jota väsyttää ja itkettää koko ajan.Mistään työstä ei saa kiinni ja mikään ei tuota hyvää miltä.Eikä ole ketään ystävää tai luotettavaa tuttua jolle puhua.Tässä sitä on romantiikkaa maajussin muijalta.Oonkohan ihan yksin?
Onko täällä ketään muuta...
Yks vaan
252091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vaikka tunne onkin tuttu niin en silti osaa auttaa, ikävä kyllä.
Itselläni auttoi kun pysähdyin hetkeksi, enkä välittänyt siitä mitä minun haluttiin tekevän. Myös terapia (kuulostaa hirveälle) ja mielialalääkkeet (kuulostaa vielä hirveämmälle) auttoivat.
Onko jatkuvaa, vai vainko esim. tiettyyn vuoden aikaan?
Nyt jo jatkuvaa.Työmäärä eikun kuasvaa ja uutta pitäs taas lähteä suunittelemaan ja isoon velkaan.
Pillereihin en usko.Mitä ne kenenkään elämässä muuttaa jos asiat tai tilanteet ei muutu ja korjaannu.Pistävät pään vaan kuulema niin sekasin että sit on sekasin.Kallonkutistaját on leipäpappia.Nostaat vaan isoa palkkaa ja ovat olevinaan viisaita.Satuu olemaan tuttavana sellanen ja ...ei kiitos.Kaikki ovat vaan masentuneita tai muuten vipopäitä ja eikun resepti kouraan ja paanalle.
Mietin vaan että onko tää sitä loppuunpalamista mistä joka paikassa toitotetaan?
päähäsi kun en pääse, niin en tiedä mitä se on.
Pillerit auttoivat mua siinä mielessä, että ne vähensivät sitä tunnetta ku haluaa vaan maata sängyssä ja siitä sain voimaa järjestää asiani.
Psykologi (kaupunki maksoi) kannusti mua järjestämään asiani, ja kun asiat olivat kunnossa, oli alakuloisuus poissa.
Tiedän, helppo sanoa, LÄHDE LOMALLE
Kyllä tuo tutulta kuulostaa. Onko talous kunnossa, entä parisuhde? Vaikea on mitään hyviä neuvoja antaa, mutta omia töitään kannattaa miettiä. Esimerkiksi osa töistä ehkä kannattaisi ulkoistaa ja seuraavia laajennuksia kannattaa punnita tarkoin myös työmäärän näkökulmasta kannattavuuden lisäksi.
Ps. Hae heti kuukauden sairasloma, niin saat hieman helpotusta arkirutiineihin. Mene päivystykseen ja kerro olostasi rehellisesti, sinua varmasti ymmärretään ja pillereitä ei tuputeta kun et halua, mutta tärkeintä olisi irrottautua edes vähän raatamisesta ja vaikka mennä miehesi kanssa elokuviin ja syömään!
mut kun on se yks mutku.Laitanko mä sit kans koko karjan sairaslomalle.Nyt on loppuvuosi ja kaikki maittimyöhäset heräneet että ois pitänyt lomaakin pitää.Ei onnistu ainakaan meidän kunnassa.Voihan sen loman lääkäriltä saadakkin mutta mikä hyöty muu kun että saa päivärahat?
Talous ei nyt hirveän tiukalla.Sehän on suhteellista sekin.Toimeen tullaan ei röystäilemään käydä.
Parisuhde..sitä arkea mikä on tullut jo yli 20v liitosta.Lapset suht isoja.Kumpikin 40 ,mies enemmän kun mä.
Takana käsittämätömän työntäyteiset vuodet.Alta nollapisteen kun aikanaan alotettiin ja nyt ollaan kumminkin kestetty tään ruljanssin kyydissä mielestämme ihan hyvin.
Tää ainainen väsymys on jotain tappavaa.Jos jossain käyt vaikka tanseissa niin sit on keskiviikkon asti ihan tattis.Eli ei siitäkään ole apua.
Meillä puhutaan kai liikaakin ja mietitään liiankin tarkkaan asiat.On vaan alkanut tuntua että ei välillä jaksa ajatella enään yhtään ajatusta tai kuulla yhtään sanaa mistään.
Niin sanos mulle mitenkä mä ulkoistan nuo mun navettatyöt.Kirjanpito on onneksi jo tilitoimistolla,et paperihommia ei ole kun nää normaalit lohko yms paperihommat.Sit nää normaalit naistentyöt ja muut juoksevat lähdöt millon minnekin jos mitäkin hakemaan tai viemään.
Näyttää siltä, että asiasi ovat hyvin. Mutta oletko muistanut huolehtia työkunnostasi. Karjatilan työt on kuntoa vaativaa. Käy päivisin kävelylenkeillä ja mene vaikka kansalaisopiston jumppaan. Äläkä sano että ei ole aikaa.
lisäksi ulkopuolella töissä.
Kyllä se joskus on ottanut lujille, mutta kun tekee sen mitä ehtii ja huokii välillä....
Asiaa: Minä sain avun laulukuorosta, pahimpaan aikaan liityin kansanlähetyksen kuoroon (vaikka en mikään n.s. uskovainen olekkaan, mutta pidän laulamisesta) ja siinä hengellisissä tilaisuuksissa kun istuin penkillä, tuli aikaa miettiä näitä maallisia asioita rauhassa. Meni kaksi vuotta heidän mukana kierrellen erilaisissa tilaisuuksissa laulamassa, mutta sitten kuoron toiminta lopahti ja se harratus jäi sitten, mutta olin saanut mielenrauhani takaisin. Eli tarkoituksenani oli sanoa, että pitäisi löytää aikaa myös itselleen ja ulkoilu ja liikunta tekevät ihmeitä aikaan sekä jokin harrastus, että pääsee pois siitä arkiympäristöstä. Aikaa löytyy, jos sitä todella haluaa. Omat päiväni alkavat 5:30 navettaan, töihin 8:ksi ja töistä pois 16 -17, navettaan, tupatyöt iltaisin, kaikki maatalouden kirjalliset työt sekä itse teen vielä verotuksenkin, joten aikaa harrastuksille ei liiemmin ole, mutta yritän ulkoilla 2-3 kertaa viikossa n. ½-1 h kenrralla ja kesäisin käyn uimassa hiekkamontulla ja talvisin hiihtelen. Syksyisin teen kävelylenkkiä metsän hiljaisuuteen, sienestän ja marjastan eli hyöty ja liikunta yhdistettynä ja perhe mukaan.
Kyllä tämänlainen kirjallinen keskustelukin terapiasta käy, vieraalle on aina vähän helpompi purkaa tuntojaan kuin tutulle. Myös kotona voi tuntojaan kirjoitella paperille niin saa purattua itseään edes jotenkin. Kaikkea hyvää ja älä ota paineita joulusta yms. sellaisen olen unohtanut jo vuosia sitten, pellillinen valmistaikinasta lasten leipomia pipareita riittää, nirmaali siivous ja koristeltu joulukuusi ja kynttilät, kunhan on hyvä mieli kaikilla se riittää ainakin meidän perheessä. Iltamissa tai muissa vstaavissa ei käydä ihan sen vuoksi ettei univajausta tule, jaksaa sitten paremmin tehdä töitänsä. Sanoisin kuitenkin, että positiivien mieli ja onni pienistä arkisista asioista on se mikä minun mieltäni kohottaa sekä monipuolinen, mutta säännöllinen ravinto ja riittävä yöuni, josta en suostu tinkimään.
Navettatöiden ulkoistaminen voi olla vaikeaa, mutta kokeilkaa joskus vaihtaa joissain töissä osia sen isännän kanssa? Tiedätkö, että sijaisapu menee vuosilomalomituksen edelle, ei ole häpeä jos on kipeä! Välillä ittelläki käy mielessä, että mitä järkeä on ollut uhrata parhaat vuotensa karjan kanssa. Nykyään yritän asettaa yhteisen ajan perheen kanssa työnteon edelle, mutta usein se johtaa siihen, että teen ruokintatyöt yöllä, kun olen päivällä lasten kanssa.
Ps. Niistä naistentöistä senverran, että ne on yhtä kovaa työtä kuin muukin! Meillä ekan lapsen syntymän jälkeen on toista konetta ajanut aina palkattu kuski, kun siihen saakka ajoi vaimoni!
harvinainen mies kun olet noin ajatteleva.Meillä päin sanosvat että sulla onkin naisen aivot.
Äläkä muukisi muutukkaan kun omaat noin hyvän ajattelukannan.
Töitä tehdään ristiikin,mulla vaan tuo traktorilla ajomotivaatioei ole oikein kohdallaan.JA ja JOS ne traktorit ois kun tuo meidän seniori 5000 jotain niin en muuta tekiskään kun ajasin.MUTTA kun nää uudemmatkin on ihan hirveitä nappulapellejä( mitä sitten on ihan uutuuden uudet,en taidan antaa vaihtaa koko uutta konetta).
Juuri siinä voi olla mun kohdalla se ongelma että pitää osata ja hallita kaikkea.On hypättävä hommaan kun hommaan ja sen on kanssa sujuttava kans.Vaikka päätyö ja päävastuu onkin tuolla navetalla,tuvalla ja paperitöissä.Isäntä ei taass hallitse noita sitäkään vähää kun mä noita koneja peltotöitä.
Oon nyt vaan ajanut itteni jotenkin johonkin väsyputkeen.JA vaikka sijaisapu menee vuosiloman edelle niin ei saa lomittajaa kun ei ole kun kuntoutuksi ja sijaisapuja menossa.Vuosilomat odottaa tekijäänsä ainakin kuukauden tässä kunnassa nyt.
Lähimpää harrastepiiriin matkaa yli 30km/suunta.ja nekin kuoroa ja näytelmää ja sellanen joka kiinostas on yli 55km/suunta päässä ja alkaa 17.30.Kyläntietä kyllä riittää ja sauvatkin on..motivaatiota vaan kysyy.
Kuulostaa masennuksen oireilta. Itse sairastuin syksyllä siihen. Olin jo tulla hulluksi kunnes sain masennukseen lääkettä. Kannattais käudä lääkärillä jos on jo pitempään jatkunu "ahdistus".
seuraavat suunnitelmat teidänkin tilalla pakko tehdä siitä, miten työmäärää saadaan olennaisesti pienennettyä. Ei ihminen ole kone, vaikka siltä nuorena, kauniina ja rohkeana tuntuukin. Ensimmäinen vaihe on pitää lomat lomana ja lähteä niin kauas tilalta kuin pippuri kasvaa.
liikkua yksin, vai porukassa?
Minun liikkumista helpotti, kun perustettiin porukka. Yksin en tykkää lenkille lähteä. On mukavampi kuin on kaveri. Päivät tulee helposti oltua vain miehen/lasten/karjan kanssa.
Sanoisin. että minulla ei ole naisen aivoja, vaan kunnioitusta puolisoani kohtaan. Hän käy tilan ulkopuolella töissä, joten hän useimmiten tekee enemmän töitä kuin minä, koska hoitaa kodin ja lapset oman työnsä lisäksi. Tottahan minäkin kesällä menen jopa 15-20 tuntia pahimmillaan vuorokaudessa, mutta vaimoni tekee paljon ympärivuoden. Olen kyllä useasti häntä siitä muistuttanut, kuinka itse saan lapsista lähinnä ne parhaat puolet, kun hän hoitaa käytännön asiat. Jokainen naisen töitä vähättelevä mies täytyisi laittaa pariksi päiväksi hoitamaan ruuanlaitot ja pyykkäykset parin vaippaikäisen lapsen kanssa ja siihen väliin vielä parit reissut pellolle esim varaosia viemään. Voin vakuuttaa, että valtaosa miehistä ei edes pystyisi siihen! No toinen tytöistämme aloitti juuri ekaluokkalaisena ja vaimoni tekee nyt lakisääteiseen oikeuteen perustuen 30-tuntista viikkoa työssään ja seuraavaksi selvittelemme sapattivuoden mahdollisuutta vuorotteluvapaan muodossa, se helpottaisi minunkin töitäni, jos kotona olisi päivälläkin joku.
Ps. Minä teen itse tukihakemukset ja verotukset myös ja niiden tekeminen on jopa raskaampaa kuin navetta- tai peltotyöt, mutta myös palkitseviakin.
En pahalla sanonut että Sinulla on naisen aivot.Vaan sillä kun täällä savossa sanovat naiset että miehillä on putki aivot ja ne on kun silmälapuilla varustetut hevoset että ne ei nää kun eteensä hyvin kapealti ja just sen minkä kokevat omassa työssään hyödyksi.
ELI jos mise pystyy ajattelemaan muutakin kun trktoriaan tai peltoaan niin sillä on sitten jo laajemnpialainen näkökanta asiaan ja siihen pitää olla jo naisen aivot.
Siis huumoriahan tuo nyt on.MUTTA siltikkin olet poikkeus ja myönteinen sellanen.Näitä meidäkin kylän naisten juttuja kun kuuntelee niin harvassa on ne miehet jotka vaimojaan paapoo tai arvostavat sitä työtä mitä vaimot tekee.Olipa se työ sitten tilalla tai tila ulkopuolella tai sekä että.Aina on narina jostain ja nyrkkin heiluu.
Sais tässä maailmassa olla enemmänkin tuollasia miehiä.Onneksi itte kuulun niihin onnekkaisii joilla on sellanen puoliso joka arvostaa ja ottaa huomioon.Se tuntuu hyvältä ja samalla mallilla sitä sitten koettaa sitten huomioida toistakin (vaikka välillä kiristääkin väsymyksen keskellä hermoa).
En sitä sano että etteikö meissä naisissakin oli niin montaa sorttia.Ei se vika ole aina miehessä jos arvostus ei ole tasapainosa avioliitossa tai elämässä yleensä.
Vaimollasi on iso urakka.Tiedän olin joskus sillon nuorena tuossa samassa tilanteessa ja nyt sitä ihmettelee että kuin sitä jakso sillon.Jaksamista hänelle.
Nauttikaa lapsista nyt kun ne on pieniä.. ne on sitä niin kamalan vähän aikaa.Kohta se eka luokkalainen on jo rippikoulussa jne.Kun se kouluputki alkaa alkaa kellokin kävellä jotenkin sukkelampaa,vaikka sillon ekaluokalla ajattelee että on tässä yhdeksän tai enemmänkin näitä peruskoulu tai lukiovuosia edessä..ja yks kaks ne on menneet.Ja ne lapset suunittelee jo siivilleen lähtöä ja te ootta kahden yhä enemmän.Tulee tyhjiömäinen olo..usko tää.Voin sanoa tää kokemuksella.
Mulla ei riitä älykkyysosamäärä tukihakemusten täyttämiseen,verotus vois mennä kun tarpeeks kauan perehtys.Isätä ei käy ees kokeilemaan kun en kerran mä tee.Meillä on onni omata sellanen tuttu joka on ekspertti kummassakin ja on vielä tilitoimistoa ja siinä lisänä täysaikainen viljeliä(lisänä ja lisänä..mikä on minkin lisä hänellä en tiiä sitä).Vois äkkiä luulla että homma lipsuu jostkin kohtaa kun on montaa rautaa tulessa,mutta ei.Homma sujuu ja alalla kun alala.
Joo mut nyt täytyy mennä.
siihen auttaa puolentunnin lenkki iltaisin.Muutaman päivän kuluttua huomaat selvästi kuinka mielialasi on noussut.
yleistä.Paras lääke on kuntoilu.
Yli kymmenen vuotta sitten alkoi ahistaa just kun tuli tämä EU. Unettomuutta jatkui ja jatkui.Sitten tuli outoja tuntemuksia ja rytmihäiriöitä joiden takia kävin lääkärissä useita kertoja. Mitään ei kuitenkaan niistä tutkimuksista paljastunut. Joskus jalat olivat niin raskaat ettei noussut portaita ei sitten mitenkään.Pelottava kokemus kun jalat on niin painavat ettei niitä jaksa kuin vaivoin liikuttaa. Rehukärryt oli yht´äkkiä liian painavat työntää, sydän läpätti ja sormet tärisi. Jalat petti alta monta kertaa kesken työn teon vaikka kyseessä nuori mies.Itketti ja teki vaikka mitä.
Sain nukahtamislääkettä ja jotain miedoksi mainittua rauhottavaa. Sillä kuitenkin oli kuitenkin "pönttö" olo ja pillerien syönti jäi muutamaan tablettiin.
Sairaslomaa tarjottiin mutta en ottanut. En ollut poissa kuin jonkun aamun kun jalat ei kantaneet.Tosin lomia en ollut pitänyt enkä ollut poissa navetalta yli kymmeneen vuoteen kuin muutaman päivän.
Siitä se meni ohi kun aurinko kevällä alkoi paistaa. Tuo masennus kesti noin kolme kuukautta ja sormien tärinä vielä useita vuosia ennen kuin rauhoittui.Olin ollut ylpeä tärisemättömistä sormistani ja se vaivasi sitten kun ne alkoi täristä. Nyt ne on taas kunnossa, ja voin tehdä tarkkaakin työtä kuten ennen, ei vipata yhtään.
En osaa neuvoa kun jokainen on kuitenkin oma yksilönsä mutta periksi ei koskaan saa antaa, kyllä se kevät tulee sietä sinunkin elämääsi.
Masennustahan tuo lienee. Mulla ainakin samanlaiset oireet jokin vuosi sitten. MUTTA menin lääkäriin ja sain mielialalääkettä(jotain Cipramil?) No, olo koheni ihan viikossa, aloin nauttia taas lasten tekemisistä, näin kauniita asioita luonnossa: kaikki alkoi siis näyttää hyvältä, ja siitä sai voimia jaksaa eteenpäin! Mielialalääkettä pelätään ihan turhaan, eihän sitä nyt loppuiän syödä, mulle riitti jotain puoli vuotta. (Ainoa sivuvaikutus oli haluttomuus seksin suhteen)ÄLÄ KERRO, että syöt lääkettä, ei se kuulu kenellekään! LIIKUNTA, esim. sauvakävely päivittäin,jo puoli tuntia riittää. Mene vaan sitkeästi , vaikkei yhtään huvittaisi, saat huomata, että se auttaa sittenkin! VOIMIA SULLE, kyllä sä pärjäät!
Terveisin sikatilan emäntä
pillereitä.Liikunnalla kunto kohenee muutamassa päivässä ,niin seksikin rupeaa kiinnostamaan.
Kaunis kiitos ja syvä niijaus päälle kaikille teille jotka olette kirjoittaneet.Paha sanoa mutta on hyvä huomata että on muitakin.. siis ihan oikeesti muitakin joilla on ollut tai on ongelmia jaksamisen kanssa.Kai tää on sitä vertaistukea josta nyt niin paljon puhutaan.
Tähän oravapyörään kun on kerran lähtenyt ja tyhjästä kaiken miehen kanssa alottanut ja nyt jotenkinsa eu tilaksi päässyt. (Aikaaa on mennyt yli 20v ja aika muuttunut ihan joksikin muuksi kun silloin aikanaan).Niin millään ei vois antaa periksi ja nyt pysähtyä tähän.Ei pysähtyä ehkä tarviikkaan vaan nyt on kai pidettävä jokin tasanne ja katottava ..ehkäpä vaikka mualimooo ja sitten jatkettava.Tulossa on uusi sukupolvi jossakin vaiheessa kun opinnot ja muut pakolliset kuviot on käyty pois alta.Hänen tukenaan sitä sitten on jatkettava.Mutta sitä ennen pitäis vielä pinnistää yli 10 v (eläkeikään)ja tehdä vielä yksi todella iso investointi .
Mulla on sellanen luonnevika että en oikein usko koko mielialalääkkeisiin.Voi olla että mulle niitä saa syöttää väkisin.Tuo kammo johtuu siitä että olen nähnyt läheltä miten käy kun ei löydy oikeaa lääkitystä ja kokeillaan ja kokeillaan ja kokeilun venyessä potilas jää koukkuun noihin lääkkeisiin ja sit onkin oksat pois kun tohtori sanoo että syö mitä haluat ei näistä auta mikään.
Lopputulos.. potilas jätti pois omaalotteisesti kaikki lääkkeet yks kaks ja sit alko sellanen hermonkiristys ja pelko potilaallaa ittelään ja perheellä ettei usko kukaan.Ne sivuvaikutukset mitkä tuli kun lääke lopetettiin liia rajusti olivat todella pahat ja pitkät.
Voi kuulostaa todella hassulta mutta kun ei ole koiraa niin käynyt nyt lenkillä kissan kanssa.Niin kissa juoksee edellä kiipeää millon minnekkin ja taas edelle.Ja voi sitä moukua mikä on kun ei pääse lenkille het aamusta.Tekivät tytön kanssa kesällä tuota ja en uskonut että kissa on se joka haluaa kävelemään pitkälle suotielle korpeen.Täällä on noita mettäneläviä kaikkea mahdollista sorttia kontiosta ja sudesta hilleriin siltä väliltä.Pelköisköhän noita kun ei juuri pihasta liiku minekkään nuo kissat.
Ei tässä seksistä ole ollut puute vaan unesta.Vaikka kai se niin menee että virkeyttä tarvitaan kumpaankin tavallaan.Siis nukkkumiseenkin pitää olla jollakin tapaa virkeä että saa nukuttua oikeesti ja luonnolista unta.
Tässä nyt siinnittelen ja koetan keksiä jotain pientä kivaa josta tulis hyvä olla.
Kun en muuta keksinyt ostin marimekon pikkuunikkoa ja isoa unikkoa verhokankaana.Punaisena kumpaakin.Pikkusesta teen kapat keittiöön ja isommasta makkariin pitkät verhot.Saa tänä jouluna kukkia unikot meidän huusollissa.Enkä tarvii tammikuussa vaihtaa keitiöön verhoja ..laiskuuden maksimointia tuo kai.
Ja vaikka kuinka väsyttäs sunnuntaina en voi vastustaa kiusausta lähteä tanssimaan miehen kanssa lauantaina kun finlanders esiintyy kotuu matkan päässä.Josko tuostakin ois jotain hyötyä.
Katsotaan ja kuunellaan.
En joutanut lukea ihan keikkia viestejä, joten ehkä tästä oli jo puhetta, mutta milloin viimeksi olet käynyt lääkärissä vaikka ihan perusverikokeissa?
Voipi olla, että väsymyksesi on psyykkistä, burn outia tms, mutta ihan yhtä hyvin voi olla, että olet jotenkin fyysisestikin sairas.
Diabetes, hemoglogiinin lasku tai kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat sellaisia ensimmäisiä jotka tulevat mieleen kun haetaan väsymykselle syytä.
Eihän sinulla ole mitään kipua tms. oiretta, jonka vuoksi olet ajatellut, että pitäisi mennä lääkäriin, mutta et ole saanut aikaiseksi? Jos on, niin pikaisesti lääkäriin näytille.
Pyydä lääkäriltä lähete verikokeisiin, jossa testataan ainakin nuo yllämainitut vaivat, niin tiedät, että olet sen puoleen kunnossa. :)
Laita asia järjestykseen, t. Hoitsu
Tutkittu on ,kylläkin ihan muun vaivan yhteydessä, vaan ei ole vikaa.Kaikki arvot liiankin hyvät ja kohdallaan.Kolestroolikin kuulema ihan ok.
Kyllä tää johtuu ihan puhtaasti liiastatyön tekemisestä."Lomat" on menneet töitä tehden jo monta vuottta.Muutama lomalla olo kotoa poissa on ollut mutta sekin on mennyt retkeilessä työhön liityvissä asioissa siellä sun täällä.Yhtään viikon mittasta lomaa en ole eläessäni pitäyt( 40 v).Siis silleen että olisin ollut lomalla esin poissa kotoa esim vaikka kylpylässä tai laskettelmassa tms.
Jos joskus on ollut lomaa esim viikko niin se on ollut parhaaseen kiireaikaan.Jos hyvin on käynbyt niin olen nukkunut 1-2 aamuna 2 tuntia pitempään kun normaalisti.Eli oon herännyt vasta 7.00.
Mitä tulee kipuihin niin kun on viljeliä ja työtätehnyt koko ikänsä ja siitä viimmiset 30 v lypsänyt lehmiä niin ei kyllä kolotuksilta säästynyt.Mutta ei ne niin kovia ole että eikö niiden kanssa pärjää eikä ne vielä haitta joka päiväistä elämää niin kovin.
Liiasta työstä ja ajankäytön hallinasta tässä on kai kyse.Ja unen puutteesta.
Myö vislattiin eukon kansa ertaako justiinsa. molemmil justihi samammoesii oorehija. Justii e meinoo jaksoo punkasta noousta, kuv vässyyttöö niiv vietävästi. Pyyvettiil lomiittajjaa ja semmoneha suattii ja ostehtii asuntovaaunu, sellaane aaton perrääs revihtävä koppi. 4 viikkova kijerrelttii eestuas ja vejettii hirsijä kumpikin nii jotta koppi tärisöö. Oikee helssinkkii käyttii myös kahttoomas. Aato vuan jätehtii jonneki Sinne Espooho vaji minnehkä jokkuu leirintäaluje kuitennii olj. Sit myö jatkettii siit linjapiilil helssinkkii ja kahteltiin ja imehlelttii jot on hätä piru vije! immeisillä! Ja tot maar turuus kans käyttii. Ja rovanijemi tulj näähtyvä. ommuute julumetusti itikoeta lapiis. Nuvorkamist ei myö sit ennää norskei puolel viittint jatkaa. Miekii vetelim muute hirsiä jot en viissin sej jälkeen kun ripiltä oom päässy. parraana uamuna jopa yheksää suakka. vot kun tek hyvvee kunnol loma.
Jos nyj jokkuu ukko lukkoo minu kirjootusta nin tijetää jot eukkoo pittöö pittöö arvossaa. On se vähintäinnii kullaa arvoone koton. Ettiä nin jotta mones sopas olsii olt ilmam minu eukkovan. Suoraan jos pihtää sannoo nin rakastan eukkoo vieläkkii. Vaik koht onnii 30 vuat ollu yhhees.
Itselläni on ollut viime aikoina niin huonoa tuuria karjan kanssa,että ei ole tosikaan.Lehmiin ja hiehoihin tulee millon mitäkin ja loppupelissä joutuu sitten teuraalle laittamaan.Parhaimmat lähtee niin huonompi tuottoiset jää.Ja karja,kun ei tuota niin se näkyy kans tuloissa ja talous on sitten mitä on.Masentunut oon ja välillä vaan tuntuu,että tästä hommasta ei kerta kaikkiaan tule mitään.Sisulla kuitenkin oon saanut kaiken hoidettua.Vaikeelle tämä tilan tulevaisuus kyllä näyttää,mutta sais vaan jostakin voimia jaksaa tehdä.Huomannut vaan et lomalta,kun palaan niin vähän virkeämpi olen alkuun,mutta sitten alkaa taas se väsymys tulla takaisin kehiin.Se oli viho viimeinen niitti mulle aikanaan,kun jouduin luopumaan harrastuksesta josta pidin paljon niin tämän maatalouden takia.Tuntuu,että mun elämässä ei ole enää muuta kuin työ,työ ja vielä kerran työ!Onko se tällainenkaan elämä mistään kotosin...jotain tarttis varmaankin tehdä ja pikaisesti.Tietäs vaan mitä..
Tämä väsymys ja kyllästyminen tähän työhön ei ole hyvä juttu meille kummallekkaan.Kun ei jaksa niin se näkyy heti työpanoksessa ja samlla rahapusissa.Valitettavsti.
Jos sulla ei ole ketään jolle voit luottamuksella puhua niin käy puhumassa työterveyshoitajalle nyt alkuun. Selvittelette asioita jaksamisen kannalta. Hänellä on vaitiolaovelvollisuus ja sitä ei ihmettele kukaan ulkopuoleinen ihmenä jos käy työterveysterkkarilla.Oothan sä voinut käydä vaikka rokotusta ottamassa tai verepainetta mittauttamassa tai ihan pakollisella käynnillä.
Navetalla istu jonnekkin ja ajattele mikä siellä mattää.Onko se vika ruokinnassa vai parsienpuhtaudessa vai onko lypsyjärjestyksessä paranettavaa.Jos vika on sellanen että tarviit eläinlääkäriä niin kutsu se käymään tai keskustele hänen kanssan puhelimessa tilanteesta ja ongelmasta mikä on. Kuuntele ja toimi ohjeiden mukaan.Vaikka korjaustoimenpiteet nyt maksaisivat jonkun euron niin uhraa ne.Muista mikään korjaus ei tapahdu sormia napsauttamalla.Siihen menee aikaa.
Nyt ei ole pelto kiireitä. Ratinalisoi hommiasi.Varaa aiv.tä 1-2 pv tarve samalla kertaa ettet tarvii aina olla sitäkin ottamassa. Ei ne nyt mihinkään lämpiä.Samoin jauhata enemmän kerallan.
Navettakaan ei kaadu vaikka ei nyt niin putipuhdasta olekaan joka kerta kun sieltä pois lähdet.
Ja se harrastus..oliko todella näin että siitä oli pakko luopua.Vai oliko se jonkun muun toive, käsky?? Jos oli niin miksi niin?
Hommaa joku muu harrastus jos on todella mahdotonta sitä harrastaa.Osaatko esim tanssia? Jos osaat mene (menkää) lavatansseihin esim.
Jos et muuta keksi niin mene ulos ja kävele raittiisa ilmassa.Iha ja kumma se auttaa kummasti niin hullulta kun se tuntuukin.
Mä itte tässä kärvistelen kipeän niskan kanssa.Odottelen tröntgenkuvien vastauksia siitä miten pahat kulumat on kaularangassa.Käsien puutuminen ja huimaus jotuu kaiketi tuosta.
Ulos olen pakottanut itteni joka päivä ainakin kerran jos ei muuta niin postin käyn kävellen.
Kaupungissa kävin ihan ilama asiaa.Tein jouluoastokset jo pois.
Lainasin kolme kirjaa jotka olen päättänyt lukea kanssa.
Kyllä sä selviät.Pistä ongelmia järjestykseen pikkuhiljaa ja yks kerrallaan.Nyt on vielä aikaa ennen kun on taas uusi kevät ja uudet kiireet.
Kirjoita kuulumisia.Mä luen ja vastaan.