“Minä katson aamun taivasta,joka hehkuu
kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä.En ole
koskaan nähnyt niin kaunista taivasta.Siellä kaukana
jossain on minun kotimaani.Siellä ovat isovanhempani.
Kaikki rakkaat.En tiedä pääsenkö sinne asti.Sinä sanoit,
ettei sitä maata koskaan ollut olemassakaan.Eikä minulla
olisi siellä paikkaa.Kukaan ei enää odottaisi minua.Sinä halusit
ettei minullakaan olisi mitään kun itse olit juureton.Halusit että
olisin onneton.Minä tiesin sen.Silti minä pyysin sinut mukaani.
Sinä et halunnut lähteä.Vaikka tiesit että lapsemme seuraavat minua.
Minä olen lähdössä.Etkä sinä ole minua saattamassa.Minun ajatukseni
ovat jo kotona.Minä toivon,että pääsen perille.Sinä olet kuin
ei sinua olisi koskaan ollutkaan elämässäni.Kuin olisin siinä päivässä
kaukana vuosien takana,jolloin tapasin sinut.Jos kuljinkin väärään
suuntaan enkä nähnyt sinua.Minä vain kuvittelin nämä vuodet.Luulin
että rakastuin ja menin naimisiin.Luulin että vierelläni on ihminen joka
rakastaa minua.Ei siinä koskaan ketään ollutkaan.Kenelle minä jätän hyvästit.
Saattajani odottaa minua jo sänkyni päädyssä.Hänen kädessään minä lähden.
Minä toivoin,että sinä olisit ymmärtänyt.Että olisit tuntenut sen saman kaipuun.
Minä rakastin sinua.Loppuun asti.”
kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä.En ole
koskaan nähnyt niin kaunista taivasta.Siellä kaukana
jossain on minun kotimaani.Siellä ovat isovanhempani.
Kaikki rakkaat.En tiedä pääsenkö sinne asti.Sinä sanoit,
ettei sitä maata koskaan ollut olemassakaan.Eikä minulla
olisi siellä paikkaa.Kukaan ei enää odottaisi minua.Sinä halusit
ettei minullakaan olisi mitään kun itse olit juureton.Halusit että
olisin onneton.Minä tiesin sen.Silti minä pyysin sinut mukaani.
Sinä et halunnut lähteä.Vaikka tiesit että lapsemme seuraavat minua.
Minä olen lähdössä.Etkä sinä ole minua saattamassa.Minun ajatukseni
ovat jo kotona.Minä toivon,että pääsen perille.Sinä olet kuin
ei sinua olisi koskaan ollutkaan elämässäni.Kuin olisin siinä päivässä
kaukana vuosien takana,jolloin tapasin sinut.Jos kuljinkin väärään
suuntaan enkä nähnyt sinua.Minä vain kuvittelin nämä vuodet.Luulin
että rakastuin ja menin naimisiin.Luulin että vierelläni on ihminen joka
rakastaa minua.Ei siinä koskaan ketään ollutkaan.Kenelle minä jätän hyvästit.
Saattajani odottaa minua jo sänkyni päädyssä.Hänen kädessään minä lähden.
Minä toivoin,että sinä olisit ymmärtänyt.Että olisit tuntenut sen saman kaipuun.
Minä rakastin sinua.Loppuun asti.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
että tämä oli VAIN runo.
Sille ei voi olla järjettömämpää ajatusta kuin luopua elämästä, jolla on tarkoitus ja jonka olet lahjaksi saanut. Luulet ehkä pääseväsi ongelmista
- ei ne vasta alkavat.
Toivon todella ettei tämä ollut "itsemurhaviesti", vaikka siltä se kuulosti.
Koeta jaksaa.
???
Ihmisiä kuolee muutenkin kuin itsemurhan kautta.Ajattelitko ehkä itse moista?Sairaudelle ei voi mitään.
- anteeksi.
Huolestuin, ei kummempaa.