Millä mittaat ihmisen arvon?

työtäpelkäämätön, ihminen. Arvostan ihmisessä todella yrittämistä työelämässä. Olkoon sitten johtaja tai työntekijä, siivoojista lehdenjakajiin. He ainakin yrittävät, muutakin kuin odottaa tilipäivää tekemättömästä työstä. En ole katkera vaan alle 14v. työnperässä mukavasti leipäni tienannut. Kotoa ei tullut työ hakemaan eikä edes samalta suunnalta missä kotini oli. Perässä piti mennä.

Tai oikeastaan muutama "mittaus". Sillä perusteella, että onko ystävällinen ja onko luotettava.

Kyllä henk kohtasesti nykyisin arvostaa vaikka pieniä tekoja ja sanoja.
Kuhan huomaa että sanoja tai tekijä on itse siinä mukana.(eikä teennäisesti)

Suuria johtajia ei montakaan löydy jota voisin arvostaa.
Työssäni tavannut moniakin johtajia joita arvostin monin eri perustein.

, että euroissa mitataan ihmisen arvo nykymaailmassa...:(

Yritän olla ennakkoluuloton, ja yritän arvostaa ihmistä itsenään - siis yritän, en tiedä onnistunko aina kuitenkaan tarpeeksi hyvin..

Tietysti yksilön suhtautuminen toiseen ihmiseen perustuu paljon omiin, joko kokemusmaailman, tai kasvatuksessa saatujen, sekä niihin perustuviin arvopohjiin ja arvostuksiin eri elämän ilmiöitä kohtaan, ja sitä kautta tietenkin ihmisiin/seenkin.

...jatkuu myöhemmin..nyt en jaksa istua pitempään vielä..:)

tehdä arvioita ihmisistä? Heti kun teet arvion hänestä sijoitat ihmisen johonkin kastiin tai luokkaan, etkä tunne kuitenkaan sitä oikeaa ihmistä joka siellä jossain syvemmällä on.
Ja kenelle se arviointi on tärkeää? Ei arvioitavalle vaan sinulle itsellesi. Sijoitat itsesi jonnekin arviointiasteikolla suhteessa toiseen ihmiseen.
Myönnän itsekin tekeväni useinkin ihan vaiston(?) varaisia arviointeja toisista mutta vakaa yritys on päästä sellaisesta irti. Voi olla mahdoton tehtävä.

...tuolla ylempänä oli aika hyvä heitto "ihmisen tarkoitus on porkkanan tarkoitus ja ihmisen arvo on porkkanan arvo...." Siinä saattaa olla aika huikea totuus takana.

Ihmisellähän ei ole mitään arvoa, no joooo voi-
han joku tunnearvoa pitää jonain. Mutta se onkin
niitä MUTU juttuja millä ei todellisuuden kans
ole mitään tekoa. Ja ihmisten määrä kertoo sen
että arvotonta töhnää koko ihmiskunta.

toisen arvoihin, näin meistä jokainen tekee.
Mitä lähempänä mielipiteet ja arvot ovat, sen
mukavammalta toinen tuntuu. Jos taas ajatellaan
ihmisen arvoa elollisena olentona, on se tasan
yhtä paljon kuin ruumiin lannoitus arvo
maatumisen tai poltetun tuhkan jälkeen.

loisteessa hölmökin näyttää viisaalta

Nuorena arvot mitattiin toisin. Nyt jo tän ikäisena tietysti ulkonäön pitää miellyttää, mutta luonne on tärkein.
En mittaile enää ketään, paitsi julkkiksia ja politikkoja niiten sanomisista.
Tai mikä huvittavinta, kun yksin olen , on kun kuulen radiosta jotain outoa, niin itekseni kimmentoin täälä. Samoin jos joudun jonottamaan puhelimessa kauan, niin kiroilen täälä ääneen ittekseni, tai annan kommentteja niille, vaikka eivät kuulekaan. Niin varmaan tekee monikin.

ihmisen rehellisyydellä. Luihu ihminen on minulle kammotus ja kummasti minä aina osaan eroittaa nämä rehellisistä. Minulle on iskenyt vissiin jo viides vaisto siihen asiaan?
Kuinka minusta tuntuu että olen vastannut samalla lailla samanlaiseen kysymykseen ihan jokuaika sitten? Dejavú?

johtajista en oikein osaa sanoa mittää, en tiedä millä mittarilla heitä arvostaisin...tai riippuu mitä tarkoitetaan suurella johtajalla...

Jos vaikka Bush on suuri johtaja, en arvosta häntä ollenkaan, hän on vain oman edun tavoittelija...

Nelson Mandelaa arvostan suurena johtajana..ja Martin Luther Kingiä.. nimet eivät kai tulleet oikein kirjoitettua, mutta kai niistä selvisi keitä tarkoitin..

Tai Ollilaa, kai hän oli pätevä - pakko arvostaa jollain tasolla sellaista bisnesälyäkin..jne..

Niin..ja vanhan ajan pientilallisen vaimo ansaitsee mitä suurimman arvostuksen, ja sotaveteraanit, ja isojen perheiden entisajan isät, jotka savotoilla ja muilla raskailla töillä raatoivat elannon perheilleen ja, jne..

Mutta näitä nykyajan kitisijöitä, en jaksa pitää oikein minään..

Olisi mukavaa kun jo aloituksissasi itse kertoisit millä kannalla olet,aiheesi ovat aina kyssäreitä!

En näe muita käypiä mittareita.

Jos ihmisellä on korkea moraali, hän kykenee rinnastamaan itsensä muihin ihmisiin, tuntemaan empatiaa myös niitä kohtaan, jotka elävät eri tavoin. Muiden moraalista huolehtiminen taasen on moralisointia, jolla ei ole mitään tekemistä moraalisuuden kanssa. Tässä ajatteluni lähenee uusitestamentallista, mutta ei tietenkään nykyisessä (täälläkin näkyvässä) farisealaisessa muodossa, vaan siinä, joka antaa synnittömälle luvan heittää ensimmäisen kiven - siis ei kenellekään.

Maapallo on nollasummapeli, jossa jaettavaa on rajallisesti. Jos joku kuluttaa yli oman osuutensa, toinen kuolee nälkään, eivätkä ahmatit saa arvostustani.