En nyt tienny minne kirjottasin, tai minne tää kuuluu.
Noh joka tapauksessa elämäni on ilmeisesti menossa alamäkeä, ja nopeasti. Luonteeltani olen nauravainen ja iloinen ihminen, vaikka toki on huonojakin päiviä kuten kaikilla. En ota asioita kovin vakavasti, enkä stressaa turhista, ehkä se onkin ongjelmani?
Nyt vihdoin olen alkanut miettimään onko tämä normaalia, tervettä, tai järkevää millääntavalla.
Pari tai 3 vuotta sitten aloin lintsaamaan, ensin lintsasin tunnin, sitten pari.. Ja lopulta en käynyt koulussa lähes ollenkaan. Jos kävin, vain siksi että näkisin kavereitani. Opettajille räyhäsin, tunneilla harvoin käydessäni en tehnyt mitään, huusin, poltin ikkunasta, ja yleensä juoksin jossain vaiheessa pois luokasta. Lintsaan vieläkin joskin hieman vähemmän kuin ennen. Tunti käytöksenikin on jonkin verran rauhoittunut. Inhoan luokkalaisiani, useimpia, he jotenkin, tuntuvat pelkäävän mua(?) tai jotain. Luokallani on onneksi muutama todella hyvä kaverini.
Kun aloitin juomisen, ensin n. kerran kuussa, ja nykyään vähintään 2 krt viikossa, yleensä useammin. Enkä tarkoita nyt mitään paria kaljaa, vaan kunnon kännejä.Jos en juo, alan kaipaamaan juomista. Haluan pään sekaisin. Jos itselläni ei ole juomia, ja näen jonkun ystävistäni juovan, minun on PAKKO saada juomista, yleensä saankin lopulta jostakin.
Polttaminen on ehkäpä pienin ongjelma, minä vain poltan, en voi lopettaa, mutta en näe asiassa mitään järkeä.
Huumeitakin tuli sitten kokeiltua. Pilveä poltan useimmiten, ellei joku muuta tarjoa. Pidän pilvestä, on mukavaa olla sekaisin, pilvessä on niin onnellinen olo, kuin unessa. Ekan kerran jälkeen halusin lisää. Ja taas lisää. En kuitenkaan vedä kovin säännöllisesti, n. kerran pari kuussa. Mutta otan aina kun mahdollista/tarjotaan.
Myös muilla keinoin saa pään sekaisin, ja lähes kaikkia on kokeiltu. Lääkkeet yms.
Olen jäänyt luokalleni kerran.
Karkailen kotoa usein, vanhemmat soittelevat en vastaa, olen yötä keskustassa tai kavereilla, tutuilla joskus vähän vieraammillakin ihmisillä.
Kotona olen vain kun on pakko, vk loppua en voi kuvitellakaan viettäväni kotona, ainakaan ilman kaveria.
Porukoiden kanssa välit ovat todella solmussa, eivät tiedä mitä tekisivät kanssasi. Sanovat että olisi parempi jos asuisin muualla. Noh olen kyllä samaa mieltä. He saavat minut aina huonolle tuulelle.
Olen joutunut kiusaamisen takia puhutteluihin usein, pidempään kestäviä juttuja ollut ainakin 4 tässä lähiaikoina. Menee vain hermo välillä. Olen lyönyt ja potkinut. Yksi tyttö kuulemma masentui takiani, he muuttivat pois. Hän ei käynyt koulua koska ei halunnut nähdä mua.
Silti olen iloinen. Nauran suurimman osan ajastani kun hereillä olen, ja hymyilen niin että hymylihaksia sattuu iltaisin :) Joinakin päivinä olen taas niin masentunut että viiltelen. Piirrän verelläni paperiin hymyilevän naaman, ja lopulta nauran. Mutta kaikesta paskasta haluaisin eroon.. Tuntuu vain ettei keinoja ole, etten voi enää asioihin vaikuttaa. Että elämäni tulee olemaan tälläistä aina. Jos olisikin joku todella hyvä syy lopettaa polttaminen tai vähentää juomista. Juomiseen kun kaikki rahatkin menevät.
Spiritismit ja vastaavat on tullut kokeiltua, useastikin. Minulla on vain joku ihmeellinen kokeilun tarve, haluan kokeilla kaikkea mihin törmään.
Kavereita on paljon, ovat kovin tärkeitä, ja heidän kanssaan vietänkin paljon aikaa.
Kavereille voin kertoa kaiken, luotettavasti, tosin yleensä minä olen se lohduttava ja auttava, rohkea ja elämässä aina pärjäävä kuuntelija. Mutta toimii toisinkin päin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun :) Itse en olisi jaksanut :) Muutenkin tuli todella sekainen viesti. MUTTA MITEN PÄÄSEN TÄSTÄ KAIKESTA PASKASTA EROON??
Noh joka tapauksessa elämäni on ilmeisesti menossa alamäkeä, ja nopeasti. Luonteeltani olen nauravainen ja iloinen ihminen, vaikka toki on huonojakin päiviä kuten kaikilla. En ota asioita kovin vakavasti, enkä stressaa turhista, ehkä se onkin ongjelmani?
Nyt vihdoin olen alkanut miettimään onko tämä normaalia, tervettä, tai järkevää millääntavalla.
Pari tai 3 vuotta sitten aloin lintsaamaan, ensin lintsasin tunnin, sitten pari.. Ja lopulta en käynyt koulussa lähes ollenkaan. Jos kävin, vain siksi että näkisin kavereitani. Opettajille räyhäsin, tunneilla harvoin käydessäni en tehnyt mitään, huusin, poltin ikkunasta, ja yleensä juoksin jossain vaiheessa pois luokasta. Lintsaan vieläkin joskin hieman vähemmän kuin ennen. Tunti käytöksenikin on jonkin verran rauhoittunut. Inhoan luokkalaisiani, useimpia, he jotenkin, tuntuvat pelkäävän mua(?) tai jotain. Luokallani on onneksi muutama todella hyvä kaverini.
Kun aloitin juomisen, ensin n. kerran kuussa, ja nykyään vähintään 2 krt viikossa, yleensä useammin. Enkä tarkoita nyt mitään paria kaljaa, vaan kunnon kännejä.Jos en juo, alan kaipaamaan juomista. Haluan pään sekaisin. Jos itselläni ei ole juomia, ja näen jonkun ystävistäni juovan, minun on PAKKO saada juomista, yleensä saankin lopulta jostakin.
Polttaminen on ehkäpä pienin ongjelma, minä vain poltan, en voi lopettaa, mutta en näe asiassa mitään järkeä.
Huumeitakin tuli sitten kokeiltua. Pilveä poltan useimmiten, ellei joku muuta tarjoa. Pidän pilvestä, on mukavaa olla sekaisin, pilvessä on niin onnellinen olo, kuin unessa. Ekan kerran jälkeen halusin lisää. Ja taas lisää. En kuitenkaan vedä kovin säännöllisesti, n. kerran pari kuussa. Mutta otan aina kun mahdollista/tarjotaan.
Myös muilla keinoin saa pään sekaisin, ja lähes kaikkia on kokeiltu. Lääkkeet yms.
Olen jäänyt luokalleni kerran.
Karkailen kotoa usein, vanhemmat soittelevat en vastaa, olen yötä keskustassa tai kavereilla, tutuilla joskus vähän vieraammillakin ihmisillä.
Kotona olen vain kun on pakko, vk loppua en voi kuvitellakaan viettäväni kotona, ainakaan ilman kaveria.
Porukoiden kanssa välit ovat todella solmussa, eivät tiedä mitä tekisivät kanssasi. Sanovat että olisi parempi jos asuisin muualla. Noh olen kyllä samaa mieltä. He saavat minut aina huonolle tuulelle.
Olen joutunut kiusaamisen takia puhutteluihin usein, pidempään kestäviä juttuja ollut ainakin 4 tässä lähiaikoina. Menee vain hermo välillä. Olen lyönyt ja potkinut. Yksi tyttö kuulemma masentui takiani, he muuttivat pois. Hän ei käynyt koulua koska ei halunnut nähdä mua.
Silti olen iloinen. Nauran suurimman osan ajastani kun hereillä olen, ja hymyilen niin että hymylihaksia sattuu iltaisin :) Joinakin päivinä olen taas niin masentunut että viiltelen. Piirrän verelläni paperiin hymyilevän naaman, ja lopulta nauran. Mutta kaikesta paskasta haluaisin eroon.. Tuntuu vain ettei keinoja ole, etten voi enää asioihin vaikuttaa. Että elämäni tulee olemaan tälläistä aina. Jos olisikin joku todella hyvä syy lopettaa polttaminen tai vähentää juomista. Juomiseen kun kaikki rahatkin menevät.
Spiritismit ja vastaavat on tullut kokeiltua, useastikin. Minulla on vain joku ihmeellinen kokeilun tarve, haluan kokeilla kaikkea mihin törmään.
Kavereita on paljon, ovat kovin tärkeitä, ja heidän kanssaan vietänkin paljon aikaa.
Kavereille voin kertoa kaiken, luotettavasti, tosin yleensä minä olen se lohduttava ja auttava, rohkea ja elämässä aina pärjäävä kuuntelija. Mutta toimii toisinkin päin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun :) Itse en olisi jaksanut :) Muutenkin tuli todella sekainen viesti. MUTTA MITEN PÄÄSEN TÄSTÄ KAIKESTA PASKASTA EROON??
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Jos olisikin joku todella hyvä syy lopettaa polttaminen tai vähentää juomista. Juomiseen kun kaikki rahatkin menevät."
- Noniin, itsekin sen sanoit, että kaikki rahathan siinä menee. Eikö se olisi siis yksi aika hyvä syy lopettaa? Samoin terveys. Kaikille ei ole sitä onnea suotu, joten siitä kannattaisi pitää kiinni. Kyllä sen sitten viimeistään tajuaa, kun itselle tai jollekin läheiselle käy jotain. Olisihan se parempi tajuta aikaisemmin..
- Asia, joka mua pisti pahasti silmään oli toi kiusaaminen. Meillä kaikilla menee hermo joskus ja välillä kyllä tekisi mieli purkaa se toiseen joko laukomalla jotain typerää tai satuttamalla fyysisesti. Olisi kuitenkin tosi tärkeää osata hillitä itsensä ja kunnioittaa toista, - etenkin jos hän on täysin viaton. Sinun olisi siis syytä opetella purkamaan pahaa oloasi muilla tavoilla niin, ettei siitä ole haittaa muille, - eikä pahemmin itsellesikään. Pistä musiikki soimaan, hengitä syvään ja laske kymmeneen, mene kävelylle.. Tapoja on monia, ja joku varmaan sopii sinullekin, kunhan sen löydät.
- Auttaa en osaa, koska mun käytös on ihan pänivastaista, ja mulla ei ole samoja kokemuksia, paitsi se, että päin pyllyä menee.. Eikö kukaan koulussa ole puuttunut sun käytökseen, jos noita kiusaamisia ei lasketa mukaan? Kumma juttu, mutta onhan se aika yleistä nykyään.. Puutu sinä siis asiaan. Koulussanne varmaankin on henkilö, joka auttaa kaltaisiasi ihan työkseen.. Jospa siis siitä olisi apua? Ei sun ekalla kerralla tarvitse kaikkea vuodattaa ja avautua, vaikka olisihan se ihan hyvä.
Sun (ja ilmeisesti myös ympärilläoleviesi) tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta olisi todellakin hyvä puuttua asiaan ja on hienoa, että haluat muutosta. Se on jo hyvä juttu.
Tai jos pystyt, niin tyädellinen asenteenvaihdos, yms. olisi paikallaan, mutta ehkä suosittelisin kuitenkin hakemaan tukea. Voi olla vaikeaa vaan lopettaa yhtäkkiä ja aloittaa "uusi elämä.."
pla pla pla.
Mee vaik helluntaiseurakuntaan kuuntelee Jumalanpalvelusta.. tai nokiamissioo tai netmissioo tai johki tollaseehe. Siel on tyyppejä jotka voi rukoilla sun puolesta ja hups vaan sua ei himota tupatta eikä kalja enää. Niin, oot varmaan vähän skeptinen tätä vastaan mutta eipä sulla oo mitään menetettävää kerran se vaan sattuu sit voit ainaki sanoo et oot kaikkee yrittäny.
"kuin tulen läpi koetellaan kenen rakennus on tehty kestämään, kullasta vaik rakentaa, ei se auta jos alla on hiekkaa. jos perustus on paikallaan hänen nimensä voi olla vain JEESUS KRISTUS, sitä armo on, taas sai syntinen elämään toivon!"
Jeesus pelastaa sut.
Kokeile ihmees Jeesusta (:
voimii, voit laittaa mailis/meses tännne jos haluut jutella
Olen käynyt joskus kauan kauan sitten kaverin mukana jossain uskonnollisessa tapahtumassa, sanoivat saatananpalvojaksi siellä, katsoivat kummasti, ja puhuivat oudosti mielestäni. En jaksanut kuunnella ollenkaan, lähdin kesken pois, ulos odottelemaan kaveriani. Toinen kerta kun hänen mukaansa lähdin, olin pilvessä, ja juonut muutenkin. Kolmannen kerran pelasimme kirkon vessassa kaverin kanssa spiritismiä, myöskin juoneina. Tyhmää tiedän. Noiden kolmen kerran jälkeen en ole kirkkoon tai vastaavaan jalallani astunut.
Jeesuksista yms. muista on jäänyt todella kielteinen kuva.
Tietysti tuo raha on periaatteessa hyvä syy, mutta jos ei ole omia, kaverit tarjoavat. Olen monesti ajatellut lopettavani. Mutta kuitenkin tilaisuuden tullen olen lähtenyt mukaan. Joskus olen kieltäytynyt, mutta lopulta soittanut itse jollekin ystävistäni että lähtee kanssasi juomaan. Ovat aina lähteneet. Kai tässä pitää jotain keksiä, mennyt porukoitten luottamuskin ihan kokonaan :S
Samalla mieleni tekee kokeilla kaikkea mahdollista, olla niin sekaisin kun mahdollista, mutta toisaalta haluan eroon tästä. Haluan aina vain vahvempaa, mutta toisaalta haluan LOPETTAA.
Pitää yrittää :)
millaisessa tapahtumassa olit seurakunnassa?
Voin luvata sulle, että löydät elämän Jeesuksesta.
Oikeesti kokeile.
Se on se hyvän ja pahan taistelu.
Että haluaisit päästä eroon, mutta silti haluaisit olla sekaisin. Sekasemmin ku aikasemmin.
Anna rakas hyvän voittaa. Saat elämän.
Taidat olla joku aivoton pissis ja jollet oo ni tost ei oo mitään hyötyy.!:D Haluut varmaan esittää luokkalaisilles tai muille miten kova oot ku teet tollast esim poltat luokan ikkunast! Säälittävää. Ja ne sun luokkalaises ei sua "pelkää" vaik luulisit ja toivot niin!xD Ne vaan pitää sun niin idioottina ettei tarvii ees vastata jos sanot jotaan. Vittu hanki elämä.
Hommaa ite ja lopeta toisten arvostelu... Jos on oikeasti ongelmia, niin ei sitä tarvii heti alkaa vähättelemään...
Minulle ainakin tuli sellainen olo, että puhu vanhemmillesi! He varmasti osaavat/haluavat auttaa sinua. Kerro vanhemmillesi sama, tai kirjoita vaikka kirje, jos se on helpompaa. Ihan terveytesi ja oman tulevaisuutesi takia kannattaa lopettaa tuollaiset tai ainakin vähentää paljon.
Tai sitten juttele jollekkin kaverillesi.
en ole mielestäni pissis. miksi sanot noin kun et mua tunne? En pidä itseäni kovana, ja enkös kirjoittanut että nuo viimevuotiset olivat mielestäni tyhmyyttä. Juuri tuo ikkunasta polttaminen. Tällä tarkoitin että tein todella kaikkea tyhmää, ja opettajien mielestä ei hyväksyttävää, jatkuvasti, halusin olla mahdollisimman hankala. Ja jäin luokalleni. Luokkalaiseni ovat mua nuorempia, hyviä koulussa ja muutenkin "täydellisiä" Ehkäpä pitävät mua idioottina, en tiedä. Mutta muistaakseni kirjoitin että (huom->)tuntuvat pelkäävän. Ovat monesti kyselleet olenko todella pelannut spiritismiä, olenko saatanan palvoja, olenko pilvessä joskus koulussakin, saatanko tehdä pilvessä jotain tyhmää yms. jos näkisit luokkalaiseni ymmärtäisit. Hiljaisija ja ujoja. Jos joku pistetään istumaan viereeni kysyvät monesti ensin "voinko istua tähän" vaikka opettaja olisi jo asian päättänyt, aivan kuin minä siihen vaikuttaisin. Ja elämä mulla todellakin on, jos sitä tarkoitat elämällä että tekee paljon asioita, ja on aina tekemistä ja plaa plaa. Entä itselläsi kun näitä pissis/teini luokitteluja netissä jakelet, ja toisten viestejä arvostelet? Kerroin vain omasta elämästäni. Ja ongjelmistani.
En jaksa lukea tuollaisia.
Nämä todella ovat ongjelmiani, joku voi pitää turhana kysyä täältä neuvoa, mutta musta on mukava kirjottaa johonkin, kun en voi muuten oikein kenellekään kertoa.
Ja vielä minsuulle, miksi esittäisin että mulla on ogjelmia? Miksi maksaisin hulluja summia huumeista(ne todellakin maksavat) ja juomista jos vain esittäisin? Miksi haluaisin lopettaa kaiken jos pitäisin tätä kovana juttuna? MIKSI haluaisin itelleni ongjelmia? miksen kerro asioistani melkeimpä kellekkään jos haluan kaikkien pitävän mua kovana? miksen kerro kaikesta luokkalaisilleni? Ovat aina muualta asioistani kuulleet, joskus joku näki tai vastaavaa. Miksi haluaisin tutustua luokkalaisiini jos yritän saada heitä pelkäämään?
miksi riiskeeraisin koko elämäni jotta voisin olla kova? MIKSI? Ärsyttää tuollaiset pennut, jotka tulevat toisia arvostelemaan.
Mutta asiallisista vastauksista suuri kiitos:) Päätin porukoiden kanssa jutella. mitähän siitäkin tulee :S
Kyllä vanhempasi ymmärtävät ja ovat varmasti iloisia kun puhut heille, eivät he muuten voi auttaa! Tsemppiä siihen ja toivottavasti saat asiasi kuntoon!
On korkee aika ottaa itteesä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, jos haluaa onnellisen ja kunnollisen elämän. Itekin tiedät, et mitä teet, tuhoaa sinua, muttet silti ole vielä tehnyt asialla mitään. Nyt vain erottaudut huonoista porukoista ja jätät huonovaikutteiset kaverit. Keskustele vanhempiesi kanssa ja kerro mihin tulokseen olet tullut.
Koulukirjat käteen ja opiskelemaan.
Minusta on hienoa, että tunnustat itsellesi, että sinulla on paha ongelma, se vaatii rohkeutta. Ja rohkeutta vaatii sekin, että kertoo tällaisesta ensimmäisenä vanhemmilleen- joku kouluterveydenhoitajahan olisi ns. iisimpi ratkaisu.
Rohkeutta sinusta siis selvästi löytyy, ja olet hienosti alkanut valjastaa sitä elämasi suunnan muuttamiseen.
Tsemppiä, toivottavasti vanhempasi suhtautuvat hekin asiallisesti.