Mä haluisin kertoa ja kysyä teilt yht asiaa. Mä olen viel 14wee mut mul on ollut ekasta luokasta asti unelma! Mä haluisin muuttaa heti 17-weena kotoo pois oman rakkaan koirani kanssa. Mä haaveilen myös eläinlääkärin ammatista mut mul on huono kemia (kuutonen) joten kannattaako mun edes yrittää? Ja sitten kun muutan kotoa pois tuleeko toisen koiristamme omaa koiraani ikävä ja toisin päin? Meil on siis kax koiraa. Mun ja mun isän! Ikävöikö ne paljoo?
Tuntuu et mä saan odottaa ikuisuuden et täytän 17... kuitenkin mä aion omistautua koirille koko elämäni. Voihan siihen väliin muitakin tulla mut mä en ikinä vois edes harkita unohtavani koira-harrastustani ja "Loven" kanssa olemista. (Love =koirani)
HELP...
Tuntuu et mä saan odottaa ikuisuuden et täytän 17... kuitenkin mä aion omistautua koirille koko elämäni. Voihan siihen väliin muitakin tulla mut mä en ikinä vois edes harkita unohtavani koira-harrastustani ja "Loven" kanssa olemista. (Love =koirani)
HELP...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä olen kohta 18 vuotias ja mulla on kans koira asun viel kotona mut oon muuttamssa koirani kans omaan asuntoon... kotona meillä on kaks koiraa mut toinen lähtee mukaan (nuorempi koira) uskon et ne ikävöi toisiaan vähän aikaa mut näkeehän ne kumminkin toisiaan joten ei kai siinä ole ongelmaa... mäkään en vois kuvitella elämää ilman koiraani...
Itse olen jo 18v.Omistan 15kk. kk.kettuterrieri uroksen. Kun muutan opiskelujen perässä paikkakunnalta toiselle, aion tietysti ottaa parhaan ystäväni mukaan. Meilläkin on toinenkin koira sileä kettari(uros 18kk.), ne ovat kasvaneet yhdessä sen 13kk jonka nuorempi meillä on ollut,vanhepi tosin kuuluu sisarelleni ja jää siis kotiin. Olen samaa mieltä että koirat ikävöivät toisiaan, määrä tosin riippuu rodusta ja yksilöllisistä piirteistä. En kuitenkaan usko tämän aiheuttavan suuria traumoja tai ongelmia, uudessa paikassahan on paljon uutta tutkittavaa ja kun ympäristön tutkimisen tekee yhdessä, se vahvistaa me henkeä ja laumasdonnaisuutta. Ja siellä myös muistaa tehdä yksinjäämis koulutuksen uudelleen (siis vähitellen pidentää yksinoloaikaa ei siis suoraa koko koulupäivän ajaksi. hyviä neuvoja Tuire Kaimion Koiranpentu oppii) Ei lauman vähenemisen pitäisi olla ongelma. Suurempana pahana koen sen että jos koirasi on pennusta asti elänyt tiiviisti kanssasi ja leimautunut sinuun ja 'hylkäisit' sen muutaessasi. Jotkin koirat leimautuvat elämänsä aikana hyvinkin vahvasti omaan ihmiseensä, vaikka perheessä olisikin muitakin jotka sen kanssa paljonkin puuhaavat. Kaikki koirat kiintyvät yhteen ihmiseen jota pitävät 'omanaan' ja jos joutuvat jostain syystä vaihtamaan omistajaa myöskin tähän, joskin löyhemmin sitein. Onhan joitakin koiria jotka eivät enää leimaudu ja toisia jotka eivat tunnu asiaa kummemmin murehtivan tämäkin rotu- ja yksilökohtaista.
Toivon että pystyt pitään pääsi ja totuttaan unelmasi. Koirasta uudella paikkakunnalla on paljon iloa ja hyötyä kun hakee paikkaansa ja tutustuu ihmisiin ja harrastaa. Ongelmallista saattaa tosin olla löytää asuntoa jossa voi koiraa pitää, mutta on se vaivan arvoista!
olen nähnyt kun koira on kuollut ikävään. lopetti syömisen ja juomisen protestiksi kun kaveri muutti muille maille. joten harkitse vielä kerran ennenkuin erotat ystävykset!
Tiedän tapauksia vaikken ole itse läheltä nähnytkään. Jos poitsu tuntuu onnettomalta toimin kyllä asian hyväksi.. En kuitenkaan usko suuria ongelmia syntyvän, kettari kun ei ole kaikkein laumasidonnaisimpia ja sosiaalisimpia rotuja. Kaverukset ovat koulupaivien ajan eri huoneissa jottei ole konfliktin vaaraa, aikana jolloi niitä ei voi valvoa.Muulloin ne saavat temuta mielin määrin, yhteenottoja on hyvin harvoin.. Korostan vielä ettei kumpikaan ole vaaraksi ympäristölleen agressiivisuuden vuoksi. Kuljetan poitsua näyttelyisä ja agissa, ja hyvin tullaan toimeen muiden kanssa.
Väitteeni että koira saattaa ikävöidä enemmän ihmistään kuin koiratovereita saattaa tuntua oudolta mikäli tuntee koirien käyttäytymistä ja kieltä. Enemmänhän ne keskenään elävät ja kommunikoivat.. Kuitenkin eroahdistus ja ikävä syineen on yksilöllistä ja kannattaa huomioida myös tämä.
3kk vanhempi alkaa ulvoa ja vikistä,kun ihmiset ovat poissa vaikka nuorempi on 'aivan rauhallinen' ja ne ovat yhdessä, olen seurannut tilannetta oven takaa. Ulvontahan on kutsu 'missä olette tulkaa takaisin olen niiin yksin!' Mielenkiintoista onkin ettei tämä nuorempi hätäänny yhtään. Lieneekö asiaan vaikkuttava että koirani on karkea jota pidetään hieman kovempana, jokatapauksessa ei pidä mennä yleistämään. Tämähän on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa luonteen lisäksi mm.myöskin koulutus ja koiran psyykkinen vahvuus.
Olen kanssasi Hund samaa mieltä siitä että ikävään voi kuolla, enkä pidä tätä ihan pikkuseikkana, kuten evät muutkaan, senhän osoittaa ja tämä keskustelu. Olen kyllä suunnitellut ostavani narttupennun kun muutan. Pääsyynä ei ole kuitenkaan se 'ettei toinen ole yksin' vaan kiinnostukseni harrastaa ja elää koirien kanssa, haluan kehittää taitojani koirakielessä, trimmauksessa, agissa, näyttelyissä, ja oppia tuntemaan rotuni. Toisen uroksen kanssa kaikki tämä on vaikeata, kyllä se nartun ja uroksenkin kanssa tulee olemaan taiteilua, juoksut ja mustasukkaisuus..
Tiedän ja haluan oppia lisää. En luovu rakkastani, ennemmin jostain muusta elämässäni..
harkitsen
koiria ei kannattaisi erottaa, varsinkin jos ne on ollu pitkän aikaa yhdessä.