te vanhemmat joiden lapsi on huostaanotettu ja sijoitettu.
Meillä 7vuotias tyttö ollut sijoitettuna pian 5 vuotta. Tytön vanhemmat aluksi tulivat tapaamisiin, mutta nyt on pian kaksi vuotta kulunut ja vanhemmat aina peruvat tapaamisen, yleensä tapaamispäivän aamuna. Tyttö odottaa joka kerta ja pettyy myös joka kerta kun äiti ja isä eivät tule. Syynä on aina joko vatsatauti tai flunssa. Noh, voihan olla, että heillä kerran kuukaudessa on ko. taudit, mutta ihmeellistä sattumaa se kyllä on ;o) Tapaamiset pitäisi olla meidän kodissa, vanhempien toivomuksesta ja aina kun ovat tulleet, ovat olleet kuin 'piispat pappilassa', ruuat ja kahvit pöydässä. Ovat saaneet olla tytön kanssa rauhassa, pelailla ja piirrellä, olla ulkona. Kaikki on mennyt hyvin ja yhteisymmärryksessä. Silti he eivät enää tule.
Mitä pitäisi tehdä? Lopettaa tapaamisten sopiminen? Onko teidän mielestä oikein tuottaa tytölle pettymys joka kuukausi?
Kertokaahan!
Meillä 7vuotias tyttö ollut sijoitettuna pian 5 vuotta. Tytön vanhemmat aluksi tulivat tapaamisiin, mutta nyt on pian kaksi vuotta kulunut ja vanhemmat aina peruvat tapaamisen, yleensä tapaamispäivän aamuna. Tyttö odottaa joka kerta ja pettyy myös joka kerta kun äiti ja isä eivät tule. Syynä on aina joko vatsatauti tai flunssa. Noh, voihan olla, että heillä kerran kuukaudessa on ko. taudit, mutta ihmeellistä sattumaa se kyllä on ;o) Tapaamiset pitäisi olla meidän kodissa, vanhempien toivomuksesta ja aina kun ovat tulleet, ovat olleet kuin 'piispat pappilassa', ruuat ja kahvit pöydässä. Ovat saaneet olla tytön kanssa rauhassa, pelailla ja piirrellä, olla ulkona. Kaikki on mennyt hyvin ja yhteisymmärryksessä. Silti he eivät enää tule.
Mitä pitäisi tehdä? Lopettaa tapaamisten sopiminen? Onko teidän mielestä oikein tuottaa tytölle pettymys joka kuukausi?
Kertokaahan!
Vastaukset 28
Vanhimmat
...suoraan vanhemmille et niiden pikkuinen pettyy todella pahasti kun eivät tule.
Kyllähän vanhempien pitäisi saada vähän kannustustakin kun käyvät niissä raskaissa tapaamisissa...siis kun pitää aina lähteä pois.
Teillähän pitäis jollain tasolla pystyä keskusteleen vanhempien kanssa esim.sähköpostilla tai puhelimitse lapsen asioista.
on kerrottu että lapsi pettyy.
Sähköpostia eivät osaa käyttää eivätkä omista tietokonetta, soittaneet eivät ole (ekan kerran tänä aamuna kun peruivat) vaikka numerot on tiedossa.
Miten heitä sitten pitäisi kannustaa?? Ollaan haettu asemalta ja viety, pöydät katettu ja oltu ystävällisiä ja joustavia... mitä vielä???
Meillä on niin päin, että sijaisvanhemmat soittavat viime tingassa ja peruvat jo sovitut tapaamiset. Saan lukea sijaisvanhempien lausunnoista sossuille yhteydenpidonrajoitusehdotusten yhteydessä, että lapseni oireilee tapaamisista johtuen.
Tapaamisiin vien osaltani leipomuksia ja kahvinporoja ja suodatinpussin, viimeksi myös itse mehumaijalla valmistamaani omenamehua. Olen myös vienyt valmistamiani mehuja ja hilloja sijaiskodin muillekin lapsille. Lapsilleni olen varannut joka kerta henkilökohtaisia tuliaisia. Viimeksi vein myös kotona otettuja valokuvia siltä ajalta kun lapset oli vielä kotona. Tyttäreni valitsi itselleen kaikki ne kuvat, joissa minä äiti olin. Tämän tapaamisen jälkeen sijaisvanhemmat peruivat seuraavan tapaamisen.
Kerropa minulle sijaisvanhempi, onko teillä sijaisvanhemmilla oikeus tietoisesti tuottaa pettymys lapselle tarkoitusenanne tehdä lapselle henkistä väkivaltaa?
ei ole oikeutta tuottaa kenellekään pettymystä tai muuta.
Nii-in, tilanteita on puolin ja toisin. Tarkoitukseni ei ollut mollata tai haukkua ketään, vaan ihan vilpittömästi kysyä mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa - itse en tiedä. Sen tiedän, että seuraava askel asiassa on se, että psykologien suosituksesta sossujen täytyy rajoittaa tapaamisia, eli tässä tapauksessa ne loppuvat määrätyksi ajaksi. Siksipä haluaisinkin tietää olisiko vielä jotain keinoja ennen kuin näin tapahtuu...
on PrePaid-liittymä eikä rahaa ostaa puheaikaa kun sossu vienyt kaikki avun (saattavat todistetusti viedä jopa as.tuet niin, ettei asiakas sitä tiedä, rästejä vain ihmetellään) eikä rahaa matkoihin ole.
Sossu saattanut myös "välittää" teidän toivomuksianne niin ettette itsekään "toivomuksistanne" tiedä. Se, että soittavat yleensä sinä aamuna kun pitäisi tulla, ei kuulosta oikein uskottavalta ilman että takana olisi muutakin, itse soittaisin edellisenä päivänä tai aiemminkin. Jos sossu lupaa matkarahat eikä niitä sitten olekaan kerta toisensa jälkeen tullut, he eivät yksinkertaisesti ehkä KEHTAA sanoa kuinka nöyryytetään.
he ovat aina saaneet matkarahat, mutta se tietenkin on vain minun ymmärrykseni :o)
Voiko olla niin, että monen perumisen jälkeen kynnys tulla nousee liian korkeaksi??? Jos näin on, miten sitä kynnystä voisi madaltaa???
kengässä näiden tapaamisten suhteen. Jos lapsen parasta ajattelet, niin olisiko mahdollista kirjoittaa heille kirje, jossa kerrot olevasi lapsen puolesta pahoillaan tilanteesta. Ja pyydät heiltä vastausta, jossa kertoisivat ajatuksistaan.
Vastustavatko he lapsen sijoitusta?
Ovatko hakeneet huostaanoton purkua?
Ovatko anoneet tapaamisten siirtämistä heidän omaan kotiinsa?
Ei kai siinä teidän puoleltanne paljon ole tehtävissä, jos välttelyn syy ei ole sellainen, mihin te voisitte vaikuttaa. Toisten kotiin ei ole välttämättä helppoa tulla joskus senkin takia, että passataan nimenomaan 'kuin piispaa pappilassa'. Joillekin voi tulla kiusaantunut olo, koska vierailut ovat aina yksipuolisia.
Onko teillä todellista tietoa, viihtyykö lapsi luonanne? Kaipaako hän kovasti kotiin? Tuli vain mieleen, että jos vanhemmat saavat kuulla lapselta paljon ikäviä asioita sijaiskodista, heidän on tosi vaikea kestää sitä. Älä nyt loukkaannu, kirjoitin vain mieleen tulevia asioita ilman, että syyttäisin teitä mistään. Eihän tässä voi muuta kuin arvailla, kun en tunne ollenkaan ihmisiä, kenestä on kysymys.
Aluksi vastustivat mutta ensimmäisen vuoden jälkeen tilanne rauhoittui ja ovat myöhemmin monesti sanoneet myös lapsen kuullen että ovat iloisia siitä että tyttö saa olla juuri meillä. Eivät ole hakeneet purkua eivätkä anoneet tapaamisten siirtämistä kotiinsa
Tyttö sanoo viihtyvänsä meillä eikä halua pois. Kotiin hän ei ehkä osaa niin kovasti enää kaivata, oli kuitenkin suht pieni kun tuli.
En loukkaannu - tiedän etten ole täydellinen :o)
Kaiken lukemani jälkeen luulen että kyseessä on "turhautuminen". Näin pitkän ajan jälkeen, on itselläni ainakin tullut sellainen olo, kun olen käynnyt 5 vuotta tätä samankaltaista asiaa läpi(loppua ei näy). Ymmärrän täysin tilanteen "meidän" vanhempien näkökulmasta, niin paljon ole sitä myös täältä keskusteluista lukea. jossain vaiheessa se väsymys ja turhautuminen tätä "sosiaalipyrokratiaa" vastaan tulee, toisille nopeammin toisille hitaammin, sille ei voi mitään. Surettaa ja samalla pelottaa, kun näin käy...Meidät vaan "lyödään ja alistetaan" sossun puolelta törkeästi, joskus lapsen etua ajattelematta.
Tämä siis kommenttina "yleisesti".
sitten tuli ikään kuin alistumis- ja vetäytymisvaihe. Mikä lienee huostaanoton syy, ilmeisesti päihteet tms. vakavampaa, koska eivät hakeneet purkua.
Mutta joka tapauksessa varmaksi syyt, sekä heidän sosiaalityöntekijöiden välit tietävät vain lapsen vanhemmat itse. Varmasti tuo on ollut heille raskas prosessi. Emme me tiedä, minkä verran he ovat olleet sossuihin yhteydessä ja minkälaisen kohtelun ovat saaneet osakseen.
Onko puolivuosittaiset huoltopalaverit järjestetty sosiaaliviranomaisten kanssa? Siellähän pitäisi olla kaikkien osapuolten paikalla, eikö se olisi hyvä paikka keskustella suoraan asiasta? Jos vaikka vanhemmat haluavat, että tapaamispaikka siirretään jonnekin muualle.
on pidetty, ei tosin puolivuosittain vaan kerran vuodessa ja niistä ovat niin ikään vanhemmat loistaneet poissaolollaan viimeiset pari kertaa.
suunnitelman tarkistuskokoukseen ja puhuisin asioista siellä.
Tästä saa sen käsityksen, että tuossakin on hyvä perhe onnistuttu viranomaistoimin hajoittamaan nyt sitten lopullisesti. Jossain vaiheessa hyvätkin vanhemmat, havaittuaan, että lapsi haluaa jo jäädä sijaiskotiin ja tajuttuaan menetetyttejen vuosien todella menneen ajan mustaan aukkoon, jo ihan oman mielenterveytensä säilyttämiseksi vetäytyvät viranomaisten petaamasta pompoteltavan roolista ja alkavat elää omaa virkamiesvapaata elämää, kun kerran lapsellakin on niin hyvä olla siellä mihin on viidessä vuodessa kiintynyt ja haluaa jäädä. Viranomaiset ja huostaanottaja pääsivät näin tavoitteeseensa, surullista mutta totta. Viranomaistenhan kuuluu oma-aloitteisesti lakkauttaa huostaanotto, eivät vanhemmat voi uskoa huostaanottopäätöksen purkuun niiden kokemusten ja lastensuojeluhistorian valossa, joka Suomessa on. Ei voida velvoittaa eikä odottaa maallikoita, eli vanhempia alkamaan raskasta huostaanottopurkuprosessia enää sen jälkeen, kun lapsi jo sanoo haluavansa jäädä sijaiskotiin.
Eihän sitä tiedä, vaikka bioäiti odottaisi vauvaa, eikä halua tulla vatsansa kanssa enää näytille. Tuossa stoorissa kai jokin tavoite on nyt sitten saavutettu, tosin objektejen, eli lapsen ja hänen vanhempiensa haave se ei alunalkaenkaan ole ollut.
Tuollainen mielikuva minullekin tuli heti kun aloituksen ensimmäisen kerran luin.
huvittaa, toisaalta surettaa, että sinä Helinä tuomitset heti huostaanoton turhaksi ja sanot heitä jopa hyväksi perheeksi. Et kuitenkaan tiedä taustoja etkä mitään ja niitä en voi kertoa, mutta sen verran sanon, että huostaanotto oli kiireellinen ja olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.
Mikä on viranomaisten ja huostaanottajien tavoite? Et voi olla niin kapeakatseinen, että väität heidän vaan halunneet rikkoa perheen ja ryöstää lapsen?? Tämmöistä asennetta en juuri ymmärrä teissä biologisissa vanhemmissa. Joskus tehdään aiheettomia huostaanottoja, sen on varmasti totta, mutta miksi teidän on niin perinjuurin vaikeata hyväksyä sitä tosiasiaa, että joskus se vaan on ollut lapsen pelastus??
Se on totta, että biologiset vanhemmat jossain vaiheessa väsyy koko touhuun, en ihmettele yhtään, sillä kyllä me sijaritkin väsytään - TOSIN itse olemme valintamme tehneet kuka milläkin vaikuttimilla. Onko se sitten niin paha, että lapsi kiintyy sijaisvanhempiin, tuntee olonsa siellä turvalliseksi, tuntee sen kodikseen ja haluaa siellä olla?? Voisiko olla mahdollista, että te biologiset juuri sen haluatte hajottaa luullen tekevänne vain hyvää? Ja se luulemanne hyvä onkin vaan teidän omaa itsekkyyttänne ja nöyrtymättömyyttä??
Anteeksi kovat sanat, olen kovasti näitä asioita pohtinut ja nyt vain täällä 'ääneen' ihmettelen.
En tiedä teidän sijaislapsen taustoja mutta tiedätkö sinäkään. Toisaalta, jos on tapahtunut jotain niin järkyttävää lasta kohtaan, että hänet on kiireellä pitänyt huostaanottaa, niin miksi vanhempia haikaillaan mukaan kuvioihin enää. He ovat vuosien ajan käyneet lastaan katsomassa, mutta kun ei tilanne siitä kuitenkaan muuksi muutu joko viranomaisten tai vanhempien itsensä vuoksi, niin eikö ole kaikille paras, että väsyttävistä velvotteista päästään. Minä ihmettelen, miksi ette säästä lasta ja jätä tiedottamatta, että vanhemmat ovat tulossa, kun he kerran eivät kuitenkaan tule. Miksi annatte hänen kerta toisensa jälkeen pettyä. Tätä on ymmärrä. Johan on nähtävissä, että vanhemmat ovat hänet luovuttaneet jo teille täysin. Ei teidän enää tarvitse ruokkia lapsen myöhempää katkeruutta vanhempiaan kohtaan ja kiintymystä teitä kohtaan kertomalla kerta toisensa jälkeen, että tulossa ovat, jotta taas voitte sanoa, ei vaiskaan. Säästäkää lasta. Ehkäpä se on sitä, mihin hänen vajavaiset vanhempansakin käytöksellään yrittävät pyrkiä jatkuvan kahtia repimisen sijaan.
*Toisaalta, jos on tapahtunut jotain niin järkyttävää lasta kohtaan, että hänet on kiireellä pitänyt huostaanottaa, niin miksi vanhempia haikaillaan mukaan kuvioihin enää.
Juuri näin - vanhemmilla on kuitenkin tapaamisoikeus, kuten varmaan hyvin tiedät.
*Miksi annatte hänen kerta toisensa jälkeen pettyä. Tätä on ymmärrä.
Äiti kirjoittaa kirjeitä joissa lupaa tulla - pitäisikö nämä kirjeet jättää antamatta lapselle? Sensuroida?? Jos emme antaisi kirjeitä lapselle, tekisimme väärin, estäisimme hänen ja vanhempien yhteydenpidon - sittenhän siitä vasta huuto tulisi :o/
..että ei aina niin yksinkertaista..
Äidin kirjeistä:
"
Meillä 7vuotias tyttö ollut sijoitettuna pian 5 vuotta. Tytön vanhemmat aluksi tulivat tapaamisiin, mutta nyt on pian kaksi vuotta kulunut ja vanhemmat aina peruvat tapaamisen, yleensä tapaamispäivän aamuna.
"
Jos hän on jo kaksi vuotta osannut lukea äitinsä kirjeitä, niin hän on todella lahjakas lapsi. Ette tietenkään voi sensuroida lapselta kirjeitä, kuinka voisittekaan, ettehän voi tietää mitä äidin lähettämissä kirjeissä lukee, ellette sitten riko kirjesalaisuutta ja mene niitä lukemaan ennen kuin lapsi itse näyttää niiden sisällön teille, jos näyttää. Lapsi vaikuttaa hyvin lahjakkaalta ainakin lukutaidon puolesta ja varmaan muutenkin, kovista kokemuksista ja vajavaisista vanhemmistaan huolimatta. Lahjakkaan lapsen kasvatus on todella suuri haasta. On ensiarvoisen tärkeää tukea häntä kaikin keinoin saamaan lahjakkuudestaan se ilo ja onni tulevaisuudessa, joka hänelle kuuluu. Niin moni lahjakkuus on Suomessa tärvelty väärän kasvatuksen tuloksena. Ette kuitenkaan voi te sijaishoitajat puuttua lapsen ja bioäidin suhteeseen, se muodostuu sellaiseksi, kuin osapuolet itse sen haluavat muodostuvaksi. Turha alkaa vänkäämään mitään.
niin miksi ei silloin kun se säästäisi lasta. Sijaisvanhemmissa ja sossuissa on henkilöitä, jotka avaavat lasten kirjeet ja perustelut on epäily että kirjeistä on haittaa lapselle. Minun kirjepostini on avanneet sijaiskoti Oscar. Kirjeissä kerron lapselleni seuraamani ojassa olevien sammakonpoikasten kehittymistä, ja muuta luonnossa tapaamaani elämää. Olen monta kertaa ollut huuli pyöreänä Joroisten sossulan tarpeesta "suojata lastani". Tiedän, että tosiasiallinen kirjeitten sensurointi, siis myös lapseni munulle lähettämä kirjepostin lukee sijaisvanhemmat Mäet ennen minulle lähettämistä on se, että perhekodista tuli tietoa, että siellä ei kaikki ole niin kuin annetaan ymmärtää. Sensuroivat roskikseen myös lasteni koulussa tekemät äitienpäiväkortit. Kirjoittelen sossulan nimellä, minulla on todistusaineisto mistä täällä kirjoittelen.
että hän olisi niin kauan osannut lukea - yrität viilata pilkkuja nyt kun et enää muuta voi ;o)
Lapsi ei ole erikoisen älykäs, ihan tavis, siitä on tutkimukset tehty.
*Ette kuitenkaan voi te sijaishoitajat puuttua lapsen ja bioäidin suhteeseen, se muodostuu sellaiseksi, kuin osapuolet itse sen haluavat muodostuvaksi.
Just - eipä tässä olla menty puusta pitkälle koko keskustelussa. Sinä Helinä vaan vääntelet asioita ja muutamasta sanasta teet omat johtopäätöksesi biologisen vanhemman vääristyneestä näkökulmastasi . Luovutan :o)
"
Lapsi ei ole erikoisen älykäs, ihan tavis, siitä on tutkimukset tehty.
"
Miksi sijaislapsenne älykkyysosamäärä on tutkittu?
Aiemmin kirjoitit, että vanhemmat yleensä vasta samana aamuna peruvat sovitun tapaamisen. Kerrot myös, että vanhemmat eivät osaa käyttää tietokonetta ja he ovat vain kerran soittaneet teille peruutuksen, viimeisen peruuttamisen yhteydessä. Kuitenkin peruuttamista on harrastettu jo viimeiset pari vuotta.
Miten he saavat teille samana aamuna sanan peruuttamisestaan jos eivät käytä puhelinta eivätkä sähköpostia? Miten lapsi saa tiedon peruuntumisesta, teiltä vai tältä "mystiseltä" viestintuojalta.
Pitäisi tietenkin määritellä mikä ja minkälainen on kenenkäkin mielestä tavis - tarkoitin tässä sitä, että lapsi on sillä tavalla tavis, ettei eroa muista samanikäisistä älykkyyden suhteen suuntaan ei toiseen. Tämän kyllä osasit ajatellakin ihan itse - etkös vain? ;o)
Äo on tutkittu muiden tutkimusten ohella. Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheeni kanssa.
Sossut toimivat välittäjinä, vanhempien toimeksiannosta. Lapsi saa tiedon meiltä, yleensä minulta kun olen kerran kotona.
Mikä lie koekaniini taas tehty tuostakin lapsesta älykkysosamäärä- sun muine tutkimuksineen. Taviksella tarkoitan keskimääräistä, keskinkertaista ja suht mitäänsanomatonta, ns. persoonatonta henkilöä, joka täyttää kaikki virkavallan asettamat normit ja kasvu- sun muut käyrät minkää piirteen erottumatta positiivisella tavalla keskikäyrästä mihinkään suuntaan. Tämmösiä taviksia toivottavasti ei lapsista löydy eikä toivottavasti saada yrityksistä huolimatta kasvatettua.
Teidän tapauksessa kukaan ei suojele lasta sossujen sähläyksiltä kun biologiset vanhemmat on saatu turhautumaan niin, että pysyttelevät poissa. Tämän teoriani puolesta puhuu sekin, että lapsen oma äiti on vielä yrittänyt suoraan kirjeitse ohi sossun ja muiden sähläreiden kertoa tunteistaan ja halustaan tavata lastaan kirjeellä. Ei pitäisi mennä sorkkimaan toisten ihmissuhteita. Suosittelen nyt vähintään, että jätät kertomatta sossujen toisen käden tietoa pienelle lapselle, kun se ei kerran ole luotettavaa.
että oot aivan verraton persoona :o)
Määritelmäsi taviksesta on eri kuin minun.
Onko näin että et koskaan suostu näkemään biologisissa vanhemmissa mitään syytä???? Kaikki käännät aina sossuihin tai meihin sijareihin. Aika kapeakatseinen olet - suosittelen hivenen edes avartumista :o)
ennenkuin kerrot mikä on sinun määritelmäsi taviksesta. Jään odottamaan.
Jostakin jämerä todistaja paikalle ja mp3 ännitin ."Todistaja ja asiat puhutava lapsen oikeudeksi älkää lanistuko Maapallo on lainassa lapsiltamme .Lapsen Oikeudeksi Arresioi itsesi rauhalisuuteen voita. Kanustusta ja rukuosta.Lapselle toivota Hyvää mieltä.
Viesti jonkun on puhuteltava asiat lapsen Turvaksi Ei ole muuta kuin toimintaa keskustelua.
Suunta vain eteen päin!!!!näytä vahvuutesi.
mp3 äänitin saa "ihmeitä aikaan maksaa n 49-69 e.
Nii se toimii. Minunkin tutuilta katkaistiin siteet vanhempiin. Ei vanhemmat yksinkertaisesti jaksa vuosikausia käydä jossakin toisessa paikassa katsomassa lasta. Se on niin toivotonta. Kun lapsi on aikuinen, niin hänellä ei ole ketään, ei KETÄÄN hän on YKSIN. Sitä on huostaanotto. Niin minun tutut olivta perheidensä nuorimpia ja heidät huostaanotettiin perusteina vanhempien taloudellinen tilanne. Niillä ei ollut täysi-ikäisenä ketään läheistä. Vanhemmat sisaret jotka jäivät kotiin valmistuivat ammatteihin ja perustivat perheet, mutta näistä nuoremmista tuli ainoastaan alkoholisteja jotka hakevat viinarahansa sossusta.
On helvetin orpo ja juureton olo, kun tietää sisaruksia olevan mutta eivät vastaa kun on yhteyttä otettu.
Äiti taannoin sanoi kuinka en kuulu perheeseen, oli mustasukkainen minulle, esikoiselleen koska olin isän tyttö.
Tätini olen (isän puolelta) löytänyt ja tämä tiesi kertoa millainen "äitikulta" todellisuudessa oli. Vähälahjaisen paperit olen siitä henkilöstä nähnyt. Ilmeisesti on kuitenkin sen verran oppivainen, että on onnistunut manipuloimaan nuoremmat vanhimpansa huostaanottoon ja sen seurauksiin liittyen.