Mitä sinulle merkitsee sana ARMO, miten sen miellät? Itse en ole uskonnollinen, enkä ateisti, ehkä jotain siltä väliltä. Viimeisten vuosien aikana olen joutunut useiden asioiden kautta törmäämään elämän raadollisuuteen. Vaatinut itseltäni mahdottomia; niin jaksamisen kuin saavutusten ja tavoitteidenkin suhteen. Poltin itseäni loppuun molemmista päistä ja jouduin pysätymään.
Ensimmäisenä jouduin opettamaan itselleni armollisuutta itseäni kohtaan, sitä kautta laski myös vaatimustasoni muita kohtaan. Armollisuus, sallivuus ja sitä kautta syntyvä hyväksyntä. Tuoko kultainen keski-ikä tämän automaattisesti tullessaan, vai olenko itse vaan myöhäsyntyinen?
Ensimmäisenä jouduin opettamaan itselleni armollisuutta itseäni kohtaan, sitä kautta laski myös vaatimustasoni muita kohtaan. Armollisuus, sallivuus ja sitä kautta syntyvä hyväksyntä. Tuoko kultainen keski-ikä tämän automaattisesti tullessaan, vai olenko itse vaan myöhäsyntyinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anteeksiantavaisuus,toisesta ja itsestään välittäminen juuri sellaisena,kuin sinä ja hän olette:)
...mulle jotakin uskonnollista tai vanhahtavaa termiä, mutta aiheesi pohjalta mieleeni tulee siitä ensimmäiseksi sana sallia= antaa lupa itselleen olla oma heikko itsensä niillä voimilla kuin on käytössä. Tosin se on vaikeata toteuttaa käytännössä, koska kaippa moni meistä saa ahkeran tekemisen mallin jo äidinmaidossaan?
Totta on mitä kirjoitit, että jos osaa rakastaa itseään ja olla armollinen sitä osaa olla myös muille. Se on hyvä ja selkeä elämänviisaus :)
Mulle on käynyt sama juttu, että tässä iässä vasta ymmärsin antaa itselleni luvan olla myös heikko ja osaamaton.
Varsin raadollinen ja realistinen vastaus.. :)
Joo tiedän.. siellä ainakin "yksi"
aattelee.. "voi ei.. ei taas".. :DDDDD
Ou ääneti.. :DDDD
Mutta.. mutta.. asiaan.. armoon.. :)
Itse kokien näin..
Mitä kriittisempi olet itsesi suhteen,
sitä kriittisemmin suhtaudut, myös
toisiin ihmisiin.. et salli vikoja
itsessäsi.. etkä myöskään muissa..
vaadit samaa.. tai.. vieläkin parempaa.. :(
Kunnes, olet armollinen ensin itsellesi..
hyväksyen itsesi sellaisena..
kuin "tosiaan" olet.. :)
Sen jälkeen on helpompi eläytyä,
toisen ihmisen tuntemuksiin ja
ymmärtää miltä hänestäkin
"kenties" voi tuntua?.. :)
Sallivuus ja hyväksyntä..
lähtee ihmisestä itsestään.. :)))
Ja, tuo taito kehittyy,
ihmisen oman elinkaaren mukana..
kenellä missäkin aikataulussa?.. :)
Pää asiahan on, että se kehittyy.. :)))
mieleen sanonta: Annetaan armon käydä oikeudesta tai jotain sinne päin.
"Ole itsellesi armollinen"; eikö se ole sitä, että tosiaan antaa itsensä olla heikko? Sallii itselleen epäonnistumisia; kykenee olemaan tekemättä mitään "hyödyllistä" ilman huonoa omaatuntoa.
Armo voi olla jonkunlainen henkilökohtainen synninpäästö, jossa ihminen itse armahtaa itsensä niiltä asioilta,joiden tietää painavan omaa mieltään.
Uskonnollisesti armo taas on Luojan ja ihmisen välinen, mutta Luojasta lähtöisin oleva "teko". Synninpäästö sekin.
Sanasta "armo" tulee monia asioita mieleen, ensimmäisenä armokuolema jota en kykene vielä tässä elämän vaiheessa käsittelemään.
Uskonnollisia merkityksiä kun mietin, niin lapsena saatu KASTEEN ARMO on vahvuus, vaikka oma uskonto horjuisikin. Armo antaa meille voimaa tehdä parannus, koska ihminen on yleisesti ottaen itsekäs ja pahansuopainen. Meihin siis jollain lailla puhalletaan uutta uskoa ja rakkautta.
Joku tarvitsee suuren vaikeuden elämässään tajutakseen oman pienuutensa, jolloin on helpompaa suvaita ja kohdata lähimmäiset sellaisina kuin he ovat.
Kirjoitit polttaneesi itsesi melkein loppuun ennenkuin sait jonkinlaisen "herätyksen* ymmärtääksesi muita ihmisiä ympärilläsi. Ja nyt olet varmaan huomannutkin kuinka paljon helpompaa sinulla itselläsi on.
Mun mielestä ikä ei tuo automaattisesti hyväksyntää etc, vaan kyllä siihen vaikuttaa kasvatus ja erityisesti elämässä tapahtuvat monet mullistukset (hyvät-huonot).
Armo ja anteeksiantaminen kuuluvat mielestäni tiukasti yhteen. Jlan rakkaus Sinuun saa Sinut tekemään toiselle niinkuin Hän on tehnyt Sinulle. Edes vastustajasi ei voi välttyä oikeanlaiselta armolta.
Aiheesi on niin laaja, joten en aio tällä ikäpalstalla tämän enempää aiheesta revittää.
*uskonasioita miettivä*
armo tietyllä tavalla rehellistä peiliin katsomista?