Parketilla elämänkertaa

Ei se niin mene. Naiset ne juuri valittavat noista asioista, mistä kirjoitit.
Siihen olen keksinyt vastalääkkeen. Lähdemme silloin tällöin lavoille kaverini kanssa elvistelemään, hyviä tanssijoita kun olemme molemmat. Kun jonkun kerran mennään lavan ympäri, niin jo on paita märkänä, eivätkä naiset valita muusta, kuin että eivä tahdo kestää matkassa.

...että meissä ukoissa, kuten akoissakin on eräs ryhmä, jonka aina täytyy puhua itsestään, vaivoistaan, suku- tai työhistoriastaan, taloistaan ja tavaroistaan yms. Eikä tämä rajoitu vain parketeille. Kyllä sitä tapahtuu kaikkialla, torikahviloissa, parturikampaamoissa, kassajonoissa, rautatievaunuissa, jne.

Pahin tyyppi on se, joka sairaalan kahviossa tai käytävällä alustaa keskustelun maksansa säpäleisyydestä, keuhkojensa kelvottomuudesta, lonkkiensa lahonneisuudesta ja kaikista kulkutaudeista, jotka häntä ovat riivanneet.
Lisäksi hän tietää juuri Sinua hoitavan lääkärin ammattitaidottomuuden, osastosi hölmöyden, ja hoitopaikan jonotusjärjestelmän mädännäisyyden.

Tällaisia osa meistä on. Ehkä he joskus ovat parketeillakin "keskustelemassa"

Minusta paras tapa tällaisen kanssaihmisemme tavatessamme, on pistää kaks kolme kertaa paremmaksi, ja sitten poistua paikalta. Ei se yleensä uutta kertaa tule samalle valittamaan.
Mutta jos salaa kurkistamme äskeiseen tilaan, huomaamme hänet jo uuden uhrin kimpussa.

Tuollaiset tarvitsisivat hoitoa aivan johonkin muuhun, kuin niihin fyysisiin vaivoihinsa!

:-))

naisväelle. Minulla on sellainen luulo, että suurin osa on pariskuntia. Kuuluin itsekin siihen joukkoon vielä kaksi vuotta sitten, jolloin kävimme marraskuussa 2004 viimeiset tanssit pyörähtelemässä. Aikoinani huomasin, että miehet tanssittavat yleensä kauniita naisia ja naisia, joista heille on hyötyä. Harvempi hakee tällaisia ihan tavallisia