isänpäiväruno?

Sun olemustasi kun katselen,
muistan päivät lapsuuden.
Aina sanojasi kuuntelin,
silmilläni sua ihailin.

Sä opin annoit parhaimman,
elämän koulun tutkinnon korkeimman.

Vielä päiviä tulee vastaan näitä,
jolloin sanasi on läsnä.

Simäni kun kiinni painan,
näen katseesi hyväksyvän,
kuulen sanasi kannustavan,
tunnen otteen varman kädestäni,
joka eteenpäin mua elämässä kuljettaa.

Isi maailman paras on mulla,
viisas, kannustava ja taitava.

Korjaa kaiken ja huolehtii,
huolta kantaa ja välittää.

Reipas ja iloinen,
jaksaa ja yrittää.

Kiitä en usein,
nyt on sen aika.

Hyvää isänpäivää isi!

Käsin karhein hän oppiaan ,
oli hyvä ja aulis antamaan.
Mä näen vieläkin jälkeen vuosikymmenten,
miten oppit esiisien oli häneen uponneet ja
hän niittä kovasti pyri jatkamaan.

Jos jotain opinkin,
niin ainakin sen,
mun lapset ei koskaan nuole haavojaan,
joita mun kädet karhea olisi saaneet syntymään.

Kun katson sua, tunnen jotain suurta.
Ennen kaikkea tunnen rakkautta,
jota kukaan ei voi viedä minulta.
Olen ylpeä, että juuri Sinä olet isäni.
Tiedän, että olet aina vierelläni.
Olet opettajani. Opetit minut kävelemään,
puhumaan ja ajattelemaan itse.
Kasvatat minua edelleen.
Annat mahdollisuuksia, vastuuta.
Kannustat ja kehotat jatkamaan ja yrittämään.
Mutta parasta on se, että voin vain tulla ja halata.


Miltä kuulostaa?