viimeinen matka tuli eilen. Neiti tuli reippaana ovelle vastaan kun tulin kotiin ja lähdettiin normaalisti ulos ja pisulle. Meni n.5min kun Niki meni maahan makaamaan eikä sen jälkeen päässyt ylös. Takapää petti totaalisesti ja tuskat oli kovat selkeästi. Tiesin heti että nyt on päästettävä pieni tuskistaan ( oli ollut 2 viikkoa yhtä vuoristorataa muutenkin mutta viim.3 vrk pirtee).
Nyt on niin paha olla ja tyhjää..silmissä pyörii jatkuvasti kuva Nikin viimeisistä hetkistä ja tunne kun pidin kättä sydämen päällä viimeisten lyöntien aikana. Kivut loppui vanhukselta mutta kova ikävä jäi. Melkein 12vuotta sain jakaa rakkaan koirani kanssa .
Nyt on niin paha olla ja tyhjää..silmissä pyörii jatkuvasti kuva Nikin viimeisistä hetkistä ja tunne kun pidin kättä sydämen päällä viimeisten lyöntien aikana. Kivut loppui vanhukselta mutta kova ikävä jäi. Melkein 12vuotta sain jakaa rakkaan koirani kanssa .
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on tällä viikolla edessämme elämämme raskain päätös. 2,5 vuotiaalla saksansesojallamme todettiin vajaa kuukausi sitten maksan vajaa toiminta ja lopulta sen pettäminen. Saimme lääkekuurin, mutta se ei ole auttanut. Koiramme on kuihtunut lähes olemattomiin. Emme halua sen kärsivän, joten aiomme päästää sen enkelten taivaaseen koiruli kaverinsa kiannan luo.Tämä on todella raskasta, mutta lohduttaudun ajatuksella, että sitten rakkaani on parempi olla. Jaksamista sinulle!
myös teille! kyllä se on kova paikka mutta eihän sitä kaverin todellakaan voi antaa kärsiä.
palveluksen, päästit sen tuskistaan ja olit sen tukena ja turvana viimeisellä matkalla. Tiedän että suru ja tuska on suuri. Mutta usko pois, tuska laimenee ajan myötä ja jäljelle jää mukavat muistot. Olen itse saattanut hautaan, siis itse myös haudannut, kaksi koiraani joten tiedän mistä kirjoitan. Kaikista suurin lohtu surun hetkellä on se, että koirasi ei tarvitse enää ikinä kärsiä. Voimia.
eilen ekan oman kasvattini viimeiselle piikille. Koville se otti, mutta paljon on ihania muistoja ja ajan kanssa ikävä helpottaa.
Suurimmat osanottoni suruusi!
Teimme itse saman päätöksen tämän vuoden toukokuussa. Päätös oli "helppo", koska tiesin että mitään emme voi enää tehdä, keinot on käytetty ja rakkaani kärsii kovasti.
Raskasta oli, ja on ajoittain edelleen, mutta hyvät muistot valtaavat tilan jossain vaiheessa surulta, ja voi muistella mukavia hetkiä ja aikoja ilman itkuun purskahduksia! Teillä oli 12 ihanaa vuotta yhdessä, ja niin oli meilläkin, 12 vuotta ja 1 kuukausi, joista olen valtavan kiitollinen!
Kyyneleet tuli silmiin kun luin tekstisi..Itselläni on yös Niki niminen koira ja tuntui pahalta kuin ajattelinkin tilannetta omalle kohdalle...Meidän niki on vasta 2 vuotias ja toivon että myös minä saan viettää vielä monta monta vuotta rakkaani kanssa!!Voimia sinulle!!!!