Rauha ja kauneus

Niin, tuo talvi oli kauneimmillaan tässä jo,
mutta maisema on nyt kyllä hieman ankeahko,
kun oli suojasään puolella jo, ja suurin kauneus
kadonnut, kuura - kylmän puku puiden oksilta ja
rungoista.

Mutta, runoni syntyi niinä kauneimpina päivinä,
kun kaikki oli hehkeimmillään.

Kiitos sinulle, kuulumisiin taas jossain
vaiheessa.

lämmin kiitokseni sanoistasi, kiva kuulla että
runoni miellytti.

Luonto on lähellä sydäntäni, asun sen suuren
kauneuden keskellä, siitä on helppoa kirjoittaa,
vaikka tulokset toki vaihteleekin, mutta kirjoit-
taa vain pitää.

Pirteää pakkaspäivää sinne jonnekkin.

Se neitseellinen kimaltava hanki - ah, kuinka
kaunis se olikaan, Luojan käden herkkä pyyhkäi-
sy, sydämeen asti tuntui kauneus.

Kiitos sinulle.

Aurinkoista, pikkupakkasen puraisemaa aamua :)

sehän se tarjoaa sellaisen maalauksen, johon ei
kukaan elollinen pysty, vain Korkeimman kätten
työt ovat niin herkkiä, kuin myös rajujakin,
mutta ihmisen käden piirto, ei pysty milloinkaan
samaan taiteeseen.

Ihana kuulla, jos pystyit tuohon hetkeen ja tun-
nelmaan eläytymään.

Nyt on Luonto jälleen maalannut eteemme mitä
kauneimman talviaamun, vaikka kuura ja se neit-
seellinen herkkyys ei aivan olekkaan läsnä,
mutta aurinko suo säteitään.

Hymyä päivääsi, ja kiitos.

niin, kummallisia ajatuksia tuo pääkoppa
suoltaa, mutta minä olen tähän ympäröivään maise-
maan rakastunut niin syvästi - tulkitsen noita
maiseman eri elementtejä, ja siitä se tuokin aja-
tus syntyi.

Täällä on nimittäin paikka, joka on nimetty jo
historian kirjoissa x-vuoreksi.
Melkoinen järkäle, ei tokikaan vuoren kokoinen,
mutta näin historiaan jäänyt maininta.

Talvi on kaunis, vaikka se nyt ei kaikkein kau-
neimpia puoliaan pariin päivään olekkaan näyttä-
nyt - se on talvi siltikin.

Täytyy vain toivoa, että joulu on valkoinen.

Kiitti Hessu kommentoinnista.