Reppumatka

Ollaan käyty kiertelemässä 03 aika monta valtiota, jos otetaan Väli-Amerikka mukaan. Peru ja Bolivia katsottiin joiltakin osilta. Miamista lento Limaan ja ensi kierros sillä bulvaanin bussilla Mirafloresiin jossa on yleinen tapa äkkinäisten majailla. Bussikyydeillä vanhaan keskustaan ja museoihin vilkaisut. Marketeissa ja kotiruokaa mainostavissa ruokapaikoissa käytiin. Muutaman päivän päästä ostettiin liput linkkiasemalta Cuzcoon, josta piti mennä Machu Pichulle. Ripuli iski korkealla eikä sitten aika riittänyt jatkon takia. Bussilla Punon ja Titicacan kaislasaarten kautta La Paziin, josta sai oikein valita kuka vie halvimmalla Santa Cruziin Boliviassa. Kiinnosti ne sinne 20 vuotta aiemmin menneet suomalaiset. No niitä löydettiin. Bussiasemalla vain majoituksenkauppaajapoika antoi kuvauksen "meistä": "joo, suomalaiset on tuoneet paljon rahaa tänne!" Majoitus oli edullinen, tingitty ja syömässä kävimme siellä täällä katupitzakojulta lähtien. Mielenkiintoisia tarinoita kuultiin menestyksestä ja siitä toisesta puolesta. Ne putouksetkin jäi ajanpuutteen takia näkemättä. Kirkkoja kyllä oli Cuzcossa samoilta jalansijoilta nähden yli seitsemän. Lentäen sitten takaisin Limaan ja aamulla Miamiin, josta lähdettiin samana päivänä viimeiselle etapille Panamaan josta taas jatkettiin konsteilla Yucatanin raunioiden ja hiekkarantojen kautta Dallasiin ja kotilennolle. Ihan ekaksi me vanhat oltiin kuukausi Dommareissa.

Viime toukokuussa kiertelin Perun nähtävyyksiä neljä viikkoa. Peru on ihanteellinen reppuselkämatkaajille. Kaikki on halpaa, palvelu pelaa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Liikenneyhteydet (bussi) ja majoitus toimivat hyvin. Ja ennenkaikkea eksoottisia nähtävyyksiä riittää.

Omista mieltymyksista johtuen sanon etta jos matkalle lahdette niin suunnitelkaa ohjelmanne rauhalliseksi. Eli ei ole jarkea yrittaa kayda lapi koko mannerta kuukaudessa tai parissa. Ainoa syy siihen olisi jos valttamatta haluaa saada passiinsa mahdollisimman monta leimaa,mutta silloin kylla jaa suurin osa nakematta. Ne maat ovat niin isoja (no ei kaikki) etta niissa riittaa kiertamista yhdessakin pitkaksi ajaksi.
Kannattaa aloittaa suunnittelu sijoittamalla pari sataa opaskirjoihin, pieni kustannus se on koko matkan kuluissa. Ostakaa, lainatkaa, varastakaa vaikka useampia oppaita vertailun vuoksi. Siten parhaiten naette mita teita kiinnostavaa on missakin maassa tarjolla. Ehka jo tiedattekin?

Itse olen taalla viettanyt aikaa jo jonkin verran vaikka en varsinainen mochilero olekaan, mutta kylla rinkka selassakin on tullut kierrettya pitkiakin matkoja. Kokemukset ovat enimmakseen positiivisia. Mitaan kauheuksia ei ole tapahtunut, eika uhkaavia tilanteitakaan, ei edes Kolumbiassa jonka vaarallisuudesta kovasti varoitellaan. Taskuvarkaan uhriksi olen toki joutunut mutta menetys jai pariin kymppiin.

Ei tama mikaan extreme-laji enaa nykyaikana ole, terveella jarjella parjaa, taalla on Internet melkein joka kylassa, ja intiaanimummoillakin kannykat...no ainakin Otavalossa Ecuadorissa,joka oli ainoa kaupunki jossa olen nahnyt taysveristen intiaanien ajavan uusilla komeilla nelivetoisilla, tai autoilla yleensa.