joka on naimisissa? Kateus? Näytämisen halua? Kokelun halu, et saako varatun miehen? Vai henkinen epäkypysyys? Vai onko se vain katkeruutta, kun oma nuoruus on mennyt eikä sitä miestä löytynyt? Naimisissa olevat miehet ovat toisinaan helppoa saalista. Heillä pienikin ongelma voi olla suuri kannettavaksi yksin. Kaikki ongelmat ratkeaa, jos on tahtoa ja taitoa puhua. Mun ex mies oli huono puhumaan, yleensä se aina lähti ja palasi. Kerran se ei sitten palannutkaan, ja kertoi et jää sille tielle, kun oli löytänyt naisen jolla ei ollut lapsia. Aika kova paukku. Oli kertonut sille naielle omista ongelmistaan, ja nainepa olikin käyttänyt tilannetta hyväksi. Sinne se vei mun miehen ja lastemme ihanan isän, jota lapset kaipaa vieläkin. Muttei isä enää välitä, kun löysi lapsettoman naisen. Epätoivoinen mies ja epätoivoinen nainen yhdessä ovat nyt yhdessä epätoivoisia. Onneksi me lasten kanssa pystymme jo nauramaan sille asialle ja vitsailemaan, mutta kaukana ei ole ajat kun kaikki itkimme. Kun aikaa kuluu ja isää ei näy ei kuulu, se alkaa helpottaa. Nyt kukaan ei puhu ei kysele eikä edes halua nähdä isänsä valokuvia. Isä on pyyhitty pois, kuin häntä ei ollutkaan ois. Että sellanen perhekarkuri meillä oli, toivottavsti on ainutlaatuinen!
Miksi moni lapseton nainen
haluaa juuri miehen
261753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei kukaan ehdoin tahdoin halua lisäongelmia elämäänsä. Rakastuminen on outo tila, jota ei järjellä säädellä. Miksi muuten olisi rakkaudesta, rakastumisesta ja mustasukkaisuudesta kirjoitettu kautta vuosisatojen.
Nykyajan nuorella naisella on muutakin käyttöä nuoruudellaan kuin "löytää mies" :D
on että varattuihin, naimisissa oleviin miehiin en sekaannu!!!ja sanotaanko että kyllä on ollut näitä varattuja miehiä jotka ovat itse pyrkinyt juttusille, ja olen aina sanonut että ei kiitos!!!en halua olla perheen en suhteen rikkoja, tai viedä kenenkään lapsilta isää!!yleensä nämä varatut ovat eroamassa olevia mieheiä,mutta silti nou thanks!!
olen oman onneni löytänyt miehestä jolla lapsi edel.liitosta, mutta lapsen äidin kanssa eivät ole koskaan olleet yhdessä, lapsenkaan takia.Meillä erittäin onnellinen suhde, ja mieheni lapsi minulle myös tärkeä, ja lapsen äidinkinkin kanssa välit asialliset!!
vapaista naisista, ja toivovat etteivät jää kiinni! Että eipä näille naisille paljon arvoa mies anna. Perään naureskelee ja kehuskelee,e ttä sainpas senkin!
hakevat varatut naiset seikkailua muista miehistä!!!!oma mieheni sanoivat että pahimpia baarissa ovat varatut naiset, tai naiset jos näkevät että miehellä sormus sormessa!!!että kyllä se viehättää molemmin puolin tuo seikkailunhalu!!
Selitys seikkailun etsimisestä nimenomaan varatuista on äärettömän looginen ja yksinkertainen; varattu seikkailu ei juokse ovilla ja akkunoilla ruikuttelemassa, ei soittele perään....
Ja mikäli vain toinen osapuoli on varattu ja kenties osapuoli alkaa isotella tai esittää vaatimuslistoja, rauhoittamiseksi riittää kevyt maininta pikku puhelinsoitosta puolisolle ...
Elämä on raakaa!
eiköhän tämä ole jokaisen henkilökohtaisesta moraalista kiinni.ihminn kenellä on vahvat moraalikäsitykset ja ketkä osaavat ajatella pitkällä tähtäimellä tietävät eron rakastumisen ja rakastamisen välillä.
ihmiset rakastuvat ja huumautuvat varmasti monia jossei kymmeniä kertoja elämänsä aikana.mutta vain muutamasta näistä kerroista voi rakastuminen kehittyä rakkaudeksi.moraali tulee mukaan siinä vaiheessa kun elää suhteessa ja ei antaudu rakastumisen aiheuttamalle huumalle tai seikkailun halulle.
kiusauksia on mailma täynnä,toiset niihin sortuu helpommin kun toiset.vain vahva moraali voi pitää ihmisen uskollisena.halu rakastaa puolisoaan ja olla uskollinen.se täytyy vain päättää ja pysyä siinä päätöksessä,ilman myönnytyksiä.
ja tässä kohtia jokaisen vanhemman olisi hyvä myös näyttää lapsilleen esimerkkiä ja luoda pohja hyvälle moraalille.aina se ei tietysti ole kaikin puolin mahdollista jos isänä tai äitinä sattuu olemaan ptturi,mutta silti voi edes yrittää.
hauskan pitäminen on sallittua mutta yhteisillä säännöillä!
viettäkää hyvä elämä ja olet varmasti esimerkiksi lapsillesi vahvuudellasi!
juuri sinkkunaisen?? Vittumainen vaimo kenties?
elää ilman heitä! Miehelle lapset eivät ole yhtä tärkeitä kuin naisille. Mie s kyllästyy helpommin lapsiin ja siksi pystyy alkamaan parisuhteen nopeimmin kuin nainen.
miksi asiasta niin usein syyllistetään uutta partneria?
aina kaksi. eli tuskin aina voi syyttää yksin sitä naista " varastamisesta".Kyllä siinä on sillä varatulla miehelläkin oma osuus asiaan, ja jos vielä suhteeseen alkaa, niin tuskin vain uuden naisen vika.
ja en usko että tämä nainen on pitänyt miestäsi panttivankina, ja vienyt miehesi, sekä lapsiltasi isän, eiköhän syy ole miehessä ja hänen valinnoissaan, joten turhaa tässä on syyllistää ja yleistää naisia että varastavat miehet ja lapsilta isät!!!
Onko sinun mielestäsi entinen miehesi todella ihana isä, kun ei halua eron jälkeen tavata lapsiaan? Kyllä se on täysin miehen omaa kypsymättömyyttä ja itsekkyyttä, jos uusi parisuhde menee jälkikasvujensa edelle. Ja mistä tiedät, onko uusi kumppani sitä edes vaatinut vai onko se pelkästään miehen mielipide?
Olen itse aikanaan jätetty osapuoli, eron syynä juuri kolmas osapuoli. En arvosta enkä kunnioita naisia, jotka sekaantuvat varattuihin, mutta en myöskään syytä heitä liittoni rikkoutumisesta. Mieheni on minulle vihkivalansa aikoinaan antanut ja on hänen tehtävänsä myös pitää siitä kiinni. Maailmahan on aina houkutuksia täynnä, sitä ei voi estää ja siksi aviopuolisoiden on pidettävä kiinnisitoumuksestaan ja keskinäisestä kunnioituksesta. Ei sitä ulkopuoliselta voi vaatia.
Olen pahoillani lastesi ja sinun puolesta. Jatkakaa te elämäänne ja usko siihen, että nurkan takana voi olla onni. Niin minullekin kävi, olen löytänyt itselleni uskollisen sielunkumppanin, jonka kanssa aion jakaa loppuelämäni.
Senhän sanoo järkikin. Miksi kummassa oot pahoillasi? Älä suotta, ei se kannata, ainakaan meille! Me oltiin pahoillaan aikanamme, mutta kun se ei yksinkertaisesti hyödytä mitään. Jatkamme elämäämme kuin isää ei olisi ollutkaan. Nykyisinhän on näitä yhden aikuisen talouksia pilvin pimein. Emme ole mikään poikkeus.
Juu on niitä tyrkyllä ollut onnia jos kuin paljon, mutta eipä juuri kiinnosta. Kyllä se sitten kolahtaa kun on tullakseen. En seurustele siksi, että pitäisi olla mies, vaan siksi, että on sen aika.
Ei meillä ole hätäpäivää, meillä menee hyvin, ja lapsetkin ovat olleet ihania. Eivät enää edes puhu isästään missään vaiheessa. Meillä ei tyrkytetä, jos vastapuoli on haluton, olkoonpa vaikka sitten isä.
Ei liity palstalle (tämä on uusperhe-palsta - ei uskottomuus), mutta ihmetellyt sellaisia henkilöitä myös. En tiedä ovatko he lapsettomia, lapsellisia, vapaita vai eivät. Onneksi olette toipuneet kamalista tapahtumista. Minulla ei nyt ole muuta, kuin sinun kertomus, joten sen mukaan kommentoinkin: Muista, että mies ei puolisona ollut tarpeeksi arvoisesi, koska lähti, ei häntä kukaan pakottanut. Hän ei ole isänä kummoinenkaan menetys, jos ei lapsiaan halua nähdä. Isän puuttuminen on tietenkin musertava menetys, mutta tuo isä ei kuitenkaan ole sieltä parhaimmasta tai edes keskiverto päästä :(
Valitettavasti, vaikka lapseton olenkin, ei minulla ole sinulle kertoa sellaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Mieheni oli täysin vapaa ja kyllä itselläni arvostus olisi siihen paikkaan loppunut jos ei lapsiaan halua nähdä - tässä tilanteessa lapset ovat suurimman osan ajastaan juuri isällään, joten sellaisestakaan ei ole kyse. Suosittelen todellakin tuota parisuhde ja sieltä uskottomuus-palstaa. Sieltä löydät näitä oikeita pettäjän kanssa olevia naisia ja ehkä sieltä löytyy sinun tapauksen kaltaisia kakkosia.
Itsekin siellä käynyt, niin sen perusteella uskaltaisin veikata vaihtoehtoja välinpitämättömyys (eivät halua juuri naimisissa olevaa, mutta eivät paljon välitäkään vaikka olisivat) ja joillakin naisilla on vain pakkottava tarve kilpailla toisten naisten kanssa; "Jos saan tuon miehen niin olen häntä parempi" (ja tuohan on täyttä potaskaa).
Toivottavasti et kuitenkaan elä käsityksessä, että uusperheissä lapsettomat tai lapselliset miehet/naiset ovat pettäjiä tai ex-kakkosia - näin harvemmin on (miten itse luulet sellaiselle pystyvän mitään oikeaa parisuhdetta rakentamaan).
Tuo on todella surullista ja hienoa, että olette päässeet yli (sinusta vielä vähän epäilen, mutta voimia siihen viimeiseenkin pinnistykseen). Näitä tapauksia löytyy valitettavasti lisää, jossa puoliso eron jälkeen oikeasti hylkää lapset, nähnyt itsekin. :(
mies on perheensä jättänyt toisen naisen takia. Ikävä helpottaa muttei lopu koskaan. Samoin on lasten kanssa, isää on aina ikävä varsinkin jos on ensimmäisiä vuosia hänen kanssaan viettänyt. Lasten suru loppuu ennemmin kuin sen vaimon, jonka kanssa perhe on perustettu. Siksi katkeruus on riipaiseva jos joku häikäilemättömästi rikkoo kaiken. Se kaikki on myös lapsilta pois. Mulla ainakin on aina suru suduämessä, kun mies häippäsi. Sosiaalihuolto maksaa kun mies ei edes sitä tee.
tuhlaamista! Et voi enään mitään sille mitä miehesi teki. Jos hän on häipynyt elämästänne, oli se hänen valinta, ei sinun. Et voi sille mitään. Opi hyväksymään faktat. Se että exmiehesi ei edes maksa kertoo, että hän totaalinen luuseri ja pelkuri.
Sinä olet hyvä ihminen, et jättänyt lapsiasi, et hylännyt ketään vaikka koit järkytyksen. Sinä olet se vahvempi teidän perheessä. Kunpa voisit heittää katkeruuden pois sydämestäsi, muuten se mustaa elämäsi ja lasten elämän. Unohda sellainen luuseri-mies ja aloita uusi elämä puhtaalta pöydältä lastesi kanssa!! Onnea sinulle
Eiköhän tuo nimitys kuulu sille pettävälle puolisolle?
Jos sinkku iskee baarista itselleen seuraa, niin ei hän petä ketään. Jos taas varattu iskee seuraa, niin hän on pettäjä.
En oikein ymmärrä, että minkä takia syyllistetään kolmas osapuoli. Välttämättä hän ei edes tiedä vaimosta/miehestä.
Sen kuitenkin voin sanoa, että ketään ei väkipakolla viedä suhteeseen. Yleensä pettäjä ei koe avioliittoaan niin tärkeäksi, että siitä haluaisi pitää kiinni. Onnellisesta parisuhteesta ei kukaan lähde, turha väittää muuta. Tietysti on helpompi syyttää muita kuin katsoa peiliin ja miettiä, että mitä MINÄ tein väärin.
Itse en enää edes käy baareissa tai tanssilavoilla, koska siellä on liikaa näitä kulissi-avioliitoissa eläviä miehiä. Kävin joskus harvoin sellaisissa paikoissa, joissa voi tanssia, koska mieheni ei pidä tanssimisesta. Olen naimisissa ja käytän aina näyttäviä kihla- ja vihkisormuksiani, jotka eivät juuri jää keltään huomaamatta. Silti (siitä syystä?) näitä kulissi-isiä riitti joka tanssipaikalla. Aika ikävää, että jouduin luopumaan harrastuksestani häiriköinnin vuoksi.
Kannattaa pitää ne parisuhteet kunnossa! Muuten toinen osapuoli voi alkaa etsimään parempaa puolisoa. Parempi tietysti erokin kuin huono avioliitto.
Sitä en ymmärrä, että pois muuttanut puoliso hylkää lapset.
Kirjoituksesi tuntui kuitenkin niin katkeralta, että mietin osuuttasi lasten ja isän väleihin. Haukuitko isää lapsille? Vaikeutitko tapaamisia?
Sinkkuna ollessani törmäsin baareissa usein näihin panoa vailla oleviin isukkeihin. Itse en hyväksy uskottomuutta lainkaan, joten pidin mokomille aina kunnon rätinät. Monesti mietin että pitäiskö näiltä äijiltä aina kysyä nimi ensin, että voisin sitten vaimolle soittaa että miehesi on joron jäljillä.
Yksi mies tuntui alkuun tosi fiksulta juttuseuralta. Kertoili harrastuksistaan, kääntymisestään ortodoksiuskoon (!!) ja pienestä, ihanasta neljävuotiaasta tyttärestään. Oli mukava jutella ja kuunnella, kun en haku päällä ollut lainkaan. Ja yhtäkkiä: "Eikös sulla ole asunto tässä lähellä, kai me voitais tässä pikasesti käydä siellä, pääsisithän sä sitten tänne takasin jos haluut". ???
Toinen tapaus joka sattui ystävättärelle. Jutteli baarissa työn kautta tutun, asiakkaan, kanssa niitä näitä, kun arveli kohteliaaksi tämän huomioida jotenkin. Kuinka ollakaan, mies alkoi kyselemään olisiko jotain paikkaa jonne siirtyä harrastamaan seksiä. Ystävätär ehti todeta typertyneenä että ei, jolloin mies ilmoitti suunnilleen samaan hengenvetoon että "voidaan me kyllä mennä meidän autotalliin mut pitää olla hiljaa ettei vaimo ja lapset herää seinän takana".
Että semmosia kultusia, nämä nyt vaan pari esimerkkiä, joista sentään selvisi että he olivat naimisissa. Kaikki eivät tosiaankaan sitä kerro. En ymmärrä itsekään kuinka ylipäänsä uskalsin mennä enää naimisiin näiden kokemusten jälkeen. Ja vahdin miestäni kuin haukka, luottamusta ei juurikaan ole. Ikävää, meistä molemmista...
Kun itse aikoinani erosta toivuttuani aloin käydä ravintolassa, törmäsin samanlaiseen ilmiöön. Naimisissa olevat miehet yrittivät sinnikkäästi päästä jatkoille, osa avoimesti avioliitostaan kertoen, toiset taas sormus taskussa piilossa (kulumajälki vasemmassa nimettömässä paljasti).
Kertaakaan ei tullut edes mieleen langeta moiseen, sillä olin itse aikoinani ollut se kotona odottava vaimo, mutta sinnikkäästi jatkoivat monet yrittää. Ei se siis aina ole katala kolmas osapuoli, joka yllyttää pettämään, vaan kyllä ne rakkaat aviomiehetkin osaavat. Selityksiä löytyy tietysti joka lähtöön sekä vaimolle että tälle toiselle naiselle, niin että saadaan oma osuus kolmiodraamaan mahdollisimman vähäiseksi ja mies uhrin rooliin.
enkä myöskään eronnutta. haluaisin, että olen mieheni ensimmäinen vaimo (ja hän mun ensimmäinen mies - ja viimeinen) ja ensimmäinen lapsemme on meidän molempien eka. mut ei näitä asioita voine lyödä lukkoon etukäteen. mutta varattuihin en koske.
aina kadehditaan mitä muilla on ja itsellä ei. Nykyisin se alkaa mennä jo miehen kadehtimiseen.
ole koskaan halunnut naimisissa olevaa miestä enkä mielellään myöskään naimisissa olutta miestä.
En ole halunnut miestä jolla on jo lapsia toisesta avioliitosta/suhteesta, vaan mieluiten miehen jolla näitä ei olisi.
Näin ei ikävä kyllä kuitenkaan käynyt, minun karsinnoista huolimatta. Mieheni oli kyllä täysin vapailla markkinoilla ja oli ollut sitä lähes 7 vuotta mutta lapsi hänellä on.
Ikävä siitä syystä etten tule penskan kanssa toimeen aivan niinkuin itse ennustinkin.
Joten minksipä minä olisin halunnut siihen vielä vaimonkin riesakseni?
Toiseksi, mistä syystä naiset tapansa mukaan nokkivat enemmän toisiaan kuin niitä pettäviä MIEHIÄ?
Ei se "toinen nainen" ole alttarilla seissyt ja vannonut iänkaikkista rakkautta ym. vaan MIES ja kun se mies lähtee niin tuskin väkipakosta.
En todellakaan usko että "toisen naisen" syytä on se etteikö naimisissa olevalla ukolla pysy housut jalassa!
Jos pettää nyt niin olisi aivan varmasti pettänyt myöhemminkin. Heikko luonne, ja mies on tunnetusti mitä on, sisimmiltään pelkkä pikkupoika ja aivan kuin lapsikin tahtonsa orja!
Sitä en kyllä ole koskaan ymmärtänyt, että naiset pakkaavat näissä asioissa laittamaan kaiken syyn toisen naisen niskaan. Mitä minä joutunut näkemään (kamalaa, että tässä iässäkin jo nähnyt niin paljon uskottomuutta ympärillä) niin miehet taas pystyvät näkemään kumppaninsa virheet kirkkaammin. Minusta se on todellista aliarvioimista, jos sitä puolisoaan pitää vain tahdottomana heittopussina, joka ei ollenkaan pystyisi vaikuttamaan uskollisuuteensa eikä olisi vastuussa teoistaan. Ihan kuin vain itse ja toinen nainen olisivat tarpeeksi kykeneviä ottamaan vastuuta. Johtuneeko siitäkin, että rakkaudenkohteensa vioille on sokeampi ja vieraan niskaan on helppo purkaa se kaikki syntynyt tuska. Alkaa oikeasti pelottamaan, että JOS sellainen omalle kohdalle osuisi, niin olisinko minäkin samanlainen (jos se on joku naisten yleinen "geeni" :O) - miehessä ei vikaa, vain toisessa naisessa. Eihän suhteesta mitään voi helpolla tullakaan jos ei toista voi pitää tasavertaisena myös sen vastuun kantamisessa.
kerron sen verran että (edelleen) minun mieheni ehdotteli kerran seksiä toiselle naiselle.
Se oli siis mieheni, ei se toinen nainen.
Nainen oli kuitenkin sen verran fiksu että kieltäytyi.
Tätä asiaa on nyt puitu ja puitu, anteeksi en koskaan anna ja vihani kohdistuu mieheeni ja hänen kuvottavaa käyttäytymistä kohtaan.
Naiselle nostan hattua, että ymmärsi jopa haukkua mieheni perusteellisesti!
Kiskoin mieheni niskasta ja perseestä perisuhdeterapiaan,
ja vaikka itse olenkin edelleen suunnattoman raivostunut kun asiaa ajattelen,
niin mieheni on ymmärtänyt älyttömyyden teossaan!
kun aikoinani seurustelin erään miehen kanssa, jolla oli yksi tyttö, jotain 8 vuotias. En ryhtynyt hänelle äidiksi, en haukkunut hänen äitiään enkä lasta itseään. Jos hän puhui heistä, kuuntelin, en arvostellut lapsen vaatetusta enkä käytöstä. Minä olin hänelle ihminen joka vain oli olemassa siinä, isän kaveri.
En koskaan puhunut pahaa hänen läheisistään.
Annoin lapsen olla ja tutustua rauhassa ja kysyä minulta jos oli kysyttävää. En toellakaan tunkenut hänen maailmaansa omavaltaisesti.
teki lapsi mitä tahansa, hän teki sen omalla tavalla ja niinkuin oli oppinut, en ryhtynyt korjailemaan ja neuvomaan omaa tapaani. Enhän ollut lapselle läheinen, en sukua enkä muutakaan, olin vain isän kaveri, samanlainen kuin hänelläkin on kaverieta.
Emmen enää ole vuosiin nähneetkään. Katsoin ettei mulla ole oikeutta puuttua hänen asioihinsa, ellei lapsi itse sitä halua, pyydä tai kysy. Eikä oikeutta arvostella hänen maailmaansa ja tekemisiään, eikä ketään hänen omaisiaan.
IHANA isä kun rikkoo perheen, pettää vaimoaan ja jättää lapsensa.
kun sehän on AINA sen LAPSETTOMAN NAISEN vika joka ryöstää ne perheelliset miehet vaimoilta ja lapsilta..:)