saa tukea välttämättömiin lääkemenoihin? Oletetaanpa, että sairaus iskee yllättäen, toimeentulotuen normit ylittivät eikä rahaa ole tulossa kuin esimerkiksi kuukauden päästä - eikä silloinkaan riittävästi kalliisiin lääkkeisiin.
Jääkö varaton hoidotta vai onko ainoa keino pyytää lääkäriltä lähete sairaalahoitoon? (Sekään ei tietysti ongelmaa ratkaise - vastaanottavan sairaalan lääkärihän saattaa huomata, ettei potilas tarvitse sairaalahoitoa, jonka syynä ei varattomuutta pidettäne. Mutta on olemassa mahdollisuus, että poliklinikan lääkäri sittenkin antaa tälle potilaalle lääketieteellisesti katsoen tarpeettoman sairaalapaikan.)
Jääkö varaton hoidotta vai onko ainoa keino pyytää lääkäriltä lähete sairaalahoitoon? (Sekään ei tietysti ongelmaa ratkaise - vastaanottavan sairaalan lääkärihän saattaa huomata, ettei potilas tarvitse sairaalahoitoa, jonka syynä ei varattomuutta pidettäne. Mutta on olemassa mahdollisuus, että poliklinikan lääkäri sittenkin antaa tälle potilaalle lääketieteellisesti katsoen tarpeettoman sairaalapaikan.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei se sairaalassa lojuminenkaan ilmaista ole. Laskua kertyy muistaakseni 26 euroa päivältä. Apteekin lääkekuluissa taas on noin 600 euron vuotuinen yläraja, jonka ylittävät lääkeostokset KELA korvaa täysimääräisesti, kunhan kyse on lääkkeistä, joista ylipäänsä maksetaan KELA-korvaus.
Maksimissaan puhutaan siis 600 euron rahoitustarpeesta. Jos sosiaalivirasto ei auta, jäljelle jää vaihtoehto "maksan itse".
Tällaisia yllättäviä menoja voi aina silloin tällöin tulla: hammas lohkeaa tms. Fiksulla ihmisellä on sukanvarressa muutama satanen säästössä juuri näitä tilanteita varten. Jos ei ole, yksi vaihtoehto on turvautua esimerkiksi panttilainaamon apuun.
Suomalaiseen sosialidemokraattiseen ajatusmalliin kuuluu aina se, että jonkun toisen pitäisi maksaa sinun välttämättömät menosi. Tämä ei pidä paikkaansa. Jos ylität lainlaatijan toimeentulotuelle asetetut normit, se tarkoittaa sitä, että tulosi ovat sen verran suuret, että sinun pitäisi selviytyä ihan itse näistä menoista. Valitan.
vaikka rahaa laskuun ei olisikaan. Eikös sairaalamaksu nykyään makseta jälkeenpäin?
Ennen vanhaan potilaan piti lasarettiin tullessaan jättää tietty summa sinne sisään potilasmaksun vakuudeksi. Jos kyseinen pantti ei riittänyt lopulliseen laskuun, potilas joutui maksamaan lisää. Liikamaksu taas palautettiin. En tiedä, miten sairaala menetteli tilanteessa, jossa kiireellistä hoitoa tarvinnut ihminen osoittautui varattomaksi.
Mutta nykyään: tutkitaanko potilaaksi hakeutuvan todellinen taloudellinen tilanne ennen hoitojen aloittamista ja vaaditaanko varattomalta esimerkiksi maksusitoumus? Mitä tapahtuu, jos potilaaksi pyrkivä valehtelee tuloistaan ja omaisuudestaan, koska pelkää varattomana jäävänsä hoidotta tai joutuvansa sitä mielestään kohtuuttomasti odottamaan? Seuraako petossyyte?
Kerran kävi yhdessä lasareetissa niin, että tuotiin sydäninfarktin saanut papparainen paareilla päivystykseen. Ensimmäisenä paikalle tullut hoitsu kysyi, kuka maksaa. Maksaako sossu, maksaako kunta, maksaako valtiokonttori (oli sotavammainen).
Potilas pihisi viimeisillä voimillaan: "Minä maksan itse. Mutta antakaa hoitoa ensin?"
itse ainakin valehtelisin rahaa olevan, jotten hoidotta jäisi. Sitähän en tiedä, tarkistetaanko terveydenhoitolaitoksisissa potilaitten antamien tietojen paikkansapitävyys nykyään, ennen kuin ruvetaan hoitoa antamaan. Ennen muinoin potilas joutui siis jättämään rahaa sisään hoitolaitoksen kassaan lasarettiin tullessaan.
Olen pyörinyt yli 40 vuotta sairaalaorganisaation hoidoissa. JOs rahaa ennen vanhaan oli, makstettiin etukäteen, mutta jos ei ollut, hoitoon pääsi. Koskaan ei ole sairaala tarkistanut, ei ennnen, eikä nykyisinkään potilaan tultasoa.
Jos sairaala ei saa maksuja perittyä, periminen annetaan, on aina annettu sitä varten toimiville perintätoimistoille.
Kyllä muistan, kun oma sairaalakierteeni alkoi yli 40 vuotta sitten. Ei minulla ollut rahaa lyödä tiskiin, että pääsen hoitoon. Olin silloin 16 vuotinen, mutta sairaalaan ottivat, ja vuodepotilaana olin toista kuukautta, ja vielä samana vuotena muutama hoitojakso lisää, niin että sairaalassaoloaikaa kertyi lisää n. 4 kk.
Eipä minulla tuolloin ollut sairaalaan joutuessani rahaa, opiskelija kun olin, ja oppilaitoksesta suoraan lääkäriin, joka lähetti pikaa pikaa sairaalaan, jossa lojuin ekakerralla toista kuukautta.
Sen jälkeen sitten olenkin ollut lähes satakunta kertaa sairaalassa. Voi mennä toisellekkin sadalle käynnille, ei niitä enää jaksa kukaan laskea.
tuo on juuri se vaikea rako ku muiden mielestä on tarpeeksi varoissaan. mutta, mitä omalta kohdalta huomannut, tiedän erään joka tulojensa perusteella(myös työttömänä yh:na)ei saanut sossusta rahaa koska asuu(pankin omistamassa yhä) omakotitalossa. kela ei korvaa kaikkia lääkkeitä joten ainoa vaihtoehto on siis maksaa itse. ja näin käy, että lääkkeitä ostetaan sillon kun on rahaa ja ellei ole niin ei osteta.
kyllä varmasti sairaalaan otetaan, laskuhan lähetetään perässä sitten ja se on sen ajan ongelma. mutta toivoa vaan sopii että lääkkeittä jääminen ei ajaisi ihmisiä sairaalahoitoon :/
aivan vakavissaan, että toimeentulotuen hakijan pitää kyseistä tukea saadakseen myydä omistusasuntonsa, jossa itse asuu? Ojasta allikkoonhan siinä tilanteessa usein mennään: vuokralla asuminen lienee kaikissa tilanteissa kalliimpaa kuin velattomassa omistusasunnossa. Lisäksi vähävaraisen ja pienituloisen saattaa olla vaikea saada vuokra-asuntoa, vaaditaanhan jopa kunnan vuokrakämppään nykyään vuokravakuus. Sosiaaliviraston takuita taas eivät kaikki vuokranantajat hyväksy. (Kunnalliset hyyrääjät ehkä sentään kelpuuttavat sossustakin tulevat vakuustalletukset, otaksun.)