lapseni on 7kk ikäinen ja hänellä on paljon hampaita ylä- että alaleuassa. pussaillessaan hän ensin vaan "nuolee" naamaa mutta sitten puree kovaa..päästää kyllä irti kun älähdän. myöskin hyökkii jalkoihin puremaan..ymmärrän että uusia hampaita on kiva kokeilla kaikkeen, mutta missä iässä on soveliasta sanoa hänelle että pureminen on kiellettyä? missä iässä lapselle voi ruveta opettaa mikä on kiellettyä ja mikä sallittua? voiko jo noin pienelle ihmiselle sanoa tiukka EI kun hän puree vai otetaanko lapsi vain irti eikä kielletä tekemästä niin. kun ainakin tukan repimisen kanssa olen ymmärtänyt että lapsi irroitetaan vaan tukasta kieltämättä ja annetaan asian olla. tehdäänkö niin myös puremisen kanssa? tää voi tuntuu joistakin vähä turhamaiselta asialta kysyä mutta olisi kiva kuulla rehellisiä mielipiteitä asiasta..kiitos etukäteen
pureminen
eka kertaa äiti
3254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen ainakin opettanut ei-sanaa jo monta kuukautta ja hyvin poika ymmärtää sen ja hyvin myöskin tottelee. jo 5 kk neuvolassa sanottiin (kun poika konttaili ja liikkui enemmän) että voi alkaa opettaa mitkä paikat on sellaisia, joihin ei saa mennä (takka ym.). itse otan katsekontaktin, kiellän varmalla äänellä, pyrin olemaan johdonmukainen ja kiellän aina samoissa tilanteissa (en siis joskus esim. anna nuolla vessanpönttöä ja joskus taas kiellä), usein pudistan myös päätäni tehostaakseni kieltoa. kyllä tuon ikäisille mielestäni voi jo hyvin opettaa sääntöjä. tuo on hyvä, että ohjaa sitten lapsen muihin puuhiin, jos kiusaus vastustaa kieltoa tuntuu liian suurelta. ei ääntäkään tarvitse korottaa, kyllä lapsi pian oppii ymmärtämään ei-sanan muutenkin.
katoitko. siinä oli tuosta pienten lasten puremisesta. hän neuvoi että koittaa kieltää ennen ku kerkee haukata. tai tiukka ei ja sitten pitää johdatella tekemään jotain muuta.
Heti vain kiellät tiukasti, kun puree. Meillä samanlainen, mutta käytti sitä sanojen sijasta ilmaisemaan nälkää, väsymystä, sylintarvetta... ymmärsin puraisusta, mitä on vailla, kun poskesta puraisu oli nälkää, olkapäästä väsymys jne... Tuntui aika pahalta kieltää lasta ilmaisemasta nälkää, joten en siihen kauheasti puuttunut. Nyt hän on itse jättänyt sen pois ja kitisee, kun on asiat huonosti. Sit saa arvuutella, mikä on vikana, mutta poika on jo sen verran iso (10 kk), että ymmärtää puhetta ja vaihtaa itkun nauruun, kun tärppää.
Mutta ei puremiset silti ole loppuneet, nyt se puree HUVIKSEEN, käsivarsi mustemilla, mammaa sormeesta kiinni ja narsk. Saa huutaa väliin tosissaan tuskasta. Päästää kyl sit irti, mutta kiellot on ku vettä myllyyn, että tämähän on kiva leikki...