Hymy suupielillä luen tämän palstan viestejä ja mielessäni alan tapailla "puhkilaulettuja" iskelmiä, joiden sanoituksista ja tunnelmista on aistittavissa, että elettiinpä ennenkin :) Nytkin hyräilen Kari Tapion biisiä, jossa lauletaan: "On siellä monta yksinäistä, mutta... niin paljon kiellettyä rakkautta; nyt ettei siitä riitä kertojaksi taulut eikä ikävöivät lemmenlaulut..."
Onneksi joku toinen on osannut pukea sanoiksi niitä tuntemuksia, joita itse ei kykene kertomaan. Millaisia ajatuksia iskelmät teissä muissa herättävät?
Onneksi joku toinen on osannut pukea sanoiksi niitä tuntemuksia, joita itse ei kykene kertomaan. Millaisia ajatuksia iskelmät teissä muissa herättävät?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole mun musiikkilajini tai sitten herättävät vain torjuntaa.
Rakastan suomalaisia molli-iskelmiä yli kaiken! Niissä tiivistyy olennainen laulun muotoon. Toiset kutsuvat niitä naurettaviksi ja lapsellisiksi tekeleiksi, toiset totuudeksi ja terapiaksi.
Sanoituksen puolesta erityinen suosikkini on Markku Aron "Etsin kunnes löydän sun", jonka sanoja tuntuu täällä palstalla moni tosiaan kuin toistavan. Loputonta hakemistahan tämä elämä tuntuu väistämättä olevan. Kunpa vain saisi lietsottua itsensä samanlaiseen tarmoon ja varmuuteen kuin Markku laulussaan.
Samoin erityisen syvältä riipaisee Katri Helenan "Vasten auringon siltaa/säteet viimeiseen iltaan/ sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suo/ niin kuin tuhannet kerrat/ kanssas ollut oon yksin/ näin kun haaveissani kuljen/ silmät tyhjyydeltä suljen". Tämä ei kaivanne selityksiä.
Tarja Lunnaksen Meidän hehkuva hiillos on kanssa aivan ihqu ihana.
laulusta tuli HETI mieleen noin 20kesää sitten eräs varsin vetävä bi-nainen ja monet mukavat viikonloput.Hän oli minua vanhempi nyt jo edesmennyt ja aika vaativassa virassa oli.
Kari Tapion,laulusta,ne muistot.
(Huokaus)
Ihana kappale Yölinnulta: Lupaan. Onhan ne muutkin hitit hyviä, mutta tuo on kyllä ihan huippu hyvä! Ei haittaa onko kuuntelija sinkku tai seurusteleeko, koska laulu pysäyttää joka tapauksessa, kun se on niin ihana!
Sitten työpaikalla olen kuullut toisenkin laulun. Jotain, että puoltakaan ei voi tietää. Tuo ei ole Silmua, vaan ihan muuta. Tuokin koskettaa, mutta ihan eri tavalla. Nousee pala kurkkuun joka kerta, kun tuon kuulen. Pieneksi hetkeksi aika pysähtyy ja vaikeat asiat, niin nekin jostain muistuu... Sitten kun työpaikkalla laulu loppuu, palaan taas takaisin tähän hetkeen.
Siis Lupaan on huippu upea! Hyvä Yölintu!
Se toinen biisi on Juha Tapion Kelpaat kelle vaan. Sanoitukseltaan todella koskettava ja pysäyttävä... "Puoltakaan en sun kivustas voi tietää. Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut jonain aamuna, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan: Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan..."
Kaikesta surullisuudesta huolimatta laulu luo toivoa tulevasta. Siitä välittyy myös vilpitön empaattisuus toiseen ihmiseen: Vaikkei toisen tuskan määrää voi tuntea, voi silti ymmärtää ja välittää: Olet arvokas ja kaunis juuri sellaisena kuin olet. Voiko suurempaa rakkaudenosoitusta olla?!
Olet varmasti oikeassa. Herkkä laulu. Siinä on jotain riipaisevaa ja koskettavaa. On varmaan totta, että joskus todellisuudesta syntynyt laulu voi koskettaa omalla tavallansa. Totuus tai menneisyys kun on läsnä, se tuntuu eri tavalla kuin mielikuvituksen tuotos, vaik tietty hyvä et jotkut laulut on mielikuvistusta. Tietty jokaiselle lauluelämys tuo omat ajatukset mieleen, ja lauluntekijällä on omansa ajatus. Joskus mietin, et saako tuottaa teoksen, jossa on jonkun toisen todellinen elämä läsnä. Ensin ajattelin, et ei. Sitten tajusin, et sellainen sallittakoon niin kauan kunhan siitä ei voi tunnistaa henkilöä. Niin kauan se ei satuta ketään, mut se voi tehdä yleisöön tai kuulijoihin ajatuksen, joka saa ihmiset pohtimaan miksi ei saa toista satuttaa ja silloin laulu tai jokin muu teos on onnistunut, kun kerrotaan, että miltä tuntuu. Kun tuon tajusin, tajuan miksi voi ammentaa vaik laulun todellisuudesta. Tää on siis vain mun oma mielipide.
Vaikka tuntematon olet, silti tähän kirjoitan, että jotenkin hämmentävän tarkkaan olet laulua kuunnellut. Kävin aika pikaisesti 15.12 siis pe Juha Tapion sivuilla. Iltapäivällä nenä tuhisi ja kurkku tuntui kipeältä. Vaikka flunssainen olo väsytti, päätin silti auttaa vähän luokkakavereita projektissa, sillä työapua tuntuu olevan tervetullutta. Sunnuntaina ajattelin työskentelystä luokkakavereiden kanssa:
Vaik' ulkona ois pimeä ja kylmä,
löytyköön sydämestä se pieni
lämpö ja rohkeus auttaa toista.
Tarttua toimeen ja valmistaa työ.
Ennen lauantai-aamua niin aurinkoista.
Siis perjaintaina keskiyöllä käväisin netissä Tapion sivuilla. Aika pikaisesti. Samalla selvisi, jota en osannut ajatella, että Tapio tekee hyväntekeväisyysasioita ja esiintyy hyvin erilaisissakin paikoissa. Hyvä, että aina löytyy heitäkin, joilla on antaa aikaa tai tehdä keikkoja erilaisissa paikoissa tai hyväntekeväisyysjutuissa.
Jossain tuntemattomassa tulevassa kohtaat rakkaasi ja yhdessä kultasi kanssa elää saat viimeiseen hengen vetoon asti.
Saatat kävellä vielä polkuasi kauan. Optimisti kun olen, ainakin vähäsen. Kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä, mutta jonain päivänä hänet tapaat ja silloin aika polullasi pysähtyy. Toista kädestä kiinni ja yhdessä taivaltaen jatkatte matkaa.
Odottaminen tuntuu turvalliselta ja tuntuu hyvältä ajatella, että ehkä jonain päivänä jossain.
En menneestä halua muuttaa mitään. Ei tulevaa tarvi miettiä. Tässä hetkessä teen töitä ja nautin kahvikeskuteluista kera ystävien.
Tulevia projekteja vähän ajatellen ja kun yhden työn valmiiksi saa, toinen alkaa. Kiitos elämä sinä näkymätön metsän vaskilintu kaukaa muinaisuudesta. Kiitos, että sieluni saa olla täälä. Sieluni tervehtyy tässä elämässä, kun henkeäni suojelet. Herkkyys sydämestä paljastuu. Lämpö ja kevät saapuu sydämeen. Kiitos, että minulla on nämä ystävät. Tämä hetki on parhain hetki. Päätteellä yksinkin.
:)
"Tähdenlennon nään. Lupaan mä luokses jään. Jos tulee huonoja aikoja, lupaan sen, että tulee hyviäkin. - -
"Vaikka taivaalta kuuta, en tuo ilman muuta. Tuon jotain sentään. Elämänmittaisen ystävyyden ja rinnalle sen jään. - -"
Ihana! Tulee ihana olo, kun tuollaista kuuntelee. Näin yksinkin tuntuu, että kannattaa uskoa tulevaan, koska tuo laulu tuo luottamista ja toiveita paremmasta sekä tietysti hyvän mielen. Kyllä jonain päivänä jossain päin sitten joskus. Yölinnussa on jotain todella upeaa. Tosi hyvä!
Jossain on vielä jouluinen taika.
Taitaa tuo jouluinen taika löytyä perheen ja ystävien lähellä nauttien jouluruokaa ja mielessään muistella mennyttä vuotta.
Jouluinen taika on siinä, että laittaa sen pienen lantin joulupataan. Jouluinen taika on siinä, että kuusi tuoksuu ja muistaa millaista oli lapsena istuna siinä kuusen alla ja avata paketti.
Joulussa on haikeuttakin aina läsnä, silti kuitenkin perhe ja muut ympärillä ihmiset saavat muistamaan mikä olikaan se jouluinen taika. Jossain se on, vaik jokaisen sydämessä. Vähästä sen voi löytää.
Tää keskustelu iskelmästä on ainut hyvä nyt. Mihinkään muuhun keskusteluun mun ei kannata ottaa kantaa, kun en mitään ymmärrä. Yritin, mutta ihan turhaa, kun en mitään kuitenkaan ymmärrä.
Siis asiaan: Juha tapio - Kaunis ihminen
Kuulin tuon ihan sattumalta. Kauneus on laaja käsite. Mun mielestä kauneus on jotain ihan muuta kuin nuori ihminen. Kauneus voi olla muotoilua, kesäinen picnic, hyvä projekti. Heleä nauru ja vanhan mummon suloinen hymy. Jaakko Selinen ihanat silmät.
Miksi ulkonäön pitää määrittää ja rajata asia? Ei ihmisiä saisi lokeroida rumiin ja kauniisiin. Ulkoinen kauneus on vain pelkkä rasite. Maailman turhin asia. Voisin tältä istumalta muuttua ihan toisen näköiseksi ja tiedän, että sydän pysyy aina samana. Kaikki ihmiset ovat kauniita ja upeita! Terveys on ulkonäköä paljon tärkeämpi. Yritäpä tuota äskeistä kertoa ajassa taaksepäin niille naisille ja miehille, jotka ovat kärsineet ulkonäön takia, vaikkapa korsetilla tai kerro tuo anorektikolle. Onneksi ite ei ole kokemusta sairaudesta, mutta tosielämässä kun on tavannut anorektikoita, niin kovin surullista tuokin on.
Ulkonäöllä ei tehdä vaikutusta, ei sanoilla, vaan ainoastaan teoilla ja sydämellä. Tuo on laulun sanoma.
Kuulostaa ikivanhalta ja tottahan se on: kauneus löytyy vasta ulkokuoren alta sudämestä. Siis kauneuteen kuuluu nuruuden ja ulkonäön sijasta jotain ihan muuta. Yrittämistä töissä ja oppimista opinnoissa. Ottaa muut huomioon ja auttaa heikompaa. Asettaa päämääriä asioihin. Kyky organisoida ja suunnitella. Ehkä varmaan jotain tuollaista.
Joskus sitä vain aistii. Halusi tai ei. Eikö kohtalo nuku koskaan. Mua tuo ajatus valvottaa...
-miljam-
Joku voi olla hyvinkin naisellinen nainen ja sielultaan kuin vanha tukkijätkä. Tai toisinpäin piilottaen kaiken naisellisuuden ja tyttömäisyyden reisitaskuhousuihin ja maastokuvioisen hupparin alle. Luultavasti tuo ensimmäinen esimerkki voi olla ulkokuoreltaan neutraalimpi niin kauan kunnes vanha tukkijätkä avaa suunsa. Tuo toinen esimerkki voi ulkoisesti herättää vähän kummastusta, mutta sanojen ja hiljaisen olemuksen alta saattakin löytyä fiksu ja lämmin ajatteleva iloinen ja herttainen ihminen.
Ei tietenkään lesbojakaan kannata noin karkeasti rajata, koska heitä on sateenkaarella niin monenlaista kuin on lesbonaista. Harmi vain kuinka paljon ulkonäön perusteella luodaan mielikuvaa ihmisestä.
Ehkä jollekin asiaa miettivälle voisi ehdottaa, että kun seuraavan kerran tapaa ihmisen ja miettii, että miten toisen voisi "nähdä" ilman näköaistia. Täytyy löytää yksi sokea ihminen, joka ei näe ulkokuorta vaan tutustuu ihmiseen muilla tavoin eli kuuntelemalla. Sitten tuolta sokealta voi kysyä mielipidettä toisesta ihmisestä. Luulenpa, että joku fiksu ja ystävällinen sokea ihminen voi "nähdä" toisesta ihmisestä paljonkin asioita sydämellään. Se mitä ei näe silmillään, näkee sydämellään.
Tuo alun esimerkki oli huono, mutta jotain ajatuksen tynkää.
Eräillä pienillä nyyttikesteillä oli mukana kaksi ihanaa ja ystävällistä ihan tavallista heteroa, jotka olivat sokeita. Näkeviä ja sokeita on tietysti hyvin erilaisia, mutta nuo kaksi kaverusta olivat ihanan elämänmyönteisiä ja iloisen huolettomia ja kuitenkin omissa urajutuissa ahkeria ja tunnollisia. Huoneeseen jokaisen suulle levisi hymy ja nauru helähteli iloisesti. Oli ihana nähdä ympärillä paljon ihan tavallisia ja iloisia ihmisiä! Ihaninta sokeissa oli vilpitön avoimuus puhua asioista ja muutenkin he olivat hyvin suoraselkäisiä eivätkä hävenneet mitään. Ehkä juuri tuona iltana noihin kaveruksiin sopii kuvaus: kaikkea ei näe silmin. Luulenpa, että he "näkivät" meistä muistakin paljon omalla tavallansa. :)
Lesboudesta - kotiin, asuntoon vai rehellisesti yksin?
Kaappiheteronakin saa elää elämänsä loppuun asti, jos muuhun ei uskalla ja saa katsoa, kun muut uskaltavat elää.
Joku tuntematon jossain: "Kun on menettänyt kaiken uskon lesboihin, ei heihin helposti enää uskalla tutustua." Aina voi tietenkin elätellä pientä toivetta, että ehkä jonain päivänä jossain joku ihana nainen.
Heteromies tuntuu liian pelottvalta pelkurille, että uskaltaisi mihinkään. Kun lesbouden tunne tuntuu väistämättömästi hiipuvan, jää tyhjä olo. Kunpa tuon tuntemuksen voisi löytää uudelleen. Sokeat esimerkillään ja avoimuudellaan näyttivät että kulisseja ei kannata ylläpitää. Vie valtavasti voimia. Ei saa valehdella itselle eikä muille. Jos joku pyytää lähtemään homopaikkaan, vaikeinta on nähdä lesboja. Joku lesbo saattaisi olla vilpittömästi kiinnostunutkin, mutta kun ei pysty löytämään omaa lesboutta, on paljon parempi kieltäytyä ja jäädä yksin, vaikka kuinka olisi lesbojen silmissä lesbo.
No, jotain jäljelle jää: omat heteroystävät ja ihanat homomiehet, joiden kanssa on aina kiva jutella.
Kylmä totuus vain on, että parempi yksin kuin pitää kulisseja yllä. Kaikkein vaikeinta joillekin on olla rehellinen itselle. Tietysti voi aina elätellä ajatusta, että oma sukupuoli herättäisi kiinnostuksen. Ihan aidon sellaisen. Kuitenkin tunteiden täytyy tapahtua luonnostan eikä väkisin yrittämällä ja toivomalla olevansa lesbo. Kaapissa saa heteronakin elää, jos siltä tuntuu... Ehkä ei ole kovin fiksua pidemmän päälle! Paras olisi jokaisen olla vain oma itsensä. Ei muuta tarvi.
Vanhaa iskelmää kuunneltaessa, oon miettinyt että kuinka ennen vanhaa ihmiset alkoivat seurustella? Ei ollut olemassa nettiyhteyksiä eikä kännyköitä. Vapaa-aikaa oli paljon vähemmän, mutta talkoohenkeä ehkä enemmän. Työt ja kotityöt veivät suurenosan ajasta ja silti ehtivät vielä siinä lapsetkin kasvattamaan. Kuinka kaksi oikein sopivat tapaamisen vai jäikö tapaamisesta sopiminen kohtalolle? Jos onni suo, vielä kohdataan, mutta jos ei, niin ei sitten. Tai yksinkertaisesti kuten nykyäänkin, että sopii tietyn päivän ja kellonajan. Ota tai jätä.
Sekin on jotenkin jännä huomata vanhoista ihmisistä, että kuinka kauan voi olla saman ihmisen kanssa: jopa 50 vuotta tai enemmänkin. Aika ei kuulemma tunnu ollenkaan pitkältä tuossa tilanteessa, jos viihtyy oikeasti hyvin toisen seurassa vuosikymmenien ajan. Olihan ennen niitäkin jotka todellakin konkreetisesti elivät koko elämänsä yksin tai sitten ehkä jotkut heistä olivat yksinkertaisesti homoja.
Monissa iskelmissä monasti juuri suomalainen mies tarttuu pulloon ja alkaa juoda. En ole uskis enkä mikään kiihkoilija, mutta kaikella hyvällä ehkä vähän tökerösti kirjoitan tänne vain onnea kaikille toivoen. Tässä on tökerönä tehokeinona naivius, mutta ihan todellinen huoli asiasta.
Jos joku nyt on murheellinen ja juonut liikaa, tässä haluan sinua auttaa. En ite juo kuin vain joskus, mutta on ollut surullista joskus vierestä nähdä kaverin alkoholisoituvan. :( En tietenkään tiedä asiasta paljoakaan, mutta tämän tähän laitan.
Tipaton tammikuu - kokeilkaa kaikki ihanat ihmiset ympäri Suomen! Murheet unohtuu, kun alkoholi jää pois ja lapsetkin ovat onnellisia raittiista vanhemmista. Jos sulla on sydänmurheita joihin juot, soita kohteellesi ja kerro että juot hänen takiaan, niin sydänkäpysesi varmasti haluaa auttaa sinua pääsemään pois juomisesta, koska tuo on tosi tärkeää ja ennen kaikkea tärkeää, että terveys säilyisi ja taas yksi ihminen pelastuisi pois alkoholismista ja sopisitte asianne.
Tipatonta tammikuuta voi jatkaa elämän loppuun asti tai juoda kohtuudella! :)
Kohtuudessa muistakaa varovaisuus!
Alkoholin sijasta sinä siellä voit nauttia ystävistä ja kaikista muista asioista. Juo maukasta tuoremehua, kupillinen kahvia tai kaakaota ehkä pehmeän ja tuoreen pullan kera. Nami! Paljon paremman makuista kuin alkoholi. Tuon voi nauttia jossain ihan muualla kuin tunkkaisessa kapakassa. Ihanaa! Aitoa elämää!
Rakastukaa raittiuteen!
Aika kömpelöä tekstiä, mutta ihan vakavasti kirjoitettu. Jos joku ei halua olla yksi ja yksinäisyyteen juo, silloin kannattaa alkaa seurustella, jos uskoo ja TUNTEE ITSENSÄ että seurustelu ja rakkaus ja toisen antama hellyys pitää pois kapakasta ja pitää kaukana alkoholipullosta.
Vielä yksi vinkki jos seurustelet, pullon tai maljan sijasta aseta huulesi rakkaasi huulille ja kaada kalja viemäriin. Voih! Ihanan romanttinen ajatus! Kokeilkaa ihmeessä! Olisi niin ihanaa, jos ihmiset nauttisivat vain kohtuudella alkoholia. Luopukaa tuosta juomasta lähes kokonaan tai ihan täysin! Ihanaa!
-yksi yksinelävä hupsun onnellinen kevätfani- Tämä tarkoituksella kirjoitettu näin kuitenkin valtavaa huolta tuntien alkoholismista. Älkää alkoholisoituko!
Iskelmiä varmasti riittää. Joku huolehtii raittiudestakin. Minäpä taidan jäädä täältä pois, lopullisesti. Ei tarvi enää nettikeskustelupalstaa. Paras sulkea netti ja samuttaa kone. Ei enää koskaan uskalla tänne. Kaikki kissat ja koirat toivovat mun tekevän järkevämpää. Kiva :). Heippa ikiajoiksi! Ihanaa keskustella luokkakavereiden kanssa kasvotusten. :) Paljon kivempaa kuin netissä kirjoitella ventovieraille. :) Kiva palata näkymättömästä näkyväksi ja unohtaa turhat keskustelupalstat ikiajoiksi. Todellinen elämä on niin paljon kiehtovampaa, kun ehkä voi pyöräilläkin tammikuussa. Jännää ja kivaa. :)Heipsuli vei ja näkemiin!
Anna-Helena E.