntyneet homppelit elä onnellista elämää? Voi olla et ne elää sit jotai ihme heteroillusiiota, mut jos ne aattelee olevansa onnellisia eiks se tee niistä sit onnellisia? Jos ei kerran kokenu olleensa onnellisia homoina sitten.
Tuntuu vaa et heti jos sanoo jotai piiiikkasenki negatiivista homoudesta ylipäätää nii alkaa himmee sanasota ja vastaväitteet...mun mielestä jokasen ihmisen perusoikeutee kuuluu olla et mitä ne haluaa olla (tietenkää ei lasketa lukuu pedofiileja, murhaajia yms. koska ne satuttaa muita ihmisiä)mut tiedä häntä sitten.
"Niinii, mut kysymys oliki et miksei se ole mahollista? Tai siis jos joku 30-vuotias naimisissa oleva mies havahtuu ja huomaa olevansa homo nii se o iha okei, et vau tervetuloa joukkoo hienoa, että myönnät asian, miksei sit asia voi mennä toistepäin?"
Kyseessä on silloin luultavasti ollut itsensä kieltäjä homo joka ei ole enään jaksanut elää kulississa.
"Kyl mä tiedostan ja hyväksyn mun homouden, että siinä se on ja luultavasti tulee olemaankin, mut en tiiä onko se sit sitä mitä haluan elämältä?"
Kukaan meistä ei ole tätä osaa itselleen valinnut. Kyllä minäkin olisin halunnut olla hetero, mutta kaikkea ei voi saada.
"Sitäpaitti mistä te tiiätte ettei ne aslanin kääntyneet homppelit elä onnellista elämää? Voi olla et ne elää sit jotai ihme heteroillusiiota, mut jos ne aattelee olevansa onnellisia eiks se tee niistä sit onnellisia? Jos ei kerran kokenu olleensa onnellisia homoina sitten."
Kuka sulle on sanonut, että he eläisivät heteroina? Minun käsityksen mukaan heistä suurin osa pidättäytyy homoudesta ja käyvvät viikottain seuroissa huutamassa halleluja paranna miut! Samalla kun heitä aivopestään ja peloitellaan. Olisitko valmis tähän?
"Tuntuu vaa et heti jos sanoo jotai piiiikkasenki negatiivista homoudesta ylipäätää nii alkaa himmee sanasota ja vastaväitteet...mun mielestä jokasen ihmisen perusoikeutee kuuluu olla et mitä ne haluaa olla (tietenkää ei lasketa lukuu pedofiileja, murhaajia yms. koska ne satuttaa muita ihmisiä)mut tiedä häntä sitten."
Et minun mielestä sanonut mitään negatiivista homudesta. Kysyit onko mahdollista muuttua ja meidän mielestä ei ole. Miksi kysyt jos et kestä kuulla mitä mieltä olemme? Toivotko, että meillä jollakin olisi jokin taikasauva jota heilauttamalla voisimme muuttaa sinut heteroksi?
Jos et ole muuttunut tähänpäivään mennessä, niin et muutu tulevaisuudessakaan. Ikävä kyllä sun kannalta. :(
"mun mielestä jokasen ihmisen perusoikeutee kuuluu olla et mitä ne haluaa olla (tietenkää ei lasketa lukuu pedofiileja, murhaajia yms. koska ne satuttaa muita ihmisiä)mut tiedä häntä sitten."
Kuuluko sun mielestä jokaisen ihmisen perusoikeuksiin toisen satuttaminen? Puhun siis katkeroituneesta ex-vaimosta joka opettaa lapset inhoamaan homo isäänsä johon äiti tuhlasi nuoruutensa? Voihan se tietysti olla, että voisitte erota myös ystävinä, mutta aivan varmasti myös muihinkin kuin pelkästään vain sinuun sattuisi.
Hitto, se taikasauva anto jo toivoa! Joo siis ei mulla henk.koht mitää homoutta vastaan ole, en aattele tosiaan siitä mitää negatiivista. Tehkööt kaikki mitä lystää...(edelleen, ei tappamista plaaplaaplaa) en ole vaa viel varma, et onko se sitten se "mun juttu". Mietin vaa et mikä se siinä sitte on se ehdottomuus, ettei muutos ole mahdollista.
Vai pelkäävätkö ihmiset (tässä tapauksessa homot) muutosta? Jos sattuisi tulemaan joku vedenpitävä tutkimus yms. joka varmistaisi seksuaalisuuden muuttumisen olevan mahdollista tavalla tai toisella, nii että homous seksuaalisuuden muotona saattaisi olla kuoleman oma?
Sukupuolta pystytää muuttamaan, nykyään myös pystytään päättämään syntymättömän lapsen ominaisuuksia. Päättyykö tekniikan kehitys siihen, että seksuaalisuus on aikuisiän kynnyksellä määritelty pysyväksi ja muutos ei mahdollista? Siitä halusin vaan keskustelua, osalta itsekkäistä syistä.
Arvostan toki kaikkia näkökantoja ja mielipiteitä. Ps. Todella hienoa etten ole ainoa marisija täällä!
Öym..jos nyt meinasit minua, niin en koskaa henk.koht olisi tekemisissä naisen kanssa (muuten kuin ehkä kokeilumielessä) ellen aidosti tuntisi rakastavan häntä ja pitävän seksuaalisesti miellyttävänä.
Toivottavasti myös ei ketkään muutkaa. Tosin ties vaikka kävisi ironinen käänne, että petän jonku ihanan miehen kun huomaan kiinnostuneeni naisesta. Se vasta soppa olisikin!
Anteeksi, että olet ymmärtänyt minut väärin. En ole mikään homo aktivisti vaan realisti ja huolissani sinusta. Mitä sitten kun viimein ymmärrät, ettei sitä eheytymistä tule tapahtumaan välttämättä? Kestääkö sinun pääsi sitä? Vai aijotko odottaa mahdollista eheytymistä siihen asti, että olet vanha pöhöttynyt äijjä joka ei enään kelpaa miehille eikä naisille. Se olisi surullista koska uskon, että kaikki meistä tarvitsevat rakkautta.
Puhut ettei tämä ole sun juttu ja eikä elämää jota haluat viettää. Mikä siittä tekee sellaisen? Onko se pelko hyljätyksi tulemisesta ja häpeä? Jos sinulla on todellisia ystäviä, niin en usko heidän hylkäävän sinua, saati sitten perheesi. Minä elin pitkälle aikuisikään kaapissa tuntien pelkoa ja häpeää. Kun uskalsin kertoa parhaalle ystävälleni joka suhtautui asiaan uskomattoman hienosti, niin se rohkaisi kertomaan myös muille joille asia kuului. Asiaa helpotti tietysti se, että olin jo hyväksynyt homouteni ja aloin ajatella, että yksi vitun lysti mitä mieltä muut on mun elämästä(anteeksi karski kielen käyttö). Kun oikein mietit, että mitä sun kaverin pitäisi tehdä tai olla jotta et enään haluaisi olla hänen ystävänsä, niin et varmaan paljoa keksi ja jos keksit, niin se on varmasti pahempaa kuin homous. Niin siis sellaista asiaa joka ei suoranaisesti koske sinua ja ei mitenkään muuta sinun elämääsi.
No itseasiassa kaikki mun kaverit tietää mun homoudesta lisäksi veljeni tietää, ja heille asia on sopii paremmin kuin hyvin :D itse asiassa näyttää siltä, että minä olen ainoa jolla on "ongelma" hyväksyä asia. En minä pelkää, että tulisin hyljityksi tai jäisin yksinäiseksi, sillä minulla on hyvin laaja tukiverkko ympärilläni.
Enkä tiiä miksi se ei ole elämä jota haluan viettää. Kyse ei todellakaan ole mistään kristillisistä arvoista, ne ovat minulle nyt yksi hailee. Ehkä se on sitä, että haluan lapsia, tai sitä, että homoudesta tietävät ystäväni määrittelevät koko persoonani sillä tai sitten sitä, että olen tosissaan ollut ihastunut yhteen ihanaan mieheen pari vuotta ja siitä ei tullut mitään (hetero mikä hetero), varmasti monet tekijät, jotka vaikuttavat asiaan enemmän tai vähemmän.
En ehkä ole vielä "löytänyt itseäni", kenties guru-loma himalajalla ratkaisisi asian, who knows. Et ole muuten vielä vastannut miksi muuttuminen ei ole mahdollista? En itse käytä sanaa eheytymistä sillä en ajattele sitä eheytymisenä, ainoastaan muutoksena.
"Et ole muuten vielä vastannut miksi muuttuminen ei ole mahdollista? En itse käytä sanaa eheytymistä sillä en ajattele sitä eheytymisenä, ainoastaan muutoksena."
Miksi en usko "muutokseen" on se, että silloin sekä sinä ja minä sekä miljoonat muut nyt homot olisivat jo heteroita. En myöskään uko tekniikan kehittävän sellaista konetta jolla voitaisiin muutta ihminen joksikin toiseksi ja kuka sellaisen koneen haluaisi edes kehitellä? OK sinä:D.
"Ehkä se on sitä, että haluan lapsia, tai sitä, että homoudesta tietävät ystäväni määrittelevät koko persoonani sillä tai sitten sitä, että olen tosissaan ollut ihastunut yhteen ihanaan mieheen pari vuotta ja siitä ei tullut mitään (hetero mikä hetero), varmasti monet tekijät, jotka vaikuttavat asiaan enemmän tai vähemmän."
Homotkin voivat saada lapsia. Sinulla on vääränlaisia ystäviä. Vielä löydät sen oikean, olen minäkin ihastunut aikoinaan heteroon ja en tosiaankaan jäänyt suremaan kahdeksi vuodeksi. Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle.:)
Toivon, että löydät onnen oli se sitten mitä hyvänsä....
kysyä tuollaista asiaa. Ja vielä tällä palstalla. Olen itse miettinyt samaa. Ja on yhä vain uskomatonta kuinka asiattomasti tuollaisiin viesteihin vastataan. Uskomattoman aggressiivista porukkaa.
Itselläni on hieman kokemusta biseksuaalin elämästä. Se on taakse jäänyttä, muuttui sitä mukaa kun elämä muutenkin asettui uomiinsa ja opin tuntemaan itseäni. Liittyi elämässäni sellaiseen vaiheeseen, jolloin en oikein tiennyt kuka olen ja ihailin oman sukupuolen edustajia eroottiselta vivahtavallakin tasolla. Olen nyt onnellisempi. Ja muuttunut.
Eli, onko se niin itsestään selvää, että jokainen joka sanoo / kokee olevansa homo on sitä oikeasti koko loppuelämänsä? Ilmeisesti, koska muuttumiseen ei anneta lupaa.
Kysymys voisi ollakin nyt, et miksi siihen muutokseen ei annettaisi lupaan. Jos hypoteesina olisi sen olevan mahdollista? Mieluiten ei vastauksia sitten "mutta kun se ei ole." Puhuin hypoteesista.
Tosiaan homoseksuaalisten välillä näyttää olevan vielä tabuja jos jonkinlaisia.
Olen aseksuaali homo, en kiihotu lainkaan miehistä (enkä liioin naisista). Homo silti olen. Homoksi mut tekee se, että kykenen rakastumaan romanttisesti miehiin, vaan en niinkään naisiin.
Mitä siinä homoudessa niin vältettävää on? En minäkään seksiä harrasta vaikka homo olenkin.