Meillä vauvakuumetta ilmassa, mut taloudellinen tilanne mietityttää. Mies hakee vakipaikkaa, itellä opiskelut tällä hetkellä jäissä. En oikein ihan varma ole haluanko kyseistä alaa opiskeleen. Nyt pitäis sit jotain työtä saada, kun en koulussakaan ole. Mä oon 21 ja avomies 26.
Minkälaisissa tilanteissa te olette olleet? Haluaisin jo jättää renkaan pois, mutta tämä tilanne mietityttää.
Olisin kiitollinen vastauksista/mielipiteistä :)
Minkälaisissa tilanteissa te olette olleet? Haluaisin jo jättää renkaan pois, mutta tämä tilanne mietityttää.
Olisin kiitollinen vastauksista/mielipiteistä :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun tulin raskaaksi... Ja vauva oli todella odotettu ja pitkään haluttu! Vaikeaa on välillä taloudellisesti, mutta kyllä sitä pärjää! Pitää vaan olla tosi tarkka kaikissa menoissa. Me on ostettu vauvalle kaikki vaatteet ja tarvikkeet käytettynä, ja omia harrastuksia tai muita rahaa vieviä menoja ei ole. Eiköhän tilanne helpota, kun mies valmistuu, ja pääsee ehkä töihin!
että vaikkei sillä loppujen lopuksi ole mitää väliä onko opiskelija vai ei, niin kaikkein tärkeintä on pitää mielessä se, että täytyy toimia tulevan lapsen parasta ajatellen!
Meillä mies on töissä ja itsellä vielä opiskelut kesken ja haluan saada ne ensin loppuun ja ehkä olla hetken töissä tai harjottelussa tai jotain. Haluan sitten kuitenkin olla lapsen kanssa kotona ainakin vuoden tai kaksi ihan rauhassa enkä halua siirtää valmistumista niin kauas!!!
Jokainen tekee omat valintansa, mutta olet kuitenkin vielä todella nuori ja aikaa vaikka kuinka vielä!
Eikö muutenkin olisi kiva saada yksi etappi elämässä ensin päätökseen ennen kuin lähtee toista tavoittelemaan?? Itse ajattelen näin!!
Tsemppiä teille päätöksiin :)
Niin.. Minä oon 19 ja mieheni 25. Mies on vakityössä, mutta ei koskaan tiedä jos tulee lomautusta (raksalla). Minä en tällä hetkellä opiskele, enkä ole työssä. Olin nyt syksyllä alottamassa opintoja, mutta keskeytin heti alkuun ku ei tuntunukaan hyvältä. Oon sen jälkeen yrittäny ettiä töitä, ei löydy. Ammattia mulla ei siis ole. Vauvakuume mulla on ollu pitkään ja kesän suostuttelin miestä, halus kuitenki että odotetaan että mulla ois ammatti.
Mutta nyt ku keskeytin, puhuttiin siitä taas ja alettiin yrittään. Saatankin olla nyt raskaana, erittäin todennäköistä on...
Köyhää meillä tulee olemaan, mutta kaikestahan selviää jos haluaa. :) Mies sanoi, että jos liian tiukkaa tulee ni hän rupeaa muuraan. :D Meillä on siis suurempiki perhe haaveissa... Ollaan molemmat suurista perheistä..
Omat ammattiopintoni oon siis päättäny jättää vasta myöhemmäksi. Mulla ei mitään suurempia urasuunnitelmia olekaan (unelma-ammattini on kotiäiti..), että varmasti onnistuu jotain opiskella sitte myöhemminki, vaikka perhepäivähoitajaksi tai jotain sellasta.
Joka tapauksessa kumminki haluan lapset jo nuorena, eli oisko siinä nyt järkeä ollukaan että opiskelee ammatin ja valmistumisen jälkeen jää kotiin 15 tai useammaksiki vuodeksi..
Oon ajatellu, että jos ei ala lasta kuulua, luultavasti haen sit ens syksyksi johonkin kouluun. Nyt kevääksi oon menossa talouskouluun, ettei tartte tyhjän panttina kotona istuskella.
Tämmöset suunnitelmat meillä.
Tehkää miten teistä tuntuu. :) Kyllä sitä pärjää, vaikkei miljonääri oliskaan. :)
Yhen ihanan jutun haluan vielä kertoa (kaikille), ei liity tähä vauva-asiaan kylläkään.. Saatiin just eilen tietää, että ne, keiltä ollaan oltu ostamassa tonttia, ne antaa sen meille. Eli meijän tontin hinnaksi ei tuu mitään...mä olin ihan puulla päähä lyöty ku mies eilen kerto (oli käyny heillä).. Että kyllä niitä anteliaitaki löytyy vielä. Mutta he ovatkin jo päälle kasikymppisiä. :) Toivottavasti nyt vaan osaa olla kiitollinen.. Voi luoja.. :)
että ei mitään saa ikinä täysin ilmaiseksi, kyllä se verottaja muistaa teitäkin lahjaveron nimissä... Muuten kyllä hieno juttu tollanen!
kelan sivuilta kattomassa paljonko se pienin äitiyspäiväraha on jos ei oo missää töissä ollu? oliko peräti 10 euroo/arkipv? se on tosi vähän,mutta varmista sieltä sivuilta ja laske miten ehkä tulisitte toimeen. emmä ainakaa sossunluukulla rupeis könnäämään.
25, korkeakoulutuksen saanut, minulla on työpaikka ja miehellä oma yritys...olen aina ollut sitä mieltä, että ennen kuin lapsia alkaa tehdä, niin täytyy taloudellisen tilanteen olla edes jotenkin hallinnassa...rakkaus riittää pitkälle, mutta ei sekään aina riitä. Ja jos jatkuvasti täytyy miettiä, mistä repiä rahaa bensoihin, vaippoihin ja maitoon, niin ei sekään kovin mukavaa elämää ole. Johan siinä parisuhdekin joutuu melkoiselle koetukselle pienen vauvan kanssa. Sinuna etsisin pikaisesti työpaikan ja hakisin opiskelemaan ja miettisin vasta sitten lapsia. Nyt, kun itsellä on koulutus ja oma asunto, niin lapsen on hyvä tulla "valmiiseen" perheeseen...juuri olen positiivisen raskaustestin tehnyt, joten nyt olen tasapainoisella ja hyvällä mielin.
Ei se elämä aina mene niin, että saa "hankittua" sen hyvän koulutuksen, mahtavan työn, upean asunnon ja maallista mammonaa, ennenkuin lapsia ryhtyy yrittämään... Jos ominä odottelisin vielä sitä että "taloudellinen tilanne on hallinnassa", niin ikä tulisi vastaan enkä saisi koskaan lasta! Joten mielestäni oma halu selviytyä vaikeuksista ja tinkiä omasta hyvinvoinnistaan lapsen edun vuoksi on tärkeämpää tätä päätöstä tehdessä, kuin ulkoiset seikat!
edellisen tekstin kirjoittaja tarkoittikin sitä, että kun takana on koulutusta/työpaikka, ei ihan joka pennistä tarvitsekaan kituuttaa samalla tavalla..
Kyllä kai JOKAINEN joka on joutunut pärjäämään pienellä äitiyspäivärahalla on joskus miettinyt että enemmänkin sitä voisi olla...???! Tuskinpa kukaan haluaa tarjota lapselleen pelkkää eioota.
virkaan pyrkiäkään että saa sitä äitiyspäivärahaa vähän nostettua? grilleissä on työvoimapulaa ja siivoojiakin tarvitaan jokapaikassa. töitä on ,jos niitä vaan viitsii tehdä eikä oo turhan nirso.on se eurokin aina kotiinpäin.eikös se puolivuotta työssäoloa riitä rahan nostamiseen? on sitte vaikka raskaana sen koko ajan.
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Pohdiskelin mahdollista raskautta ja taloudellista tilannetta (olen pätkätyöläinen, vaikkakin kohtuullisen hyvin työllistetty) jo pari vuotta sitten ja gynekologini sanoi, että kun ikää on kolmenkympin pintaan, ei kannata jäädä odottamaan työpaikkaa koska sitä ei varmuudella voi saada ja jos odottaa liian kauan, voi jäädä lapsettomaksi. Kyllä me miehen kanssa vauvantekopuuhin ryhtyessämme mietittiin myös rahapuolta. Mies kysyi multa silloin, että olenko valmis luopumaan elintasosta ja tinkimään menoista, niin ei ollut vaikea valinta. Mulla on aina ollut tunne siitä, et mä haluan olla äiti. Toivottavasti mahdollisimman pian. Tsemppiä kaikille yrittäjille!
Kumma juttu, että naisten pätkätyöläisyyttä kummastellaan jos töihin haetaan vain puoleksi vuodeksi, parempien tukien toivossa...joopajoo..
Muuten, monesti työttömyyskorvaukset on parempia kuin "paskaduunista" saatu palkka. Ei siis ihme, että moni mieluummin makaa kotona sohvalla märehtimässä omaa surkeuttaan kuin tekee surkeasti palkattua, ja useimmiten todella raskasta työtä.