nielurisa

Heissan,

Multa poistettin nielurisat ja ilmeisesti kitarisatkin, kun olin 11v. Ne olivat todella pahassa kunnossa (tulehtuneet)ja leikkauksessa jouduttiin repimään normaalia enemmän kudosta pois.

Operaatio tehtiin nukutuksessa. Nykyään tehdään ilmeisesti myös paikallispuudutuksessa ainakin aikuisille.

Täytyy sanoa, että olin todella kipeä. Lisäksi kun olin 11v. hoitajat eivät antaneet tarpeeksi kipulääkkeitä, ettei vaan tule riippuvaiseksi...

Pyydä vain tarpeeksi kipulääkkeitä, niin pääset helpommalla. Lapselle niitä ei annettu tarpeeksi.

Pari päivää saat syödä vain kylmiä nesteitä: mehuja ja jäätelöä.
Kun pääset kotiin kaikki helposti kurkusta alas menevä on sallittua. Mutta nieleminen voi tehdä oikeasti kipeää, siksi kipulääketä tarpeeksi kehiin.

Suun limakalvot paranevat onneksi nopeasti, että viikossa olet jo hyvässä kunnossa.
Onnea leikkuuseen ja se kannattaa, jos saat koko ajan angiinoita sekä risoista tulee pahan hajuisia paakkuja.

Minulla leikattiin nielurisat heinäkuun viimeinen päivä proppujen takia. Menin aamulla sairaalaan, sieltä sitten leikkaussaliin. Pahinta oli ennen leikkausta nukutuslääkkeen laitto, kirveli käsivarressa aika paljon.

Heräämössä sitten heräilin, oli hiukan vaikea hengittää ja tuntui kuin kurkussa olisi ollut iso limapallo, jota yritin saada pois. Mutta kurkunpääni olikin vain turvonnut hengitysputken vuoksi ja jokin siellä sitten painoi edelleen. Kurkkuni ei ollut heräämisen jälkeen yhtään kipeä, kamalinta oli juoda ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Kirveli ihan älyttömästi, kun kurkku oli kuivunut pitkän juomattomuuden seurauksena.

Sairaalassa sain jogurttia,vanukkaita,jäätelöä, mehujäitä. Kotiin pääsin vasta seuraavana päivänä, sillä halusivat tarkkailla että pystyn syömään ja varsinkin juomaan kotonakin. Se ei kyllä haitannut, olin niiiin väsynyt kaikista kipulääkkeistä ja nukutuksesta, että nukuin ihan lahjakkaasti noin 90 prosenttia sairaalassa viettämästäni ajasta. Syöminen ja juominen ei sattunut, varsinkaan jos muistin aina yölläkin herätessäni juoda hiukan pitääkseni kurkkuni kosteana. Ainoa vaikeus oli, että syödessäni kurkkuni jotenkin "väsyi", eli en jaksanut nieleskellä kovin kauaa.

Kotiin sain lääkkeiksi panacodia ja jotain muuta. Kivut pahenivat aika tasaisesti ensimmäisten päivien aikana, ja muutaman päivän päästä kävin hakemaan sairaalasta vahvempaa kipulääkettä. Sain tramalia, jota otin vain kaksi tablettia sillä lääke sai minut oksentamaan. Pärjäsin kyllä panacodeillakin,kunhan muistin ottaa säännöllisesti(heräsin yölläkin ottamaan lääkettä). Noin viikon kuluttua leikkauksesta alkoi verenvuoto peitteiden irrotessa, ja päivän jatkuneen vuodon jälkeen jouduin yöllä menemään sairaalaan. Vuotokohta poltettiin ja se oli hitusen kipeämpi pidemmän aikaa kuin muu kurkku.
kauammin kuin kaksi viikkoa jouduin varomaan syömisiäni, mutta esimerkiksi pehmeää vaaleaa leipää sain syötyä noin kahden viikon kuluttua leikkauksesta.

Kaiken kaikkiaan, aika helppo kokemus minusta, kun ajattelee siitä koituvaa helpotusta. Paljon olin kuullut kauhujuttuja kivuista, ja jokaisella tietysti kivut ovat erilaiset. Totta kai oli hiukan huonompia päiviä, mutta kaikesta selvisin kunnialla. Lisäksi panacodeilla on unettava vaikutus, joten nukuin aika paljon toipilasaikana ja se helpotti ehkä paljonkin tuntemuksiani...

Multa leikattiin nielurisat tasan viikko sitten jatkuvien tulehdusten ja proppujen takia. Toivon todella, että nielurisaleikkaus auttaa ja jatkuvat kurkkukivut loppuisivat.

Itse leikkaus on tosi helppo juttu. Etukäteen jännitin nukutusta, mutta se ei tosiaan ollut mikään ihmeellinen juttu. Sairaalassa saa paljon kipulääkkeitä tipan kautta kunhan vaan pyytää. Leikkaus tehtiin päiväkirurgisena toiminpiteenä aamulla ja neljän aikoihin pääsin kotiin. Sairaalassa oksensin kerran verta.

Ensimmäiset päivät menivät aika helposti. Kipu oli siedettävä. Sen jälkeen kipu alkoi pahenemaan ja nyt taas viikon jälkeen tuntuu vähän helpommalta. Toissapäivänä toinen puoli aukesi ja verta tuli jonkin verran. Sain kuitenkin itse verenvuodon loppumaan (tosin vasta kuuden tunnin jälkeen, mutta en halunnut että poltetaan taas uudestaan kiinni ja että toipumiseen tulisi takapakkia).

Itse en ole viikkoon pystynyt syömään mitään (paitsi lääkkeen oton yhteydessä mehukeittoa). Sairaalassa söin kaksi mehujäätelöä, mutta kotona ei kyllä todella ole tehnyt mieli niellä mitään. Ensimmäiset päivät oli kyllä todella nälkä, kun vatsa ei tuntunut ymmärtävän, että ruokaa ei tule.

Kipulääkkeinä ovat Panacod-poretabletti ja Diclomex. Panacod kyllä auttaa 1-2 tunniksi jonkin verran. Olen sotkenut kaksi Panacodia pieneen määrään vettä ja sitten sekoittanut ne muutamaan desiin mehukeittoa. Tämän juomiseen menee noin tunti, mutta kyllä se alas menee. Tulehduskipulääkkeestä ei ole huomannut mitään apua, mutta pieni tabletti menee kyllä ihan hyvin alas mehukeiton kanssa. Panacodia olen ottanut sen maksimi määrän (8 kpl) vuorokaudessa ja Diclomexia 3 kpl. Jääpaloja pidin suussa silloin kun tuli verta ja kylmäkalleja olen pitänyt muutenkin kaulalla ja niskassa.

Että näin minulla. Uskoisin, että minulla on mennyt toistaiseksi kaikki niin kuin kuuluukin. Pelkäsin etukäteen jotenkin pahempaa. Kivun voimakkuus on kyllä välillä ollut kovempaa kuin etukäteen osasin ajatella. Kipu on kuitenkin tosi aaltomaista. Välillä on hyviä hetkiä ja sitten olo taas romahtaa. Peitteet ovat alkaneet lähteä nielusta, toiselta puolelta enemmän. Toivon, että toipuminen jatkuu samaa rataa, niin kyllä tämä tästä.

Eli tsemppiä leikkaukseen! Kyllä se siitä. Verrattuna jatkuviin nielutulehduksiin, niin kyllä tämän kestää.

Tuosta kun edeltä luskelin nuo muiden kokemukset, niin ajattelin kirjoittaa omanikin. Itselläni oli vielä helpompi tuo homma kuin tuossa edellä kirjoittaneilla. Minuakin kyllä kovasti peloteltiin etukäteen kivuilla, ihan leikkaavan lääkärin ja hoitajan taholtakin.

Minulla siis tuo homma meni helposti. Aamulla sairaalaan ja varsin pian toimenpiteeseen. Nukutuksesta ei ole muuta muistikuvaa kuin että nukutuslääkäri laittoi jotain käteeni ja ihan samantien kaikki pimesi. Seuraava muistikuva heräämöstä, jossa silmät avattuani minulle kerrottiin, että toimenpide on tehty. Ja kysyttiin, onko kipuja. Hetken tunnustelin, eikä mainittavasti ollut.
Sitten osastolle, jossa nukahtelin lyhyitä pätkiä vähän väliä. WC:ssä käydessä jokunen tunti leikkauksen jälkeen huomasi, että olo oli aika heikko. Takaisin petiin. Samoin muutama tunti heräämisen jälkeen alkoi kivut lisääntyä. Sain kipupiikin ja sen jälkeen ei pahoja kipuja ollutkaan.
Iltapäivällä joskus klo 16 jälkeen sain luvan lähteä kotiin. Kotimatkalla autossa oksensin, mutta yllättävää kyllä se ei tuntunut kovinkaan pahalta.
Kotona otin suunnilleen ensimmäisen viikon ajan 600mg Buranaa ja Panacodin yht'aikaa 6tunnin välein. Kivut pysyivät hyvin poissa. Muutama päivä pelkillä mehuilla, marjakeitoilla, jäätelöllä, jääpaloilla ym. Vähän juotavaa, mielellään kylmää ja usein. Muutaman päivän jälkeen saattoi jo syödä esim. pehmeää leipää.
Monilla pahimmat kivut ovat noin viikko leikkauksesta. Itselläni ei kivut pahentuneet uudelleen missään vaiheessa. Peitteet vaan pienenivät ja ohenivat vähitellen. Parin viikon jälkeen oli vain hieman peitteitä ja kolmen viikon päästä kokonaan hävinneet.
Verenvuotoa en huomannut missään vaiheessa eikä kurkku muutenkaan tuntunut kovin kummallisesta. Siis helppo juttu. Ja auttoi. Minulta risat poistettiin reilut 1,5 v. sitten ja ei ole ollut enää toistuvia nielutulehduksia, joita oli pahimmillaan jopa 2 kertaa kuukaudessa, joskus taas saattoi olla lähes 2 kuukautta väliäkin.