Tapasin erään transun (ensimmäisen elämässäni) sattumalta eräässä Välimeren lomakohteessa 90-luvun lopulla. Ilta oli aika nuori, mutta täysin pimeä jo. Puhuimme englantia, enkä ymmärtänyt läheskään kaikkea, mitä vajaan tunnin aikana siinä terassilla keskustelimme. Kävi kuitenkin se ilmi, että hänellä oli sovittu tapaaminen siinä paikassa ja ensiksi hän luuli, että olin se "kohde". Mutta tämä toinen osapuoli myöhästyi ja siksi keskustelimme siinä sen reilun puoli tuntia. Pois lähtiessäni tunsin itseni imarrelluksi ja jossain määrin etuoikeutetuksi tämän mielenkiintoisen ja ystävällisen tapaamisen johdosta. Jälkeen päin olen katunut, ettei tullut vaihdettua yhteystietoja. Muutama vuosi sitten kävin katsomassa samaa paikkaa uudelleen, mutta tuntui, että paikka oli aivan erilainen. Outo tunne.
Tapasin transun
Hetero-Hermanni
31039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis kumpi oli kyseessä, transvestiitti vai transsukupuolinen.
Olenhan minäkin käynyt melko syvällisiä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Usein vastapuoli on tiennyt taustani, mutta viimeksi en sitä paljastanut vaan toinen lähtiessään luuli minua aidoksi naiseksi. Kyllähän se tuntuisi mukavalta minunkin mielestäni, jos toinen tuntisi itsensä imarrelluksi.
Hanna-tytölle: Hän oli ymmärtääkseni transvestiitti ja ymmärsin, että hän olisi joskus ainakin esiintynyt ns. drag queen -showssa. Hän ei pukeutunut joka päivä, mutta varsinkin viikonloppuisin ja lomilla. Ymmärsin myös, että hän oli syntyisin englantilainen, mutta muuttanut Välimerelle.
Ihmisten ,mukavien kanssa tapaamisista jää usein mukavat muistot..
ja jos se aikakin vielä muistot kultaa...
No, tosiasia se on itsellänikin.. Kun olen tehnyt reissun "muistojeni maahan", niin ei se ole enää ollut samanlaista., eri ihmiset kun liikkuu samoissa ympyröissä ja ehkäpä sitä itsekkin muuttuu.
Se mikä ennen tuntui hyvältä,niin nyt ei enää halua sitä samaa..