Lapseni (12) on menossa sairaalakouluun ja samalla osastohoitojaksolle masennuksen ja koulunkäyntivaikeuksien takia. Miten ja missä vaiheessa olette kertoneet asiasta lapsellenne? Ja kuinka sairaalaanmeno ja sairaalassaolo sujui? Kertokaa ihan mitä vaan mikä liittyy kyseiseen aiheeseen.
Onko kellään kokemuksia
Äiti
31228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
HEI!Ystäväni tytär joutui 9 vuotiaana sairaalakouluun häiriökäyttäytymisen,lintsaamisen,
ja lukihäiriöiden vuoksi.Koulua käytiin viikot ja viikonloput vietettiin kotona,aluksi paluu perjantaina oli tosi rankkaa,kiroilua pienempien kiusaamista ja yö kastelua.Muutaman kuukauden jälkeen rupesi kaikki sujumaan ja tuplattu toka
luokka saatiin suoritettua.Paluu "normaaliin"
luokkaan kolmannelle oli vaikeata,mutta kun siiryttiin mukautettuun luokkaan ja käytiin välillä sairaalakoulussa harjoittelemassa opikelua.Nykyään tyttö opiskelee iltakoulussa lukion oppimäärää.
Voimia jaksamiseen.Tätyli
Kauanko ystäväsi lapsi oli sairaalakoulussa? tiedän toki että se on eri lapsilla eri pituinen aika tilanteesta riippuen. Kuinka usein lasta sai käydä tapaamassa viikolla?
Sujuiko koulunkäynti sairaalajakson ja kolmannen luokan jälkeenkin hyvin?
Me menemme tietenkin tutustumaan sairaalakouluun ja keskustelemaan lääkäreiden kanssa, mutta nyt tässä vaiheessa en vielä tiedä paljoakaan koko sairaalakoulusta.
Meidän 13-vuotias oli sairaalan tutkimusjaksolla ja myös sairaalakoulussa yli 4 kuukautta viime kesänä ja syksynä. Siirtyminen tapahtui niin nopeasti, että siihen emme ehtineet valmistautua. Nuorella epäiltiin vaikeaa masennusta ja pelättiin hänen vahingoittavan itseään. Loppujen lopuksi diagnoosi olikin Aspergerin oireyhtymä.
Tyttömme tykkäsi kovasti tästä jaksosta. Oli kuin olisi ollut kesäleirillä. Tosin kyllä ajoittain tuli esiin, että hän koki tulleensa hylätyksi. Viikonloput kotona olivatkin tosi rankkoja. Kaksi aikuista oli enenmmän kuin tarpeen yhden nuoren kanssa pärjätessä. Nuorisopsykiatrian osasto oli hyvin kodinomainen paikka ja siellä oleville nuorille tuntui kehittyvän hyvä ryhmähenki. Vaikeudet heillä olivat hyvin erityyppisiä, mutta kaikki hyväksyttiin joukkoon.
Nyt tyttö on käynyt kasiluokkaa omassa koulussaan huonolla menestyksellä. Poissaoloja on niin paljon, että on taas vakavasti harkittava sairaalakoulua.
Yllätys meille huomata millaista "tavallinen" perhe-elämä on kun erityislapsi oli joukosta poissa. En erityislasta vaihtaisi mihinkään muuhun, hän on meille arvokas ja rakas omana itsenään, mutta on hyvä joskus huomata, millaista on elää "tavallisten" murrosikäisten kanssa.