Onks jotain ala ikärajaa millo voi mennä kihloihin ??
Ikärajaa ??
Jansuu
131684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kihloihin menoon ei ole alaikärajaa, eikä kihloilla ole minkäänlaista juridista merkitystä
Oisko teidän mielestä liian aikasta mennä kihloihi jos mentäs ens maaliskuussa tai kesälomalla ???... Oltais molemmat sillo viiistoista ja molemmat todella haluttais kihloihin..ens kuussa tulee 6kk täytee :)..
Eikös kihlaus tarkoita sitä että on tarkoitus mennä vihille. No, eipä kai ole ikärajaa kihloille. Mitä kumman ihanaa niissä kihloissa oleminen on, sitäkö että halua näyttää muille teidän kahden seurustelevan?
Miksi pitää kiirehtiä?? Mikä kiire noilla pikkutytöillä on mennä kihloihin? Ymmärtääkö ne edes mitä se kihlautuminen tarkottaa???
Se on merkki siitä, että mennään naimisiin.
Itse olen seurustelut poikaystäväni kanssa 2½ vuotta ja ajattelimme mennä uutena vuotena kihloihin. :)
perustaa suurperhe, ostaa hieno talo, kallis auto, sekä mennä naimisiin ja katsoa toista seuraavat 50 vuotta ainakin.
Onnea teille!
Kihlaus on sopimus avioliitosta. Mutta JOS teidän kihlaus on jotain aivan muuta eli pelkkä sormuksien vaihto niin miksi ette voisi vaihtaa sormuksia vaikka heti. Olen sitä mieltä, että 4 vuotias kummilapsenikin voisi vaihtaa sormuksia, jos kihlauksella ei ole sen kummempaa merkitystä. Ja jos kovasti itse haluaa niin mikäs sen estäisi...
Siis ei kihlaukselle ei ole säädetty ikärajaa. Ja mahdotontahan sitä olisi valvoakin, kun kihlaus on vain kahden keskinen sopimus jota ei ilmoiteta mihinkään. Ja sormuksetkaan ei ole pakolliset, joten ulkopuoliset ei välttämättä tiedä, jos joku on kihloissa. Mutta laissa on kyllä mainittu, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Eli sen mukaan pelkkä sormuksien vaihtaminen ei riitä eikä se ole se kihlautuminen.
Ja olen sitä mieltä, että ulkopuoliset eivät voi varmaksi sanoa, koska jonkun on sopiva aika kihlautua. Jos ei itse tiedä onko valmis vai ei niin ehkä kannattaa odottaa.
Aloin tässä lukiessani vain miettiä, että miksi ihmisten pitää mennä kihloihin, jos eivät ole suunnittelemassa häitään. Mikä sen sormuksen symboliikka siinä vaiheessa nimittäin olisi? Merkata oma kumppani? Jos joka ikinen pariskunta menisi kihloihin, eikö sormusten pito menettäisikin tarkoituksensa..?
Yhdessä pitäisi pystyä olla ilman sormustakin, jos ei vakamvampaa ole tiedossa, ja miksei silloinkin. Voi välittämistä nimittäin muillakin tavoin näyttää ja ilman lupauksia tulevaisuudesta.
"Kumppanin merkintä" on monelle se yks tärkeä syy hankkia sormukset. Ja koska sormus vasemmassa nimettömässä yleensä merkitsee kihlausta (kuka vaan voi tietysti laittaa sormuksen siihen sormeen) ja kihlaus avioliittolupausta, joten ulkopuoliset ajattelevat parin olevan tosissaan ja menossa naimisiin jne. kun näkevät sormuksen.
Miksi sormusta ei voisi laittaa vaikka oikean käden nimettömään tms.? Tässähän (kai?) tarkoituksella johdetaan muita harhaan? Ja kun vielä kutsutaan sitä kihlaukseksi eli mikä myös lupaus avioliitosta on...
Ja lupauksen tulevaisuudesta, uskollisuudesta tms. voi kai tehdä vaikka ei kihloihin menisikään?
En siis tarkoittanut etteikö pariskunta voisi olla tosissaan vaikka ei olisi menossa naimisiin. Mutta jotkut kyllä ajattelevat, että sitten vasta on "menetetty tapaus" ja pois "markkinoilta", kun on naimisissa tai menossa naimisiin. Eivätkä yritä iskeä sellaisia. Vaikka ei hän sitä tiedä mitä sormus kenenkin sormessa kulloinkin tarkoittaa nykyään.
Pitää olla rippikoulun käynyt, ennenkuin voi kihlautua! (naimalupa)Ja lapsukaiset hei, KIHLAUS= lupaus avioliitosta! Joten teidän tapauksessanne ei ole kyse kihloista, koska te ette kuitenkaan koskaan tule menemään naimisiin! Ei 15-vuotias voi väittää menevänsä naimisiin. Sanon ihan omasta kokemuksestani, ettei kannata hätäillä. Menin itse 17-vuotiaana kihloihin ja sitä kesti muutaman vuoden, sen jälkeen tuli ero! Nyt myöhemmin kaduttaa, kun tuli silloin hölmöiltyä. On muitakin tapoja osoittaa toiselle välittämistä ja sitä, että on "tosissaan". Ei se sormus siinä sormessa merkitse mitään. Ostakaa vaikka toisillenne kauniit kaulakorut, ajaa saman asian ja ei jälkeenpäin harmita niin paljoa kun ei tule ostettua kalliita sormuksia. Tiedän, että nyt ajattelet, et ei toi mitään mistään ymmärrä ja että olen niiiiinn rakastunut ja halutaan näyttää kaikille, et ollaan tosissaan. Itsekkin väitin 15-v isälleni, että sen hetkinen poikaystäväni oli elämäni suuri rakkaus ja ettei koskaan erota...taisi mennä kuukausi tai kaksi niin eipä enää oltu yhdessä. Yritän tässä vain sitä sanoa, että älkää kiirehtikö! Ihan aikuisten oikeesti! Katsokaa nyt edes muutama kuukausi lisää yhdessäoloa, että kestääkö kaikki, ja kannattaako jatkaa. On olemassa myös nuoria jotka ovat fiksuja ja osaavat tehdä oikeita ratkaisuja... Tehtyjä tekojaan on vaikea jälkikäteen korjata. Miettikääpä yhdessä mitä te toisiltanne haluatte ja voitteko kuvitella olevanne yhdessä vielä vuoden päästä? Ei ensimmäisen poikaystävän kanssa tarvitse heti rynniä kuin sonni laitumella, tutustukaa rauhassa toisiinne. Eläkää nuoruuttanne ensin rauhassa ja vasta sitten sitoutukaa toisiinne vakavasti. Teinikihlat on typerä asia! Siinä ei ole mitään hienoa. Ja jos ihan oikeasti haluatte kihloihin, niin sopikaa vaikka, että kun olette olleet vaikka 2-5v yhdessä (jos olette vielä yhdessä) Niin vasta sitten. Jos ihan oikeasti toista rakastaa, niin se on lyhyt aika ja toinen on sen valmis odottamaan. Vanhempana ymmärrät kyllä mitä tarkoitan... Tsemppiä sinulle!
Rippikoululla ja kihloilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. (Rippikoululla ja kirkollisella vihkimisellä taas on). Avioliittolupauksen voi antaa minkä ikäinen tahansa oli käynyt rippikoulun tai ei. Voivathan ateistitkin mennä kihloihin=) Ei asia on sitten se, onko kihloihin järkeä mennä kovin nuorena, kun ei lupaustaan avioliitosta pysty lunastamaan moniin vuosiin. Jos suhde kestää, niin sen avioliittolupauksen ehtii tehdä myöhemminkin. Nuorena aloitetut suhteen myös harvoin kestävät. Mahtaa aikuisena hävettää myöntää olleensa nuorena monta kertaa "kihloissa" aina parin kuukauden seurustelun jälkeen.
Ennen avioliittolupausta olisi myös hyvä, jos seurustelua olisi takana pidemmän aikaa (tämä tietenkin yksilöllistä ja riippuu myös kihlaparin iästä). Kuinka monella alaikäisellä parilla on vuosia kestänyt VAKIINTUNUT parisuhde? Itse en myöskään antaisi avioliittolupausta ennen avoliittoa.
Aloittajalle vielä: voitte toki ostaa toisillenne lahjat seurustelun merkiksi. Jos päädytte sormuksiin, niin muistakaa, ettei ne ole kihlat, ellette ole sopineet menevänne naimisiin!
Höpsis! Naimisiinhan voi mennä vaikka ei olisi käynyt rippikoulua! (kirkossa vihkiminen on asia erikseen)Miksi siis ei kihloihin? Ja kihlaukseen ei ole ikärajaa. Naimisiin menossa toki on.
Olen kyllä ihan väärä ihminen antamaan asiaan komenttia, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin. 15-vuotias on kyllä aika nuori menemään kihloihin, sillä kihlaushan on avioliittolupaus.
No olen itse mennyt kihloihin 16-vuotiaana ja siitä yhdeksän vuotta niin menimme naimisiin. Mutta jälkeenpäin tuntui kyllä vähän hölmöltä, kun oltiin kihloissa niin kauan, kun myöhemminkin olisi ehtinyt.