vapisten väsymyksestä,
kaiken turruttamana
vajoan tähän horrokseen
en enää jaksa kuunnella ääntäni.
en sanojani, kuvitelmia,
en ajatuksia tuulesta temmattuja
typerän toivon leimahduksia.
minuutteja, tunteja, päiviä,
onttoja ja säröisiä,
kuin pölyiset ja naarmuiset äänilevyt
tungen ne kaksin käsin takaisin
kaappiin.
tyhjänä ja turhautuneena
en kestä olla juuttuneena
tähän elämääni
sen loputtomaan yksioikoisuuteen
antakaa armoa
lobotomia
päästäkää minut päästäni
ulos.
onko siellä helpompi hengittää?
kaiken turruttamana
vajoan tähän horrokseen
en enää jaksa kuunnella ääntäni.
en sanojani, kuvitelmia,
en ajatuksia tuulesta temmattuja
typerän toivon leimahduksia.
minuutteja, tunteja, päiviä,
onttoja ja säröisiä,
kuin pölyiset ja naarmuiset äänilevyt
tungen ne kaksin käsin takaisin
kaappiin.
tyhjänä ja turhautuneena
en kestä olla juuttuneena
tähän elämääni
sen loputtomaan yksioikoisuuteen
antakaa armoa
lobotomia
päästäkää minut päästäni
ulos.
onko siellä helpompi hengittää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tiedän kertoa jotain
yksinäisistä illoista
kuunvalosta, yöttömästä yöstä
tienvarsista, pikkuteistä, pimeyden nielemästä tiestä
olenhan kahlannut läpi
lukemattomien meren
ja vaikka haaveisani siintää
kumppanin hellä kosketus
voin yhä nähdä
miten pellon pientareella
yön usvan kajo heijastuu metsästä
niin paljon yksinäisiä öitä
tuijottaen pimeään
näkemättä
kuin ajatusten varjoja
hitaasti sivelemässä seiniä
maalaamassa kuviaan
hämäriä uniaan
häilyviä jalanjälkiä
tekemässä reittiä
ympyröitä
katon viileisiin varjoihin
niin paljon yksinäisiä öitä
ahdistavaa olemattomuutta
liian täyttä hiljaisuutta
vain taistelu
lakanakäärmeen otteessa
kuristamassa ihoa
joka kihisee
kaipaa kosketusta
valuttaa nälkäänsä
hikenä lakanoihin
kyyneleitä kysymässä
miksi olen tässä,
miksi näin?
niin paljon yksinäisiä öitä
tuskaisia huokauksia
levottomia valveunia
odotusta
odutuksen jatkoksi
sydän hakkaamassa kylkiluita
salpaamassa henkeä
arvoituksia
polttamassa suonia
piinaavia tunteja
ennen aamun sarastusta
niin paljon yksinäisiä öitä
ja vaikka etsimme vastauksia
kurkotamme toisiamme kohti
kuin haparoiden pimeässä metsässä
katselemme toistemme sielua
vai katsommeko vain peiliin?
kohtaamme pienen mielemme
omat muistomme, pelkomme, odotuksemme
katsomme yhä pimeään
ja ymmärrämme silti
meidän tulisi kääntää katseemme
jossain kaukana soi musiikki
vanhojen talvien jäljet
kalvavat joskus sydäntäni
katson tähän peiliin
nojaan otsaani sen viileään kuvajaiseen
silmien tummissa heijastuksissa
sinussa ja minussa
muistoja, kuin tanssivia varjoja
elämän poluista
opittujen oppien kosketuksesta
elämän tarkoituksesta
kasvojen uurteisiin kirjotettuna
kuljettuja polkuja
niiden kallisarvoisten hetkien
tunteiden
kaikki jälkiä elämästä
joka ei ole ollut tyhjä
nostan käteni ja kosketan peiliä
kuin pyyhkiäkseni pois ajan kutomat seitit
laskeutuneen harmauden
kivun ja pysähdyksen pölykerroksen
kääntäisinkö katseeni viimeinkin
kuullakseni musiikin,
upotakseni sen kiehtoviin sointuihin?
lumoutuakseni sen voimasta
tuoda, luoda unohdusta?
seison varpaillani
tanssin nuoralla
tietämättä tahdonko pudota.
silti minussa
asuu kaipuu niin vahvana
halu elää, nauraa, tanssia
hengittää musiikkia
sen iloa
----------------------
hyvää yötä, kiitos kun olet siellä =)
halu elää tässä ja nyt
näin mietin, kn lumi piiskaa ikkunaa
sytytän kynttilän
näen unta huomisen unista
pysyn valveilla, katselen lumisadetta
hiljaa kuluvat nämä tunnit
odotan huomista
ulkona sataa
lumi piiskaa ikunaa
tähdet välkkyvät öisellä taivaalla
* * * * * * *
Hyvää yötä matkaaja =)
silmät avoinna ajatuksista
tuolla ikkunaruudun takana,
jossain siellä kaukana
aukeaa toisenlainen maailma.
se hellästi tummassa sylissään
tuudittaa pieniä tähtiään
laskee lempeät lumihiutaleet
leijumaan vapauteen
hiljalleen
minä istun täynnä hiljaisuudesta
äänettömyyden tuomasta rauhasta
istun ja odotan huomista,
kunnes kuutamo nukahtaa
unisena huokaa pilviverhossaan.
istun ja uneksin avoimin silmin
joiden takana mieli eksyy unelmiin
menneisiin ja tuleviin.
avaan ikkunan tuulelle
sen viileälle kosketukselle
sen kauniille laululle
hiljaisia kuiskauksia
tulevaisuuden sävelmiä
tuulen hyräillessä odotan huomista
sillä huomenna on aika herätä
tuntea jälleen lämpö sisällä
se laulaa olemassaolosta
varovaisesta toivosta
kertoo kuinka joskus
herää maa
auringonvaloa tulvillaan
aika pysähtynyt jatkaa kulkua.
------------------
hyvää tulevaa huomista sinullekin, mietteliäs ystäväni =)
hän, joka etsii
hiljaisuudessa kaivaa omaa ajatustaan
etsii itseään peilikuvasta
järven tyyneltä pinnalta
syvänsisinisestä jäästä
ymmärrän sinua
ja vaikka kuiskaamme samalla kielellä
kirjoitamme viestejä toisillemme
tähän ajan taakse
emme koskaan kuule toistemme askelia
vain tuuli kuiskaa sanomaamme
ja me
odotamme viestiä, joka ei koskaan saapunut
* * * * *
Hyvää yötä. Olkoot unemme rauhallisia =)