mul asunto siis olen itsenäinen, käyn töissä jossa olen ollut kohta kaks vuotta ja saan vielä hyvää palkkaakin! mul on ammatti, koulut siis käyty, olen muuttunut kasvanut aikuiseksi, olen vasta työelämän aloiuttanut, siis HYVIN menee nykyään, toisin kui ennen, eipä mun elämästä puutu enää kui Se oikea niin ja ystäviihän ei oo koskaan liikaa, kaikki muu siis kohdallaan, vaikka vanhat ikävät ajat vielä vaivaavat mieltäni, se miten mua haukuttiin, noh se on peintä oikeestaan jo olematonta verrattuna siihen miten mua kohdeltiin väkivaltaisesti yläasteella. Noh kuitenkin mult on luottamus hävinnyt kokonaan no muh ainakin olen oppinut että ei kandei olla sinisilmäinen. vaikka olenkin masentunut, yritän silti ponnistella kun elämä näyttää viimein valoisammalta. odotan tässä seuraavaa askelta, suunnitelmaa, jos sitä vaikka pääsis taas joskus jenkkeihin:)että näin.
unohda menneet ja katso tulevaisuuteen
Nuori naineN
1207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin tutulta kuulostaa ja oikeassa oot. Niin miäkin yritän täällä unohtaa loputkin siitä mitä olen yrittänyt pitää poissa mielestä tuloksetta. Jos joskus masentaa se on aina hetkellistä ja olen oppinut ehkäisemään tämän esim.. musiikilla, kirjoittamisella, jne. Järjestelen päästyä lähihoitajakouluun vaikka työvoimatoimisto onkin sitä vastaan aikaisemman yrityksen jälkeen... Ne ei tajuu et miä oon muuttunut siitä kun olin nuorempi. Elämä totisesti on opettanut minut pitämään kiinni unelmistani ei väliä kuinka paljon vastustusta saan. Luottamus... mikä? Ihan vakavissaan sitä ei löydy. Siltä elän ja porskutan täällä ja ala-asteelta lähtien minulla oli asenne etten anna kenenkään murtaa minua ja nyt kun itsetunto on saatu takaisin niin luottamus ei tullutkaan ja itsepäisyys pysyi mukana. Ehkä hyviä ominaisuuksia ja en päästä niitä pilaamaan mun lähihoitajaksi opiskelua! Se on min elämäni haaste ja mitä haluan tehdä! Aikasemmin olin liian epäsosiaalinen harjoitteluissa ja nyt kun olen saanut tämän jokseenkin korjattua niin saa taistella että ne uskoo että pystyisin siihen. En välitä, Olen itsepäinen ja jonain päivänä minusta vielä tulee lähihoitaja mutta yksi juttu... normaalikouluun en mene avustajaksi! Erikoiskouluun kylläkin mutta se onkin erilaista siellä. Unohtanut menneisyyden? No tykkään ajatella että synnyin vasta kun olin 17 mutta totuus on että en tuu koskaan unohtamaan. Mutta yritän parhaani unohtaakseni. Ja yksi asia on varma, en ole enkä koskaan ollut luovuttajatyyppiä!