Eräs minulle läheinen ihminen on kärsinyt lapsettomuudesta jo hyvän aikaa. Nyt sain tietää olevani itse raskaana, lapsi on minulle toinen. Tuntuu pahalta kertoa tätä uutista hänelle, koska tiedän että se harmittaa h...sti kun toisilla käy "flaksi" jo 2. kerran ja itsellä ei onnistu millään..
Miten ja milloin kerron uutisen? Pitkitänkö viimeiseen asti? En ala kuitenkaan varmaan hehkuttaa kovasti, koska tiedän että hänestä tuntuu pahalta, mutta en haluaisi myöskään joutua peittelemään iloa omasta raskaudestani.. Silloin kun esikoiseni sain, hänelle ei ollut lapsensaanti vielä ajankohtaista eikä hän ollut tietoinen ongelmastaan. Jelppikää jooko?
Miten ja milloin kerron uutisen? Pitkitänkö viimeiseen asti? En ala kuitenkaan varmaan hehkuttaa kovasti, koska tiedän että hänestä tuntuu pahalta, mutta en haluaisi myöskään joutua peittelemään iloa omasta raskaudestani.. Silloin kun esikoiseni sain, hänelle ei ollut lapsensaanti vielä ajankohtaista eikä hän ollut tietoinen ongelmastaan. Jelppikää jooko?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tietty et pitkitä, vaan kerrot kuten muillekin. Voit myös tunnustaa, että uutinen on hankala kertoa ja tunnet myötätuntoa häntä kohtaan.
Kyllä toisten raskausuutisiin joutuu tottumaan. Ei hän varmaan heti pomppaa kattoon, mutta olisin kyllä itse loukkaantunut jos joku salaisi minulta noin suuria ja itselle tärkeitä uutisia.
Raskauden etenemisestä ja muusta juttelun jättäisin hänen aloitteisiinsa, ettei sitä nyt koko ajan hehkuttaisi.
sain kuulla, että hyvä ystäväni on raskaana. Sokkiuutinenhan se oli, kun itse jonottelemme koeputkihedelmöitykseen. Mutta ihana uutinen se oli kuitenkin ja mielelläni kuulin sen heti häneltä itseltään ja kasvotusten, vaikka periaatteessa toisten vauvauutiset ei paljoa lämmitä. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon että tulemme itse perästä. Toisen onni ei kuitenkaan ole itseltä pois!
Älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA ala salailemaan uutista. Tämä tuntuu olevan yleisin käytäntö näissä tilanteissa, enkä ymmärrä miksi. Eniten minua loukkaisi jos olisin viimeinen joka tietää, ja tajuaisin että asiaa on minulta salattu! Kerro hienovaraisesti, äläkä odota että toinen hyppää heti kaulaasi innoissaan. Anna toiselle aikaa sulatella uutista rauhassa, äläkä loukkaannu jos hän esim. unohtaa hämmentyneenä onnitella sinua. Varmasti hän on onnellinen puolestasi.
Ystäväsi myös melko varmasti kyselee raskautesi etenemisestä sitten kun hän on itse siihen valmis. Ensireaktio on varmaankin hämmennys, mutta ehkä jo seuraavana päivänä hän soittelee perään tarkempia kuulumisia.
saivat samoihin aikoihin lapsen, me pojan he tytön. Nyt he ovat yrittäöneet kohta vuoden ja ei mitään, me 6kk ja ei mitään. Nähtävästi lapsenteko on meillä mennyt jo ohitse ja tyytyminen yhteen.
Olen kuullut muiltakin lapsettomuudesta kärsiviltä, ja olen itse samaa mieltä, että kasvotusten ei pitäisi kertoa asiasta. Ennemmin vaikka puhelimessa jos sähköposti tuntuu liian kylmältä. Mutta se tilanne, kun on pakko teeskennellä ilahtunutta ja hyvä ystävä näkee kuitenkin että teeskentelee, on aivan kamala. Siitä kuitenkin tuntee huonoa omaatuntoa, että ei osaa ihan 100 % iloita toisen puolesta. Puhelimessa tai sähköpostissa voi sitten selittää, että halusin ilmoittaa asiasta tällä tavalla "pehmeästi" koska tietää toisen tilanteen.
odottelet kertomista sen pahemmalta se tuntuu kun salaillaan ja ei voi bilettää jne. nim. itse kokenut salailun ja ystävän menettänyt.
..että salaisin uutista tältä ihmiseltä yhtään pidempään kuin keneltäkään muultakaan. Tekee muuten vain mieli pitkittää kaikilta niin pitkään kunnes vatsa alkaa jo näkyä. Viime kerrallakin kerroimme kaikille vasta puolivälissä.