Mitkä ovat kaikkien aikojen romaaneja, elämänkertoja, runoja, dekkareita tai näytelmäkäsikirjoituksia...? Kuka on tehnyt kynäilyllään suurimman vaikutuksen juuri sinuun? Ja millä TEOKSELLA? Shakespeare, Hugo, Dostojevski, Waltari, Tolstoi, Molière, Cervantes, Tshehov........?
Kirjallisuuden suurimmat saavutukset
Alex27
202275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
oli oikein hyvä kysymys.
Yleensähän kysytään mikä on mielestäsi paras kirja, etc.
Mutta paras ei välttämättä tee vaikutusta eikä tunnu hyvältä. Hups. Tarkoitan että kuinka määrittelemme "parhaat kirjat" ja "hyvän kirjallisuuden".
Joku teos voi olla niin hyvin kirjoitettu että kirjallisuuden harrastajana annan tekniselle toteutukselle, juonen rakenteelle ja sisällön tasapainoisuudelle ten points. Välttämättä teos ei kuitenkaan kosketa minua millään tavalla. Sitten voi olla joku kirja mikä kriittisesti tarkastellen on huonoa tai ainakin kömpelöä kirjallisuutta, mutta siinä on sitä jotakin. Ehkä kirjailija puutteistaan huolimatta on eläytymiskyvyltään mestari tai onnistuu kömpelöistä lauserakenteistaan johtuen kuvaamaan jotakin jopa vimmaisesti niin, että kömpelyyskin kääntyy eduksi ja kuuluu teoksen luonteeseen. Tai sitten kirja on täysi floppi, mutta henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen jokin siinä viehättää, kolahtaa, raapaisee tai riipaisee mieleenpainuvalla tavalla.
Näin ollen kysymyksesi on muotoiltu tavalla josta pidän! Ei mikä on mielestäsi paras kirja kautta aikojen (plääh), vaan kuka on tehnyt kynäilyllään suurimman vaikutuksen. Ok.
Ja se mikä on lukijaan tehnyt vaikutuksen on hänelle tietysti se kaikkien aikojen kirja.
Niin että?
:-)
Juuri noin minäkin ajttelen, en vain ole osannut muotoilla sitä niin selkeästi. Kirjat, joita rakastaa, eivät välttämättä ole niitä parhaita; kirjan voi tajuta suureksi, mutta ei silti pidä siitä. Eri ikäkausina tai elämäntilanteissa pitää eri krijoista. Ja kirjan voi myös kaluta loppuun, saada siitä kaiken, mitä sillä oli annettavaa, ja luopua siitä.
..kirjoittanut Andrzej Zaniewski. Ei ollut kiva kirja. Luin sen teini-ikäisenä ja se oli todella ahdistava, julma ja samalla kiehtova tarina. Luin sen yhdeltä istumalta, kauhistuneena. Ei kevyttä luettavaa enkä tiedä haluanko koskaan lukea sitä toiste. Mutta syvän vaikutuksen se kyllä teki ja olen iloinen että olen sen kirjan lukenut. Mietitytti minua pitkään jälkikäteen.
Onpa tämä maailma tutustumisen arvoista kirjallisuutta pullollaan - eikä luettava koskaan lopu.
Pyörin nyt lyhykäisesti vain pikkuruisessa Suomemme maassa ja mainitsen muutaman kotimaisen kirjailijan, jonka vaikutus on itseeni ollut melkoinen. Joel Lehtonen (mm. Rakastunut rampa; Mataleena), Leena Krohn (Tainaron; Pereat mundus; Matemaattisia olioita koko tuotanto) Timo K. Mukka (Maa on syntinen laulu; Tabu) Ja Pentti Haanpään teokset kaikkinensa!
Lehtonen on kirjailijana kiinnostavampi ja särmikkäämpi kuin ansiokas ja tuottelias Waltari. Itse asiassa, jos suonette sanoa, Waltari on jopa hiukan tylsä, vaikka etenkin pienoisromaanissa "Vieras mies tuli taloon" on jo kyllä aivan kiistatonta veripunaisen tragedian tajua. Mutta muuten hän on ikään kuin liian kiltti ja taitava. Mutta voiko esimerkiksi groteskimpaa päähenkilöä olla kuin Lehtosen "Rakastuneen ramman" Sakris Kukkelman? Samalla niin inhottava, ärsyttävä persoonallisuus, kukko tunkiollaan, mutta niin säälittävä, traaginen hahmo ja vieläpä kummallinen kyttyrä kasvaa tämän kummajaisen selästä - ja vammaisia kohtaan tulisi suhtautua aina korrektisti, mikä aihettaa lukijalle kiusallisen ristiriidan. Myös kukkeasta symbolismin ajan väriloistosta ammentava pienoisromaani Mataleena on muistoissani yksi nuoruuden ajan vaikuttavimmista lukukokemuksista, vaikka useat vannovat inhorealistisen Putkinotkon nimeen.
Leena Krohn sen sijaan on filosofi, jonka lähes jokainen lause viiltää terävästi ja heijastaa todellisuuden, mitä se sitten onkaan, timantin tavoin. Esimerkiksi Tainaronin voi lukea aina uudelleen ja uudelleen, ja aina sen kerrokset avautuvat kuin terälehdet ihmeellisessä kukassa.
Timo K. Mukan mielestä mikään muu ei ollut kirjoittamisen arvoista kuin rakkaus ja kuolema. Eikä mikään muu olekaan, jos Mukkaa lukee. Mukan kerronta on lähempänä pohjoista luontoa ja mentaliteettia kuin juuri kenenkään muun kirjoittajan. Se on realistista ja runollista yhtä aikaa, rosoista ja mieletöntä tunnetta kaukana kaiken älyllisyyden niuhotuksista. Ja voiko väkevämmin rakastetulleen kirjoittaa kuin kuollut runoilija "Syntisen laulun" seuraavissa säkeissä:
Voi rakkaani
sydän on kylmä
ja sammalta käteni kasvaa
Minun reiteni mullassa hajoovat maaksi
Ja haudalla risti jo lahona on.
Olen maa.
Olen maa johon tahdot.
Axel Sandemosen kirjat löysin 18 -vuotiaana Hangon kirjastosta. Ymmärsin, että niissä oli jotakin olennaista elämästä mutta en ymmärtänyt kuin murto-osan lukemastani. Enkä edes jaksanut lukea kaikkea vaan loikin vaikeimpien kohtien yli.
Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä on nykyään pohjoismaissa erittäin tunnettu, Janten lait kuuluvat siellä yleissivistykseen:Ne menevät tähän tapaan:
Älä luule, että olet parempi kuin me.
Älä luule että sinusta on mihinkään.
Jne...
Olisin laittanut ihan sanatarkat lainaukset, mutta kirja on hävinnyt hyllystäni. Aikuiset poikani ovat löytäneet sen. Hyvä, mutta paha jos kirja ei ilmaannu takaisin. Haluan lukea sen aina muutaman vuoden päästä uudelleen. Ja aina löytyy jotakin uutta. Nykyään luen sen loikkimatta mutta pysähdyn usein pitkiksi ajoiksi mietiskelemään.
Venäläiset klassikot ovat toisella tavalla vaikuttavia. Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Gogolinin Kuolleet sielut ja Tolstoin Anna Karenina...ilman niitä elämäni olisi huomattavasti köyhempää.
Ja tietysti on paljon muitakin vaikuttavia kirjoja. Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli ja Amerikan ihmemaassa tuli lukaistua yötä myöten. P.D.Jamesin dekkarit ovat maailmankirjallisuutta. Ja Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkällä iski suoraan huumorisuoneeni.
Mutta annetaanpa muillekin palstatilaa. Odotan kiinnostuksella tekstejänne...
1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
Sieltähän se tuli! Täytyy laittaa talteen, jos vaikka en saa kirjaani takaisin.
Terv. S.
Janten lait löytyivät Wikipediasta:
1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
Kuhnasin liian kauan vastaukseni kanssa, kun aloin miettiä, ovatko Janten lait kielteisiä vai mitä ne ovat.
Eikö ole ihan hyvä, ettei aseta itseään toisten yläpuolelle?
...enpä ole matkan varrella tavannut tätä ennen kuin yhden Sandemosesta innostuneen. Ja nyt tuli heti kahdelta Janten lait. Hienoa! Mehän ollaan kohta kerho.
Jännä miten eri tavalla eri ihmiset Janten lakia lukevat. Minä olen aina ajatellut että Janten laki on kielteisintä mitä ihminen voi ihmiselle olla. Ei voi totaalisemmin latistaa ja kahlita ja tasapäistää ihmistä. Mutta että "eikö ole ihan hyvä, ettei aseta itseään toisten yläpuolelle?" Sitä pitää miettiä. Terv. S.
Kyllähän Janten lait kuvastavat kateuteen perustuvaa yhdenmukaisuuden painetta. Minutkin kasvatettiin siihen, ettei pidä luulla itsestään liikoja. Onko se kokonaan huono asia? Silloin se on, jos ei uskalla pyrkiä parhaimpaan, joka itselle olisi mahdollista. Toisaalta epärealistisen hyvä käsitys omista kyvyistä ei sekään ole hyväksi.
Nykyaikana nöyryys ei ole hyve. Käänteiset Janten lait ovat voimassa...
1. Älkää luulko, että muut kuin minä ovat jotain.
2. Älkää luulko, että te olette yhtä paljon kuin minä.
3. Älkää luulko että te olet viisaampia kuin minä.
4. Älkää kuvitelko, että olette parempia kuin minä.
5. Älkää luulko, että tiedätte enemmän kuin minä.
6. Älkää luulko, että olette enemmän kuin minä.
7. Älkää luulko, että muut kuin minä kelpaavat.
8. Älkää naurako minulle. Minä nauran teille.
9. Älkää luulko, että tarvitsen ketään muita kuin itseni.
10. Älkää luulko, että voitte opettaa minulle mitään.
Vaihtoehtoiset käänteiset Janten lait nykynarsisteille:
1. Vain minä olen jotakin.
2. Te ette ole yhtä paljon kuin minä.
3. Minä olen viisaampi kuin te.
4. Minä olen parempi kuin te.
5. Tiedän enemmän kuin te.
6. Olen enemmän kuin te.
7. Te ette kelpaa mihinkään, sillä te ette ole minä. Voi teitä vähäosaisia!
8. Älkää naurako minulle. Minä nauran teille.
9. Minä en alentuisi pitämään teistä.
10. Te ette voi opettaa minulle mitään. Minulla on paljon opetettavaa teille.
olen ollut vuosikaudet. "Alice Atkinson" on ainoa, johon en ole saanut makuani. Huomaan usein saarnaavani Sandemose-evankeliumia esimerkiksi kirjoista "Me koristamme itsemme sarvilla" ja "Jerikon muurit".
Atkinsonia en ole saanut luetuksi vaikka se on hyllyssäni kirpparilta löydettynä. Me koristamme itsemme sarvilla on hieno. Samoin Felician häät joka on myös itsellä. Jerikon muurit on jäänyt vähemmälle lukemiselle kun se pitäisi hakea kirjastosta. Siis kirjastot ovat oikein hyviä paikkoja mutta kun unohdan palauttaa ajoissa niin tulee niin kalliiksi. Samalla rahalla saa kirjan omaksi kirpparilta.
Mielenkiintoisia nämä käänteiset Jante -lait. Niitä täytyy oikein ajan kanssa pohdiskella. Se on vähän huono homma kun vain itekseen miettii näitä asioita. Tulee putkinäköiseksi. Terv. S
"Felician häät" on sille tavallaan jatkoa.
...on luettu moneen kertaan. Meinasi ihan unohtua. Sinä taidatkin olla varsinainen asiantuntija...
Terv. S
ja perustelut...näytelmä vie Lukijan heti alusta mukanaan, itse en ehtinyt edes kahvia juomaan kun en voinut lopettaa lukemista.
Ote alusta...
"Niityillä eivät enää herää unestaan huutavat kurjet eikä turilaiden pörinää kuulu lehmuslehdoissa. Kylmää, kylmää. tyhjää, tyhjää, tyhjää. Kauheata, kauheata, kauheata. (Hiljaisuus.) Elävien olentojen ruumiit ovat hajonneet tomuun ja ikuinen aine on muuttanut ne kiviksi, vedeksi, pilviksi, ja niiden kaikkien sielut ovat sulautuneet yhteen. Yleinen maailman sielu, se olen minä - minä… Minussa on sekä Aleksanteri Suuren että Caesarin sielu, samoin Shakespearen ja Napoleonin ja minkä tahansa iilimadon. Ihmisten tajunta on minussa sulautunut eläinten vaistoihin, ja minä muistan kaiken, kaiken, kaiken, ja jokaisen elämän minä elän uudelleen omassa itsessäni."
ei itse voinut sietää näytelmien(sä) lukemista, mutta onhan se kivaa että johonkuhun kolahtaa hamalla 2000-luvulla.
Minun on pakko lukea Aro noin kerran vuodessa. Siinä on kaikki.