Kahvilan pieni pöytä, sen ruudullinen liina
kuin ankkurina toimii,etten ajelehtisi
aavalle ja kadoksiin
Kahvin mustalle pinnalle kirkkaita pisaroita
turhaan - musta ja kitkerää minun juomani
Viimein ymmärsin
Sinun siipesi kantoi vain sinut
Kipu huutaa kuin syntyvä lapsi
Ei tämä ole rakkautta, tämä on tappio
Hukkua yksinäisten sielujen merelle
Uimataidottomana hapuilla jotain mihin tarttua
Minä olisin vain niin halunnut rakastaa sinua
Valot sammuu yksi toisensa perään
Kaikki piiloutuu pimeään
Minun on aika poistua
kuin ankkurina toimii,etten ajelehtisi
aavalle ja kadoksiin
Kahvin mustalle pinnalle kirkkaita pisaroita
turhaan - musta ja kitkerää minun juomani
Viimein ymmärsin
Sinun siipesi kantoi vain sinut
Kipu huutaa kuin syntyvä lapsi
Ei tämä ole rakkautta, tämä on tappio
Hukkua yksinäisten sielujen merelle
Uimataidottomana hapuilla jotain mihin tarttua
Minä olisin vain niin halunnut rakastaa sinua
Valot sammuu yksi toisensa perään
Kaikki piiloutuu pimeään
Minun on aika poistua
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tästä runosta pääsee hyvin kiinni yksinäisyyden
ja irtaantumisen tunteeseen, kipuun - kun huomaa,
että siivet kantoivatkin vain toisen, ei molem-
pia.
SSäkeistö " hukkua yksinäisten sielujen mereen "
on käsinkosketeltavan herkkä - niin kuin runon
koko loppuosakin, huoh.
Tämä oli taas sieltä Rellu-taskusta, kiitos.
Mie vieläkin huokailen ja luken tätä :)
Kirpakkaa päivän jatkoo.
Monestikko on käynyt, että kaikessta uskosta ja luottamisesta pudotaan siihen, että toisesta ei ole vastuunkantajaksi, eikä sitä arkea elämään..
Miten se sitten viekään pohjan pois kaikelta!
Niin, nyt tälläinen!
Muutama aste pakkasta ja hymy huulilla! :)
kahvetta sitte meinataan hukkua johonkii ja sitte leikitään piilosilla olloo......Oonkos kässänny kaeken oekein?.....(Z)
Jokkainen ymmärtöö nii ku ymmärtee
ja jos sie uattelet niih, ni olkoon niih! :D
Mutta yks assee on varma, mie nyt hörpin kahveeta!:)
Talvi-iltoo sulle! :)
Vähän kulahtaneita kielikuvia käytät minun makuuni (mm. yksinäisten sielujen meret sun muut maisyuvat vähän tympeälle). Kivaa runossasi on mielestäni se, kuinka tuot arkisen tilanteen mukaan mielen tuskiin, tai päin vaistoin, miten vain. :) Nähtävillä on vain joku tuikituntematon istumassa kahvilassa kahviaan hörppien. Vaan, kuinka paljon voi tuollaisen tavallisen näkymän sisällä myllertää! Kahta raastavammalta runon sisältö tuntuu juuri arjella maustettuna. Tästä pidän kovasti: "Ei tämä ole rakkautta, tämä on tappio". Korutonta, alistuvaa, rehellistä => sydämeenkäypää, kaikki tämä kiteytyy kyseiseen säkeeseen. Se minun mieltymyksistäni. ;)
Niih,mitäs nyt sanos, minusta hän ei hörppinyt kahvia vaan jäi siihen kuppiasteelle, ehkä kerran koitti ja huomas sen kitkeräksi, lähinnä kielikuvaksi tarkoitettu.Kahvila itsessään on se tuttu paikka mihin vielä haluaa takertua (ettei ajelehtisi...)Se kipu ja tuska (lapsi) syntyy. Nyt hän on yksin (niinkuin monet muut)ensimmäistä kertaa ja pelkää.Pettymys, mitään ei ole tehtävissä. Hänen tunteellaan ei ole arvoa. Pimeys. Alistuminen.Sitä ihmistä ei enään ole, mikä aikaisemmin rakasti.(Poistuu)
Kohtuullinen saldo, jos yx lause miellytti! :)
Kiitos ja mukavaa iltaa sinulle!