Jotenkin lähdin adoptioajatukseen sillä mielin, että vanhemmat voivat itse etsiä itselleen sopivan lapsen: vähän karkeasti verrattavissa, kun menee eläinkauppaan ja ottaa sen suloisimman marsun. No näinhän se homma ei toimi, vaan varsinkin jossain ulkomaan adoptiossa saa pulittaa käsittämättömän summan rahaa ja silloinkin tyrkätään käsiin se ravintoketjun heikoin ja sairain lapsi. Miksi tälläinen käytäntö???
En ole valmis sellaiseen, kun homma tuntuu kerran arpapeliltä. Niinpä olemme päättäneet jäädä mielummin lapsettomiksi.
En ole valmis sellaiseen, kun homma tuntuu kerran arpapeliltä. Niinpä olemme päättäneet jäädä mielummin lapsettomiksi.
Vastaukset 57
Vanhimmat
motivaatiosi adoptioon kuulostaa täysin väärältä. Puhut lapsikaupasta, mikä on laitonta toimintaa!
sillä kirjoituksesi sai ihoni kananlihalle. Puhuit kuitenkin ihka elävästä oikeasta lapsesta, joka tarvitsee rakastavat vanhemmat. Onneksi itsekin tajuat ettei sinusta siihen ole.
Tottakai on kysymys elävästä lapsesta. Missä vaiheessa sanoin, ettemme olisi rakastavia vanhempia? En vain ole valmis ottamaan sairasta tai vammaista lasta ja maksamaan siitä omaisuuksia. Sekö minusta tekisi huonon äidin?
Kysymys ylemmälle vastaajalle: Miten asia muka olisi ihmiskauppaa? Sitähän koko adoptio periaatteessa on, tosin nyt organisaatiot vievät rahat.
Ihmettelen kantaasi ettet ole valmis ottamaan sairasta tai vammaista lasta?
Meillä on sairas lapsi, jolla on maailman ihanin luonne ja on muutenkin varsinainen ilopilleri.
Sairaudet ovat suhteellisia asioita, kaikille tulee jossain vaiheessa joku sairaus. Onko parempi että sen tietää ennakkoon, vai yllättäen?
Mitä jos puolisosi laittaisi sinut vaihtoon, jos saat jonkun sairauden? Tai hylkäätkö biolapsesi jos hänelle tulee allergia. Tulee liian kalliiksi..
En tietystikään hylkäisi ketään, joka sairastuu. Mutta on selkeä ero, saako terveen lapsen, joka myöhemmin sairastuu vai ehdoin tahdoin valmiiksi sairaan lapsen. Jokainen vanhempihan toivoo myös tervettä biologista lasta, jos lapsi sitten sairastuu, niin asian kanssa täytyy elää. Miksi adoptiossa pitäisi olla joustavampi, kun periaatteessa terveitä lapsiakin annetaan adoptioon, mutta ne "säästetään" mielummin oman maan adoptiota haluaville pariskunnille. Taas vaikeasti sairaat annetaan "rikkaisiin" länsimaihin.
Minusta sinä olet oivaltanut tärkeitä asioita. Osa adoptiovanhemmista oivaltaa nämä asiat vasta adoption jälkeen. Osalla puolestaan on oikeasti niin suuri sydän, että he pystyvät lähtemään adoptioon avoimin mielin tai kypsyvät adoption kaikkiin asioihin lapsen saatuaan. Ihan samoja asioita miettivät myös esimerkiksi sijaiskotivanhemmat. Ei-biologisten lasten omaksi ottamisessa on aina kyse lasten ja vanhempien paremmuusjärjestykseen laittamisesta. Markkinat määrittelevät kriteerit. Myös adoptoidut joutuvat elämään näiden tosiasioiden kanssa koko loppuelämänsä ajan. Ei ole helppoa olla myöskään valkoihoinen ja terve lähes vastasyntyneenä adoptioon annettu nainen. Sain ulkoisesti hyvät puitteet adoptioperheen kautta, mutta olisin mieluummin ottanut hieman puutteellisemmat olot, joissa olisin saanut todellista rakkautta ja hyväksyntää. Joskus kuolema tai puutteellinen elämä olisi parempi ratkaisu kuin itsetunnoltaan vammaiseksi kasvaminen kieroutuneessa adoptioperheessä.
Lämmin halaus täältä bittitaivaiden takaa. Kirjoituksesi avasi silmäni myös ajattelemaan asiaa adoptiolasten kannalta. Tuntuu, että asiat esitetään aina niin, ettei "niille lapsipoloisille" voisi parempaa elämässään sattua, kuin päästä "rakastavaan kotiin, jossa ei ole taloudellisia huolia". Toivottavasti mahdollisimman monilla adoptiovanhemmilla on oikeasti suuri sydän.
jos haluat valita lapsen katalogista, se kuullostaa minusta lapsikaupalta...Ihan samalta, kuin jos ostaisit mielestäsi kauniin tuotteen postimyyntikuvastosta.
Sanot myös haluavasi mieluiten vastasyntyneen vauvan / pienen lapsen. Miten voit tietää hänen terveydentilastaan etukäteen. Useimmat vammat ja kehityshäiriöt tulevat esiin vasta lapsen kehittyessä ja kasvaessa. Etkö sitten enää haluaisi häntä? Adoptiolapsella ei ole palautusoikeutta.
Kerroit myös adoption kalliista hinnasta sanoit organisaation rahastavan adoptiolla. Selvitäpä mistä kulut muodostuvat. Kansainvälisessä adoptiossa kuluja aiheuttavat mm. asiakirjojen käännökset, lapsen hoitopalkkiot lastenkodille (ihan kohtuulliset palkkiot), oikeudenkäyntikulut sekä adoptiovanhempien majoituskulut kohdemaassa (oleskelu saattaa kestää jopa 6 vkoa). Nämä ovat juuri niitä kuluja, joita ilmoitetaan adoption "hinnaksi". Adoptioita hoitavat järjestöt ts. Pela ja Interpedia ovat voittoa tuottamattomia järjestöjä, joiden tilinpäätökset ovat julkisia. Ne eivät siis nettoa välittämillään lapsilla.
Niiden toimintaa myös valvotaan tarkasti (muutenhan kuka tahansa voisi alkaa välittää lapsia bisnesmielessä) ja jos merkkejä kohdemaan lapsikaupasta esiintyy, kohde suljetaan välittömästi (kuten on viimeaikoina käynyt).
lastenkodille jotain hoitopalkkioita? Minusta adoptiolapsi siirtyy adoptiovanhempiensa lapseksi vasta sitten, kun adoptio saa lainvoiman, ja vasta sen jälkeiset kulut kuuluvat mielestäni adoptiovanhempien maksettaviksi. Adoptiolla taidetaan rahastaa oikein kunnolla.
Lastenkotiin ei makseta yhtään mitään!
Lapsi siirtyy vanhempien hoitoon usein jo ennen oikeudenpäätöstä, eipä tulisi mieleenkään mennä vaatimaan lastenkodilta korvauksia niiltä muutamailta päiviltä jolloin lapsi oli meillä (ruoka/majoituskulut) ennen oikeudenkäyntiä.
Voisi verrata vaikka siihen että biologisen lapsen isä ei tekisi mitään lapsen eteen, ennen kuin on tunnustanut lapsen virallisesti. Näinkö pitäisi toimia?
yhteiskunnanko? Biologisethan vanhemmat ovat jo luopuneet oikeuksistaan ja samalla myös vastuustaan lapseen.
et sanonut onko lapsesi adoptoitu vai biologinen lapsesi, mutta siinä on vissi ero.
Tottakai jokainen rakastaa lastaan on tämä sitten sairas tai ei, mutta aloittaja tarkoittikin, että on hulluutta syytää rahaa adoptioon jos lapsi jonka saa on sairas tai vammainen.
Adoptoisitko itse esim. kehitysmaasta cp-vammaisen lapsen? Vastaa rehellisesti.
Suomessa adoptiovanhemmat eivät maksa lastenkotiin tai sijaisperheeseen mitään lapsen hoidosta. Myös muutama ulkomainen adoptiokontakti(muistaakseni toinen Intian kontakti ja joku Thaimaan kontakti ainakin) on sellainen, joissa ei makseta lastenkotiin lapsesta hoitomaksua. Suurin osa Suomen ulkomaisista adoptiokontakteista kuitenkin perii lapsen adoptiota edeltävästä hoidosta maksun, joka on yleensä vakio riippumatta siitä, onko lapsi asunut lastenkodissa 3 päivää vai 3 vuotta. Joskus maksu maksetaan suoraan lastenkotiin, joskus adoption järjestävälle organisaatiolle. Esimerkiksi Kiinassa tämä maksu oli ainakin ennen 3000 ja se maksettiin käteisenä ja yleensä kai dollareina. Näiden hoitomaksujen ainakin sanotaan menevän lastenkotien ylläpitoon ja esimerkiksi Kolumbiassa on lastenkodin yhteydessä ollut myös äitikoti synnyttäville naisille. Kukaan ei kai virallisesti yleensä tiedä, mihin rahat menevät. Täytyy toivoa, että ne menevät sinne, mihin niiden väitetään menevän.
ei vaikeasti vammaisia adoptoidakaan.
Sieltä tulee terveitä lapsia tai lapsia joilla on korjattavissa tai hoidettavissa oleva vika. Emme olisi vaihtaneet häntä terveeseen koska lapsi on aivan ihana ja omaa ihanan luonteen, mielummin pidämme hänet kuin olisimme ottaneet terveen (eli lapsen luonne ratkaisi). Lääkäreiden ja neuvolan lausunnoissa on muuten mainittu että 'lapsi on harvinaisen fiksu'!!
Ihana lapsemme on adoptoitu.
saada sairaan ja vammaisen lapsen ihan itse tuottamallakin. Ja itse asiassa vielä sairaamman ja vammaisemman, koska hänet olisi täällä Suomessa pidetty väkisin hengissä, mutta jossain kehitysmaassa syntyneet vakavasti vammaiset ovat kuolleet jo paljon ennen kuin tänne päätyvät.
Ja kyllä se omakin vammainen lapsi maksaa omaisuuksia.
Eli jos ei ole valmis ottamaan sitä mikä tulee, ei ole hyvä vanhempi.
Luulisin, että on helpompi kestää biologisen lapsen sairaus ja vammaisuus, kuin kalliin adoptiolapsen...
Yhteiskunnan hoivissahan lapsi on ennen adoptiota. Minusta kansainvälinen adoptio kuulostaa lapsikaupalta.
Adoptiossa on kyse lapsen edusta, ei vanhempien!
Tietääkseni vain pieni osa adoptiolapsista on
heikoimpia tai sairaita.
Toki sellaiset lastenkotilapset jotka eivät saa kunnon hoitoa eikä koulutusta omaavat heikoimmat selvitymismahdollisuudet kehitysmaissa, vielä jos sattuu olemaan tyttö voi tulevaisuus olla aika ankeaa.
Eikö juuri nämä lapset sitten ansaisisivat perheen tuekseen? Ehkä juuri siksi on tällainen käytäntö.
En ymmärrä tuota "lapsen etu"-ajattelua siinä mielessä, että adoptiossa lapselle etsitään "sopivat" vanhemmat. Millä ihmeen perusteella jollekin alle vuoden ikäiselle lapselle etsitään ne "sopivimmat" vanhemmat? Ainoa pointti, joka tulee mieleen, on vaan pankkitilin saldo, jolla turvataan lapselle tulevaisuus.
Tottakai jokainen lapsi kehitysmaassa ansaitsee turvallisen ja rakastavan kodin. En halua vaan kenenkään muun antaa päättää, että tuo lapsi meille annetaan, vaan haluaisin itse valita. Se on ainoa ongelmani tässä koko adoptio-ajattelussa.
adoptiossa on kyse sossujen edusta ei kenenkään muun. Sossu pyörittää kok lapsikauppaa ja päättävät kuka saa ja kuka ei vaikka muka joku lautakunta tekeekin päätöksiä, mut ne kuuntelee vaan sossuja.
Täällä kompataan sinua tiinuliin-77.
adoptioprosessimme aikana toimittaneet yhdellekään taholle pankin tiliotetta sen enempää varoista kuin veloistammekaan.
Lapsen valitsi meille joku toinen kuin me kaiketi perhetilanteemme ja kertomiemme yksityiskohtien perusteella.
Myöhemmin lapsella on sitten ilmennyt monenlaista remppaa, mutta luojan kiitos, niistä ei adoptiohetkellä mitään tiedetty. Muuten lasta ei olisi liian sairaana meille edes esitetty.
Palautusoikeutta ei ole. Toivoa saa, se on kaiketi inhimillistä. Tiinuliinu, on erittäin arvokasta pohtia asioita monilta kannoilta. On myös arvostettavaa huomata ja tunnustaa, että adotio ei ole esim. teille sopiva tapa perustaa perhe. Teidän apauksessanne voisi vaikka sanoa, että lapsen edun mukaista ei olisi tulla aoptoiduksi teidän perheeseenne.
kuitenkin adoptoijat saa laskuja joiltakin tahoilta kuten palvelunantaja. Ja sen maksu on maksettava. Ja kyllähän varat ja velat syynätään neuvonnassa sossujen toimesta. Eli ei sitä huomaakkaan kun on tehnyt tuon. Eli maksu on mennyt palvelunantajalle ja sossu nuuskinut varat ja velat. ja siihen törmää jokainen adoptoija. Näin se lapsikauppa täällä toimii. Maksu piilotetaan palvelunantajan maksuun.
aiheutuu kuluja, myös meille. Mutta tarkoitin, että kenellekään emme ole toimittaneet todistuksiasen enempää tuloista, varallisuudesta kuin veloistakaan.
Sossujen palkat maksaa kunta ja siten myös me verovaroin. Neuvonnassa kerroimmr ammattimme, ehkä sossut sitten teitävät, mitä ammatissamme ansaitaan. Asiakirjojen kääntämisestä maksamme kääntäjän palkkion, samoin olemme maksaneet asiakirjojen laillistamisen ja asianajajan palkkion. Kas kun hekään eivät tee työtään maksutta. Palvelunanataja hoiti kontaktin ulkomailla, toki maksoimme heille heidän työstään. Eikä Finnair kuljettanut meitä maksutta tai Hiltonit majoittaneet meitä ilmaiseksi. Kaikista maksuista saimme kuitin.
Kolmen hengen edestakaiset matkat Kolubiaan ja 6 viikkoa hyvässä Suomen hintatason hotellissa, varmasti rahat meni lapsikauppaan ja paljon!! En tiennytkään että kansainvälinen hotelliketju ja suomalainen lentoyhtiö laskuttaa lapsikauppasta. Kaikkea sitä tällä palstalla oppiikin.
Niin, ei ole myöskään meidän edun mukaista saada arpapelillä "jotakin" lasta, kun ei kerran itse saa valita. Niinpä adoptio nykymuodossaan ei olekaan sitten se meille sopiva vaihtoehto.
En tosin ymmärrä edelleenkään, millä perusteella lapselle etsitään ne sopivat vanhemmat. Lapsen mielipidettä ei kysytä ja lapsen luonnetta ei myöskään tiedetä... Olisi vaan mukava tietää, mitkä ne pointit ovat.
Minusta ne lento-hotelli yms. kustannukset ovat ihan ymmärrettävissä, mutta maksaa nyt organisaatiolle lähemmäs 6000 euroa, ennenkuin on edes papereita lähetetty mihinkään. Minusta se kuulostaa rahastukselta.
Emme asu siis Suomessa, vaan adoptio lähtisi käyntiin eräässä toisessa EU-maassa. Tosin lait ovat adoption suhteen samat kuin Suomessakin, mutta hinta tuntuu kauhean korkealta.
Iän, eli mahdollisimman nuori, jopa vastasyntynyt. Sukupuolen, syntymämaan, ihonvärin, terveydentilan. Vaiko biovanhempien koulutustason ja älykkyyden mukaan. Ymmärräthän, että monet lapset ovat löytölapsia, heidän taustastaan ei koskaan voida saada mitään tietoja. Toisista lapsista taas tiedetään syntymäaika kellon tarkkuudella ja biosukua taaksepäin kolmekin sukupolvea.
Muistathan, että viimekädessä kaikki riippuu luovuttavan maan lainsäädännöstä. Lasten sijoittaminen perheisiin ei koskaan ole mikään pikkujuttu. Lapsen ja perheen etu voi olla esim. se, että perheen lasten taustat olisivat mahdollisimman samanlaiset siitäkin huolimatta, että he ovat syntyneet eri maissa. Adoptiovanhempien ikä vaikuttaa sijoituksiin. Joissakin paikoissa lapsen bioäiti voi halutessaan valita lapsen adoptiovanhemmat. Joissakin paikoissa katsotaan lasten mahdollisia mielenkiinnonkohteita ja pyritään sitä kautta saamaan musiikista kiinnostuneelle lapselle musikkiia harrastava perhe. "Mätsäyskriteerit" voit saada esim. kultakin luovuttavalta kontaktilta.
Mutta kaikkea ei voi pieni ihminen ymmärtää. Miten valitset biologisen lapsen? Eikö sekin ole sattumien summa? Minä en ainakaan pystynyt heistä varmuudella sanomaan kuin että päihdevaurioisina he eivät synny. Ja silmien väri oli ennustusten mukainen. Lapsen saaminen on niin suuri lahja, että kyllä siinä vanhemmat valitaan, ei lasta. Ei edes sitä biologista.
Jos asia olisi toisinpäin, voisi pieni lapsi musertua vanhempiensa toiveiden alle.
Jos olisi mahdollista, valitsisimme terveydentilan mukaan. Siis haluaisimme lapsen jostain Aasian maasta, jossa todennäköisyys saada alkoholisoituneen, huumehörhön äidin jälkeläinen olisi mahdollisimman pieni. Tiedän itsekin, että löytölapsien taustoja ei juurikaan tiedetä, niinpä älykkyys, musikaalisuus yms. ominaisuudet ovat meille toissijaisia. En vain haluaisi vammaista tai kovin sairasta lasta.
Haluaisimme myös lähes vastasyntyneen, mieluiten tyttölapsen.
Ei biologista lasta voi valita, vaan biologinen lapsi "annetaan", jos luoja suo. Adoptiossa kuitenkin olisi mahdollisuus valita, niin en voi ymmärtää, miksi se ei käy päinsä.
Mitä vanhempien toiveisiin tulee, niin en ymmärrä, minkä toiveiden alle lapsi voisi musertua, kun toiveena on saada terve tyttölapsi, jolla ei ole kehityshäiriöitä ja joka pystyisi elämään normaalia elämää. Elämä tulisi olemaan joka tapauksessa rankka, jo pelkästään sen vuoksi, että lapsi tietää olevansa adoptiolapsi. En haluaisi lapselle lisää taakkaa kannettavaksi.
venäjän kansalaisuuden omaavaan suomalaiseen. Järjestävät Venäjälle lastenkotiin "tutustumismatkoja" ja näin pääset valitsemaan itse tenavan. Ei pidä ottaa hernettä nenään nyt kaikki kiihkoilijat. Näin se homma toimii nyky-Suomessa ja ihan aikuisten oikeesti. Reissusta saat pulittaa noin 1000 euroa, mutta valinnan vapaus on sinulla. Tietenkin edellytettään, että olette adoptiojonossa ja kaikki Suomessa !!! tarvittavat paperit kunnossa ja haluatte adoptoida Venäjältä. VASTA TÄSSÄ VAIHEESSA jostain venakosta on todellista hyötyä!
no johan heräsi minunkin kiinnostukseni tässä kohtaa , voisitko pikkasen selvittää miten tämä on mahdollista?miten käytännössä toimii?? ei sillä että itse moiseen lähtisin mukaan, sillä minulla on jo oma kullan muruni, mutta kiinnostuin siitä huolimatta, kun itsellä on pikkaisen eri näkemys asioista ja niiden sujumisesta tuolla naapuri valtiossa.
lisätään vielä ettei meiltäkään kukaan kysynyt onko säästöjä vaiko eikö.tulot tulee ilmi palkkatodistuksesta, mutta velat ilmoitettiin ihan itse eikä niitä kukaan tarkasta!
Homma toimii niin, että kun viralliset paperit on kunnossa ja olet adoptiojonossa Venejälle niin otat yhteyttä johonkin, jolla on suomen ja venäjän kansalaisuus (helpottaa esim. kieli ja paperisota-asioissa). Tämän jälkeen venakko "unohtaa" olevansa suomalainen, matkustatte "tutustumaan" johonkin lastenkotiin, maksat lääkärille, joka kirjoittaa valitsemallesi lapselle "vammaisdiagnoosin" ja suosituksen siitä, että juuri TE olette parhaat vanhemmat. Paperi Suomeen ja homma selvä:) Näin se yksinkertaistettuna käy. Maksaa noin 1000-1500 euroa ylimääräistä, mutta nopeuttaa prosessia ja saat itse valita tenavan. Venakon on unohdettava olevansa suomen kansalainen, muuten voi tulla hankaluuksia (tietävät Suomen tiukan kannan "ostoadoptioon)
en tunne yhtään venäjän adoptioita, mutta jos tämä on edes teoriassa mahdollista kannattaisi jonkun nyt ottaa yhteyttä poliisiin ja kertoa ko. viestistä. Tänne kirjoittaja saadaan helposti selville ja selvitykset aloitetaan hänestä (ehkä omia kokemuksia), venäjästä lapsia välittävät palvelunantajat myös syynätään tämän jälkeen.
Halloo, ei pidä uskoa ihan kaikkea.... kohta joku väittää tilanneensa lapsen netistä...
mahdollista siten, että Suomessa asuva Venäjän kansalainen ottaa Venäjällä yhteyttä sikälaisiin viranomaisiin. Silloin adoptio hoidetaan Venäjällä kotimaisena prosessina sikäläisen tavan mukaan. Adoption vahvistuttua vanhemmat palaavat Suomeen ja tuovat mukanaan adoptiolapsensa.
Prosessin kestosta en tiedä, mutta arvatenkin se on paljon lyhyempi kuin Suomessa ja luovutettavat lapset nuorempia.
Kyllä mä ymmärrän että venäjän kansalainen voi adoptoida lapsen venäjällä melko helposti, mutta kuinkas siitä lapsesta tulee jonkun toisen perheen lapsi täällä suomessa?
tosiaan suosittelen ihan vaan sitä tavallista kaavaa näissä adoptioissa vaikka sitten kuinka kestää ja on hankalaa mutta on se ainakin laillista.
että provohan tämä viesti on. Alkuperäinen kirjoittaja saa kiksejä siitä, että nyt sitten alkaa hirmuinen haukkuminen yms.
Ainahan kaikki viestit ovat provoja, jotka poikkeavat yleisesti hyväksytystä mielipiteestä. Mitäpä minä viestiäni puolustelemaan. Mielipiteeni on ja pysyy: en halua adoptoida vammaista tai kovin sairasta lasta ja en ole varsinkaan valmis maksamaan siitä omaisuuksia.
Olin ehkä hieman hämmästynyt, minkälainen haukkumisryöppy tuli perässä. Olen kuukausien/vuosien aikana siirtynyt vauvakuumepalstalta lapsettomuuspalstalle, mutta tämän adoptiopalstan taidan tämän viestin jälkeen jättää väliin ja siirtyä suosiolla kummit-palstalle...
Minusta tuntuu, että sinä vaan osuit arkaan aiheeseen tällä adoptiopalstalla. Ihmiset hermostuvat, kun sinä uskallat kirjoittaa siitä, mitä he ajattelevat, mutta mistä ei uskalleta puhua. Minusta sinä ajattelet kypsästi. Suomessa adoptoituja lapsia otetaan huostaan ja tulevaisuudessa huostaanotettujen adoptiolasten määrä tulee varmaan lisääntymään. Monet adoptiovanhemmat haluavat niin kovasti lasta, että eivät halua ajatella ennen adoptiota ikäviä tosiasioita. Lisäksi he uskovat pystyvänsä mihin tahansa, kunhan vaan saavat sen lapsen. Lapsettomuustaustaiset adoptiovanhemmilla on itselläänkin kriisi- ja traumatausta niinkuin adoptiolapsilla. Kun tällaiset valmiiksi traumatisoituneet aikuiset ja toisella tavalla traumatisoituneet lapset laitetaan yhteen, ei tulos ole läheskään aina onnistunut. Adoptiovanhemmilla on usein ylisuuri tarve rakastaa ja saada rakkautta, mikä saattaa olla paljon menettäneelle lapselle lisää tuskaa tuottava tilanne. Jos lapsella lisäksi on esimerkiksi kiintymyssuhdehäiriö, niin katastrofin ainekset ovat koossa. Minusta sinä olet viisas nainen. Minusta kaksin eläminen on erittäin hyvä vaihtoehto. Kaikilla ei tarvitse olla lapsia. Toisaalta mieti vielä tarkkaan, voisitko kuitenkin adoptoida. Sinun ajattelusi on niin kypsää, että sinusta saattaisi jonain päivänä tulla hyvä adoptioäiti, jos sinä itse haluat.
on jo selvillä. Voisitko ystävällisesti esittää noista näkemyksistäsi (adoptoitujen lasten huostaanotot lisääntyneet) jonkun linkin johonkin faktatietoon. Viranomaisten taholta kun ei ole mitään tietoa julkisuuteen ko. asiasta tullut. Mistä tietosi on siis peräisin (muualta kuin omasta mielikuvituksestasi). Sen sijaan julkisuudessa on runsaasti faktatietoa siitä, kuinka biolapsien huostaanotot ovat lisääntyneet.
En ole Miina. Sanotaanko niissä julkisuuden faktatiedoissa nimenomaan niin, että BIOlasten huostaanotot ovat lisääntyneet? Älkää nyt saako allergista reaktiota kaikista adoptiokriittisistä viesteistä tällä palstalla. Adoptiolasten huostaanotoista voit kysyä vaikka adoptiokuraattorilta. Omat tietoni tulevat kollegoilta, sillä työskentelen sosiaalisektorilla. Myös uutisissa, muistaakseni YLE:llä, on julkaistu viimeisen vuoden aikana uutinen adoptiolasten lisääntyneistä huostaanotoista. Se ei saanut suurta julkisuutta, eivätkä nuo huostaanotot adoptioperheistä edelleenkään ole kovin yleisiä. Huostaanotetut adoptiolapset ovat käsittääkseni usein tulleet perheisiin vähän vanhempina (yli 2v.) tai sitten heidät otetaan huostaan teini-iässä riskikäyttäytymisen takia.
Hei, eihän tässä sinulla ole mitään ongelmaa: pakkohan ei ole adoptioda, ei kenenkään !
Ei myöskään sinun !
Mínusta adoptio ei ole kaikille sopiva tapa saada lapsia, ja se on ihan täysin ok !
Eihän kaikki halua edes biologisiakaan lapsia ja toisaalta joillekin se, että lapsi on biologisesti oma, on kaikkein tärkein asia. Ja sekin on luonnollisesti ok.
Miten niin heikoin lenkki? Puhutkohan nyt special needs lapsista.
Kansainvälisessä adoptiossa on selkeät kriteerit, milloin lapsi luokitellaan special needs lapseksi.
Sinä täytät kaavakkeet ja jos et ole valmis ottamaan erityistarpeista lasta, niin ei sulle sitä silloin tarjota, vaan ainoastaan tervettä lasta.
Itse myös valitset kohdemaasi ja tätä kautta pystyt vaikuttamaan mm. siihen paljonko joudut maksamaan.
Esim. Thaimaassa maksettavaa jää oikeastaan vaan matkat.
Kiinassa joutuu maksamaan mm. päiväkodille "vapaaehtoista" hoitopalkkioa.
todennäköisyys saada tyttölapsi on luonnollisesti suuri.
Venäjältä usein tulee hieman vanhempia lapsia ja ehkäpä myös ongelmien osuus on suurin.
jne..
Esim. Kiinassa adoptioon tulevat lapset ovat olleet normaalisti alle vuoden ikäisiä ainakin siinä vaiheessa, kun lapsiesitys on tehty.
vammaisia lapsia ei adoptioon esitetä.
Ymmärrän hyvin, että haluat saada terveen lapsen, mutta miksi se on niin suuri kynnys ottaa sinulle valittu lapsi?
Niin se vaan on selkeintä. Kaikenlisäksi sulla on mahdollisuus kieltäytyä esityksestä.
Miten toteuttaisit käytännössä sen valitsemisen?
Pienessä mittakaavassa ehkäpä olisi mahdollista, mutta kun puhutaan kansainvälisestä adoptiosta, niin ajatus on järjetön ihan miltä vaan kantilta ajateltuna.
Jos olet noin typerä, niin hyvän päätöksen teit.
lässyn lässyn lää. Se ei piittaa faktoista, tai järkipuheista vaan se haluaa pelastaa kaikki ja kaiken pelkällä lässyn lässyn lään avulla. Maailma paranee kun ajatellaan oikein ihquja ajatuksia ja pelastetaan kehitysmaat, maailman orvot ja tallinnan kulkukoirat. Sitten on hyvä mennä illalla nukkumaan kun tietää, että sentään omaa suuren sydämen.
..joo ja järkiperäisesti mikä oli pointtisi????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
lastakaan saa valita!Ehkäpä systeemi meneekin niin että jos et ole valmis ottamaan sinulle "suunnattua" lasta, et ole valmis vanhemmaksi (miltä kyllä todellakin vaikuttaa:/).
Jospa lukisit muutkin viestini, niin saisit ehkä toisenlaisen kuvan. On turhaa verrata biologista ja adoptiolasta toisiinsa. On turhaa uskotella itselleen, että se olisi sama asia...
biologisen lapsen korvike!! Niin kauan kuin haikaillaan biologisen lapsen perään - ts.lapsettomuuden suru on käsittelemättä eikä siitä olla toivuttu - ei adoptiota pidä aloittaa. Adoptiolapsen tulee saada liittyä perheeseensä juuri sellaisena kuin hän on, omana itsenään, toivottuna ja odotettuna lapsena.
Adoptioon tulee kasvaa, Tiinuliinulla kasvu on vielä kesken, edessäpäin. Mutta kasvua on sekin, että huomaa, tiedostaa ja myöntää, että adoptio ei ole oma juttu -ainakaan vielä, jos koskaan.
joka kuolee pian, tai leukemiaa tai syöpää sairastavan. Jos sinulla on kerran liikaa rahaa syytää niin pelasta maailma. Moni pistää melkeinpä viimeisiä rahojaan likoon, että saisi lapsen ja kyllä silloin haluaa että se on myös terve. Turha jeesustella.
saa toivoa!! Samoin kuin voi ilmaista valmiutensa ottaa vastaan eri tavoin erityistarpeisen lapsen.
Tervettä toivovalle ei ehdoin tahdoin sairasta lasta esitetä, myöskään HIV-positiiviset lapset eivät päädy adoptioon. Adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä, tarkoitus ei ole pelastaa maailmaa, ei edes yhtä lasta. Ei tässä ole mitään jeesustelua. Kummitoiminnalla sen sijaan voidaan auttaa-myös aidslapsia.
Lapsi ei ole tilaustuote, joka voidaan palauttaa, jos hän ei ollutkaan tilausta vastaava. Leukemiaan voi sairastua minkäikäisenä tahansa ja valitettavasti lapsia myös edelleen kuolee leukemiaan - myös adoptiolapsia. Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hänestä voidaan tietää. Autismi esim. voidaan todeta vasta noin kaksivuotiaana, autismin kirjoon kuuluva aspergerin oireyhtymä vieläkin myöhemmin. Sydän- ja keuhkosairaudet eivät kaikki ole synnynnäisiä, ne voidaan todeta myös lapsen jo oltuaan kauankin perheessään. Monenlaiset kehitysviivästymät ja oppimisvaikeudet ilmenevät vuosien kuluessa oli lapsi sitten perheeseensä syntynyt tai liittynyt.
Elämä on aina arvoituksellista!
että tähän kaikkeen - ja moneen muuhun - on vanhempien aina varauduttava oli lapsen perheeseen tulotapa mikä tahansa.
Koskaan ei tiedä mitä lapsi tuo tullessaan ja jos siihen ei ole valmis, niin silloin ei ole ollenkaan valmis vanhemmaksi.
Viestisi osui heti silmiini hyvänä kysymyksenä. Siinähän tavallaan on kyse joistakin tapauksista, joissa on tarjottu kipeimmin vanhempia tarvitsevaa lasta, oli hän sitten terve tai heikko. Miksi meidän pitäisi valita se kaunein, tervein, vahvoin ja oikea lapsi itsellemme. Emmekö ottaisi sellaista lasta vastaan, joka oikeasti tarvitsee meitä. Ei heikompi lapsi ole ketään toista huonompi. Itse ajattelen, että heikompi on vahvempi, sillä silloin itse kokisin olevani tärkeä, lapsi tarvitsisi minun rakkauttani ja huolenpitoani. Ajatuksena olisi ihanaa kuvitella, että minä pelastaisin tämän lapsen elämän. Antaisin hänelle oikean kodin ja hän olisi lapseni.
..PELASTAMISTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minä olen syntynyt Suomessa adoptiolapsena. Olen siis niin kutsuttu kotimainen adoptiolapsi, mutta nyt olen jo aikuinen. Minun ollessa lapsi adoptiolapset sijoitettiin perheisiin joskus jopa parin päivän ikäisinä, mutta yleensä viimeistään puolen vuoden ikäisenä. Minä kasvoin ensimmäiset 1,5 vuotta lastenkodissa, koska minulle ei löytynyt Suomesta adoptiokotia. Minun adoptiota Ranskaan jo valmisteltiin, kun Suomesta sitten löytyikin voimakkaan uskonnollinen adoptioperhe minulle. Kasvoin adoptioperheen ainoana lapsena ja se oli todella rankkaa. Rankan adoptioperheen lisäksi suren ikuisesti sitä, että olin lastenkodin lasten kodin saamisessa se ravintoketjun heikoin ja mitä ilmeisemmin ihonvärini takia. Liikuntatuntien huutoäänestykset tuntuvat aika pieniltä siihen verrattuna, vaikka jäin aina niissäkin viimeiseksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000021076487
Tuosta linkistä voi puolestaan lukea valkoisen adoptoidun, nyt jo aikuisen, naisen kirjoituksen. Hän kirjoitti, ettei ole helppoa olla valkoinen ja terve nainen, joka on adoptoitu heti syntymän jälkeen. Onko kaikilla adoptoiduilla näin murheellisia ajatuksia omasta tilanteestaan?
Ehkä sun on oikeasti parempi hakea se marsu. Katsos lasten kanssa on sellaista, että vaikka saisitkin itsellesi valkattua sen "laatuyksilön", niin milloin tahansa lapsestasi voi tulla ravintoketjun heikoin ja sairain. Kolmevuotiaana lapsesi voi sairastua syöpään, viisivuotiaana hän voi saada ADHD-diagnoosin, 15-vuotiaana hän voi alkaa käyttää huumeita... Tuolloinkaan sinulla ei ole valinta- tai palautusoikeutta! Adoptioon ja lapsentekoon täytyy lähteä nöyrin mielin!