Aika monista asioista tänne voisi kirjoittaa...mutta jos muutamasta näin isän näkövinkkelistä. Yksinhuoltajuushan tarkoittaa käytännössä sitä, että etävanhempi jää ilman mitään oikeuksia lukuunnottamatta tapaamisoikeutta, joka sekin on usein vahvistettava oikeudessa. Ja monesti sekin jää tekemättä, koska prosessi on epäilemättä raskas. Eikä ole lapsen kannalta välttämättä hyväksi, että vanhemmat tappelevat siitäkin.
Itse erosin sovussa lapseni äidistä ja annoin vapaaehtoisesti äidille yksinhuoltajuuden. Mikä näin jälkeenpäin oli nähtävästi virhe. Lapseni äiti ei ole suostunut sopimaan tapaamisista, enkä ole niistä lähtenyt riitelemään. Katkera en ole, vaan pikemminkin ajattelen niin, että joskus tulee aika jolloin joku kuuntelee minunkin näkemykseni asioista. Ja selvennykseksi vielä joillekkin, että alkoholisti en ole ja ainoa rikokseni on muutama vuosi sitten saatu ylinopeus-sakko. Sosiaalipuolen viranomaisilta tuskin saa juuri mitään neuvoja, koska kyseisen ammattikunnan edustajat ovat 100% naisellisen katsantokannan edustajia. En ole koskaan kieltänyt halukkuuttani tavata lastani, päinvastoin. Eli tästä olen oppinut, että odottelen niin kauan, jotta lapseni itse ottaa joskus aikanaan yhteyttä. Eli kaikkea hyvää myös isille, joilta äiti on syystä tai toisesta vienyt mahdollisuuden toimia isänä.
Itse erosin sovussa lapseni äidistä ja annoin vapaaehtoisesti äidille yksinhuoltajuuden. Mikä näin jälkeenpäin oli nähtävästi virhe. Lapseni äiti ei ole suostunut sopimaan tapaamisista, enkä ole niistä lähtenyt riitelemään. Katkera en ole, vaan pikemminkin ajattelen niin, että joskus tulee aika jolloin joku kuuntelee minunkin näkemykseni asioista. Ja selvennykseksi vielä joillekkin, että alkoholisti en ole ja ainoa rikokseni on muutama vuosi sitten saatu ylinopeus-sakko. Sosiaalipuolen viranomaisilta tuskin saa juuri mitään neuvoja, koska kyseisen ammattikunnan edustajat ovat 100% naisellisen katsantokannan edustajia. En ole koskaan kieltänyt halukkuuttani tavata lastani, päinvastoin. Eli tästä olen oppinut, että odottelen niin kauan, jotta lapseni itse ottaa joskus aikanaan yhteyttä. Eli kaikkea hyvää myös isille, joilta äiti on syystä tai toisesta vienyt mahdollisuuden toimia isänä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
lastasi. Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Jos et tapaa lastasi ollenkaan on turha olettaa että hän isompanakaan sinuun ottaa yhteyttä. Tuskin edes muistaa sinua.
Ei yksinhuoltajuus tarkoita sitä, etteikö sinulla etänä olisi tapaamisoikeutta. Kuka sinulle sellaista pajunköyttä on syöttänyt?
vai tarkoittikohan alkuperäinen kirjoittaja että äiti ei anna tavata. tapaamisoikeus isällä on tottakai, mutta jos äiti ei anna tavata niin ainoa vaihtoehto on mennä oikeuteen...
ihan ensin isä voisi ottaa yhteyden lastenvalvojaan joka ottaa yhteyttä lapsen äitiin tapaamisasiassa.
Varmaan äitikään halua oikeuteen lähteä ellei hänellä ole mitään todellista syytä estää tapaamisia.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet.
Toki keinot millä asiaa voi lähteä viemään eteenpäin ovat oikeat... Ja kyllä ne lastenvalvojat isiäkin kuuntelevat:-)
Kuitenkin eri mieltä olen vahvasti siitä etteikö äiti ilman kunnon perusteluja tapaamisia eväisi. Äidit kun itsekin tietävät että heillä on vahva pohja täällä Suomen maassa! Tiedän lukemattomia tapauksia että lapsilla on ollut loistava isä jopa äidinkin mielestä kunnes ero on tullut. Tämän jälkeen, kumma kyllä, isä ei ole koskaan edes halunnutkaan lapsia, saati sitten ollut heidän kanssaan...
Voimia sinulle isä, kyllä kaikesta huolimatta lapsesi sinuakin tarvitsevat!
Meillä taas on niinpäin, että meillä on yhteishuoltajuus. Isä saisi halutessaan tavata lapsiaan useinkin. Asumme samalla paikkakunnalla. Mitään järkevää syytä ei ole ettei tapaisi, mutta kun on niin väsynyt työstä, flunssassa yms. syitä löytyy. Meitä on varmasti monia äitejä jotka tukisivat isyyttä ja tapaamisia, mutta kun on niin vaikeaa isän puolelta..
Joskus tekisi mieli hakea yksinhuoltajuutta- sitä tämä elämä käytännössä on, mutta jospa tämä tilanne joskus muuttuu.
Lapsen kannalta olisi aina paras, kun vanhemmat olisivat jollain tasolla sovussa keskenään ja pystyisivät tukemaan toistensa vanhemmuutta.
Mutta aika harvoin ilmeisesti näin on.
Suosittelen, että lähdet hakemaan tapaamisia ja pysyvää yhteyttä lapseesi. Toivottavasti lapsen äiti joskus ymmärtää, että lapsella on oikeus isään ja se on lapselle hyväksi.
Uskon, että sosiaaliviranomaiset tukevat sinua. Ainakin heidän pitäisi!
reposteluusi >>>>> Joskus tekisi mieli hakea yksinhuoltajuutta jne.
Anteeksi vaan ehkä nousin väärällä jalalla tänään, mutta tuo ap:n juttu kuulostaa ylinöyristelyltä.
Totta kai hänellä on oikeus tavata lasta. Eikä se hänelle epäselvää ollutkaan. Mutta se, että ei sitä tee ja asiaa hoida, on omituista. Jos lapsistaan välittää niin heitä haluaa tavata, kun he ovat pieniä - vaikka se olisi vaikeaakin.
Niin kuin joku muukin kirjoitti, jos et lapsiasi tapaa nyt, niin eivät he mitään herätystä isompana saa, että nytpä alan isän kanssa viettää aikaa. Tavata voivat, mutta eivät enää tule läheisiksi.
Eikä ne sossun naiset tyhmiä ole, kyllä ne hommansa hoitavat ja tietävät, että isälläkin on oikeuksia. Miksi ihmeessä aina lähdetään siitä, että juuri siihen virastoon on osunut ne, jotka eivät tee töitään oikein.
Oma tilanteeni oli päinvastoin. Tapaamiset oli sovittu joka toiseen viikonloppuun ja lisäksi määrätty määrä päiviä. Isä sanoi parin vuoden jälkeen, että voi kun on raskasta hänelle. Siirrytään joka kolmanteen viikonloppuun. Näin tehtiin, eikä hän käyttänyt noita muitakaan päiviään. Tapasi silloin tällöin. Hetken päästä lapset eivät enää olleet kiinnostuneita menemään isälleen - omat kaverit ja isän jääminen etäiseksi lienevät molemmat olleet syitä. Kun vanhempi meni armeijaan, isä yhtäkkiä alkoi kirjoittaa hänelle, että hän kyllä tietää, että äiti ei päästä, mutta kunhan tulet aikuiseksi, niin sitten varmasti haluat tavata minua. Poika näytti viestejä minulla ja ihmetteli, etteikö isä tiedä, että hän on jo 20-vuotias ja että jos häntä ei haluttu, kun hän oli pieni, niin kyllä se toimii molempiin suuntiin sitten.
sellainen olo, että sinua ei kiinnosta häntä tavata, kun olet noin passiivinen eli hänestä tuntuu, että sinä olet hänet hylännyt, tuskin pieni lapsi käsittää äidin osuutta asiaan. isompana lapsi voi tajuta äidin tekoset, mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä.
olla isän syy...? Jos isä ei halua tapella. Ehkä hän ajattelee lapsen parasta?
Mitä ...vettiä? Ajattelee lapsen parasta kun ei halua tavata häntä!
Itseään isä ajattelee ja tuuppaa syytä siihen, että lapsen takia ei riitele.
Näitä on nähty - sama juttu kuin että ei erota lapsen takia, vaikka oikeasti lapsi vanhempien huonossa suhteessa kärsii enemmän ja saa huonompia vaikutteita kuin jos reilusti erottaisiin, kun homma ei toimi.
Selitykset sikseen! lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan - ja se on se ainoa merkitsevä asia
Minun lapseni isän syyt olla tapaamatta lastaan olivat, että lapselle on parempi ettei hän tapaa isää vain välillä, siis jos vanhemmat eivät asu yhdessä ei isää kannata tavata ollenkaan, se voisi olla haitallista lapselle. Toinen syy on se, että hän ei halua kiintyä lapseen ja näinhän voisi käydä jos tätä tapaisi. Olemme kyllä ihan hyvissä väleissä ja hän varmasti tietää, että voi lasta tavata niin usein kun haluaa.
..näin sen määrittelee lakipykälät (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta). Tämä näkökulma usein unohtuu kun äiti ja isä taistelevat keskenään..
Huoltomuodolla ei ole merkitystä tapaamisoikeuteen. Ja sen lisäksi laki vielä määrittelee, että lähivanhemman on TUETTAVA etävanhemman tapaamisia.. ei luulisi olevan "raskas prosessi" toteuttaa lakia.. Jotkut kun vain ovat LAIN YLÄPUOLELLA (tai sitten eivät edes tiedä tuollaisen lakipykälän olemassa olosta, molempi pahempi)..
Lue lisää: http://www.eroperhe.net/?core=huolto
Olisi kiva kuulla päinvastaisia mielipiteitä. katsokaas kun isyys ei ole automaattista. äitiys on :).. Pitäisikö vedota ihmisoikeustuomioistuimeen?