Miten olette kertoneet miehellenne että haluaisitten lapsia ja pian. Olemme mieheni kanssa keskustelleet hyvin vähän asiasta ja hän itse on myös sanonut haluavansa lapsia lähitulevaisuudessa. Itse olisin täysin valmis jättämään pillerit vaikka heti. Viimeksi kun otin asian esille hän sanoi että puhutaan myöhemmin. Jotenkin jännittää ottaa asia esille ja mietin miten aloittaa keskustelu. Pelkään että hän ahdistuu eikä halua puhua.
Miehelle puhuminen
Lapsia kiitos
151330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kävi niin että kysyin mieheltä et ookko aatellu haluavas lapsia.se vastas et joo heti vaan.olin kyl äimän käkenä ku olin itte aatellu vasta parin vuoden päästä ryhtyä lapsentekopuuhiin.nyt on vuosi menny,eikä mitään kuulu,mut pidetään nyt luovaa taukoo.
mun mielestä on aina hyvä sanoo asiat suoraan ilman kiertelyä.ja meillä tehdäänkin niin.sen takia oli helppo ottaa asia puheeks.en oikein osaa neuvoo ku en tunne sua tai miestäs et voiko sille vaan täräyttää päin näköö =)mut rohkeesti vaan,kyl se siitä =)
Eli itse tuskailen saman asian kanssa. Miehen kanssa ollaan keskusteltu lapsista yleisellä tasolla, ja tiedän myös hänen haluavan lapsia.
Silti on jotenkin todella vaikeata vain töksäyttää tyyliin "jokos jätetään pillerit pois, eiköhän tässä ole kuumeiltu jo ihan tarpeeksi".
Eli minäkin tahtoisin kuulla muiden kokemuksia asiasta, siis sellaisia joissa myös miehen mielipidettä on kuunneltu (ts. ei niin, että nainen on jättänyt salaa ehkäisemättä, näitä tapauksia tiedän jo ihan liikaa..)
Meillä on myös rakennusaika meneillään ja muutto häämöttää joskus alkukeväästä. Kokemuksia kiitos myös tästä, kannattaisiko odottaa muuton jälkeen vai onnistuuko rakentaminen raskaanakin?!
ilmoitin,että käyn hankkiutumassa ehkäisystä eroon. kyllästytti koko touhu.sanoin ,että huolehtii itte ehkäisystä ,jos ei lapsia halua,että mulle kyllä nyytti passaa,että mites sille? kaksi päivää meillä oltiin selibaatissa,kunnes mies oli ittekseen ajatellu asiaa. silmät kirkkaina totes vaan ettei oo pöllömpi juttu ollenkaa. yritystä nyt 2 kiertoa ja kolmas alullaan.
ilmoitti isännälleen et pillerin reseptiä ei aio uusia et hoitaa itse ehkäsyn jos ei vielä halua lapsia,ja nyt niillä on sulonen pieni poika!ite lopetin pillerit välivuotojen takia(isäntä sitä itse ehdotti)kun seuras sivusta mun tuskasta lotrausta rättien kansssa.Nyt olen ollu 5kk:tta ilman ehkäsyä eikä ole vielä tärpänny:(
mikäs velvollisuus se on naisen AINA hoitaa se ehkäisypuoli? aina saa olla lääkärin edessä värkkiään näyttämässä muutenkin. voisi miehetkin joskus ottaa vastuuta siitä. meillä nyt onneksi mies tuli myös vauvakuumeeseen paripäivää asiaa pohdittuaan. eilen oikein kysyi että pianko taas ruvetaan,,joko vuodot on loppu? sanoi olevansa valmis"kuin lukkari sotaan"hehheheheheh
"värkkiään näyttämässä" totta! :D
niin ja tuo valmis kuin lukkari sotaan... hihihiiiiii :D
Mä taisin ihan alkuun kysellä jotain että haluaako lapsia, ja milloin ehkäpä. Hän sanoi että sitten kun mulla on ammatti... No, kuitenkin, ku minä kuumeilin ja puhuin jatkuvasti, heitin usein puolivitsillä että jätettäiskö rengas pois.. No, lopetin sitte ammattiopinnot heti alkuun ku ei tuntunukaan hyvältä. Siinä vaiheessa sitte alettiin yrittään, ei se ammatin saaminen ollukaan enää niin tärkeää, ku osasin hyvin perustella miksi se (ammatittomuus) ei ole este. :) Ennen ku päätin lopettaa, pistin jo miehen harkihteen vakavasti että voisko vaikka koulu jäiski vähä kesken. Hän ei kyllä saanu loppuun harkittua, ku minä jo päätin lopettaa. Kun kerroin että aion lopettaa, ja kysyin että voisko nyt sitte, ni hän suostui ja sanoi että oli harkinnassaanki ollu jo taipumassa siihe että vois alkaa yrittää.
Nyt ollaan toista kiertoa yrittämässä. Ja voipi olla että on jo tärpänny, se saadaan tietää ehkä viikonlopulla.. :)
Suosittelisin että ihan suoraan vaan kysyt että olisko hyvä aika, tai että millon hän haluais, ja onko jotain "esteitä" vielä. Anna aikaa harkita, tiedän että muutamankin päivän harkinta-aika voi olla aika piinaa sulle, mutta se voi olla sen arvoista. :) Älä vaadi vastausta heti, käske harkita vähä aikaa. Voi vaikka mieli muuttua "kyllään", jos olis heti ensireaktiona sanomassa "ei".
Tulipa pitkä sepustus.. :D
Joku kyseli miten onnistuu..
No meillä on muutto pian (jouluksi?) edessä ja mulla viikkoja nyt 22. Kesä&heinäkuu, jolloin laiteltiin listoja ja viimeisiä maalauksia, oli tuskaa. En olis jaksanut muuta kuin nukkua. Maalata en uskaltanut, koska haisivat pahalle ja tulin huonovointiseksi.
Nyt on olo vaihteleva. Välillä voisi jotain jaksaa tehdäkin, mutta yleisesti on puhti poissa mikä harmittaa suunnattomasti sillä voisin hyvin alkaa jo siivoilemaan paikkoja muuttoa varten.
Pakkaaminen on ollut tuskaa. Muuttolaatikot tulevat nopeasti painaviksi ja niitä ei oikein uskaltaisi nostaa, vaikka jaksaisikin.
Mutta kaikesta huolimatta en kadu. Meillä vauvaa yritettiin melkein kaksi vuotta ja nyt kun se on tulossa niin onnellisena odottelen ja teen minkä jaksan. Kyllä mies on ollut ymmärtäväinen. Itsellä lähinnä on huono omatunto, kun mies yksin joutuu kaiken tekemään..
Niin ja mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee.. Meillä asia ns. muhi muutaman kuukauden.. Kyselin aina sillon tällöin, mitä mies asiasta ajattelee. En painostanut, kerroin vaan että vauvakuuma vaivaa, mutta että mikään hätä ei ole.. Lopulta mies totesi, että no eiköhän sitä voisi kokeilla.. :D
Kuten sanottua, ei se vauvan tuleminen ole niin varmaa. Voi olla pitkäkin projekti..
viestistäsi. Vaikka pillereitä vielä syönkin, on aina mukava kuulla muiden kokemuksia raskaudesta ja lapsiperheen elämästä. Niin ja tietysti rakentamisesta.
Kunpa se raskautuminen olisikin aina niin helppoa, että sormia vaan napsauttaisi kun kuume iskee (liian) kovasti ;D.. Mutta onnea oikein paljon Teille molemmille!
Mitenköhän se meillä oikein meni... Ollaan oltu yhdessä nyt vajaa 2 vuotta, ja vauva-asia ollu esillä meillä melkein aina ihan vaan leikkinä. Mietitty hauskoja nimiä ja silleen. Mut tänä keväänä ku huomasin et pilleriresepti pitäis uusia, niin kysyinki et varaanko ajan lääkäriin vai jätetäänkö pois :) Tällanen keskustelun avaus ja tuloksena sit et aletaan yrittään vauvaa nyt syksyllä. Söin jäljellä olevat pillerit (n. 3kk) jonka aikana mies sai pohtia asiaa rauhassa, ja kun pillerit loppu niin uusia ei hankittu. Nyt on menossa toinen kierto pillereiden jälkeen, toivottavasti tärppäis :) Eli keskustelun voit avata vaikka hieman huumorilla höystettynä, jotta mies ei ahdistuisi, ja sit ihan vakavasti edeten. Tsemppiä!
Mulla meni monia vuosia (haaskuun) sellasissa suhteissa että mies ei halunnu lapsia, ainakaan aikoihin mut kaippa sitä kuitenki ku tykkäs toisesta niin paljo ni jakso odotella ja tukahduttaa oman vauvakuumeensa :/ No ne suhteet sit kaatu lopulta, osin tästäkin syystä.
Nyt on vihdoinki ihana kultanen mies ja mikä parasta, haluis myös lapsia, vähintää yhtä innolla ku mä, tosin nyt tietysti ku viimeinki ois mahdollisuus niin ei oo tärpänny, 8. yritys meneillään. :(
Jotenki ku meille oli alunalkaen selvää mitä kumpiki haluaa niin ei oo asiasta tarvinnut sen enempää edes keskustella! :) Oon sanonu että pillereitä en enää IKINÄ suuhuni pistä, sen verran ongelmia niitten jälkeen ollu ja mun loput sinkkuaikojen kumit annoin kaverille joka eros hiljattain. Että varmaanka ei tarvi enää mitään ehkäsyjuttuja pahemmi miettiä ;)
Kauanko ollaan tunnettu? Tuntuu niin uskomattomalta että vielä maaliskuussa emme tienneet toistemme olemassaolosta mitään, aprillipäivänä nähtiin ekan kerran, kesäkuussa kihloihin, elokuussa muutti mun luo ja heti alusta saakka ollu se vauvakin tilauksessa...:))
On se ihmeellistä, paistaahan se aurinko näemmä joskus risukasaanki..!!
Sama vaiva. Miehen kanssa ollaan joskus juteltu lasten nimistä ja muuta yleistä, mutta nyt kun pitäisi ihan tosissaan alkaa miettimään asiaa, niin mies menee ihan vaikeeksi. Välillä olen yrittänyt vihjailla, mies pistää leikiksi tai vaihtaa puheenaihetta. En viittis kiusata koko ajan, mutta itseä ahdistaa kun en ole varma, että haluaako mun mies niitä lapsia sitten kuitenkaan.
Kun rupeaa olemaan lähempänä kolmeakymppiä kuin kahta, niin ei voi enää vaan ajatella, että sitten joskus...
Siskolla puolivuotias tyttö ja mulla ihan kauhee vauvakuume. Miehellä taas ei. Tai ainakaan ei puhu siitä jos on.
En tajua, miksi siitä on muka niin vaikea edes puhua!
Rassaa, kun ei oikein ole ketään kenen kanssa puhua näistä jutuista.
Elikkäs violan viesti olis voinu olla mun kirjottama!! Ahistus suuri, ku ei viittis miestäkään piinata. Taitaa kuiteski vaistota mun olon ja ahistuu itekin. Mutta miks ei sitte sitä lasta haluais??? Elämäntilanne kuiteski hyvä: molemmilla vakituiset työt, asutaan omakotitalossa, ollaan terveitä, kolmenkympin molemmin puolin, seurusteltu 3v., asuttu yhessäkin jo kohta 2,5v. ja vauva-asiaa lukuunottamatta suhde voi hyvin. Tosin jos tätä piinaa kestää kauemmin voi tietty jo ruveta vaikuttamaan suhteeseenkin. Mieskin kuulemma JOSKUS haluais lapsia... Miksei NYT? Kun kaiken lisäks sitä lasta ei välttämättä niin vaan ees tuu... Vaikeeta.
Täällä myöskin eräs vauvakuumeen kourissa oleva. Ikää itselläni on jo muutaman kuukauden päästä 26, miehelläni 7 vuotta enemmän. Meillä kaikki on hyvin ja elämä onnellisesti uomissaan. Naimisissa ollaan oltu jo 6,5 vuotta, työelämässä jo kummatkin ja oma koti haaveissa lähitulevaisuudessa. Parisuhteemme kukoistaa ja olemme ikionnellisia, puhumme kaikista asioista toisillemme ja olemme todellakin toinen toisemme parhaat ystävät. Parempaa miestä ei lapselle isäksi voisikaan toivoa, ainut pulma vain on siinä, että miehelläni ei ole vauvankuumeen tapaistakaan eikä omien sanojensa mukaan pysty lupaamaan sitä, että joskus haluaisi lapsen. Pieniä, ajoittaisia pehmenemisen merkkejä on tosin viimeisen vuoden aikana ilmennyt, mutta mies ei silti osaa kuvitella hankkivansa lasta lähitulevaisuudessa eikä ehkä myöhemminkään. Painostamiseen en lähde, täytyy kai vain odotella ajan kuluvan ja myös omaakin kypsymistä vanhemmuuden ajatukseen. Veikkaan tosin että olemme mieheni kanssa kumpikin sellaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä ikinä tunne olevansa valmiita tällaisessa asiassa jos asiaa liikaa järkiperäisesti miettii, onko todella "valmis" lasten hankintaan. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Lohdullista tietää, että kohtalotovereita löytyy.
puhumaan asiasta, eihän se ole mikään tuostavaan juttu, ja kun tiesin ettei mieheni vielä suostuisikaan siihen, pehmennys on vaan hyvä aloittaa aikaisin.. ;)
Kerroin varovaisesti asiasta, tuoden omat mielipiteeni esille,perustellen hyvin asiaa. aluksi mieheni oli aika hiljainen, mutta nyt kun keskustelimme asiasta jokin kuukausi ehkä sitten, hän on alkanut itsekin puhua tyyliin "sitten kun on niitä lapsiakin,niin..". eikä enää tunnu niin ahdistuvan asiasta.
ehkä lapsia luvassa noin parin vuoden päästä. katsotaan mitä tapahtuu, annetaan aikaa myös miehille, onhan niitä lapsia sitten mukavaa hankkia kun on molemmat täysillä mukana jutussa.
ehkä minäkin jaksan odottaa vielä hetkisen, mutten yhtään kyllä kauempaa... :)