Avaan tähän Keskustelupirtin, joho jokainen voi poiketa ja sanoa sanottavansa. Tarjoilua ei tässä pirtissä ole. Viihtyvyyden luovat vierailijat itse.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 201
Vanhimmat
Mistä täällä pitämän keskustella? Meillä on "Niitä näitä" (=kansanradio) ja kahvipirtissä saa vapaasti keskustella asiasta kuin asiasta myös ilman talon antimia... On tietokonepalstaa ja runopalstaa ja sitten "täsmällisesti rönsyileviä" aihealoituksia...
Ei millään pahalla. Uteliaisuuttani vain kysyin.
Kun tuntuu siltä, ettei palstalla helpolla synny keskustelua. Ajallelin "antaa katon" näille.
Mehän voimme keskustelle vaikkapa keskustelemattomuudesta. Haluja on sanoa jotakin mutta ei pystystä. Miksi?
Pirttihirmuille paikka ja miehille kanava missä mies kuulee mitä sulottaret miehiltä haluaa,
täydellisen palvelualttiuden lisäksi.
Mies voi myös varovaisesti sanoa jotakin toivomuksen tynkää
Tosiaankin naurattaa nämä "rakennustouhut".
Jotenkin sain käsityksen sanoistasi että ainoastaan kahvipirtti on paikka jossa voi vapaasti keskustella kaikista asioista ilman uusia "pirttejä".
Tässähän on puhdas palsta jossa jokainen voi vapaasti kirjoittaa asiasta kuin asiasta, miksi "rakentaa" yhtäkään pirttiä.
olisi vielä jotain jäänyt sanomatta.Minäkin kirjoitan siitä ilosta että netti toimiikin kun päivällä ei toiminut.
Sitä tunnelmaa mikä on pirtissä ei tule joka paikkaan.Skillanin oasanotto kaikkien huoliin ja kertomus mitä itse on tehnyt tekee pirtin kotoiseksi.Se minkä olemme luoneet mielikuvissa ei synny hetkessä.
Mutta,olkoon tämä miesmäinen pirtti tuokoot miehet huolensa tänne niin läpikäydään ne porukalla.Tai ilonsa.Onko pirtin lattialla reenjalakset joista tulee reki taitavissa käsissä.
Nyt on kudontablogi muodissa kuten aamutv,ssä tänään.Naisilla ainakaan ei ole hyvä olla ilman käsityötä sanoo munkkikin.Ne kerkiää kaikenlaiseen luvattomaan muuten.Saman sanoisin miehille ensin.Ettei ruokaa eikä juomaa.
Tehdään aluksi vaikka säräkaukalo lihanpaistoon koivusta tai haavasta. Muuten: kummasta puusta ?
Oletteko sellaisen joskus nähneet?
Tai maistaneet särä-liharuokaa, sekin pelkkä särä nimeltään.
Toissapäivänä paistoin särää, mutta en kaukalossa (sen pitää olla koivupuusta) vaa emaloidussa paistinvadissa. Osoahan meä säreää paistoa ko ole sielt Lemilt kotosii.
Ei tämä ole mikään kilpaileva Pirtti. Kun valitetaan, ettei kukaan kirjoita, niin tämä on eräänlainen persuuksiinpotkimiskonsti. Muutama viesti jo syntyikin! On minullakin jotain vastattavaa yösydännä.
Ei tänne sovi reenjalakset eikä muutkaan aihiot. Hyviä keskustelunaiheita ja ystävällisiä sanoja määrättömästi. Vassokuu!
nukkuisit sinä ihmispolo. Kovasti nyt saat huomiota osaksesi, auttaako se?
Kyllä minä nukunkin, mutta jos herään yöllä niin tyypillisesti kirjoitan tai luen.
Saamani huomio, nyt myönteinen, kyllä "auttaa". Miten sen pitäisi auttaa?
Parituntia sitten vein Liisan kavelylle,katit saivat kyytia ja istuiva lintujen kanssa puissa.Suomi24 ei aina laske yo kulkioita palstalle,en tieda onko syy sysissa vai sepissa.
Maa meen ny aaamupalalle onnea uudelle palstalle ,'suorasuuta kaivataan'.
Selvännäkijöitä ei olla,joten on syytä kertoa monin selkein sanoin,mitä haluaa?
Tällaiselle foorumille kuin keskustelupirtti on palstalla suoranainen tilaus. Elämässä on monta ihmeellistä asiaa joten esille vain.
Minä en halua erikoisesti mitään , ja moniin selkein sanoin en pysty kertomaan senkään vertaa.
Enkä "vieraille" nikeille muutenkaan toiveitani julkisesti esitä.
Olen vanha "kiukkuinen" akka, enkä omaa serustelutaitoa.
Ja jos oikein selkeästi asian esitän, se ei ehdi luettavaksi.
yheksänlainen yhtenä päivänä. Siinäpä meillä
mukana pysymistä.
Muut pirtit on naisten vallassa. On pöydillä pöytäliinat ja kahvi höyryää kupissa.
Tämä pirtti on savunharmaa, eikä sitä ole lakaistu kuin keväällä viimeksi.
Täällä vaihtaa mielipiteitä miehiset miehet.
Mennaan likat sinne vanhaan pirttiin ja keitetään kunnon kahvit.
Pirtti avattiin eilen, eikä tänne voi tuoda kuin virtuaalisia roskia. Näitä roskia ei ole vielä tullut, ellei viestiäsi lueta.
Palsta on kaikkien emmekä käy pyytämässä ketään poistumaan muilta pirteiltä tai ketjuilta.
Mene juomaan kahvia ja kerro terveiset meiltä.
On ainaki yks rehellinen "kiukkunen akka" joukossa. Ka saathan sinä olla kiukkunen. Oo rauhassa vaan ja parempi kun kerrot ne enemmät asiat sitte ku se kiukku on memmynnä ja siirtyny toiseen--....sitä mieltä on mummeli.
Kun jos kertoo itestään mitä mieltä minäkin päivänä sattuu olemaan eli nousooko viärä voi oikee jalka eellä sängystä niin tullee kyllä sanoneeksi liian paljon yhellä kertaa liian vaikeeta asiaa... Mummeli on tätä mieltä vaikka onkin utelias......
armotonta menoa kun on virta päällä!
Täyty sannoo ku entinen likka, että vie sie mie vikisen, oo vievinäs väkisin. Kurssilla oli kivaa. Kuvailtiin siellä toisiamme ja nyt pitäisi löytää jostain sellasia kuvia kun kehui ottaneesi siitä kuusta. Joten mummeli ulos vaan kameran kanssa päivällä sekä yällä jotta tullee erivalotuksella kuvia mutta nyt nukkumaan. Hyvää yötä Olavi........
näin yösydännä haluaa juoda? Yöunethan siinä haihtuu taivaan tuuliin. Voihan se olla mukavakin tällainen pirtti, jossa ei ole mitään syötävää eikä juotavaa. Voihan sitä jokainen taskussaan tuoda jotain, jos haluaa siinä keskustellessaan pikkuisen napostella.
Täytynee kuitenkin vesipullo mukaan varata, jos vaikka alkaa suuta kuivata tuo rupattelu.
Hyvää jatkoa vain Keskustelupirtille!
kuulosttaa jo sanasi, hieno on tuo helppo kokeilumahdollisuus, eri valotuksilla ym.
Utelias ja terävä olet vietäväksi. ;-))
Huomenta. Niin olen ja kuten huomaat myös itse-rakas. Annettiin läksyksi kuvata vaikka mitä niin katsotaampa mitä saan aikaseksi.
Hyvää kuvaus päivää myös sinulle....
Ruuneperi tuolla käyytöskeskustelua viritteli,huomasin etten huomentakaan sanonut.
!Hyiminua! Kyllä tuon verran itserakkautta, Mummelilla varsinkin saa olla, varaamani kirja on saaputnut joten eikukirjastoon.
Hyvää paivänjatkoa! T olavi...
Kiva kun harrastat lukemista. Äläkä nyt itseäsi turhaan mollaa. Kyllä ne huomenet ehtii sanoo huomen aamullaki. Meehän nyt hakeen kirja, että pääset illalla uneen.....
Minä en nyt ole kyllä ihan kärryillä mitä kukakin haluaa ,kirjoitin äsken viestin niin jopa sanottiin ei käy olen kirjoittanut aikaisemmin saman ?Kysympä vaan kelle, haluan vaan keskustelu seuraa aiheen saat valita kun ei ole vaan kovin vaikea, yksin olokin joskus tympii jos ei ole hyvää kirjaa kaverina ja ihminen on aina lähimmäinen.
Vaikeiden talvikelien tultua me suomalaiset ryhdymme joka talvi joukolla harjoittamaan ojaan ajoa ja peltikolareiden tekemistä. Ihmishengiltä ja loukkaantumisiltakaan ei vältytä.
Silminnäkijä kyselee, että onko tämä joka talvinen meno jotenkin pakollista? Jokainen tietää, kuinka vauhtia vähentämällä nämä onnettomuudet olisivat minimoitavissa.
Miksi oi miksi näin ei tapahdu?
Tietotekniikan kehitys on ollut valtava sodan jälkeisenä aikana. Lapsuudestani muistan ns. kideradion jota ihmettelin ompelijalla käydessäni. Miehellä oli kuulokkeet korvissa joita sain myös minä kokeilla kun pyysin ja ihme ja kumma sieltä kuului puhetta ja vielä suomeksi.
Kodissani oli pöytäradio, pistoke seinään ja edessä olevista pyöreistä nappuloista etsittiin lähetysasema. En tiedä oliko ilman verkkovirtaa toimivia radioita?
Kidekone oli ensimmäinen rakentamani "radio".
Oli myös paristokäyttöisiä radioita. Radio toimi kaksilla paristoilla. Hehkupariston jännite oli 1,5V ja anodipariston 90V. Sellaisella olen kuunnellut lastentunteja n. v. -40.
Lastentunteja minäkin kuuntelin radiosta mutta sen avaaminen olikin jo toinen asia. Lapset eivät saaneet siihen koskea ja sen kuunteleminenkin oli aikuisten hallinnassa. Iskelmäradio lauantaisin klo 18 kiinnosti, kopsattiin sanoja joita sitten sisaren kanssa lauloimme.
Sunnuntaisin muistan miten koko talon väki kokoontui pirttiin kuuntelemaan kirkonmenoja klo 10. Hiljaa piti istua, kuunnella sanaa ja yhdessä laulaa radiosta tulevia virsiä.
Näin jälkeenpäin ymmärtää miten se radio kokosi yhteen koko talon asujamiston.olimme samaa perhettä koko pätinäkunta. Klo 11.30 juotiin kirkkokahvit (korvikkeet) sitten olikin lounaan vuoro klo 13.
Tällaiseen perhekuntien yhdessäoloon pitäisi tänäkin päivänä kiinnittää enemmän huomiota.
Kuka keksi radion ja milloin se oikeastaan tuli markkinoille Suomessa. Meillä oli Hilversum ja Asa merkkiset radiot.
Kaiholla sitä muistelee sitä yhdessäolon aikaa. Radio keksittiin v.1820 vaikka edelytyksistä sähkömagneettisten aaltojen käyttöön tunnettiin niin Öerstetin kuin Maxwellin toimesta.
Radion keksijä on Giuglielmo Marconi (1791-1872).
Sellaiset sarjat kun Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja kuunneltiin ahkerasti. Mutta oliko sellainen sarja kuin Kilroy oli täällä?
Sitten kun radiosta tuli Pienoisparlamentti, jossa Hertta Kuusinen ja muut kinastelivat,niin lasten oli silloin oltava hiljaa. Se oli varsinkin miesten mieliohjelma.
Eilisissä uutisissa sanottiin että gallupin mukaan ihminen
on onnellisimmillaan kun rahaa on sopivasti!
Ei liika paljoo eikä liian vähän!
Liian paljosta ei lie eläkeläisellä pelkoa
Mikäs on sopivasti?
Tarttee ruokaa hiiren annoksen, mutta monipuolisuus
maksaa enemmän kuin pelkkä kaurapuuro.
Vaatteita on varastossa, liian isoja tai pieniä,
- ei kustannuksia yhtä voi pittää kerrallaan.
Lämpöö ja valloo tavitsee, mutta voihan rähmä, hyi sinnuu Lillius,
minkä tuuletustempun teit mummon mökille
Entäs ne lääkelaskut?
Sitten itseänsä vois välillä hemmotella;
hierottaa kramppaavia lihaksia.
Savikylvyissä itseensä lelliä
porealtaassa kelliä!
Oh ho eihän Luojakaan kiellä suurista unelmista.
tuo meni jo ylellisyyden puolelle.
Siinäs kuulitte! Valitkaa!
Sopiva lienee se jos asumisen, ruoan, vaatteiden ja harrastusten jälkeen jää vähän varmuusvaraa.
Mihin mahtaa Lilius, tuo ahneen perikuva, mahtaa miljoonatulonsa käyttää. Perillisetkin voivat "leikkiä elämällä", tehdä mitä tahansa tai olla tekemättä, rahaa riittää.
Sopivaa kuukausituloa en uskalla lähteä arvioimaan.
Niitä pieniä alumiiniastiassa olevia tuikkuja, joita kaupoista saa halvalla.
Ladon niitä riviin tähän pirtin akkunalaudalle. Näyttää harvasyiseltä tuo puu, taitaa olla mäntyä? Verhotkin kehystävät nätisti akkunaa. Tosi viehättävä näky, kunhan löydän ne tikut. Kun kynttilät loistavat, lähdenkin lämmittämään rantasaunaa.
Missäs ne tikut ovat? Piirongin ylälootasssa. Sieltä löytyy aski vanhoja Sampo-tikkuja. Näitähän tehtiin ennen Suomessa, muistatteko vielä sen komean punaisen Sampo-etiketin. Raapaisen tikun....
---
Hohhoh, tuo olikin unta. Enhän minä noin tulta käsittele! Mutta nykyään on uusavuttomia (korjaan: uus-savuttomia), jotka eivät osaa käsitellä tulta. Eivät tajua esim. kynttilöiden vaarallisuutta. Eivätkä osaisi käyttää puulämmitystä, saisivat häkämyrkytyksen...
Lyhtykynttilöiden sytyttämisiä ja seppeleitä sisältyi minun retkeeni Kairanmaahan tällä kertaa. Päivisin oli kirkas auringonpaiste ja yöllä kuutamo yli taivaankannen.
Olen sitä mieltä, että ihmiset eivät opi nykyään käsittelemään tulta kuten ennen. Sen taidon oppi jo meikäläisen ikäiset jo lapsena, kun enimmäkseen oli puulämmitykset. Eikä kaikissa talouksissa mailla ollut edes sähköä, joten öljy- ja kaasulamppujenkin käytön ohella oppi tulen käsittelyn.
Missä nykyään oppii..ehkä partiossa. Ai niin ja pihagrillien käytössä kesällä.
Ei lainkaan ihme, että tulipalot lisääntyy. Niin ja onhan tupakan ja alkoholinkin piikkiin jotain pantava.
Voin minä leipoa piirakan kun tuutte kahville.
Ja eikös aihe olekin vapaa?.?.? Mummeli
Aiheena vaikka, rentouttavaa kilinää puikkojen suihkiessa. Vieraile Maaritin neuleblogeilla, ehkä sieltä irtoaisi jutun juurta.
Näin talven tullen hiihto-, ja mutkamäet antavat aihetta. Vieläkö muuten hiihdät tai laskettelet vai huristeletko pulkkamäessä?
Täällä katoksen alla tohditaan näköjään paremmin kirjoittaa. Kiitos kutsusta mutta kahville taitaa olla pitkä matka. Ken tulee, hän tulee!
Digikamera kursseilleko sanoit meneväsi? kun meikäläinen ei ole tietokonekursseillekaan tointunu. Taidot onkin sitten vähän niinjanäin
Juu minusta on kiva oppia aina uutta. Tietokoneen käytön opettelin ilman kursseja mutta jotain olen sitten jälempää käynyt kyllä opettelemassa ja unohtanut sitten sujuvasti. Nyt kun sain tuon kameran synttätilahjaksi olen käynyt siellä kursseilla missä näitä kahta aparaattia opetellaan käyttämään yhdessä ja erikseen.
Muuten olisi kyllä iltapäivä taivaalta saanut kauniita kuvia mutta ei ollu kamera mukana ja ajelin autolla niin ei ois kyllä voinu kuvatakaan. Terv. Mummeli
Yleensäkin psykologiasta kiinnostuneena rupesin pohdiskelemaan tätä virtuaalimaailman rakennusintoa. Chattailijat rupattelevat huoneissaan, lapset rakentavat hotellejaan (mikä katala rahastuskeino!), joskus täällä on seilattu paatilla ja nyt me kuljemme pirtinovista sisään ja ulos.
Taloa pidetään ihmisruumiin symboolina esim. unissa. Miksei siis virtuaalimaailmassakin! Olemmeko tässä pirtissä käydessämme sydänkammiossa, mahalaukussa vai keuhkopussissa? Ovatko suolet käytäviä huoneiden välillä ja suonet vaikkapa ilmastointikanavia? Mitä tapahtuu, jos eksymme umpisuoleen?
Vain pirtin rakentaja tietää, miksi halusi seinät (leveälle?) ja katon (korkealle?) keskustelun ja bittiavaruuden väliin. Tai sitten ei tiedä... Se ei ollut pohdiskeluni olennainen asia. Sen kuin ajatusleikkiä harrastin. Täällä kai saa.
Kuljeskelkaa vaan kaikki täällä saittihuoneen suonistossa ja suolistossa. Jostain varmaan löytyy se peräsuoli, josta pääsee ulos.
Olenko liian brutaali ilmaisuissani?
Ennenkuin ulko-ovelle mennään käväistään vinttikamarissa. Lähdetään sydämen vasemmasta kammiosta aivovaltimoihin. Sieltä vinttikamarista korvien välistä sitten aivoituksia ilmoille.
muutaman viestin taaksepäin ! Siihen että on tosiaan maailma erilainen, kuin meidän nuorena ollessa.
Kun itse olin 12 v. Piti kouluun lähtiessä lypsää 3 lehmän kantturaa- kun äiti oli sairaana. ja illalla ja viikon verran. kouluun oli 3km.Se matka käveltiin.
Siinä ilta-töinä tein leipää 7- henkiselle perheelle. Äiti huuteli vuoteesta ohjeita !
Eipä ollut koneita, ei "lomittajia", oli vaan terveet kädet!!
Ne oli niitä parhaita oppeja elämää varten.
Nyt aikuisena on joskus ollut vieraita mökillä...
Jotka eivät tosiaankaan osaa edes tulta käsitellä. Sytyttää saunan uunia tai rantanuotiota .
Voi olla että sitä taitoa ei ole tarvinneet missään.. osaavat sitten varmaan jotakin muuta, missä meikäläinen on taas ihan "pihalla" !
Mutta niinhän se elämä tasapainottuu....
ja nykyaikana on kaikki koneet ja vempeleet,
kännykät jo 6 v. alkaen !! Ja osaavat jo mokomat käyttää niitä joka tarkoitukseen, kuin ikään...
Anatomian oppitunti olisi paikallaan tähän vastaukseen ja varsinkin gastroenterologia.
Fysiologiankin tiedot olisivat hyvä omata.
Maailma on niin lavea monine loukkoineen hyvä että kohtuullisen ehjänä selviää.
Psykologiasta muistelen:
Uuden talon, pirtin löytyminen on hyvä enne. Hallitaan uusia elämänalueita, suhteita ja näköaloja, avartuu näkemys kehityksestä sekä yhteiskunnassa että itsessämmä. Talo, pirtti symboloi henkilöitä mitä ja millätavoin siihen asennoidutaan.
Julkisivupuoli tulee näkyviin valkoisena tuotoksissamme mutta kuinka on kirjavan puolen laita.
Talo on varsin monimuotoinen tulkittava, herää kysymys osataanko sitä sittenkään oikein tulkita.
Tämän pirtin avaruuden voimme kaikki kokea omalla tavallamme, siitä voimme löytää päiviimme
virikkeitä ja uuden tietoisuuden avautumista.
Olipa hieno kuvaus.
Mihin kaikkeen meillä onkaan, tai olisikaan, mahdollisuus tällä palstalla.
Voimme tyydyttää uteliaisuuttamme, hankkia tietoja eri elämänalueilta. Jos ei ole suurta oppineisuutta, niin onpahan Elämän Korkeakoulua käyty lannanlevityksestä lähtien. Näin itsellänikin.
takoa,kun Sinulla on niin monta rautaa tulessa
Taon vain vähän mutta kutakin tehokkaasti.
yllätyin kun tulin katsomaan.Kenelläkään ei ole huolia,hyvä.Reki ei mahdu pirttiin sekin hyvä,eikä saa ruokaa.
Mitä sitten sanoisi kun ei tunne porukkaa,vaan puhumista puhumisen vuoksi.Ruumeperi kyllä jotenkin tunnemme mutta sitäkään ei voi loputtomasti rasittaa.
Ihmistä taloon no se peräsuoli ei oikein innosta.
Eikö olekkin rokki hyvää kun andy mag goi sitä esittää,tainnut ruveta uskomaan puheesta päätellen.
Olipa hyvän kuuloisia lauluja tänään kotimaisessa elokuvassa.Tapio Rautavaaraa en ole kuullut niin hyvin aika seksikäs ja miehekäs ääni.Tai laulaja oli matkimista,en tiedä.
Jutelkaa välillä soittelen suutani minäkin.Nyt menen pikkujouluun.
Ohimennen mainittu peräsuoliko oli kaikkein oleellisin, johon vastasit?
Pitääkö minun lopettaa kirjoittelu palstoilla?
muksuna jouduin pesemaan sian suolia ja sitten taytettiin semmoisel ryyni sekoituksella,pantiin uuniin kypsymaan ja hyvaa oli omena hillon kanssa,ai niin saisko taalla ruuasta puhuakaan?
Lahetin tanne miesten pirttiin, nayttaa kyl silta etta naiset ovat vallanneet pirtin,niin mun piti sanomaan, etta tuo Nana persialainen kissa on raapinut oven takana,huolitaanko sita tanne?
Oppikoulun ohi kulkeneena ja yliopiston läpikäyneenä
sekä kiertokoulua väärään suuntaan sipsutelleena
voin myös tuon elämänkoulun kaikki opit kohta sanoa
hyvin tiedoin suorittaneeni.
Lehmät ja hevoset lapsena kuuluivat kurssiin,
kanat, kukot, lampaat, kissat, koirat...
Ihmiset
kuitenkin rakkaimmat. :D
Kissaahan jumaloitiin aikanaan Egyptissä. Minä en jumaloi mutta pidän paljon. Nena sisään vaan!
Tämä ei ole, muuten, mikään miesten palsta vaan ihmisten palsta. Teitä tyttöjä on tässä iässä niin paljon enemmän, että se näkyy kaikkialla.
se nyt jotenki oli kroteski vertaus.Haluaisin olla salonkikelpoisempi kirjoittaja ehkä vuosien päästä saatte kärsiä vielä.Uzman suolien pesu kyllä ei kuulu taloon.hah.
On tänne tytöt löytäneet tiensä ja mikspä ei kun miehiä saa etsiä kun neulaa heinäsuovasta.
Siellä kehitysvammaisten hoitokodissa jossa olin pikkujoulun vietossa ei tarvitse kertoa vitsejä nauratta muutenki kun jokainen sanoi mitä vain kesken puheiden.Tässä tulisi poistaja jos toistaisin.
Me kun ollaan vielä toistaiseksi täysipäisten kirjoissa tarkkaillaan pikkusen paremmin ja ennemmin terveen rooli ja puhun kunnolla kun päinvastoin.
Tänään mahdottoman paljon sotaajan ohjelmia,niin väkivältaisia ettei saata katsoa,aitoja kuvia.
Se juoksuhaudan tie oli väkivaltainen jää katsomatta.
kun ihan vielä tytöksi pääsee, näin ikä-ihminen. Ihan tuntuu kuin olisi puolella nuorentunut...
Edellinen kommentti, joka jäi mieleen, oli kun lapsenlapsi, nuorimmainen 10 v loihe lausumahan
että: on niin mukava kun heillä ei ole mikään
humpuukki-mummo, vaan tollanen kiva !!
Siks kuulema niin kiva kun aina leikin heidän kanssaan !!! Kuulema enemmän kuin äiti !(joka tekee kolmivuorotyötä)!!
Niin ,lapsilla on omat näkökulmat asioihin !!
Totta on että kun missä liikkuu, on naisia suurin osa pari miestä kymmenestä ja silleen
Oletko harkinnut laittaa kotikokin virkaa hakuun
siihen pirttiin ??
Voisihan se olla vaikka osa-aikainen tai pätkätyöläinen !
kävisi joskus vilkaisemassa onko kukaan siellä mitään vailla.... vaikka raikasta lähdevettä, jos sattuisi hirmuinen jano yllättämään ???
On kai siellä penkkiä
missä voisi istuskella rupattelemassa ??
Parannellaan pirttiä tarpeen mukaan. Toivomuksia vastaanotetaan.
Raikasta lähdevettä ainakin penkkejä istuttavaksi mutta varsinaista ruokalaa, virtuaalistakin, pitää harkita.
Minähän jo lupasin piirakan paistaa. Keittääkö joku ees kahvit?
Meillä ei ole keittiövalmiutta. Käynet syömässä ja juomassa Kahvipirtissä ja tulet tänne keskustelemaan.
Mie vaan kirjuutan reseptin ja jokkainen leipasee ite....
On totta että naisia on leskenä hirveän paljon enemmän kun miehiä.
Miksi sitten miehen pitäisi olla vanhempi kun kumppania etsitään?
Liekö joku suunnitteluvirhe? Niin miesten ja naisten keski-iän kuin senkin suhteen, että mies voi tulla isäksi vanhana ukkona. Liekö niin, että joillakin pelaa alapää pitempään kuin yläpää? Lastaan nämä isät eivät ehdi nähdä aikuisena koskaan. Onko se lapsen kannalta oikein?
Tytöillä murrosikä alkaa aikaisemmin kuin pojilla, mutta vaihdevuodet katkaisevat naisten hedelmällisyyden. On kumma arvoitus tuo luonto!
Tällainen käytäntö on astunut voimaan jostain syystä. Päinvastaisia tapauksia on nykyään runsaasti. Nainen 10v vanhempi esimerkiksi.
Ikäero päinvastaiseen suuntaan olisi ehkä luonnikkaampi, yksinäisiä naisia olisi vähemmän.
Tuo käsitys on syntynyt aikanamme. Jos nainen synnyttää jatkuvasti, hän säilyttäähedelmällisyytensä ainakin 60-vuotiaaksi.
En puutu siihen, onko tällainen missään suhteessa inhimillistä tai hyvää - totta kumminkin.
Mitenkä homma miesten kohdalla toimii? Jos nai jatkuvasti, niin voi tehdä naisen raskaaksi vielä yli 70-vuotiaana?
Olen minäkin lukenut uutisia isoäiti-ikäisistä synnyttäjistä, mutta tuskin nykyajan nainen haluaa miksikään mehiläiskuningattareksi. Elämässään haluaa tehdä muutakin kuin lapsia.
Toisilla "keppikunto säilyy lähes kuolemaan asti, toisilla loppuu hyvinkin varhain.
Nykyään yleinen eturauhasvaivakin vie hedelmöitysmahdollisuuden kun siemenneste menee virtsarakkoon. Ehkäisyhuolet ovat poissa.
Tuo jatkuva synnyttäminen nyt on mieletöntä, eikä toteude esim. Suomessa.
Kerroin vain totuuden asiasta, en muuta!
Ikäero pitäisi olla kohtuullinen jo 10v ikäero näkyy ja tuntuu. Ihan hirvittää kun yli 40v tyttö menee 70v miehen kanssa avioon. Mies elää ehtoota ja tyttö uhraa parhaat vuotensa vanhan miehen hoitajana - huoltajana, sitähän se on.
Uraputki on päällä, haaveet on jätettävä, tilanne vaatii toisin. Usein ei se lompsakaan takataskussa kovin pullottava ole.
Toiminnot voi jonkin aikaa parantua mutta pohja se on vanhankin miehen pussissa.
Huh, huh, mihin järki häipyy kun ei tiedosteta mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan - ainakin lesken osan ja miehen ex-liittojen mukana tuomat harmit.
Halaaminen on tullut muotiin.
Halauskampanjoita on ympäri maailmaa ja tämä
tarkoittaa sitä, että halataan kadulla tuntemattomia ihmisiä.
Olen itsekin joutunut vastaavanlaisen "uhriksi".
Ensin pelästyin, mutta nauruun se päättyi.
Minulla on ystäviä, jotka eivät tykkää halaamisesta ja koskettelemisesta.
Ei minun lapsuuskodissanikaan halailtu muita kuin
lapsia.
Saa nähdä leviääkö halaaminen tänne pirttiin.
halaamisesta kunhan ei tuoksu valkosipulille.
Kadulla jos oudot ihmiset niin olisi pelottavaa eihän sitä tiedä vaikka mitä tekisi ja ainakin sen pitäisi olla siisti.Vielä on liian radikaalia.
Ottakaa kissa kaikilla ei ole kotia.Vaikka tytökissa niin saisivat penikoita naapurin kollin kanssa.
tapa.
Poikani lapset halaavat aina ovesta sisään astuessaan. 12 v. poikakin likistää aivan ihanasti. Minulle tulee aina tippa silmään. Se on niin suloista.
Toiset lapsenlapset eivät ole alttiita halaamaan, mutta minä sitten halailen heitä.
Onhan se mukava, että me jäykät suomalaiset opimme hieman pehmeämpiäkin tervehtimismuotoja. Tietysti on otettava huomioon henkilöt, jotka eivät pidä tuosta tavasta.
Halaillaan kun tavataan!
POSKISUUDELMA
Entäs ranskalainen poskisuudelma?
Ja vielä kolme kertaa, ja ei vain tavatessa vaan myös hyvästellessä.
Vain posket koskettavat kevyesti toisiaan, huulet eivät.
Siinä sitä on jäyhillä suomalaisilla kestämistä.
Tuttavani harrastaa sitä, ja oikein naurattaa kun aikuinen tytär jo kaukaa kauhistelen kiemurtelee,
että tuolla se äiti on taas niine poskisuudelmineen
Meillä kyllä nuoret on halaillee aina kun tavataan.
Kyllä kivalle tuntuu kun pienet kädetkaulaankiertyy.
Tyttären tytöt tuli syliinkin vielä yli 10 vuotiaana
Ja poika kipsahtaa aina kun tavataan.
Sukalaisten kanssa halataan myös,minusta on ihan mukava tapa.
näkyillään...
kaikille !!
Täällä pirtissä tunnutaan halailevan....
On se ihan mukava tapa tuttujen, ystävien ja sukulaisten kesken.
tulee oikeasti tunne, että joku välittää minusta. Mutta ventovieras kadulla ?? kyllä suurta ihmetystä ainakin herättäisi ja ehkä epäluuloja-- ainakin meissä suomalaisissa, kun emme ole sellaiseen tottuneet !!
Sen enempää kuin poskisuudelmiin -- ainakaan ns.arkielämään ne eivät kuulu!
Kyllä lapsissakin on eroja. Toisen lapsen perilliset eivät oma-alotteiseti tule halaamaan, kun taas toisen lapset ovat aina tulo ja lähtöhaleja "tinkimässä" !!
Mikäs sen ihanampaa, näin vaikka ei humpuukimummo olekkaan !
Lähellä (sopivan)kun asumme, usein näemme, välitkin pysyy läheisinä !!
Ehkä onkin parempi, että "vesi-penkki" linjalla
pysytellään, ja kirjoitellaan vaan, ei tule
liian monimutkaista .Ei saa selvää, missä söisi ja mitä, ja minkätakia ?????
On hyvä, että tulee uusia aiheita ja mielipiteitä niistä.
Käytöksestäkin voitaisiin kai keskustella mutta pukeutumisesta ei, kokemukseni mukaan.
seurasin ohikulkeissani kun tavallinen kansa huvitteli kukkotappelulla,havia oli melkein sulaton ja henkihievareissa.
Ihmisetkin tappelevat kuin kukot, ei saa olla kuin yks kukko tunkiolla,jos jollakin on enemman elaman kokemusta tietoja tai taitoja se tunnetaan uhaksi ja pitaa yrittaa lyoda pois laudalta tai orrelta.
Me kaikki olemme erilaisia ja tahan mennessa olemme oppineet ja kokeneet paljon,on hyva kuulla toisten onnistumia ja epannisumisiakin.
Kaipailen miehia kirjoittelemaan,missas ovat Vanha Nestori,maalaismies,sinikyna,vaarinvaari,ukko,matteus ja aina niin avulias ja monitietoinen Iili?
Kun minä saan ja annan poskisuudelman, niin enkös ekaksi käännä päätä oikealle. (siis oikealle, vasemmalle, oikealle :))
Vieläkö aitoja kukkotappeluita on. Minkälaisia ne ovat, onko palkkio voittajakukon omistajalla, pääsymaksut tappeluihin?
Kuin aikoja sitten luin suositun romaanin, Alex Haley:Juuret. Kirjassa kuvattiin kukkotappeluita kansanhuvina jopa voittajakukon omistaja sai palkinnon kukkonsa taidoista.
Sivumennen romaanihan kertoo kuinka Gambiasta vietiin ihmisiä orjiksi Yhdysvaltoihin, heidän kohtaloistaan, selviytymisistä vaikeissa olosuhteissa joskus vuosisatoja sitten. Päähenkilö josta kirja alkoi oli Kunta Kinte gambialainen nuori poika joka tuli kidnapatuksi orjalaivaan.
olet oikassa, juuri niin se menee !
Onko kokemusta, mitä tapahtuu, jos ensin kääntää päätä vasemmalle? Minulla meinaa väkisten vetää sinne päin. Ensin laitan jalkaan vasemman sukan tai kengän ja kätisyyskin on luonnostaan vasen, vaikka kirjoittamiseen pakotettiin koulussa oikealla.
Halaamisessakin joskus kolisee, kun ei tiedä, kummalle puolelle pitäisi oma pää sijoittaa...
Ikäni kaiken olin luullut, että vain amerikoissa oli orjia, ja että valkoiset merimiehet niitä ryöstivät laivalasteittain Afrikan rannoilta.
Sittemmin olen saanut tietää, että Afrikassa orjaksi ryöstäminen oli, ja on ehkä vieläkin, tuottoisa ammatti. Orjarannikoilla oli pitkät makasiinit, joihin ryöstetyt ihmiset sijoitettiin odottamaan ostajia.
TV:ssä kerran haastateltiin afrikkalaista miestä, jonka isoisä oli omistanut näitä makasiineja. Hänestä orjakauppa oli ihan OK. Silloin, hänen isoisänsä aikana oikein menestyvä bisnes, eikä hän katsonut olevan mitään syytä häpeillä menneisyyttä.
Mistäköhän johtuu ihmisen kyky vahingoittaa toista? Olen sitä joskus miettinyt, kun kuitenkin uskontomme sanoo, että Luojamme loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jotenkin tuntuu, että ohjelmointi meni hiukan pieleen.
Jospa haluaisimmekin puhua vähän pukeutumissäännöistä? Keskeytätkö keskustelun ja heität meidät lumihankeen pirtistäsi?
Laitappas nyt pirttisi oveen ohjeet, että naisväki ei hypi varpaillesi. Täällähän sinä olet isäntänä.
Keskustelkaa vaan! Ei minulla ole edes keinoa heittää teitä ulos. Toivon kuitenkin, että pystyttäisiin sovussa keskustelemaan.
Voisin esittää oman ihmettelynu solmion käytöstä.
Olen ollut varsinainen kravatti-ihminen. Ihmettelen niitä, jotka käyttävät solmiota törrottämässä pelkän paidan kanssa. Vähintään liivi tai takki, jonkinlainen kehys, tarvitaan.
Jumala ei ole luonut ihmistä vaan ihmiset ovat "luoneet" monta Jumalaa.
Mielestäni aivan ihana tapa tervehtiä harvemmin tapaamiani ystäviä ja sukulaisia, kiireisiä omaisianikin. Johtuuko puolen valitseminen sitten oikeakätisyydestä, sinne puolelle törmäilisin mieluiten, toiset kuitenkin ojentautuvat joskus toisin... Siinähän hakeudumme! Ja hymyilemme. :))
huonohampaista, epäsiistiä miestä, vierasta.
Minusta ei siihen ole.
Halaamisesta nautin tosi paljon, tulkaa kaikki halailemaan!
halauksen kera ovat aivan ihania!
Ranskalaisittain vasemmalle poskelle ja niitä voi antaa emennänkin kuin kolme,
mutta muualla Euroopassa yleensä oikealle ja yksi
Britanniassa, Keski-Euroopassa kaksi jne.
Käytäntö vaihtelee kovasti.
Kolahtaa joskus, mutta hymyllä ja katsekontaktilla siitä selviää.
Japanissa kumarretaan eikä missään tapauksessa kosketella, Intiassa "namaste"
nyökkäys ja käsien yhteenlittäminen,
Kiinassa vatkataan olan takaa,
joissain Afrikan maissa suudellaan jalkoja,
Uusi-Seelannin maorit hierovat neniä vastakkain...tapoja löytyy.
Käsisuudelma näyttää kauniilta ja niin kuninkaalliselta,
mutta enpä rohkenisi kämmenselkääni tarjota, tuntuisi teeskentelyltä.
Totuttelua tuo halailu on vaatinut. Luonnikkainta se on lastenlasten kanssa. No tietysti omia lapsiaankin halataan, mutta kun nähdään niin usein niin morjestus riittää.
Kättelystä pidän eniten. Sydämellisessä kättelyssä otan toisen käden molempiin käsiini.
Kun olen lyhyt, niin isovatsaista ja pitempää ei tiedä miten oikein halaisi. Kun ei ylety, niin ei ylety. :)))
niin mene halatessa, että kumpikin laittaa oikean kätensä toisen kaulalle,mikäli on kyseessä
oikeakätiset ihmiset.
Sillon ei "kolise" ja päätkin sattuu automaattisesti oikean käden puolelle. Eivätkä pamahda vastakkain ! Kokeilkaa !!
Meidänhän täytisi pitää tästä ihan käytännön
harjoituksia........... eikös se sanonta kuulu, että harjoitus tekee mestarin ???
Ja mukavaa kevyttä tekemistä.. ei rasittuisi liikaa.....!!
Kuuleha Ruuneperi.
Oliskohan tuossa asiassa
samanmoinen joillekin ratkasematon asia, että kumpi luotiin ensin muna vai kana?
Minä oon tuossa asiassa erimieltä kanssasi sillä mistä ne ihmiset tuli luomaan niitä eri jumaliaan ellei Jumala heitä ensin luonu?
Ja terävä onkin. Eikö se nyt oo sama kummalle poskelle sen pusun moiskauttaa kun vaan kääntää päätään sen verran ettei osu nokat vastakkain.....luulisin jos ei muunlaisesta pususta ole kyse....
On se halaaminen ihana tapa kun olis vaan ketä halata. Kyllä nykyään jo jäykät lapsetkin ovat oppineet halaamaan kun tulevat kylään ja lapsenlapset halaa jokainen. Hoitolapset vanhempineen halaavat aina kun tavataan ja se on usein. Puuttuu vaan se oma halattava.......
Jeh, voitaisiin nostaa uuteen kukoistukseen se laululeikki, joka syömmet sai sykkimään joskus toisellakymmenellä ollessa. Meillä se oli kovalla P:llä, ehkä etelässä leikittiin Bingoa.
Siis piiri pyörimään ja vastaantulijaa kättelemään musiikin tahdissa: "Iso musta koira istui ikkunalaudalla... pee, ii, än, gee, oo... Pingo oli sen nimi. Pee, ii, än, gee, OOooooo!" Ja oolla sai halata! Ihanaa, jos sattui HÄN!
kun karjaliset vieraani lähtiessä pussasivat ensin kummallekkin poskelle ja sitten suulle.Että niinkö ne muualla.
mikä on kun posti ei toimi.
Mikä posti?
S.P osoite onko oikea, vai itsekö olen tumpeloinut. Hyvää huomenta Sinulle.
Huomenta Olavi.
Kokeilin toisen meilini kautta ja kyllä se toimii. Yritä katsoa osoite tarkasti.
Muistelen, että ennen vanhaan päämiesten tapaamiset
itäisen isonveljen kanssa olivat varsinaista mäiskettä.
Onko tuo Putin pidättyväisempi?
Ei enää herätä niin paljoa huomiota poski sellaiset miesten kesken?
Voi olla että Putin on pidättyväisempi. Näyttää siltä että on on omaksunut käyttäytymisessä länsimaiset tavat. Pukeutuminen on aina moderni, kättäytyminen hillittyä kuten suuren maan valtiomiehelle sopii. Tahdikas ja charmantti mies.
Ei hän sorru naisten hihittelyihin vaan väistää ne tahdikkaasti. Tämän kuvan olen hänestä tiedotusvälineiden kautta saanut.
meille suomalaisille on melko samantekevää, kummalle poskele sen pusun saa, jos ollenkaan, kun ei se meillä ole tapana !
mutta jos ihan etiketin mukaan tehdään, niin naisen tulisi viehkeästi kääntää päätään hivenen oikealle- ikäänkuin tarjota poskeaan suudeltavaksi. Sitten sama juttu, hieman päätä vasemmale, toinen poski suudeltavaksi. Siis päätä kallistetaan vain vähän silleen kauniisti ja huomaamattomasti... tiedättehän naiset.. ?
Näin olen eräällä oppitunnilla tietoa saanut !!
Mutta kuten sanottu, harvapa meistä selleisissa
seurapiireissä liikkuu ...
Nämä esim.venäjän miesten mäiskimiset ovat kokonaan erisarjassa...
Ei sen puoleen.. kun kävimme egyptissä, sattui silmään jo heti lentokentällä, että jopa nuoret
miehet tervehtivät toisiaan poskisuudelmin.
Se oli maan tapa, ja kuului heidän kulttuuriin, ja kaikenlisäksi näyttikn vielä ihan luonnolliselta:
me suomalaiset ajattelemme heti, jos joku antaa poskisuudelman, että no mitä se nyt...... mikä sille tuli...?? Ja kai se sopiikin sellaisiin erikois ja juhlatilanteisiin !!
Nyt vaan jäädään odottelemaan milloin ne suutelijat astuvat esiin....
Olen viettänyt talvia Espanjassa ja sieläkin tuo tapa ter ehtiä on ikäänkuin voimassa. Suomalaisnaisetkin työntävät poskeaan esiin tervehdittäessä.
Kysessä ei ole, näkemäni mukaan, poskisuudelma vaan hipaisu poskella poskelle.
Annan tässä nyt virtuaalisen poskisuudelman teille jokaiselle. Moiskis moiskis.
Tuntuiko mukavalta?
Moiskis ja kiitos!
Onko flunssarokotus voimassa?
pidä tapanaan suukotella ei lähtiessä eikä tultaessa.
Oliko vieraasi naapurimaan karjalaisia?
että hipaisu se vaan on poskelle !Varsinkin jos on kyseessä vieraampi ihminen !
Mutta mitä läheisempi ja "tärkeämpi" ihminen on kyseessä, silloinhan siihen voi paneutua vähän
paremmin.... siis tervehtiä vähän perusteellisemmin.........
käyvät meillä kulttuurimatkalla.On niitten kieli niin nopeaa ja soljuvaa se venäjän kieli jota puhuvat.
On selvän saaminen vaikeaa kun karjalan murre sellaista muutama tuttu sana.
Miehillä karvahatut päässä ettei joudu hukkaan.Niillä saattaisi kadota telineestä.
Hattutelineestä tuli mieleen kun tänään oli puhetta ,kuinka miehet rajalla kaivoivat sota-aikaisista korsuista,ehjistä korsuista hattutelineitä.
Saksalaiset kun tulivat Lapin korpeen sotimaan oli niillä mukana hattutelineet koppalakkeja varten.Upseerien koppalakkien.
Että ihminen voi olla naurettava.Alumiinä olivat telineet.
Mies ehdotti niitä johon saisin laittaa sen kansallispuvun tykkimyssyn kun se valmistuu,hahaa se meni aiheesta mutta saa kirjoittaa mitä mieleen tulee.
että vasta länsisuomessa on oppinut halaamaan, ikinä ei ennen kotona halattu.
Juuri olin kirjoittamassa viestiä, että missä kaikki
halaajat...
Ei tarvitse mennä kuin vaikka Lappeenrannan torille, niin huomaa, että karjalaiset ovat kovia halailemaan, ainakin naiset.
Muistan lapsuusajoiltani, että varsinkin jos jollakin oli vastoinkäymistä, ystävät ja naapurit jakoivat tämän murheet ja halasivat.
hyi kauheeta!
Älä mene Juudaksen suudeltavaksi!
on aivan sairasta huvia. Samoin kuin härkätaistelu Espanjassa. Olen nähnyt vain tv:ssa,
enkä menisi moista katsomaan. Inhottavaa!
Luin tänään Hesarista Pakistanilaisesta koulusta, jossa piti olla 59 oppilasta ja muistaakseni 3 opettajaa, mutta sieltä löytyikin valtava määrä kanoja. Koulu oli ollutkin jo 12 v. kanalana.
Kysyisin Uzma-m:ltä,sinä tunnet sikäläiset olosuhteet, kuinka on mahdollista moinen? Eikö siellä ole minkäänlaisia kontrollisysteemeitä, jotka valvoisivat opetusta?
Ei ole kumma, että kansa on lukutaidotonta, jos siellä on kyläkoulut kanaloina.
Toivottavasti alkavat miehetkin kirjoitella enemmän tähän ketjuun. Tuntuu olevan hyvin polveileva aihevalinta.
paikallaan lukea Erno Paasilinnan kirjoittama"satu" tähänkin pirttiin
Torakka käveli ruskeassa päällystakissa metsätietä, alkoholin vaikutuksen alaisena.
Karhu tuli vastaan, torakka sanoi; painu v..tuun
siitä kummittelemasta. Karhu nousi takajaloilleen
silloin torakka puri karhua niskaan ja imi veret ja heitti kuoret metsään.
Jälleen palasi rauha metsien valtakuntaan.
Kiinnostaisi kuulla onko kukaan kuullut tätä.
Muistan kyllä melko tarkasti virhettä voi kuitenkin olla.
Huumori on niin erilaista, jos sitä Ernolla on, harvoin kylläkin.
Erno oli sisarussarjan vanhin ja varsinainen älykkö, joka ei itselleen lepohetkeä suonut. Teki töitä hullunlailla kuolemaansa saakka. Luulen, että hänellä huumori oli niin älykästä, että me tyhmemmät emme sitä tajunneet.
valjastetaan, niminen satiiri Ernolta, jokainen valjaan osa ja työ järjestys kuvattuna niin riemukkaasti, että suuri humoristi hän oli.
(saanee olla tällä palstalla)
Tässäkin pirtissä on yhä paikallaan Ernon kirja Yksinäisyys ja uhma, jonka kauan sitten luin. Ihan siksi, kun meikäläisestä nuo hapannaamat ja kimuranttiset ihmiset ovat niin mielenkiintoisia - itsekin kun on semmoinen omansalainen eläjä.
Vaan en ole muita kirjojaan lukenut, jäi nääs sellainen tunne, että mies on liian kyyninen mun makuuni. Tiedä häntä sitten, eipä oo rääpyä tällä pintaraapaisullani mitään oikeastaan mennä sanomaan.
Arton kirjoja en ole lukenut ainuttakaan, ne taas ovat mun murheelliselle pellehahmolleni liian riemukkaita.
Ernon viimeisessä kirjassa on pelkästään lauseita, kuten:
"Köyhät ovat suuri rikkaus kansakunnalle.
Etsi rehellisiä ihmisiä ja tulet löytämään köyhiä.
Ruumisarkku on täällä monen köyhän ensiasunto."
Kirjan nimi on Ruumisarkun nauloja. Siinä on suoraa tekstiä kansan ja köyhien puolesta.
"Ruumisarkku on täällä monen köyhän ensiasunto."
Ernon äänikin oli niin ankea, kuten koko olemus. Hän oli varmaan joutunut elämäntaisteluun suoraan kehdosta.
Erno tuli tunnetuksi satiirisista lausahduksistaan. Hän jos kuka oli itseoppinut, Petsamossa syntynyt lahjakkaan sisarusparven vanhin. Oulun vuosistaan 1960-luvun alussa hän sanoi niiden olleen tärkeitä siksi, että paikallinen ahdasmielisyys teki hänestä satiirikon. Yliopistosta hän sanoi, että se vuotaa kuin seula.
"On tämäkin ammatti: syödä omia sanojaan."
pappa sen aikoinaan kertoi.
Meilläpäin oli sillloin vielä pitkiäpirttejä jossa asui itärajanmuuttajia. Muistan ne hyvin vaikka lapsi olin siilin vielä. Torakoista varoiteltiin.
Niinpä kävi meillä kun kyläläisä kävi että niitä torakoita saatiin sitten meillekin. Kaikki vähäset huoneklaut påoltettiin ja vaatteet.
Ja enkö ole vastq nyt ku 40 vuotta, joten ei kaikesta nii pitkä aika ole.
Nyt kysyn ääneen sitä, mitä olen monesti ihmetellyt:
Onko täällä käyvillä kuusi-seittenkymppisillä kaikilla sama elämänrytmi? Aamulla käy väkeä ja sitten taas illansuussa. Ottavatko kaikki pitkät päivänokoset ja menevät siitä huolimatta kiireen vilkaa peiton alle jo iltayhdeksältä?
Poikkeukset tästä rytmistä - ainakin puumerkkinsä jättävistä - ovat harvinaisuuksia. Aina on sentään jokunen yökukkuja ja päivälaiskottelija.
Minä ainakin olen tekevinäni jotakin, kun istun tässä ja lykkään kotihommia tuonnemmaksi (yksineläjän etu). Oletteko te muut eläkeläiset niin kiireisiä, ettette ehdi edes laiskottelemaan?
Kaikki on jo käsitelty. Olemmeko Oblomoja kaikki.
Eläkkeet on kyllä huonot johtuneeko siitäkään entiä.
Kyllä tuo aamuvierailu palstalla on vakio. Ainakin vastauksia viesteihin jos aikaa on. Päivällä käyn kurkkimassa, illalla kirjoittamassa ja taidanpa avatakin silloin uusia keskusteluja.
Päivänokoset kuuluvat asiaan ja illalla valvonkin myöhään.
Aaamuyöllä herään usein ja kirjoittelenkin. Kun väsy kohtaa painin hetkeksi pehkuihin.
Aamuheräämiseni tapahtuu tyypillisesti ennen aamu-tv-ohjelmien alkua.
Oliko tuo viimeinen kiireen vaiko laiskuuden määritelmä?
minäkin ajatellut- aamulla on väkeä liikkeellä, samoin illansuussa.
Omalta kohdaltani voin sanoa, etten koskaan nuku päivällä.. nimittäin nukun yleensä melko huonosti yöt- jos vielä alkaisin nukkumaan päivällä olisi rytmi lopullisesti aivan sekaisin.
Touhuan ja harrastan kaikenlaista , päivät menee siinä !tänäänkin olen koko päivän- ai niin- on olemassa sanonta että laiska töitään lukee-- siis en luettelekkaan! mutta näin !!
Viime yönäkin valvoin 2 tuntia ja luin lukematta jääneitä ET ym.
Korvien välissähän se on vika, selvähän se !
On poikkestapauksia- jos nyt on valvonut esim. 4:jään aamulla, tokihan silloin on pakko nukkuakin joskus !! Näin käy harvoin- enempi silloin nuorempana........
kellä laiskuutta.
Tottunut hevosmies on luonteeltaan tasapainoinen ja harkitseva.
Tahtoo olla minullakin vieläkin sekaisin välillä.
Varsinkin kun nuo kolotukset kiusaa.
Olen suurimman oasn työelämästäni tehnyt vuorotöitä ja ne vaikuttaa vieläkin.
Onneksi nyt voi järjestellä menonsa niin kuin haluaa
Nautitaan näistä "laiskan"päivistä;))
päivistä eilen oli vapaapäivä mutta tänään yhtä menoa.Aamulla tanssiharjotuksista kiireesti katsomaan kuoroystäväni yksinlauluesitystä.Sitten lähdin sairaalan vanhusosastolle laulamaan kavereitten kansa.
Sitten olin luvannut mennä erääsen tilaisuuteen joka jatkui illalla mutta jäin kotiin,join kaljaa kun janotti,siihen jäi menot.
Aamusella herään kuudelta ja luen kirjaa nukahdan nousen normaalisti kello yhdeksän aikaan.
Jos virkistyn alan jotain kivaa tehdä.
Täällä keksitään aina uuttakin puhuttavaa.Pitäisköhän kirjoittaa vain muutama san niinkuin eräät.
Joutuu turhan takia odottelemaan ja ei ole mitään tekstiä ei sekään ole kiinnostavaa.
Suomalaisten vanhusten hoito ei ole mukavalla mallilla kun niitten pitää maata tötteröllä vuosikaudet.Se ei ole kummastakaan mukavaa.Hoitajasta eikä potilaasta.
Ovatko vanhukset liian hyvässä kunnossa hoitoon mennessä kun ei henki lähde,vaikka ikää on eikä voi liikkua.Tulee mieleen kun katselee keppikävelijöitä ja vesikävelijöitä että tulevat liian hyvään kuntoon.
Mikä mikä on Oblomo? Oblomov?
???
Kertoisitko!
Tuo pääsky saa minut sanattomaksi...
ja nauroinkin oikein makeasti. Mikä lieneekään ollut jutussa niin hupaisaa. Tuokin pisti hymyilemään, kun Hintriikan saa Pääsky sanattomaksi.
Eihän se nyt niin helposti käy, kun Hintriikasta on kysymys.
Syyttäkööt herrat ihteään, kun komentelevat "vanhukset" liikkumaan ja mehän liikutaan. Kärsikööt vaan seuraukset ja perustakoot luxus palvelutaloja ja tietysti erityisen halvoilla hinnoilla.
Kyllä kuuliaisuus täytyy palkita.
ylimys, jonka ei tarvinnut laittaa itse edes sukkia jalkaan. Laiskuus oli elämän tapana. Käytän joskus huvikseen sellaisia vähänsinnepainsanontoja. Ei meidän porukalle taaskaan oikein sopiva sanonta. On opettavaista yrittää osallistua ja kannattaa osallistua keskusteluihin. Kuten sinäkin nyt, Kiitos sinulle!
Aamuisin olen täällä,lueskelemassa,yleensä! Yöt nukun huonosti,mutta silti en avaa tietokonetta,joku sanoi,että on piristävää valoa?
Yöllä luen tai haaveilen! Päivät menevät nopeasti lähes aina jotakin suunniteltua,(ehkä liikaakin),joten "sohvaperuna" vai sanotaanko niitä "pujamapäiviksi?) voisi viettää? Touhukas,puuhailija olen ollut aina,joten eipä ihme jos yölläkään ei rauhoitu.
ne Oblomovinkaan päivät. Joskus aamulla ajattelen, että oispa kiva olla koko päivä yöpaita päällä mutta kun aamulla kuuden aikaan sitä haaveilee niin jo kiireesti kymmeneltä nakkaa sen yöpaidan nurkkaan ja ei kun menoksi. Tulee tunne, että tähän rammettuu paikalleen jos ei mene uima-hallille, koiralenkille tai vaikka muuten vaan ulos. Ei ne paikat pysy kunnossa jos ei liiku vaikka voihan sitä liikkua yöpaidassakin mutta ei kovin yleisillä alueilla joten.........
sekin, kun ei osaa olla laiskana kun puolipäivää korkeintaan. Kun on tottunut heräämään aikaisin ei nukuta vaikka olisi valvonut pidempäänkin ja vaikka ei olisi kolotuksiakaan. Ne, ne vasta ilkeitä on yöllä kun sillon aina tuntuu, että nukkuttaisi kovasti mutta kun kolottaa. Sitten taas kun ei muuten nukuta niin ei kolota. Tylsä kirja kyllä auttaa siihen nukahtamiseen mutta siihen liikaan touhuamiseen ai ole lääkettä.....
on. Mutta hyvää ne tekee molemmat kävelyt. Matkustin syyskuulla Ouluun junalla. Sain paikan ihan seinän vierestä niin, että penkin selkänojaa ei saanut liikkumaan mihinkään eri asentoon.
Enhän nyt makkuulle halunnukkaan, sillon olisin menny jo makkuuvaunuun suoraan. Vaikka oon liikkuvaista sorttia alkoi kuitenkin se laiskottelu ottamaan selkään. Olin kyllä matkaan varustautunut hyvin eväitten kanssa kun tiesin matkan kestävän 5,5 tuntia. Köyhä eläkeläinen kun on ei halua haaskata ravintolavaunuun rahaa.
Mukana oli ristisana tehtäviä ja lukemista ja vaikka mitä ettei aika tulisi pitkäksi. MUTTA kun se selkä ei tykännyt siitä laiskottelusta. Niin lähin kuitenkin sinne ravintolavaunuun ajattelin, että saan kävellä vähän niin on helpompi.
Tavallisesti saa kävellä Tampereelta Seinäjoelle asti ennenku vaunu löytyy. Olipahan nyt minun kiusaksi heti viereinen vaunu niin ettei tullut liikaa kävelylle mittaa.
No sen matkan aikana kävinkin siellä kolmasti ja söin kolme jäätelöä.
No se siitä mutta se laiskottelu sai selkäni niin kipeäksi, että sairastin sitä kuukauden. Ei nukuttu yöllä eikä päivällä kahta tuntia pidempään ja sitten kun sain tarpeeksi kovat tropit tuntui elämä ruusuilla tanssimiselta jonkun aikaa kunnes ne ruusunpiikit taas alkoi pistää ja selkään.
Niimpä tulin siihen tulokseen, että laiskottelu ei oo minua varten vaan juoksen sekä vedessä, että sauvojen ja koiran kanssa niin kauan kun pystyn ja panin kenkiinkin nastarenkaat, että pysyn liukkaillakin pystyssä.
Joten se siitä laikottelusta...
oikein hyvin, sen että toiset tarvitsee toimintaa.
Kuulun itse siihen sarjaan että minulla pitää olla tekemistä. olen hyvin liikuvaista sorttia, tunnen itseni suorastaan sairaaksi jos lähes päivittäin en pääse oikein reippaalle kävelylenkille, tai kuntosalilla käymään :
Tuntuu kuin olisi uudesti syntynyt, veri kiertää,
aineenvaihdunta vilkastuu ja mieli on virkistynyt !!
Sitten voi jo vaikka ryhtyä lukemaan tai jotain käsitöitä nypläämään . Mutta laiskottelu, en vaan viihdy sellaisessa- ei ole minun juttu !
Leipomisesta pidän paljon.
Se on tosi mukava, että jokainen voi hakea sen itselleen sopivan "olotilan". kaikki on yhtä hyviä, kuka sitten mistä tykkää !!
Erilaisuus on rikkautta !!!!!!
Noista vanhuksista__mehän emme vielä kuulu niihin- (80 ylöspäin on vanhus)!
Mutta olen samaa mieltä. Vuode-potilaita huonokuntoisia- ikävä on heille itselleen, hoitajille, ja ikävintä omaisille!!
Siksi meitä patistellaan liikkumaan, ettei meistä tulisikaan vuodepotilaita, vaan kuolisimme ikäänkuin "jaloiltamme " ja ns. hyväkuntoisempina vaikka ikääkin olisi !!
Mutta loppujen lopuksi- luojan kädessähän se on,
itsekunkin kohtalo, miten käy ja milloin !!
Että elelläämpä vaan iloisina niin kauan kun
aikaa on !!
Niinpä niin! Pysyisikin riittävästi älliä päässä ja liikuntakykyä nämä loppuvuodet.
Muutamia päiviä sitten esitettiin tilannetta saksalaisessa vanhainkodissa:
120 vihanneksenomaista hoidettavaa, jotka eivät enää edes tienneet elävänsä, hoitajia 2kpl. 15% polttohaudatuista eivät ole kuolleet luonnollista kuolemaa.
Erilaisin keinoin "autetaan lähtöä" eivätkä oikeusviranomaiset ole suuremmin kiinnostuneita.
Joskus loppuunpalaneet hoitajat surmaavat kymmeniä hoidokkejaan. Tuskin teon vaikuttimena on halu tappaa, ehkä sääli, oma yliväsymys t.m.s.
Koskahan mennään "Hollannin tielle", armomurhaan eli eutanasiaan. Potilas voi jo nyt tehdä hoitotestamentin, jossa antaa lääkäreille oikeuden lopettaa hoito kun elämää omin voimin ei ole jatkettavissa.
Olisiko mahdollisuus muunkinlaiseen testamenttiin toivottava? Minusta olisi.
ettei olla vanhuksia. Me ollaan vain niitä kauan eläneitä ja juuri opittu oikein elämään joten eikun mennään kun on nyt mahdollisuus....
"armomurhasta" keskusteltu - paljonkin !!
Siinä on omat ongelmensa.. Aina on se väärinkäytön mahdollisuus !! Miten sen saa rajattua, ja ennenkaikkea valvottua,ettei sitä käytetä väärin !!
jos on varakkaita ikä-ihmisiä, ja ahneita perillesiä, esimerkiksi.. iekun piikki pyllyyn ja se on siinä !!! karkeasti sanottuna!!!
Voihan nykyisinkin jo kieltäytyä pitkittävistä hoidoista.. jos on vakavasti sairas.. siis kuolettavasti !!
Mutta ne vanhukset jotka makaa siellä vuode-osastoilla ymmärtämättä suuremmin tämän maailman menosta, tuskin omistavat mitään hoitotestamenttejä . Tai toivomusta miten heitä tulisi hoitaa !! Se on omaiselle aina vaikea paikka.. tehdä ratkaisua lähi-omaisen puolesta !!
Siksi kaikilla pitäisikin olla hoitotestamentti tehtynä- kaiken varalta !!tehtävä vielä järjen toimiessa .
Mutta jospa sitä todella "heittäisi veivinsä"
hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, ettei sellaisia tarvitsisi kokea !
Onhan tämä silti jossain mielessä Elämän parasta aikaa. Niin kauan kuin on "terve" !!
sain aikaan.Luulin että suuttuvat,mutta että sanaton niin onhan siinä uusi pohdittava asia kun aina kuntoilemaan patistetaan.
Tämä tuli minulle mieleen sairalassa laulamassa käydessä vanhustenosastolla.Ei kannata sen vuoksi jättää sauvakävelyä,saattahan jouku muu tauti pelastaa.
Yritin opettaa yhdelle ystävälle kännykän pikavalintanumeroiden käyttöä. Kun sanoin, että olihan puhelimen mukana käyttöohjekin, niin hän tokaisi: - En kai minä niitä koskaan lue!
Eipä ole mikään poikkeus tämä ystäväni. Vastaavanlaiseen tokaisuun olen törmännyt monesti ennenkin. Minä olen niin pöllö, että tankkaan aina uuden laitteen käyttöohjeen läpi.
Toinen juttu on sitten, että käyttöohjeet ovat joskus sellaista siansaksaa, ettei niitä viisaatkaan ymmärrä. Käännöskukkasista saa aina joskus lukea lehdistäkin.
Luetteko te muut käyttöohjeet uuteen laitteeseen vai opitteko käytön kantapään kautta? Kenties heitättekä vesilintu koko laitteella, kun ette saa sitä toimimaan?
Kuitenkin useimmin käy niin että kun olen asiat oppinut kantapään kautta, niin senjälkeen vasta ymmärrän kirjalliset ohjeetkin.
Kyllä minä päälläni yritän ajatella.
mutta en lue,vaikka tulisi tarvis.Ootan että se selviää muuten.Ylennsä selviää.
Kamalia nuo eutanasia luvut,onhan hoitotestamentti yhtä hyvä tai parempi.Kun tekee täysisä järessä.
En tiedä lienekkö se aika jo ohi ettei enää tällä järellä.
Sitten kyllä saan vapaasti lennellä lentokoneella,kun olen vain vähän lentänyt.Saavat laittaa koneeseen vaikka kokoajan pitäisivät matkoilla,loppuelämässä ja vaikka humalassakin se menisi nopeammin se vanhuus.mutta ei sairaalan petissä.
kun sain tietokoneen. En ymmärtäny ohjekirjasta mitään, vuoden yritysten ja erhdysten jälkeen katsoin uudestaan kirjaa; kas ymmärsinkin jotain.Eihän ne kirjat aloittelijalle olekaan tarkoitettu.
Minulla oli ensin kannettava tietsikka kirjoittamista varten paremminkin kun tein niitä kuuluisia muistelmia jotka ei ole valmiit vieläkään kymmenen vuoden jälkeen.
Sitten mieheni laittoi kovan pyytelyn jälkeen pöytäkoneen ja kun oli teknikko ammatiltaan kuvittelin hänen osaavan sen asentaa.
Kone seisoi tosiaan pöytäkoneena varmaan kaksikuukautta kunnes viimein suutuin, purin sen paketista ja asensin paikoilleen. Tosin olin käyttö ohjeita jo tuon ajan seuraillut toisella silmällä.
Kaikki ei näköjään ymmärräkään niitä edes tutkimalla mutta niin se on raamatun luvunkin kanssa ei sielläkään kaikki aukea kerralla.
Ollaampahan sitten sen viisaampia kun on kunnolla asiaan syvennytty eikä olla aivan aloittelijoita.
"Jos laite ei toimi, luetaan käyttöohje", neuvoo aina pettämätön Murphyn laki.
Kyllä siinä useimmiten käy niin, että aikansa yrittää laitteella vaikka mitä ennenkun siihen käyttöohjeeseen syventyy. Kameran kanssa miniä suositteli ensin lukemaan käyttöohjetta mutta uskoin enemmän siihen mitä poika yritti ehtiä neuvomaan ennen kuin innoissani aloin kuvaamaan. Hän tiesi, että äiti ehtii tehdä vaikka mitä ennen ohjeitten lukua.
Tyttären tytärkin siinä avitteli joka väliin ja ne opit jäivät hyvin päähän mutta tulihan sitten sekin vaihe, että piti etsiä käyttöohje ja se ei riittänyt niin menin kurssille. En ole varma tuleeko sieltäkään sen viisaammaksi vaikka käytössä on laajennettu käyttöopas kameralle.
Ostin ammoin yleiskoneen. Purin paketista ja ei kun heti kokeilemaan tehosekoitinta. Panin koneen käyntiin onneksi tyhjänä mutta alkoi kuulua kovaa kolinaa. Huomasin vasta silloin, että tehosekoittajan kannussa oli sen kannun kansitulppa. Ei ehtinyt särkyä mutta ei sunkaan minun takia vaan ei onneksi mahtunut teriin asti. Joten paljon on oppimista ennen kuin kokeiletkaan koneita.
Noin se on. Kun jokin menee rikki vasta sitten etsii käyttöohjeestä syytä rikki menoon. Koettu on....
tansseissa käynyt? Muuten menee hyvin kuviossa on hiomista ja hieman rytmissä. Heräsin liian aikaisin Ja ryntäsin tänne palstalle.
Kävin ennen kovastikin niin sanotuissa konkareissa ja tanssista tykkään liikuntanakin. Ja mikäs sen ihanampaa kun oikein parkettien "partaveitti" vie "himotangoa" laajalla lattialla tai Akselin ja Elinan häävalssia sillon kun ei tartte toisiinsa törmäillä. Tiiän kyllä, että rentoutua voi muutenkin mutta se niin piristää kummasti.....
Siis olen käynyt silloin noin 15 vuotta sitten mutta kaipaamaan jäin sen ihanuutta. En edes tiedä kävisikö se poskivalssi enää itsellänikään mutta voihan sitä yrittää niin sitten sen näkee....
"Jos jokin on mennäkseen pieleen se menee pieleen" sanoi samainen Murphy. Täytyy oikein tutkia mikä oli miehiään!
ISÄN-Päivää kaikille. Varsinkin isille ja ukeille!
Nostetaan malja heille :kippis !
Maljasta koneisiin: Kuulostaa perin tutulta, että helposti ryhdytään sepittelemään kaikenlaisia tekniikan ostoksia "ominpäin". vasta kun tulee pulma katsotaan mitä ohjeessa sanotaan.
Tosin, nykyisin kun kaikki hyllyköt, kaapistot,
kaikki mahdollinen tuodaan kotiin pienenä
suljuna, kotona koottavaksi, on ihan pakko katsoa alusta asti ja tarkkaan sittenkin että mikä
kappale tulee mihinkin!
Kokoojankin saa liikkeestä kotiin kun maksaa.
Mutta itseltäkin se hoituu, kun seuraa ohjetta!!
Mutta näitä tietsikka yms. ei ymmärrä , ennenkuin on aikansa vehdannut koneen kanssa.
Eihän sitä ymmärtänyt edes sitä sanastoa, mitä mikin tarkoittaa.......
Vaikka joku opastaa.. kun tulee kerralla paljon uutta vierasta asiaa, ja koko vempele on aluksi vieras, niin eihän sitä kaikkea voi heti omaksua
mitenkään, eikä muistaa !!
Nykyiset lapset ovat tuttuja tietokoneiden kanssa. osaavat ,kun se on normaali jokapäiväinen
käyttövälinä. Niiltä sujuu kyllä näppärästi erittäin moni asia.
Onhan sillä myös ne haittapuolet nuoriin käyttäjiin, mutta se on taas eri asia, ja siitä aiheesta voisi vaikka kirjan kirjoittaa, niin paljon siitä voisi sanoa !!
Mutta nyt jatketaan sitä ukkien päivän viettoa!!
Laki on nimitetty amerikkalaisen insinöörin Edward A. Murphyn mukaan.
Seurauslakeja on 9. Käykää katsomassa Wikipediassa, josta löytyy paljon muutakin tietoa.
ei varmasti osaa ja ajatellakaan aikaa ennen tietsikkaa. Saa kysyä vaan niinkuin siinä Floora mainoksessa kysyttiin, että mitä meillä syötiin kun ei ollut Flooraa.
Nyt saavat kysyä mitä sillon on tehty kun ei ollut tietsikkaa.
Katson joskus kun hoitolapset 5 ja 7 vuotiaatkin pelaa kaiken maailman pleikkareita ja nukke pelejä. Välillä tulevat pyytämään apua kun tulee joku vaikeus. Milläs neuvot kun itsekään et ymmärrä niiden pelien päälle mitään. Mikähän noiden jälkeen tulee...nyt jo täytyy ekaluokkalaisella olla kännykkä että voi soittaa kotiin hakemaan koulusta ½km.päästä. Siinäpä kasvattajille ongelmaa...
niitä tanssi ja muita kyselyjä. En minä niitä niin tosissani rakasta ja harrasta kunhan uteliaana taas kyselin........
Ajoin eilen Keski-Suomesta Kaakonkulmille. Teiden varsilla näkyi "punahattuisia" hirvimiehiä melkoisesti. Joillakin pyssyt tanassa, toiset jolkottelivat passimiehinä siellä täällä. Saaliista ei havaintoja. Nälkä yllätti erään kievarin kohdalla, tiesin siellä olevan erikoishyvää ruokaa. Ei muuta kun sisälle kievariin ja tilaamaan annos kotiruokaa johon kuului myös kakkukahvit.
Mutta mikä yllätys, kaikki ISÄT saivat kievarin omistajalta kauniin tummanpunaisen ruusun. Miehet olivat silminnähden hämmentyneen tyytyväisiä, joku rohkeni jopa halaamaan emäntää ja posket ne punoittivat kummallakin.
Kievarissa oli runsaasti asiakkaita hyvän olon tunne täytti kaikkien asiakkaiden mielet. Iloinen puheensorina täytti kievarin ilmapiirin.Ruusut senkun vilkuttivat mennessään isien mennessä autoihin.
Kievarin emäntä oli hyvin oivaltanut päivän idean, aina ruusutetaan äitejä vain harvoin ruusutetaan isiä plus pieniä miehiä. Huvitti kun noin 5v poika kysyi ruusu kädessä, "Olenko minäkin nyt isä?"
Nukuttipa nyt pitkään. Oliiko senyt meidän kaikkien yhteinen Aira, kun sanoi,väärää tanssi askelta ei voi ottaa! Toinen tanssitaituri sano
Tärkeintä on aloitus, noustaan varpailleen ja kun asento on vakaa aloitetaan vasemmalla jalalla.
Me OOmme konkareita kaikkii iihan jokainen. ...
näinhän se jotnkin meni? Iloista menoa melle kaikille.
aloituskuviot tuntuu olevan. Siitä ne sitten lähtee muutkin kiemurat.
Oletko muuten lukenut uusia suomalaisia dekkareita. Kuin juuri yhden---
Minulle tuli sitten hyvä ja lämmin mieli tuosta mitä Reetta osuit näkemään ja meille kerroit. Miehet tarvitsevat tunnustusta ja hellimistä sekä kiitosta. Naisten pitäisi oppia ymmärtämään miestä ja hänen piilossa olevia tunteitaan ja hänen ajatusmaailmaansa, joka kulkee erinäköisiä polkuja mitä meidän naisten. "Hämmentyneen tyytyväisiä" - melkein silmissään näen heidät.
Kun nainen huomioi miestänsä ja tuhlaa hellyyttään häneen, niin saa sitä myös itse takaisin pyytämättä.
kun onkin niin, että se vietävä osapuoli onkin 20 sm. lyhyempi niin ajatteles kun rytmikään ei sekoa ainakaan poskivalssissa sillä viejänhän täytyisi olla kumarassa hankalasti, että posket olisi vastakkain mutta kun nostaa vietävän irti maasta niin ei mene jalat eri tahtiin. Jos ei viejä omiin jalkoihinsa sekoa......
lennättäen,askelta keventäen, ja leventäen,nämä on konstit oppikirjassani. Ei tosissaan, onnistuuko jos toisen tanssi muistuttaa voimailulajia, ja toinen keijuna liitää.
Ilmoita ihmeellä se liidätyskonsti. Tanssiessa joku rahaa minua kuin kivirekee vaikka olen flamingo kurssit sun muut kansantanhuihin saakka käynyt. Onki liidätys viejästä vai vietävästä kiinni.
Miksi minulta moista kysyt. Päälläni olen tähän asti ajatellut.
Tulee mieleeni erään entisen työtoverini vastaus asiakkaalle.
Asiakas oli tulossa äänittämään jotain opetusohjelmaa Helsingin Yliopistolla.
"Ovatko nauhurinne jaloin poljettavia", oli kysymys.
Kysyjä arvattavasti tarkoitti kysyä. Voiko nauhureita ohjata, startata ja pyäyttää jalkakytkimellä.
Sanavalmis äänittäjä vastasi: Ei, kyllä ne kaikki toimivat sähköllä.
Kun on tarpeeksi keveä vietävä sitähän tuntuu lentävän jo kun mennään valssia liukkaalla lattialla niin, että mutkissa saa jarrutella. Samoin se on tangon taivuttelussa. Ainakin se vietävästä silloin tuntuu kuin liitäisi...että silleen....
Sehän oppi menee perille. Just' noin sitä mennään. Silmät kiinni ja antaa vaan tunteen ja rytmin viedä.....
Kertomuksesi innoittamana:
Saivartelija (kuten minäkin) rakastaa suomenkieltä. Kaikki eivät rakasta saivartelijaa (olen huomannut).
On ihanaa, kun räystäät tippuvat ja pakkanen panee heinäseipäät! Kielellisellä iloittelijalla ei ole koskaan kieli mutkalla!
Onko siinä liidossa kengillä paljon merkitystä. Pitääkö olla nahkapohjat ja mummoilla liukuesteet.
Vaikka en minä oo vielä liukuesteitä tarvinnu kun koiraa ulkoiluttaessa. Kyllä ne mummojen huopikkaat ilman kumipohjia luistaa hyvin parketilla. Ei siinä kyllä flamingon tanssi kengät oikein hyvät ole. Ne mummojen huopikkaat kun on niin liukkaat jos satut polkaseen varpaille ja taas on askeleet sekasin.....
- Myytävänä huvila peltikatolla.
- Hän kuoli inhimillisesti katsoen liian varhain.
- Miehet haastoivat riitaa kirveen kanssa Imatralla.
- Huoneessa saattaa lennellä myös ikäviä ihmisiä pistäviä viemärihyttysiä.
(Viimeinen olisi voitu välttää pilkun käytöllä oikeassa paikassa, eli 'ikäviä'- sanan jäljessä.)
Kyllä minäkin iloittelisin jos osaisin. Saivartelijan vikaakin minussa on.
En halua "tunkeutua tuttavaksi" mutta olen joskus ihmetellyt, miten tuo Hintriikka voi ajatella ja kirjoittaa niinkuin minä sen tekisin.
Suomen kielessä on outouksia, joita itse olen ihmetellyt.
Miksi halutaan tavata vaikka osataan lukea suoraankin?
Oletteko nähneet koskaan suoria housuja?
Suomalaiset panevat lakin päähän kun panevat päänsä lakkiin.
En nyt osannutkaan iloitella.
Olen viime aikoina ollut ryhmissä joissa on myös leskimiehiä ja muita yksinäisiä, kuka enemmän kuka vähemmän aikaa.
Näyttää siltä että pitkien liittojen osapuolilla on vaikeuksia sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Laihtuminen, mielen apeus, yksinäisyys ovat tuttuja vieraita. Puheissa vilisee vielä 10 leskeysvuoden jälkeen Kertut, Orvokit ja Sanelmat - Reinot, Eemelit ja Arvot. Elämä ikäänkuin kulkee meneissä asioissa. Naiset kertovat uusien leskisuhteiden kariutuvan juuri tähän ilmiöön.
Miehet ovat vähän niinkuin pihalla tämän päivän elämästä. Yli 60v kurkottelevat taivaita naisvalinnoissa. Joku kovankin virkauran leski tulee tervehtimään vähänkin tutut naiset. On ns haku päällä vaihe.
Toden sanoakseni, yksinolemiseen saa tottumusta ajan kanssa, mutta aina joku puuttuu, pitää vuokra aviomiehiä tilata erilaisiin pikkukorjauksiinkin. Onneksi niitä palveluita on tarjolla.
Tietsikka on korvaamaton "ystävä" ajankuluna, saa tuntumaa muilta elämänalueilta, virtuaalimatkailua, pelejä, keskusteluissa voi vääntää kättä ihan mukavassa ilmapiirissä.
Onhan niitä mahdollisuuksia, kuka pitää "miesten tai naisten orpokotia", kuka milläkin tavalla haluaa auttaa muita yksinäisyyden kehästä ulos, etsimään viihdytystä tai viihtyvyyttä arkisiin päiviin.
Kosketit viestilläsi meille nettailijoillekin tärkeää asiaa.
Koin erikoisen elämyksen kun autoni oli korjattavana pitkähkön aikaa.
Oli aivan erilainen tunne kun matkusti muiden mukana. Joku aina heittäytyi juttelemaankin.
Auton omistajana kuljin aina omalla autolla, muista eristettynä. Tuo joukkoliikenteestä saamani mielikuva sai minut myymään autoni. Nyt olen siis jalkamies.
Olen myös laskenut, että voin käyttää taxia aika usein ylittämättä yksityisauton kuluja.
Vähän samanpainen juttu omalla kohdallani. Joskus tuntuu itsensä viihdytysyrityksistä huolimatta yksinäiseltä.
Luen paikallisesta lehdestä hyvin tarkkaan konsertti-, ja muut yleiset tilaisuudet.
Eilen illala ehdin Slaavilaisen illan konserttiin. Upea ääninen sopraano Tulkitsi loistavasti Dvorakin oopperasta Rusalkan aarian "Laulu kuulle" ja Luis Herrero joka Marialle sydämeen käyvästi rakkauden tunnelmia.
Käyn paljon yhteisissä tilaisuuksissa joissa tapaan tuttuja ja puolituttuja. Liikuntaa sauvakävelynä, milloin keksin mitäkin, vaikka kahvikekkerit ystäville.
Ruuneperi on oikeassa oman auton huolto-, ja käyttökustannukset ovat melko korkeat vakuutuksineen, laskematta mukaan auton arvon alennusta. Junissa on sentään alennus eläkeläisille mutta paikallisliikenteen alin maksu on täällä 2,60€ joten hintaa tulee siinäkin.
Niinhän se kait on että suo siellä vetelä täällä. Toisaalta näillä vuosilla ei haluaisi vetää euroa Laihian markkan lailla soikeaksi, jotakin iloa pitää itsellekin suoda.
Oletan, että harva leskeytynyt keksii sopivia lääkkeitä yksinoloon. Jotkut jopa kuolevat pian jäätyään yksin.
Omat lääkkeeni ovat: Tämä netti, tanssit, kortinpeluu, matkailu y.m.. Kyllä minä sentään joskus kutsun vieraitakin ja minuakin kutsutaan.
Erään tärkeän harrastuksen jätin äsken mainitsematta, ruuanlaiton. Opin alkeet joskus vanhempieni tultua vanhoiksi ja heikoiksi. Ruokiani on kehuttu jopa erinomaisiksi.
Kun aikanaan olin kipsissä päästä varpaisiin, pyysin kapioita tehnyttä siskoani näyttämään pitsin virkkauksen periaatteet. Hyvin opin ja pitsiä syntyi metrikaupalla. Myöhemmin siskoni sanoi: Ajattelin, että näytän nyt hiukan, ei siitä kumminkaan mitään tule.
onkohan kukaan muu mies pitsiä virkannutkaan?
Kyllä on vaikeaa murtautua ulos siitä mainitsemastasi yksinäisyyden kehästä, tunnustan. On niin vaikeaa päästää irti, varmaan monelle meistä leskistä. Mekin mieheni kanssa elimme yhteen kietoutuneina symbioosissa mieheni sairauden varjossa vuosia. Meistä tuli niin läheisiä kuin kaksi ihmistä voi olla. Maailma kapeni ja lopulta mieheni sairaus ja tarpeet määrittelivät päivien kulun.
Totutusta elämästä on vaikea lähteä taas liikkeelle. Mennä kaupungille, kirjastoon tai lähteä matkalle ilman syyllisyyden tunnetta. Tehdä vaikka taas käsitöitä, mitä en ole voinut tehdä viiteen vuoteen.
On se hölmöä, mutta näin se vain on. Uutta ihmissuhdetta en edes harkitse tässä vaiheessa, ei se olisi oikein vastapuolta kohtaan. Itse asiassa en tiedä haluaanko enää ylipäätänsä sitoutua. Vuosien omaishoitajuus, mieheni saattohoito ja kuolema olivat niin raskaita asioita, että en jaksaisi kokea sitä toiste.
Myit autosi? Voi, voi ja juuri kun Sinulle ja muille länsi-suomalaisille olin suosittelemassa Porin teatteriin menoa. En ole aikoihin nauranut niin paljon ja ihan vedet silmissä kuin tuota brittikirjailijan tuotantoa olevaa "Ilmasta rahaa" teatterikappaletta katsoessani. Alku tuntui ensin oudolta, mutta vei mukaansa... huipentuen erikoiseen loppuun.
Vaan kulkevathan ne bussitkin Poriin.
Vaikka joskus toivon 'kahden kodin liittoa', joka on jo todellisuutta erään tuttuni kohdalla,
juuri tuo lause saa minut varovaiseksi. Todennäköistä on, että elän vielä kolmekymmentä vuotta sukuperintöni huomioonottaen...eläisikö hän, joutuisinko taas siihen shokkitilanteeseen ja tuskaan uudelleen?
Se saa asiat näyttäytymään uudessa valossa.
Muutamia vuosia sitten oli kova paine päällä kahden kodin liittoon, mutta se kaatui omaan mahdottomuuteensa.
Missä tavata omat ja toisen osapuolen lapset, kaverin mielestä he jäävät ehdottomasti suhteen ulkopuolelle. Soviteltiin, neuvoteltiin, opeteltiin yhdessä asumista. Sopeuduttiin yhdessä elämisen muotoon, kuitenkin ajauduttiin omaisuuksien kanssa ristiriitaan, miten toimia tasapuolisesti.
En kestänyt kaikkea tulevaa muutosta joten järki ihmisinä päätimme kulkea eri teitä, koska vaikeuksia näytti edessä olevan tukku kaupalla. Elämme kumpikin yksin, tapailemme silloin tällöin, olemme tyytyväisiä ratkaisuumme.
Yksin ollessa on vapaus elää oman lähipiirin kanssa tavanomaista elämää.
Tässä ketjussa on keskusteltu yksinäisyydestä ja sen poistokeinoista.
On yleisessä tiedossa, että moni poistaa yksinäisyytensä oman käden kautta kun voimat ja taidot eivät riitä.
Itse, matkustavana, tanssivana ja kaikesta kiinnostuneena, olen jatkuvasti ihmetellyt kaiken pinnallisuutta, tietojen rajoittuneisuutta, syömiseen, juomiseen,
sairauksiin ja nukkumiseen.
Uteliaisuus, tiedonhalu, kiinnostus kaikkea kohtaan, ajaa ihmistä eteenpäin. Tietoa tulee tuutin täydeltä televisiosta ja lehdistöstäkin. Taitavat juorut kiinnostaa eniten.
Kyllä ihmiselle on yksinäisyyteen vaihtoehtoja. Se vain on niin ettei kaikki halua/uskalla irrota siitä totutusta elin ympäristöstä ja totutuista kuvioista joissa kenties on jo 50 vuotta pyörinyt yhden ja saman ihmisen rinnalla.
Siinä väkisin tulee sellainen määrätty rutiini elämään ja ajatus on, ettei mikään edelleen saa muuttua. Kuitenkin on muuttunut jos toinen on niistä kuvioista pois.
Ja onko niinkin, että puuttuu tosiaan uskallusta koska vilkuillaan sivuille, että naapurit, lapset ja muu suku on tottunut tälläiseen "elämääni" miten voin sen nyt mennä muuttamaan.
Ehkä nämä lähimmäiset olisivat mielissään kun taas otettaisiin elämä niin sanotusti omiin käsiin ja lähdettäisiin ulos sieltä seinien sisältä ja tekemään juuri sitä mitä halutaan. Itse olen ainakin saanut lapsilta kannustusta. Sanovat, että kun mieli on hyvä pystyy paremmin pitämään kunnostaankin huolta ja pysyy terveenä paremmin.........
Yksinäisyydellä on monet kasvot. Mikä siinä kiinnostaa, yhden hengen talouksia on tilastollisesti maassamme paljon, myös nuoremmissa ikäryhmissä, vaikka heillä on ns pariutumis mahdollisuuksia pilvin pimein. Taloudellisesti yksin eläminen on kalliinpaa, kaikki menot kaatuu yhden ihmisen päälle. Jokin siinä nähdään positiivisena, urakehitys, vapaus vai mikä.
Kortin kääntöpuoli tulee vastaan liitoissa noin 50 ikävuoden kieppeillä. Lapset lähtevät pois kotoa, tyhjän pesän tunnelma voi vaivuttaa alamaihin tai viimeistään silloin kun toinen sairastuu vakavasti kuolee eläkeiässä tai sitä ennen.
Elämässä tulee taas eteen kerran täysin tyhjä lehti. Tilanne on aina vaikea, ylitsepääseminen vaatii tahdonvoimaa ja lujasti.
Tilanteeseen sopeutuminen, etsiä uusia kiinnostavia mahdollisuuksia on elämän haaste.
Vapaaehtoitoiminta, yhdistykset, eri tilaisuudet ovat virkistystä arkipäiviin. Yhdessäolo auttaa näkemään muidenkin kantilta maailmaa, silloin ei käperry omaan ympyräänsä. Jo täällä saiteilla kirjoittelu ja kirjoituksiin tutustuminen virkistää päiviä. Viesteistä löytyy ajatusmaailmaan paljon "kultajyviä" taas voi jatkaa matkaa hyvillä mielin, en sittenkään ole yksin, on monia muitakin samalla tiellä.
"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa", kuka näin sanoikaan TV:ssä.
En voi oikein puhua kuin omasta kokemuksesta ja se ei kovin pitkä ole sillä mieheni nukkui pois vasta helmikuussa. Kun siinä tilanteessa ystävä, joka tätä tapahtumaa seuraa ei päästetä ihmistä jäämään omaan nurkkaansa kyhjöttämään vaan tavallaan työnnetään ulos se auttaa parhaiten.
Tiedän miltä tuntui kun toinen repäistään yllättäen pois. Sitä kokee itsensä niin huonoksi ja vajavaksi ettei maailmalle kasvojaan voisi näyttää. Vaikka elämä olisi ollut vaikeaakin on se kuitenkin ollut yhteis elämää ja sitten se yht'äkkiä onkin loppu. On pois kaikki se työ ja huolehtiminen ja kaikki mikä on niinkuin ennen pitänyt päiväjärjestyksen yllä. Mistä uusi järjestys elämälle. Tietysti se motivoituminen uuteen riippuu myös omasta kunnosta josta kannattaa huolehtia niin ettei fyysinenkin puoli ratkea.
Ystävät ovat silloin ensi arvoisen tärkeitä. Lapset on liian läheisiä sillä suru koskettaa myös heitä. Kun on sellaisia ystäviä jotka antaa sopivasti tilaa mutta ei liikaa aikaa olla omassa mykkyrässään, ovat he kultaakin kalliimpia.
Minulla on aina ollut mottona lause.
Olen yksin, vaan en ole yksinäinen.
Tämä on minun kohdallani pitänyt paikkansa,
en ehdi tuntea yksinäisyyttä, sillä työtä
on paljon,mutta työntekijöitä vähän.
Enkä ole ehtinyt uutta kumppaniakaan
katsella vierelleni, kun entisestäkin
eronnut olen jo noin päälle 20 vuotta sitten.
Sairastin aika kauan, mutta nyt on elämä
taas aika hyvin mallillaan. Liukkaudessa
vain taas kompuroin
ja ystävätär tuli illalla katsomaan, toinen soitti heti.
Miten ehtisin tuntea yksinäisyyttä kun on
tälläisiä ystäviä.
Eteen päin elävän mieli.
Janne Porkka taisi noin sanoa
onnenpyörä ohjelmassa.
Noin sitä pitää. Toisaalta voi ihminen kokea olevansa yksinäinen vaikka olisi paljon ystäviä ympärillä. Voi olla yksin huonossa parisuhteessa ja sitten se oikea yksin olo. Yksinäisyyttäkin on niin montaa lajia kuin on ihmisiäkin. Aikoinaan olin ryhmässä jonka nimenä oli "Yksin yksin, kaksin yksin ja joukossa yksin". Siellä näki joka laatua yksinäisyyttä. Paljon kuitenkin se riippuu itsestä ja omasta kunnosta kuinka yksin haluaa olla. Ei se, että haluaa elää yksin ole samaa kuin yksinäisyys.
Yksinäisyys muiden ihmisten keskellä on pahinta mahdollista. Eivät ne muut ole ystäviäsi jos tunnet olevasi yksin.
Kotona yksin on aitoa. Se voi olla mukavaakin joskus ja joillekin. Muu yksinäisyys koetaan osaamattomuutena ellei peräti kelvottomuutena.
Jokainen on varmaan kohdannut poikkeuksellisia yksinäisiä, joiden yksinäisyyden ymmärtää, ovat n.s. vaikeita ihmisiä ehkä luonnevikaisia. Joidenkin yksinäisyyttä taas ihmetellään: Miten noin mukava ja miellyttävä j.n.e.
Joskus kotona kokee yksinäisyydenkin siunaukseksi. Tietysti se kaikki juontaa juurensa ihmisen omaan luonteeseen miten haluaa elää. Itselläni alkuaikana yksin olo oli jotain ihmeellistä. Kuuntelin musiikkia, siis sellaista jota minä halusin kuunnella, katselin leffoja joita itse halusin katsella, leivoin jos sen pään otti tai siivosin joko sisällä tai ulkona eikä kukaan huudellut keskeyttämään työtä. Kaikki se lähtee meistä itestä taas kerran....
Oikeassa olet, kyllä ne esteet ja kahleet ovat yleensä meissä itsessämme, siellä korvien välissä.
Kyllähän kieli-iloittelua syntyy aivan vahingossakin, niin itselleni kuin muillekin.
Mutta ilostuin myös siitä, että tiedonjano ja oikean tiedon saaminen innostaa
niin Ruuneperiä kuin muitakin.
Paljon on vanhentunutta tietoa, joka on arvioitava uudelleen.
Täällä netissäkin voimme tuoda esiin sekä vanhoja ennakkoluuloja että uutta,
tutkittua tietoa, hyödyllistä meille kaikille.
Osallistuin sururyhmään mieheni tammikuisen poismenon jälkeen, ja hämmästyin sitä,
että siellä kaksi naista itki miestään, joka oli kuollut yli kaksi vuotta sitten.
Ajattelin, että niinkö pitkään!
Nyt, kun neljä vuotta on kulunut, edelleen jossain tilanteessa itken
häntä muistellessani, mutta suru on muuttunut helpommaksi, se ei enää koske niin kipeästi.
Ystävät ovat kullanarvoisia kuunnellessaan, ymmärtäessään.
"Aika on pitkä eteen päin,
mutta lyhyt taakse päin."
Jos ajattelee kahtakin vuotta eteenpäin, se tuntuu pitkältä. Toisaalta vuosi 2004, sen loppu, tuo tsunami-aika, siihen ei niin pitkä olekaan.
Neljä vuottakin on vielä lyhyt aika surutyölle. Välillä jo uskoo, että on päässyt pahimman yli, mutta sitten taas jossakin paikkaa "prakaa".
Omakohtaisessa kokemuksessani ehti kulua 8½ vuotta mieheni kuolemasta, kun muutin yli 700 km:n päähän entisestä. Vasta siinä vaiheessa aloin todella päästä sen yli. Ja olisinko päässyt vieläkään, ellen olisi vaihtanut maisemaa? Uusi elämäntilanne antoi uutta ajateltavaa.
Riippuu kai niin monista asioista, kuinka äkkiä toisen kuolemasta toipuu. Moni hyvin iäkkäänä leskeksi jäänyt kuolee suruun, ennen kuin ehtii selvitä siitä. Useimmiten hän haluaakin kuolla, kun yksinäisessä elämässä ei enää ole mielekkyyttä. Niin kävi mm. äidilleni.
Oli iloista, asiallista ja uutta tietoakin antavaa, ehkä.
Lähden tästä reissuun ja tultuani kotiin huomenna, saattaa ketju olla täynnä.
Hiukan tunnen syyllisyyttä kun otin nimeksi Keskustelupirtin. Tarkoitus ei ollut plagioida Skillanin ketjua, nimi vain syntyi kuin itsestään, ajattelematta.
murheet, ei tässä nyt niin tarkkoja voida olla, nimi kun nimi.
Oikein hyvää ja rattoisaa matkaa, tule terveenä takaisin.