Halusin vaan johonki saada tämän asian pois päästäni..En voi tästä puhua kellekkään,joten ajattelin kirjottaa sitten.
Oon kohta 16 vuotias. Ongelmani alkoivat minun ollessani 12.
2003 vuoden kesällä isäni kuoli,ihan yhtäkkiä yllättäen. Olin silloin juuri eräällä leirillä,jota odotin koko kesän. Siinä meni sekin pilalle,kun kesken leirin minulle tultiin kertomaan tämä asia. :/
Sitten kuvioihin alkoi tulla kylillä hyppiminen,sitten pikku hiljaa juominen..
veljeni joutui vatsahuuhteluun kesällä,olisi vissiin kuollut jos ei olisi ehditty viiä sairaalaan.
Kun siitä "toivuin" aloin itsekin juoda ja sinä syksynä kun olin juuri mennyt 7 luokalle,jouduin sairaalaan. Join aivan liikaa kerralla,joten ystäväni kaverit olivat vieneet sitten sairaalaan..
Joskus siinä syksyn mittaan veljeni uhkasi kännissä tehä itsemurhan ja vaikka mitä kaikkea..Olin huolissani enkä tiennyt mitä tehdä.. en ole kovinkaan uskonnollinen ihminen,mutta rukoilin jo siinä vaiheessa että painajaiset loppuisivat jo..
Tilanne alkoi jo rauhoittua,mutta sitten..
Sinä kesänä kun olin menossa kasille juominen alkoi olla elämän tapa. Join joka v.loppu. kesällä melkeen joka päivä. ympäri vuoden,säällä kuin säällä.
Aloin tehdä paljon tyhmyyksiä.. vedin unilääkkeitäkin muutaman kerran viinan kanssa sekasin. Lopetin ne touhut kun jäin porukoille kiinni siitä.
Murtauduin yhteen mökkiin kaverin kanssa,pöllittiin viinaa ja muuta sellaista.
Ajoin mopolla sitten kännissä ja jäin kiinni.
Sain huumausainerikossyytteen,rattijuopumussyytteen ja liikenteenvaarantamissyytteen.
Sossut on rampannu täällä ja mää jossain palavereissa,ne uhkaa aina pistää mut jonnekki mutta ei oo vielä ainakaa pistäny.
Sitten poikakaverini ja kaverini joutuivat sairaalaan auto-onnettomuuden takia. Se oli kamalaa,koska en saanut heistä kumpaakaan kiinni,kuulin vain juttuja että toinen ehkä halvaantunu yms. mutta onneks loppujen lopuksi kummallekkaan ei jäänyt mitään pysyviä vammoja.
Koulu menee päin persettä,hyvä jos pääsisi mihinkään kouluun 9 jälkee..
Ainoa hyvä asia tuntuu olevan vaan se poikakaveri enää täällä. Sitä aika monet vihaa,ja sekin ottaa päästä,koska se on oikeesti hyvä ja ihana ihminen.
nojoo en tiiä miks kirjotin
Oon kohta 16 vuotias. Ongelmani alkoivat minun ollessani 12.
2003 vuoden kesällä isäni kuoli,ihan yhtäkkiä yllättäen. Olin silloin juuri eräällä leirillä,jota odotin koko kesän. Siinä meni sekin pilalle,kun kesken leirin minulle tultiin kertomaan tämä asia. :/
Sitten kuvioihin alkoi tulla kylillä hyppiminen,sitten pikku hiljaa juominen..
veljeni joutui vatsahuuhteluun kesällä,olisi vissiin kuollut jos ei olisi ehditty viiä sairaalaan.
Kun siitä "toivuin" aloin itsekin juoda ja sinä syksynä kun olin juuri mennyt 7 luokalle,jouduin sairaalaan. Join aivan liikaa kerralla,joten ystäväni kaverit olivat vieneet sitten sairaalaan..
Joskus siinä syksyn mittaan veljeni uhkasi kännissä tehä itsemurhan ja vaikka mitä kaikkea..Olin huolissani enkä tiennyt mitä tehdä.. en ole kovinkaan uskonnollinen ihminen,mutta rukoilin jo siinä vaiheessa että painajaiset loppuisivat jo..
Tilanne alkoi jo rauhoittua,mutta sitten..
Sinä kesänä kun olin menossa kasille juominen alkoi olla elämän tapa. Join joka v.loppu. kesällä melkeen joka päivä. ympäri vuoden,säällä kuin säällä.
Aloin tehdä paljon tyhmyyksiä.. vedin unilääkkeitäkin muutaman kerran viinan kanssa sekasin. Lopetin ne touhut kun jäin porukoille kiinni siitä.
Murtauduin yhteen mökkiin kaverin kanssa,pöllittiin viinaa ja muuta sellaista.
Ajoin mopolla sitten kännissä ja jäin kiinni.
Sain huumausainerikossyytteen,rattijuopumussyytteen ja liikenteenvaarantamissyytteen.
Sossut on rampannu täällä ja mää jossain palavereissa,ne uhkaa aina pistää mut jonnekki mutta ei oo vielä ainakaa pistäny.
Sitten poikakaverini ja kaverini joutuivat sairaalaan auto-onnettomuuden takia. Se oli kamalaa,koska en saanut heistä kumpaakaan kiinni,kuulin vain juttuja että toinen ehkä halvaantunu yms. mutta onneks loppujen lopuksi kummallekkaan ei jäänyt mitään pysyviä vammoja.
Koulu menee päin persettä,hyvä jos pääsisi mihinkään kouluun 9 jälkee..
Ainoa hyvä asia tuntuu olevan vaan se poikakaveri enää täällä. Sitä aika monet vihaa,ja sekin ottaa päästä,koska se on oikeesti hyvä ja ihana ihminen.
nojoo en tiiä miks kirjotin
Vastaukset 4
Vanhimmat
koita jaksaa.. ja lopeta/vähennä juominen ,ne sossut vielä laittaa sut sijaisperheeseen,niin mun kaverillekki kävi..
Olen itse 15-vuotias ja mulla on ongelmana just toi koulunkäynti ja muutenkin elämä on mennyt aika huonosti. Ei kyllä oo niin huonosti käynyt et isä ois kuollu tms mut silti...
Yritä lopettaa se juominen. Se vain pahentaa tilannetta. Sä oot ihana ihminen, koita jaksaa!
Nyt olis viimeistään aika herätä. Hyvä merkki että kirjoitit oman tarinasi tänne, koska se kertoo että olet selvästikin ajatellut näitä asioita ja olet tietoinen mihin olet menossa. Tiedät myös varmasti että muutoksen olisi tapahduttava nyt, eikä huomenna.
Ota itseäsi niskasta kiinni! Apua saat varmasti sossulta, kuraattorilta, psykiatrilta jne. Mutta päätös elämäsi muuttamiseen tulee lähteä sinusta itsestäsi. Kukaan ei voi sinun elämääsi muuttaa parempaan, ainoastaan ohjeita voidaan antaa.
Jos et tee mitään, sinä alkoholisoidut ja ajaudut käyttämään huumeita. Koulusi menee huonosti, etkä pääse jatko-opiskelemaan. Ajaudut vääränlaiseen seuraan ja kun heräät tilanteeseen, on jo liian myöhäistä.
Haluatko olla narkki lähiöostarin kulmalla? Köyhänä, rahattomana ja kurjuudessa... vankilakaan ei mahdottomuus olisi. Elämä ei ole elämisen arvoista jos pitää ryömiä paskassa kuin possu sikalassa.
TEE JOTAIN!! JA USKO ITSEESI!!
On hyvä että puhuit asiasta avoimesti. Harva pystyy siihen.
Ensin kehottaisin sinua jättämään viinan pois. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Ennen pitkään se tuhoaa kaiken kokonaan. Ja ehkä sossukin jättää sut rauhaan kun näkee että yrität parantaa tapojasi.
Toisena neuvoisin olemaan välittämästä muiden kommenteista poikakaveristasi. Muilla ei ole mitään väliä jos itse häntä rakastat. se ei ole kenenkään muun kuin sinun asia kenen kanssa liikut.
Kolmantena neuvona sanoisin että puhu ammattilaiselle asiasta. Se ei nimittäin tee sinusta hullua vaikka monet niin heti kuvittelee. (oma serkkuni käy edelleen säännöllisesti puhumassa psykiatrin kanssa.)Voi olla helpompaa puhua ihmiselle joka kuuntelee sinua ja osaa sinua myös neuvoa. Lisäksi hänen kauttaan asiasi eivät vuoda eteenpäin joten voit kertoa hänelle rauhassa kaiken mikä mieltäsi painaa.
Vielä viimeisenä voin suositella runojen kirjoitusta. Se keventää mieltä huomattavasti, ja se on parempi tapa purkaa henkistä tuskaa kuin ryyppääminen.
Ajattele mitä hyvää elämässäsi on. Älä takerru liikaa niihin synkkiin ikäviin hetkiin, vaikka se onkin vaikeaa. Voimia sinulle ja yritä jaksaa. Ympärilläsi on "tukipilareita" paljonkin jos vain katsot hieman tarkemmin.