Liian helppoa
Keskiviikko 8.11.2006, Kauppalehti, Pörssi, sivu 31
Aiemmin asuntolainat olivat vakaiden rahoitusmarkkinoiden merkki. Kovalla työllä rahansa ansainneet perheet säästivät pennosensa käsirahaa varten ja usean vuoden raatamisen jälkeen onnistuivat hankkimaan talonsa kokonaan itselleen. Se oli kauan sitten. Nykyään asuntolainoilla rakennetaan perusteiltaan hataraa rahoituskulttuuria. Tästä todisteena Ison-Britannian suurimman kuluttajille lainoja myöntävän HBOS-pankin uusin tarjous. Se tarjoaa mahdollisuutta ottaa asuntolainaa 25 prosenttia enemmän kuin on kiinteistön käypä arvo.
Teknisesti kyse ei ole panttausarvoa suuremmasta lainanannosta, kuten Yhdysvalloissa, koska HBOS yhdistää asuntolainan vakuudettomaan kulutusluottoon, jossa on suhteellisen alhainen korko. Pankki toivoo, että kuluttajat eivät huomaa tehdä eroa näiden kahden välillä ja maksavat molempia rinnakkain.
Lainaajat haluavat vain rahat; päästäkseen kiinni omaan asuntoon, lyhentääkseen muita lainojaan, ostaakseen tavaroita ja niin edelleen. Tuskin heitä kiinnostaakaan, mitä paperilla lukee.
Sitten on vielä päättymätön laina. Tähän mennessä ainoastaan pikkuruinen Kent Reliance Building Society on uskaltautunut sukupolvia yhdistävään asuntolainaan, jossa maksetaan ainoastaan korot ja jonka voi siirtää eteenpäin lapsilleen. Vähäisestä suosiosta huolimatta velkaperintölainoilla on upea tulevaisuus edessään, niin kauan kuin ostajat uskovat, että asuntojen hinnat jatkavat nousemistaan - silloinhan laina kannattaa.
Mutta mitä kävikään vakaan säästämisen kulttuurille? Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa se on hukutettu valtavaan likviditeettitulvaan. 80-luvulla löyhä rahapolitiikka aiheutti asuntojen hintojen nousun. Nyt hinnat nousevat, kun säästämisessä kunnostautunut Aasia rahoittaa tuhlailevia länsimaita.
Lainaamisen uudet tuulet ovat suotuisia - tällä hetkellä. Mutta vanha jippo laittaa hieman talteen pahaa päivää varten ei ollut huono sekään. Ei kyse ole vain siitä, että rahat loppuvat joku päivä, eikä uutta lainaa heru. Tai että keskuspankit joutuvat pelastamaan holtittomat velalliset inflaatiolla. Suurin vaara piilee muutoksen aiheuttamassa uudessa ajattelutavassa. Varomattomuus rahoitusmarkkinoilla rapauttaa rehellisen työnteon kulttuuria. Ja rehellisessä tuottavassa työssä on vakavaraisuuden perusta.
Keskiviikko 8.11.2006, Kauppalehti, Pörssi, sivu 31
Aiemmin asuntolainat olivat vakaiden rahoitusmarkkinoiden merkki. Kovalla työllä rahansa ansainneet perheet säästivät pennosensa käsirahaa varten ja usean vuoden raatamisen jälkeen onnistuivat hankkimaan talonsa kokonaan itselleen. Se oli kauan sitten. Nykyään asuntolainoilla rakennetaan perusteiltaan hataraa rahoituskulttuuria. Tästä todisteena Ison-Britannian suurimman kuluttajille lainoja myöntävän HBOS-pankin uusin tarjous. Se tarjoaa mahdollisuutta ottaa asuntolainaa 25 prosenttia enemmän kuin on kiinteistön käypä arvo.
Teknisesti kyse ei ole panttausarvoa suuremmasta lainanannosta, kuten Yhdysvalloissa, koska HBOS yhdistää asuntolainan vakuudettomaan kulutusluottoon, jossa on suhteellisen alhainen korko. Pankki toivoo, että kuluttajat eivät huomaa tehdä eroa näiden kahden välillä ja maksavat molempia rinnakkain.
Lainaajat haluavat vain rahat; päästäkseen kiinni omaan asuntoon, lyhentääkseen muita lainojaan, ostaakseen tavaroita ja niin edelleen. Tuskin heitä kiinnostaakaan, mitä paperilla lukee.
Sitten on vielä päättymätön laina. Tähän mennessä ainoastaan pikkuruinen Kent Reliance Building Society on uskaltautunut sukupolvia yhdistävään asuntolainaan, jossa maksetaan ainoastaan korot ja jonka voi siirtää eteenpäin lapsilleen. Vähäisestä suosiosta huolimatta velkaperintölainoilla on upea tulevaisuus edessään, niin kauan kuin ostajat uskovat, että asuntojen hinnat jatkavat nousemistaan - silloinhan laina kannattaa.
Mutta mitä kävikään vakaan säästämisen kulttuurille? Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa se on hukutettu valtavaan likviditeettitulvaan. 80-luvulla löyhä rahapolitiikka aiheutti asuntojen hintojen nousun. Nyt hinnat nousevat, kun säästämisessä kunnostautunut Aasia rahoittaa tuhlailevia länsimaita.
Lainaamisen uudet tuulet ovat suotuisia - tällä hetkellä. Mutta vanha jippo laittaa hieman talteen pahaa päivää varten ei ollut huono sekään. Ei kyse ole vain siitä, että rahat loppuvat joku päivä, eikä uutta lainaa heru. Tai että keskuspankit joutuvat pelastamaan holtittomat velalliset inflaatiolla. Suurin vaara piilee muutoksen aiheuttamassa uudessa ajattelutavassa. Varomattomuus rahoitusmarkkinoilla rapauttaa rehellisen työnteon kulttuuria. Ja rehellisessä tuottavassa työssä on vakavaraisuuden perusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitä että asuntojenhintamediaani on pitkässä juoksussa AINA nouseva. Tuohan on älykäs systeemi tuo pelkkien korkojen maksaminen. 2 sukupolvea maksaa pelkkiä korkoja pitäen näin omat asuinkulunsa todella pieninä. 3 sukupolven edustaja sitten kuittaa asunnon itselleen 1kk palkalla saaden samalla haltuunsa asunnon jonka arvo on 100kk palkka.
Ei se asunto omaksi tule pelkkiä korkoja maksamalla. Lyhennystä pitää myös maksaa.
Joo, mutta lainapääoma on pienetynyt suhteessa palkaan niin mitättömäksi, että sen maksaa ihan tosta vaan.
Vuonna 1970 maksoi eräs kerrostaloasunto uutena 30 000 mk eli 5045,64 euroa. Oli varmaa silloin kallis. Nyt tuon lainan voisi maksaa pois ihan tuosta vaan.
jolla on perinteisesti perusasiat hukassa!
No ei se pankkikaan tuota tappoiokseen tee. Kyllä se on koko ajan inflaation ylittävää korkoa tuosta rahastanut.
Esim. 50v aikana 100.000 lainapääomasta olisi maksettu 5% korkotasolla korkoja 250.000.
Tuon jälkeen se kolmas sukupolvi saa 50 vuotta vanhan kämpän H.A.L.V.A.L.L.A.
mininkä vastaat. Tulee ja kuittaa asunnon yhden kuukauden palkalla...
näin saadaan helposti siirrettyä lapsen lapsille "verotonta" perintöä, edellyttäen että lapset ei sössi. Tästä hyvä lisä osaksi perintösuunnittelua.
Brittiasuntojen hinnat edelleenkin kovassa nousussa.