Isänpäivä lähestyy, ja päiväkodista tulee alla olevia tiedotteita. Kysyisin vaan, et miten muissa sateenkaariperheissä näihin suhtaudutaan? Meillä poika jo osaa kysellä näitä, ja parhain päin olen koittanut asiaa selittää. Mutta miten muilla nämä asiat käydään läpi?
" HYVÄ KOTIVÄKI !
Jo perinteisen tavan mukaan juhlistamme isänpäivää torstaina 9.11.2006 klo 15-17.
Toivomme mahdollisuuksien mukaan isän tulevan noutamaan lastaan ja varaavan hetken yhteiseen puuhailuun lapsen kanssa päiväkodin pihalla muutamissa tehtäväpisteissä.
Lapset ovat myös leiponeet isille sämpylät kahvin / mehun seuraksi.
Tervetuloa kaikki isät !
t. Päiväkodin isot ja pienet "
" HYVÄ KOTIVÄKI !
Jo perinteisen tavan mukaan juhlistamme isänpäivää torstaina 9.11.2006 klo 15-17.
Toivomme mahdollisuuksien mukaan isän tulevan noutamaan lastaan ja varaavan hetken yhteiseen puuhailuun lapsen kanssa päiväkodin pihalla muutamissa tehtäväpisteissä.
Lapset ovat myös leiponeet isille sämpylät kahvin / mehun seuraksi.
Tervetuloa kaikki isät !
t. Päiväkodin isot ja pienet "
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olisiko mahdollista jos isoisä hakisi lapsen.Minun lapseni teki aina isänpäiväkortin papalle.
on kotiin tullut, niin jotenkin tuntuu ajattelemattomalta. Ei ainoastaan sateenkaariperheiden kannalta, vaan myös niiden lasten kannalta, joiden isukki on häipynyt tai esim. kuollut.
Tuohon voisi nimittäin ihan hyvin sisällyttää isoisät tai vaikkapa miespuolisen kummin/ perheystävän kutsumisen mukaan myös. Ei olisi sitten niin leimaavaa sen lapsen kannalta, jolla ei isää ole syystä tai toisesta. Tai jos isä ei halua osallistua.
Voihan asiasta nostaa keskustelun noin valtakunnanlaajuisestikin: jokaisen lapsen pitää tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti, mitä tulee syntyperään, uskontoon yms. Onhan julkisuudessa keskusteltu aamunavauksista tai sukonnon opetuksesta kouluissa - koulujen ja päiväkotienkin tulee olla paikkoja, joissa kukaan ei tuntisi itseään syrjityksi eikä ketään asetettaisi eriarvoiseen asemaan.
Yhteiskunta sen arvot ja normit muuttuvat, instituutiot laahaavat usein jäljessä: niitä pitää ruveta aktiivisesti muuttamaan...
Eihän tuo voi olla edes totta? Missään päiväkodissa ei voida olla noin tökeröitä, eihän? Meidän päiväkodissamme on kyselty hienovaraisesti jo ennen askartelujen aloittamista, että kenelle osoitetaan..? Ryhmässä kun on lapsia, joilla ei ole edes pappaa.
Anna palautetta ja kysy, ovatko edes ajatelleet, kuinka pahalta monista lapsista tuntuu. Todellakin ei pelkästään sateenkaariperheiden lapsista, vaan myös niistä, jotka ovat menettäneet isänsä tavalla tai toisella. Aika uskomattomalta tuntuu, että tuo on järjestetty tuolla tapaa. Juhlinnan ehkä olisi voinut järjestää niinkin, että se on muulloin kuin päiväkodin aukioloaikana?
En tiedä kuinka näissä tapauksissa tulisi toimia päiväkodin, mutta jollain tasolla olen samaa mieltä heteroisän kanssa..
Tavallaan tämä pohjautuu vain ja pelkästään omaan kokemukseen, kun minua ei loukkaa tuollainen, enkä koe olevani syrjitty jos minun erilaisuuttani ei jokainen aina osaa ottaa huomioon. Varmaankaan tämä ei päiväkodin puolelta ollut mikään tahallinen "piikki", eivät vain hoksanneet asiaa.
Jos tosiaan niitä lapsia on vähemmistön edustajana tehnyt, niin kyllä se vastuu siitä pitää vaan kestää. Tietenkään mitään syrjintää ei kenenkään tule hyväksyä, mutta ei voi olettaa että kaikki kohtelevat täsmälleen samalla lailla kuin heteroita ja muita massaan sulautuvia ihmisiä. Sateenkaariperheet OVAT erilaisia, se vaan pitää myös itsekin hyväksyä.
Jos jollain ei ole isää, niin ei se asia siitä parane että sinne tarhaan viedään joku miespuolinen tuttu tai kummi leikkimään isää, ettei vain olisi mitenkään erilainen kuin muut. Lapsen pitää oppia hyväksymään se mitä hänen elämänsä on, tottakai se on kipeä asia, mutta ei se siitä hyssyttelemällä parane. Sellaisella suhtautumisella vaan iskostetaan myös lapsen päähän se että hän on jotenkin omituinen tai vääränlainen.
Turha siitä on loukkaantua jos joku ei tajua/osaa suhtautua erilaisuuteen juuri oikealla tavalla, suurimmassa osassa tapauksia on kuitenkin kyse siitä ettei tiedetä tai osata, ei mistään vihamielisyydestä. Menkää sinne tarhaan juttelemaan kuinka haluatte asian hoidettavan tulevaisuudessa.
"Varmaankaan tämä ei päiväkodin puolelta ollut mikään tahallinen "piikki", eivät vain hoksanneet asiaa."
Hoksaavaisuutta voi treenata.
"Sateenkaariperheet OVAT erilaisia, se vaan pitää myös itsekin hyväksyä"
Kaikki perhemuodot ovat jonkun toisen perhemuodon kannalta katsottuna erilaisia. Vallitseva käsitys on, että heteroydinperhe on se ns. normaali ja yleisin ja muut "erilaisia", nykyään vain tarvitsee ottaa huomioon se tosiasia, että avioerot ovat nykyään laillinen toimenpide, samoin yksinhuoltajuus ja monentasoinen yhteishuoltajuus (mm. erillään asuvat vanhemmat ja osa sateenkaariperheistä). Perhemuotoja on monia eikä aina kannata turvata siihen muinaiseen mielikuvaan, miten alussa oli suo, kuokka ja Jussi ja vaimo kiltisti kotona lasten kanssa essu yllään leipomassa. Kaikkihan tietävät sen erään Jesse-pojan, jonka isä olikin joku aivan muu kuin Maria-äidin kihlattu Joosef...Uusioperhe vanhimmasta päästä.
Back to bisnes: Yhteiskunta julhapyhiään myöten on heteroseksistinen, perinteiden mukaisesti. Kaksi näennäisesti erillistä sukupuoltakaan ei ole kaikille itsestäänselvyys, puhumattakaan isien, äitien, isoäitien tai isoisien olemassa- ja läsnäolosta.
Erilaisuutta pitää sietää ja voi opetella ottamaan jo etukäteen sanavalinnoissaan sitä huomioon. "Lapsen pitää oppia hyväksymään se mitä hänen elämänsä on, tottakai se on kipeä asia, mutta ei se siitä hyssyttelemällä parane" - sangen monille sateenkaariperheiden tai muuten heteroydinperhe"ihanteen" ulkopuolisen perhemuodon lapselle on pienestä asti ollut itsestäänselvyys, että on kaksi äitiä tai yksinhuoltajaisä.
Lapsen näkökulmasta perhe on perhe ja tärkeintä on se, että se on olemassa; ei se, vastaako se vanhentunutta heteroseksististä kuvaa ihanneperheestä vai ei. Väitteet siitä, että lapsen perhe olisi jotenkin vääränlainen, erilainen tai luonnoton, tulee perheen ulkopuolelta ja useimmiten lähes tuntemattomilta tahoilta.
Erilaisuus on rikkautta ja juhlapyhiähän voi aina kustomoida omannäköisikseen...
En uskokaan että kovin monelle sateenkaariperheen lapselle edes siitä mitään traumoja tulisi jos isänpäivänä huomaa että kaikilla muilla on isi, mutta hänellä onkin kaksi äitiä, ja että hänen perheensä on erilainen kuin muiden.
Joskus nämä käsitykset siitä että isättömyydessä olisi jotain "vikaa" tulevat vaan myös sieltä perheen sisältäkin. Kun sitä hössätään etukäteen että ei vaan nyt lapselle tule paha mieli kun ei ole samanlainen perhe kuin muilla. Että pidetään huoli ettei mitään lippulappusia jaeta ollenkaan, ja jos jaetaan niin sitten sinne tarhaan pitää järjestää joku pappa tai kummi isän tilalle.
Ehkä jos vain antaisi olla, ja korkeintaan selittäisi lapselle asian niinkuin se on, JOS hän sitä ihmettelee.. Ehkä silloin ei olisi mitään ongelmaa. Mutta kun on pakko olla niinkuin kaikki muutkin ja sulautua massaan. Ja silti taas pitää saada olla jotenkin erityinen, ei sellainen yhtälö vaan toimi.
Totuushan nyt kuitenkin tällä hetkellä on se, että heteroydinperheitä pidetään TÄLLÄ HETKELLÄ tässä yhteiskunnassa vielä niinä "normaaleina". Se ei tarkoita sitä että se olisi normaalia kymmenen vuoden päästä. Erilaiset perheet yleistyvät, ja kohta eivät enää olekaan niin erilaisia! Kyllä se kehitys tapahtuu ihan itsestään, en ymmärrä miksi siitä pitäisi vouhkata.. Kehitystä tapahtuu kun emme enää elä piilossa ja vaadimme samanarvoista kohtelua omille perheillemme, kuin heteronormaalioletusperheille.. Eikä sitä niin edes tarvitse vaatia, aika hyvin ovat asiat Suomen maassa jo nyt.
Joskus tuntuu että juuri tämän asian takia joillain vähemmistönedustajilla on joku ihme aukko sisällään, haluavat vaatia oikeuksia ja tehdä ison numeron itsestään vaikka tarvetta siihen ei niinkään ole. Onhan se tietysti hyvä että on ylpeä itsestään ja elämäntavastaan, mutta rajansa kaikella. Nyt menee jo ihan asian vierestä, en nyt siis enää viittaa mitenkään ap:n kirjoitukseen, tai väitä että he näin tekisivät.
Meidän päiväkodissa isille tehdään kortit. Jos ei ole isää, kortin voi tehdä jollekin toiselle miespuoliselle sukulaiselle, ja jos ei sellaistakaan löydy, niin sitten äidille. Toimii hyvin.
... järkevältä ratkaisulta.
Eivätköhän nämä äitien- ja isänpäivät ole periaatteessa perhepäiviä. Tarkoitus on kai olla yhdessä sillä kokoonpanolla, mikä perheessä on. Sateenkaariperheessä voidaan haluttaessa viettää isänpäivää vaikka toisen vanhemman päivänä, sen joka ei ole äiti. Eikö se sama vanhempi voisi mennä isänpäivänä päiväkotiinkin? Ei olemaan isä, vaan äidin rinnalla oleva vanhempi - millä nimellä häntä sitten kutsutaankin.
Isättömyyden syitä on useammin varmaan muualla kuin äidin lesboudessa. Useimmat lapset, joiden isästä ei ole saapumaan päiväkotiin, ovat varmaan yksinhuoltajien lapsia tai sellaisia, joiden isä ei vaan ole siinä kunnossa /tilanteessa, että hän edes pystyisi osallistumaan moisiin tilaisuuksiin - tai ei ehdi - vaikka asuisi samassa taloudessa lapsen kanssa.
Meidän perheessä ei muuten ole koskaan vietetty äitienpäivää eikä isänpäivää. Ei siitä ole mitään ongelmaa tullut. Perhepäiviä on elämä silti ollut täynnä.
Oikeesti hassu ajatus, että mun vaimoke menis tulevaisuudessa isänpäivänä päiväkotiin isien kanssa kahvittelee. Eikä hän siis menis. Enkä menisi minäkään. Kun ei kumpikaan isä ole, eikä edes vaari,eno,setä tms.
selität lapsellesi, että miksi kaikilla muilla on isä, mut mulla ei ole?
................
eri asia missä äiti tai isi on tai molemmat.
Kaikille perheille on perhemuotoonsa sopivat tavat äitienpäiväksi ja isän-.
Tuo kortinteko tyyli kuulosti kivalle =)puuhaa lapsille ja iloa aikuisille.
Hämmennys ja alakulo kehittyy lapsille vain ja ainoastaan, jos lapset joutuvat kokemaan heteroisän tapaista jyrkkää asenteellisuutta. Mitä enemmän "heteroisiä", sitä kovempaa.
Ja kun heteroisät ovat saaneet lasten mielet pahoittumaan, nämä samaiset heteroisät syyttävät aikaansaannoksestaan riemuiten lesboäitejä. Logiikka puuttuu, mutta asennetta on sitä enemmän.
Äitini kuoli, jäin pikkuisena äidittömäksi. Piirtelin koulussa äitienpäiväkortit, lauloin äitilauluja hartaasti ja osallistuin äitienpäiväjuhliin. Kun ei ollut tuomitsijoita, ei tuntunut pahalta, joillain on äiti, joillain ei. Luonnollista. Näin lapsi kokee asiat, ellei muuta tuputeta.
Yksinhuoltajia on paljon, enemmistö naisia, mutta miehiä myös. Syinä voivat olla mm. kuolema, avioerot, avoerot, jompi kumpi vanhemmista on lähtenyt lätkimään (heteroisät tavallisimmin), työeste, sairaus.
Valitettavan paljon on myös isiä, jotka vain eivät viitsi vaivautua vanhenpaintapaamisiin, ei edes isänpäivätilaisuuksiin.
Niinpä käytännössä on paljon isiä, joita ei näy tarhoissa, ei kouluissa. Lesbojen lapset eivät erotu muista sen kummemmin. Mutta tänne vain heteroisän täytyy tulla nokkimaan. Pakkomielle.
asiat on, eli että äiti rakastaa toista vanhempaa ja tohtorit auttoivat saamaan rakkaan lapsen. Ja maailmassa on monenlaisia perheitä ja kaikki yhtä arvokkaita jne jne. Meidän tulevassa sateenkaariperheessä on ns. viikonloppuisä.
"Kaikilla muilla on isä". ?? Kaikilla muilla ei ole isää, meidän tarhassa tilanne on noin fiftififti. Siis joo, joku isä voi olla mutta on hylännyt lapsensa. How sad is that?
... kuinka perheitä on monenlaisia ja päälle vielä muistuttaisin äitienpäivästä, jota sitten vietetään tuplasti. Ei kai se sen monimutkaisempaa ole, ellei siitä semmoista tee.