Kihloihin vaiko ei?

Koskas naimisiin? Sen kaikki haluavat kihloihin menon jälkeen tietää.

Kunhan ymmärrät että termi "mennä kihloihin" tarkoittaa vain ja ainoastaan sopimusta mennä naimisiin. Mitään muuta kihlausta ei ole olemassa.

Suosittelen ihan vilpittömästi, ettette mene vielä kihloihin. Niin kauan kuin miettii mennäkö kihloihin, ei ole valmis siihen. Kihloihin on kannattavinta mennä silloin, kun on valmis menemään naimisiin. Kihlojen pointtina ei ole kihloihin meno, vaan lupaus avioliitosta. Se ei ole vain sanahelinää. Ilman konkreettista avioaikomusta kihlautuminen on täysin merkityksetöntä.

sillä sitä teiltä tullaan kysymään! Itse en suostu mieheni kosintaan, jos ei samalla päätetä hääpäivää ja tämän olen hänelle kertonutkin... Koska en jaksaisi jahkailla, että onkohan se nyt tosissaan menossa naimisiin kanssani.

Häistä on puhuttu ja kihloihin menosta. Päivämäärä avoin ja kosintaa odotellen...

Itse miettisin ja puhuisin ennemminkin naimisiin menosta. Koska kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos tunnet, että tämä on ihminen jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi niin ei kai sitä välttämättä tarvitse odottaa. Et vaikuta kyllä kovin varmalta? Kyllä se suhde kestää, jos on kestääkseen vaikka odottaisitte kihlauksen kanssa.

Olette kihloissa, kun olette antaneet toisillenne avioliittolupauksen. Pelkät sormukset eivät tee kihloja. Ihemttelen muutenkin sitä, miten ihmiset sopivat menevänsä kilhoihin esim. 1.1.2007. Miten voi luvata päivän, jolloin lupaa jotain? Siinä vaiheessa, kun naimisiin ollaan päätetty mennä, ollaan jo kihloissa eikä siihen kihlaushetkeen mitään uutta päivää voi sopia. Se, minkä päivämäärän laittaa sormuksiin (jos sormukset on) tai milloin viettää kihlajaisia (jos viettää) on asia erikseen.

Monella parilla kihlaus ei tapahdu hetkessä, vaan pidemmän ajan keskustelujen seurauksena, jolloin myöskään ei aina voi tarkalleen sanoa kihlapäivää, vaan päätös mennä naimisiin syntyy ajan kanssa.

Mielestäni et ole valmis antamaan avioliittolupausta, jos sinun pitää siihen muiden ihmisten mielipiteitä kysellä. 8 kk on myös melko lyhyt aika seurustelua takana. Harvemmalla nuorella parilla on siinä aikana ehtinyt muodostumaan vakaa parisuhde, jossa myös arki on astunut kuvioihin suruineen ja iloineen ja alkurakastumisen huuma vaihtunut rakkaudeksi ja kumppanuudeksi. Mielestäni ennen avioliittolupausta olisi hyvä asua yhdessä edes jonkin aikaa. Miksi teille ei riitä "pelkkä" seurustelu?

Mielestäni ihminen on valmis kihloihin, jos hän voisi siltä seisomalta mennä naimisiin kumppaninsa kanssa. Tämähän ei tietenkään ole mahdollista kuulutusten takia ja monet myös haluavat järjestää hääjuhlan, jonka suunnittelemiseen menee aikaa. Tarkoitan kuitenkin sitä, että kihla-aikeet ovat varmastikin oikeat, jos henkilö sydämessään tuntee voivansa avioitua vaikka heti.

mutta muistakaa ihmeessä että kihlaus on avioliiton lupaus. minä en henkilökohtaisesti ymmärrä niitä jotka menevät kihloihin ja odottavat vuosikaupalla avioliittoa. mikä siinä kihlauksessa on silloin ideana?

8 kk:n jälkeen ketään tunne niin hyvin,että voi luvata koko elämänsä hänelle ? vaikka varmasti voi olla hyvinkin rakastunut, mutta ainakin mun suhteessa ( seurusteltu 2 vuotta,1 vuosi asuttu yhdessä) toisesta löytyy koko ajan jotain uutta. te tuskin vielä yhdessä asutte ? muuttakaapa ensin yhteen ja katselkaa sitten.