Olen lukenut kyseisen kirjan aikaa sitten ja se muistu mieleeni nytten ja muistan että siinä olisi ollut ihania lauseita ja tämmösiä esim. "Nyt me lohdutamme toisiamme, emmekä pelkää enää" Tuo on aika varmasti väärin mutta en muista sitä enään :D Niin voisiko joku laittaa niitä ihanimpia lauseita tänne? :) Olisi kiva lukea niitä.
Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Fairytale gone bad
41056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juuri tuo teos on itellänikin pyörinyt mielessä. Käväisin kesällä Ruotsin puolella, josta ostin itselleni CD-levyn Vem ska trösta knyttet.
Todella koskettavia kappaleita. Uskon, että noita biisejä kirjoitettaessa ei tekijällä ole funktiona ollut kirjoittaa kappaleita lapsille. Nämä eivät ole mitään lastenlauluja.
"Nyt me lohdutamme toisiamme emmekä pelkää enää" löytyy ruotsinkielisenä biisinä tuolta levyltä.. Nimenä muistaakseni "Nu tröstar vi varandra och är aldrig räddä mer".
Tuo koko kirjanen, ja samaten cd-levy lienee tehty auttamaan ihmisiä, jotka todella ovat yksin. Yksinäisyys on niin kokonaisvaltaista, että sen käsittelyllä ei voida luoda mitään tiettyä, kuten esimerkiksi lastenkirjaa. Sanoma on jotain todella tärkeää.
Tän palopuheen myötä pitää siis sanoa ,että noita lausahduksia ei Suomeksi miulta löydy. Ruotsiksi kyllä, ja nekin tuolta cd-levyltä, enkä ota valtuuttaa kääntää niitä Suomen kielelle, kun joku on sen jo kertaalleen tehnyt. Meinaan kyllä tuon kirjasen kirjastosta hakea erästä kirjoitustehtävää varten, ja tulen vaikka sitten pistämään niitä tänne.
Minulle muistuu kirjasta mieleen lause: "Ei kukaan sua huomaa, jollet itse mene mukaan." Sillä niin tottahan tuo on!
Kirjaa on saatavana hyvin varustetuissa kirjakaupoissa edelleen, siitä otetaan jatkuvasti uusia painoksia. Kirsi Kunnaksen, mahtavan runoilijan, suomennos on vailla vertaa eikä lainkaan häviä alkuperäiselle Janssonin tekstille.
"Olipa kerran Nyyti Nyytiäinen
hän ihan yksin asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen.
Siis kaksin verroin yksin peloissan
hän syttytteli yöllä lamppujaan.
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului Hemuleitten tassuttelu tiellä
ja Mörkö huusi pitkään pimeässä siellä.
Ja kaikialla lamput syttyvät
ja ovet lukitaan
kun kaikki pikku mönkiäiset
lohduttavat toisiaan.
Vaan kuka lohduttaisi Nyytiä
ja sanois vaikka näin:
On yöllä kamalakin kamalampi
päivällä toisinpäin."
En ole erehtymätön, tuo tuli ulkomuistista joten virheitä voi olla.
Löytyy youtubesta haukusanalla: "Kuka lohduttaisi nyytiä?" siiis. Muistan itsekin, miten tämä on minua pienenä koskettanut ja koskettaa edelleen. Tunsin itsekin olevani eräänlainen nyyti nyytiäinen... Tämä mahtava teos saa kyyneleet silmiin ja nostan Tove Janssonille hattua!