Täällä oli juttuja metsänpeitosta

Jatketaan tässä.Eli kuljin kerran poikasena metsässä.Jouduin sellaisella aukion tapaiselle synkässä tureikossa.
Sillä aukiolla käveli aivan kuin maa antoi perään,aivan kuin pintamaan alla olisi ollut jokin joustava muovi tai pelti.Tämä oli melko laaja alue.Yritin käsin turvettakin poistaa mutta eihän siitä mitään tullut.
Sitten lähdin alueelta pois,eikä ole sen jälkeen tullut siellä käytyä.Tuli jotenkin karmaiseva fiilis kun sitä "hyllyvää"aluetta ylitti.Nyt olisi ihan kiva käydä lapion kanssa katselemassa mitä sieltä löytyy.Mutta en enää paikkaa löydä.Luonnollinen selityshän sillekkin varmaankin on mutta alue oli todella synkässä erämaassa,ei oikein voisi kuvitella rakennusjätteitäkään siellä olevan

Muistaaksen Martti Kaila olisi tutkinut metsänpeittokäsitettä.
Hänen mukaansa lappalaiset kutsuivat sitä 'kiepsahtamiseksi'
Siinä tututkin maisemat näyttävät uppo-oudoilta. Ollaan siis eksyksissä, pyörällä päästä.

Olen eksynyt kymmeniä kertoja. Menettänyt lapsuudenaikaisen suunnistamisvaiston.
Joudun turvautumaan kompassiin, ellei aurinko paista.

Kertomuksessasi ei mikään viittaa metsänpeittoon vaan realistiseen kokemukseen.

Metsänpeittoa kutsutaan maailmalla nykyisin Oz-ilmiöksi.

Kiepsahdus kuulostaa sopivalta sanalta.
Minullekin pari kertaa käynyt näin.
Kesällä ajoin ympäristöoppimielessä polkupyörällä Oulussa ehkä kolmen kilometrin päähän katsomaan pihatoria. Takaisin tullessa en enää muistanutkaan reittiä. Aikani kahhailtuani jouduin Oulujoen sillalle, jota en tunnistanut. Ajoin yli toiselle puolelle - aivan uppo-outoja maisemia! Koitin järkeillä, missä olen ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Ei vain "sytyttänyt". Sitten takaisin toiselle puolelle ja aikani harhailtuani viimein osuin kotipolulle. Yhtenä suurena haittana on se, että kevyen liikenteen väylät ovat kohtuukaukana autoteistä ja -kaduista. Ja tuota siltaa olen mennyt yli satoja kertoja, mutta autolla eikä siinä paljoa voi silloin ympäristöön syventyä.
Tässäkö selitys sille, että vanhukset (joskus nuoretkin) eksyvät tutuissa paikoissa? Eli jotenkin paikallistaju pätkii eikä tututkaan paikat tunnu tutuilta.
Toinen kerta autolla. Pimeällä ajoin tuon samaisen sillan yli kuten satoja kertoja ennenkin. Piti tutussa isossa risteyksessä kääntyä oikealle. Jotenkin lipsahti ohi, ajoin suoraan. Sitten huomasin aivan oudon kaupan oikealla. Käännös takaisin ja tutusta risteyksestä kohti Raksilan marketteja. Kovin oli kadun varren talot oudon näköisiä! Muistin kuitenkin, että viimeisestä risteyksestä piti kääntyä vasemmalle joten ajoin vasenta kaistaa. Se käännösristeyskin oli aivan oudon näköinen, mutta käännyin ja seuraavasta marketin parkkipaikalle ja taas oli kaikki tuttua.
Onko tämä merkki alkavasta nuppiviasta vai mikä on selitys? Ikää nyt vasta 80 v. Ajokortin uusintatarkastuksessa meni marraskuussa kaikki muuten OK, mutta siinä kolmen asian muistamisessa keskimmäinen eli avain ei palautunut mieleen.