Löytyykö täältä palstalta lapsettomuudesta kärsiviä vanhoillislestadiolaisia pariskuntia?
Me olemme ko tilanteessa ja vertaistukea tarvittaisiin ja ajatuksia olisi mukava vaihtaa puolin ja toisin. Joskus kun tuntuu ettei omaa paikkaansa tahdo toisten seasta löytää...
Me olemme ko tilanteessa ja vertaistukea tarvittaisiin ja ajatuksia olisi mukava vaihtaa puolin ja toisin. Joskus kun tuntuu ettei omaa paikkaansa tahdo toisten seasta löytää...
Vastaukset 21
Vanhimmat
olen seurannut läheltä kahden eri lestadiolaisperheen elämää. perheen ja suvun tuki on korostunut lestadiolaisten parissa. oletteko kertoneet suvulle tilanteestanne? olisiko hoidot mahdollisia, hyväksyykö yhteisönne? vai pidetäänkö lapsettomuutta korkeimman päätöksenä johon ei voi lähteä lääketieteen avulla puuttumaan? voin kuvitella miltä "vajavuutenne" voi tuntua yhteisössä jossa on paljon lapsia.
Me olemme neljä vuotta olleet naimisissa ja kovasti toivottu lasta mutta ei vaan oo kuulunu....
Tutkimukset on nyt tehty ja lääkäri suositteli inseminaatiota ja se tehdäänkin parin kuukauden päästä. Käsittääkseni hoitoja ei oo meiltä "kielletty. " vai mitä?
lestadiolaisten parissahan ehkäisyn käyttö on kielletty. jotenkin sotii ajatusta vastaan että lapsettomuushoidot hyväksyttäisiin. onko tällä lapsella jota ei ole tarkoitettu syntymään, jumalan siunaus? olen tietenkin iloinen puolestanne että yhteisönne on myötämielinen lääketieteen apuun kun lapsia ei kuulu. ja onnea matkaan =)
Olen kuitenkin uskossa ja en ajattele, että hoidot olisivat jotenkin Jumalan tahdon vastaisia, varsinkin jos pelataan omilla sukusoluilla.
Eihän ihminen pysty 'pakottamaan' soluja hedelmöittymään ja jakautumaan. Voi olla ettei meille lapsia koskaan suoda. Tahaton lapsettomuus on kuitenkin kasvattanut minua ja vahvistanut miehen ja minun liittoa.
mutta eikös rukouksella ole suurempi voima kuin lääketieteellä? etkö usko että herra antaa sinulle lapsen kun pyydät ja rukoilet?
Näin minäkin olen ymmärtänyt ettei ole kielletty. Tietysti luonnollista se että hoidot tehdään omilla sukusoluilla, ettei oteta luovutettuja sukusoluja käyttöön hoidoissa.
Olet siis vanhoillislestadiolainen?
Me ollaan oltu reilut kaks vuotta naimisissa, ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli kolme keskenmenoa ja sen jälkeen, ei yhtikäs mitään. :( Tutkimuksia on tehty ja se todettu ettei minulla omatoimisesti ovulaatiota synny joten sitäkin on hoidettu lääkkeillä mutta ei siltikään onnistumista...
Näin ei ole. Jos jommassa kummassa on jotain suurta vikaa, niin ei se lapsi tule sieltä vaikka kuinka kovasti rukoilee, toivoo ja mitä tahansa poppaskonsteja sitten yrittääkään. Kyllä siinä tarvitaan lääketiedettä avuksi.
mites sitten ihmeparantumiset yms? eikös ne ole jumalan ihmetekoja? eikö silloin raskautuminen ole myös täysin mahdollista jumalan avulla?
Minä en usko yliluonnolliseen. Ei siinä rukoilut auta, jos esim. miehen siittiöt eivät liiku. Kyllä silloin tarvitaan apuun lapsettomuuslääkäriä.
jos et usko yliluonnolliseen niin silloin et voi olla uskossa, sillä jumala ei ole näyttäytynyt kenellekään todistettavasti. =on täysin abstrakti käsite, yliluonnollinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000020569525&view_mode=flat_threaded
En ole uskossa, lueppa nuo viestini uudestaan.
Mielipiteet jakaantuvat moneen suuntaan näissä lapsettomuus asioissa.
Meillä ei pitäisi olla kummassakaan mitään vikaa. Jostain kumman syystä ei vaan tärppää. Ehkä emme sitten ole vielä kypsiä vanhemmiksi vaikka ikää on jo lähes kolmekymmentä ja vaikka itsestä tuntuu jo kovasti siltä että lapsia saisi tulla.
Minulle asia on todella arka. En ole puhunut kenellekkään asiasta yhtä siskoani lukuun ottamatta. En osaa sanoa miksi en halua asiasta puhua. Osaksi kai se että en halua säälittelyjä ja lapsettomuus jollain tapaa hävettää, vaikka tiedän ettei sitä todellakaan tarvis hävetä.
Tuttuja on tunteet.
Olen itse viime aikoina huomannut että puhuminen auttaa paljon, mutta se ei silti poista sitä tuskaa mitä kokee välillä enemmän välillä vähemmän. Viime aikoina paljon enemmän.
Minäkin usein ajattelen että lapsettomuus on jotain hävettävää. Ei siinä kyllä silti mitään hävettävää ole, mutta asia on arka kun tietää että ihmiset varmasti ajattelevat ja miettivät kaikkea päässänsä ja itse ei aina tiedä mitä sanois, varsinkaan kyselijöille.
Ja mua suunnattomasti ärsyttää nää äiti ihmiset joille on siunaantunut useampia lapsia ku ne jaksaa toitottaa että nauttikaa nyt ku teillä ei oo vielä lapsia. Ottakkaa vapaudesta kaikki irti, harrastakaa nyt ku vielä voitte jne...
Joo, Aika ajoin nautimmekin tilanteesta mutta ei siitä osaa sillain nauttia ku niin kovasti toivoo sitä lasta. Ehkä sen tajuaa vasta sitten ku niitä on useampia, jos niitä joskus on. Toivottavasti.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin kirjottele sähköpostia. [email protected]
http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=897332
Hei!
Olemme lapsettomuuden kanssa elävä vanhoillislestadiolainen parsikunta.
Paikkaa ei todellakaan tahdo löytyä toisten seasta... rankkaa.
Jos haluat kirjoittaa sähköpostia niin kirjoitatko osoitteeseen [email protected].
Samassa tilanteessa ollaan täälläkin. Kohta 3v. aviossa ja hoitoja olemme saaneet vuoden. Ei mitään merkkiä vielä ainakaan, mutta toivo elää. Välillä eletään raskaita aikoja, välillä taas asia melkein unohtuu. Voin vaihtaa myös mielelläni ajatuksia/kuulumisia [email protected]. Toista iui:tä aloittelemme...
Vl-lapsettomille olen perustanut oman yhteisön. Sen osoitteen annan vl:ille lapsettomille. Lähetä itsestäsi "esittelyposti" osoitteeseen [email protected] niin ilmoittelen yhteisön osoitteen ja hyväksyn sitten jäseneksi.
Lisähuomio yhteisöön liittymiseen. Littymiseen tarvitset "net-passport-tunnuksen" eli käytännössä @hotmail.com loppuisen sähköpostiosoitteen.
Edelleen hakusessa vl-lapsettomia... ottakaa rohkeasti yhteyttä aiemmissa viesteissä esille tulleesta keskustelupalstaan liityvästä asiasta. [email protected]
Uskon että useammallakin olisi tarvetta vertaistuelle.