Me olimme yhdessä ihan,
tekstiviestinä tietenkin
ja vointiasi kysyin vain.
Ei yhteyttä sielun, lihan,
samaa yhteyttä vaikka hain.
Kuin ilman sinua ei oisi
elämää muuta, toisenlaista.
Tai elämä ei toisin voisi
itseään ilmaista, ei loisi
muotoa uutta, ylimaista.
Niin saattaa olla, takertunut
olen monin tavoin.
Sieluusi, kasvoihisi. Avoin
olen, olen silti yhä.
Jos jotain toivon,
toive melkein pyhä
on sitä, mitä toivotkin.
Sen sinun toivon löytävän.
tekstiviestinä tietenkin
ja vointiasi kysyin vain.
Ei yhteyttä sielun, lihan,
samaa yhteyttä vaikka hain.
Kuin ilman sinua ei oisi
elämää muuta, toisenlaista.
Tai elämä ei toisin voisi
itseään ilmaista, ei loisi
muotoa uutta, ylimaista.
Niin saattaa olla, takertunut
olen monin tavoin.
Sieluusi, kasvoihisi. Avoin
olen, olen silti yhä.
Jos jotain toivon,
toive melkein pyhä
on sitä, mitä toivotkin.
Sen sinun toivon löytävän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä
olet miettinyt kovin,
ja avoimuutesi olet säilyttänyt.
Tämä on niin kovin vaikeaa,
olla ja olla olematta.
Kun emme saa enää,
kosketusta entisenlaista.
Tyhjyys
on kummankin vieraana
ja tuntuu, kuin kumpikaan emme,
saisi otetta mitenkään uuteen.
Kasvot elää
kummankin sieluissa,
muistot on meidän
rikkautemme.
Elämme yhä
toinen toisillemme.
Askel askeleelta
kuljemme uutta päivää.
Emmekä tiedä,
tulemmeko milloinkaan enää,
tuntemaan, koskettamaan.
Sinä jaksat lukea huononkin ja nähdä sen läpi.
Tämän runontapainen luiskahti ruutuun suoraan illalla, ilman aamua ja sisäistä sensoria. Vahinkoja sattuu.