Jos eletään parisuhteessa, oli avio- tai avosuhde,mitkä kotityöt mielestäsi kuuluvat naiselle, mitkä miehelle? Kaupassakäynti, siivous, ruoanlaitto, vaatehuolto, sosiaalisten yhteyksien hoito eli muistaminen ja osallistuminen (syntymäpäivät, häät, hautajaiset, sukulaisyhteydet,illanvietot jne.) ovat ainakin niitä, joihin jonkun joskus on paneuduttava.
Mitä mieltä olet ulkopuolisen avun käytöstä kotitaloustöissä? Ylellisyyttä, laiskuuttako vai mitä?
Vaikka et eläisikään parisuhteessa, miten sinun mielestäsi kotityöt pitäisi jakaa?
Mitä mieltä olet ulkopuolisen avun käytöstä kotitaloustöissä? Ylellisyyttä, laiskuuttako vai mitä?
Vaikka et eläisikään parisuhteessa, miten sinun mielestäsi kotityöt pitäisi jakaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
parhaiten osaa ja haluaa ensisijaisesti. Meillä oli se perinteinen jako, koska minä esim. pidän sisätöistä. Autoin myös miestäni ulkotöissä siksi, että hänellä oli selkävaivoja. Mieheni teki kyllä ruokaa, pesi vaatteet ja siivosi. Siivouksessa meillä oli eri vaatimustaso, useimmiten minä siivosin. Autohommat hoiti useimmiten mieheni, mutta kyllä minultakin renkaanvaihto, huoltoon vienti, katsastus jne on aina sujunut. Lapsetkin mieheni hoiti aivan pienestä ollessani esim. työmatkalla. Hän oli tuolloin jo lähes viisikymppinen eikä hänen kasvuympäristössään miehet tehneet tällaisia juttuja, mistä häntä mm. ihailin.
Rättisulkeiset ja merkkipäivien muistaminen sekä niihin liittyvät lahjusten hankinnat ovat mielestäni puhtaasti vaimoni hommia.
Kaikki muu jakautuu sillä perusteella kummalla on paremmat edellytykset, tuntuu vähemmän vastenmieliseltä tai on aikaa.
Minä hoidan ruokaostokset, teen suurimman osan sapuskoista, siirtelen huonekalut ja matot sekä imuroin. Vaimo tavallisesti moppaa.
Pesukoneen panostusta vaimo ei usko minulle koska väittää minun sekoittavan tekstiilit.
Samoin kaikki vaatehankinnat.
Rättikauppaan menen vain äärimmäisen pakon edessä.
Tavallisesti vaimo tuo vaihtoehtorätit kotiin ja ilmoittaa minun valitsevan niistä jonkin.
Emme ole koskaan keskustelleet työnjaosta. Se on muotoutunut itsestään aina elämäntilanteen mukaan.
Jos johonkin tarvitsee kirvestä, puukkoa, ruuvimeisseliä tai lapiota niin se on minun hommiani.
Ulkopuolisia palveluja käyttävät ne jotka katsovat niitä tarvitsevansa!
teillä hommat ovat jakaantuneet. Mikä sovinisti Sinä muka!
Huvitti tuo, kun et viihdy omilla rättiostoksillasi. Mieheni oli samanmoinen. Lapset tapaamme karsastivat, mutta ei se meitä haitannut.
Pyrimme "opettelemaan" perusasioiden tekemiset siten, että kumpikin kykenisi tulemaan toimeen ja asumaan kotona yksinkin. Tietenkin minä miehenä teen pääasiassa lumityöt ja imuroinnin sekä auton huollot. Käsitöitä en pysty tekemään, mutta ruoan laitto käy. Kaupoissa pyrimme käymään yhdessä.
Olen "pakottanut" vaimoni opettelemaan tietokoneen käyttöä niin, että hän osaa hoitaa pankkiasiat ja muut välttämättömät. Palstakeskusteluista hän ei ole kiinnostunut (lukee naureskellen toisinaan).
vielä. Kyllä ulkopuolista apua voi käyttää, jos on mahdollisuus. En yleensäkään ajattele mitään muiden tekemisistä. En esim. näe, että ikkunat ovat likaiset ennen kuin joku pahoittelee asiaa. Jokainen saa olla kodissaan kuten haluaa.Muistamiset suunnittelimme yhdessä. Mieheni oli aina valmis lähtemään juhliin, joissa hän ahkerasti tanssitti naisia,vanhoja, nuoria ja minua tietysti sopivasti. On miehiä, joita ei millään saa lähtemään mukaan juhliin.
Arvostan näin uusliitossa ollessani mieheni tapaa tehdä asioita sen kummemmin 'metelöimättä'. Autoni talvirenkaat on vaihdettu, lumet luotu/vert. exäni kanssa: ajoin autoliikkeeseen vaihdattamaan (ensin hilasin tietysti renkaat takapaksiin), lumityöt tein, pesin pyykit,hoidin lapset jne. jne, ja kävin työssä, opiskelin työn ohessa.. Mutta nyt kaikki on taivaallisen ihanasti, kun mies tekee miesten työt ja minä naisten. Aivan jalka nousee tanssiaskelin, kun imuroin,koneet tiskaa ja pyykkää ja mies tekee ulkona ulkotyöt. Naisen osa on ihana. Molemmat olemme työssä vielä.
Ulkopuolisen avun käyttöön lainaan oikealta osastoltani ( 50) oman vastaukseni Kotitalousvähennys-keskusteluun:
"Käytän siivousapua iäkkäälle äidilleni. Asun eri paikkakunnalla.
Kotitalousvähennys on todella iso apu vanhuksiemme hoidossa. Käytin joskus siivousapua itsellenikin, mutta 2005 alusta asti, kun verotus mahdollisti vanhempiemme avun vähennysoikeuden, olen siivonnut kotonani itse. Molempiin eivät rahkeeni riitä.
Tällä lailla voimme auttaa vanhuksiamme. Työllistämisvaikutus on todella suuri. Tämäkin äidilläni käyvä ihana apu lähti kunnalliselta alalta yrittäjäksi. Hän oli ennen kotiavustaja. Tarjoaa nyt myös hoivapalveluja. Täystyöllisyys. Uusia asiakkaita hän ei voi enää ottaa."
...ilman sopimuksia jakautuneet niin, että siivous ja vaatehuolto ovat vaimon niskoilla.
Kaupassa käyn usein yksin ja ruokaa osaan laittaa, mutta vaimoni haluaa pitää kyökin omana alueenaan.
Joulun alla kuorin lantut, porkkanat, punajuuret ja perunat. Jonkinlainen apu se on vaimolle, jouluaterian tarjoamme 11 hengelle.
Ulkopuolista apua emme ole toistaiseksi kotihommiin tarvinneet. Tarvittaessa ostamme niitäkin sitten kun omat voimat eivät riitä.
kun olette saaneet elää yhdessä noin kauan. Me emme päässeet edes hopeaan. Nauttikaa tästä hetkestä.
Minä ompelen, parsin, laitan ruoan, leivon, täytän koneet,prerkaa kasvi-ja kukkamaat, hoidan muistamiset, pankkiasiat, ystävät, postit ja siivouksen.
Yhdessä käymme ostoksilla. Mies hoitaa auton huollon, minä siivouksen ja imuroinnin.Mies hoitaa pannuhuoneen asiat, paitsi minä tilaan öljyn ja seuraan sen kulumista. Mies käy työssä, minä nukun aamulla pitkään.
Yhdessä kolamame lumet, yhdessä leikkaamme ruohikot, yhdessä pakkaamme ja siivoamme asuntoauton ja mies tekee aamupalan silloin kun on kotona.
Minä hoidan ruukkukasvit, vuodevaatteitten vaihdot, vierastarjoulut, paitsi mies kaataa juomat.
Harvvoin skismaa tulee. Tietokoneella olemme samanarvoisia. se tekee, ken ehtii. Rahasta ei ole koskaan riidelty.
Meillä Vaimon kanssa oli nappulajako, Vaimo hoiti hellan, pesukoneen ja pölyimurin minä taas stereot, tv:n ja autoni jolla yhdessä liikuimme.
Monella näyttää olevan todellinen ihannetilanne parisuhteessaan. Vakka on kantensa löytänyt ja yhdessä on kasvettu. Onnittelen, mutta en ole kade.
Tuttavissani valitettavasti tilanne on toinen. Aika lailla ovat kotityöt vain naisten töitä, miehet eivät osallistu muuhun kuin auton hoitoon ja huoltoon. Siitä seuraa erimielisyyksiä, varsinkin silloin kun molemmat ovat eläkkeellä.
Omassa avioliitossani aikanaan mieheni osasi tehdä kotitöitä laidasta laitaan eikä pitänyt niitä yksinomaan minun oikeutenani. En olisi kaikkea ehtinytkään, joten jakaminen oli tarpeen. Tiedä häntä, olisiko tilanne muuttunut nyt vanhana, mutta tuskin oleellisesti.
Tietenkin jakamiseen vaikuttaa, ovatko molemmat vielä työssä vai vain toinen ja kumpi sekä se, miten keskenään asioista on sovittu. Eläkkeellä oltaessa sekin, missä kunnossa itsekukin on. Jotkut ovat puolisonsa omaishoitajia, jolloin työt aika lailla kasaantuvat vain toiselle, jos ulkopuolista apua ei ole.
Tulee hyvä mieli, kun lukee näitä tarinoita. Rauhanomaista rinnakkaiseloa on siis olemassa.
Kun mies on mökillä ulkona halkopinolla ja minä vaikkapa kasvimaalla arvatkaas kumpi menee sisälle laittamaan ruokaa tai keittämään kahvin?Kyllä se puitten teko arvoasteikossa asetetaan korkeammalle.Totuuden nimessä mies laittaa usein sunnuntairuoan kun haen sillä aikaa postia 5km päästä.Tiskaan kyllä sitten.
voi mitenkään jakaa,kun yksin asustelee.
Oikein sanoit, Inkeri. 28 vuotta olen leskenä huolehtinut kaikesta yksin. Nykyään en enää viitsi/jaksa vaihtaa auton renkaita itse, joten vien rengasliikkeeseen autoni. Siivouksessakin olen muutaman kerran jo kokeillut siivouspalvelua (4-H-tytöt) ja mukavalta tuntuu. Mieheni eläessäkin jo vaihdoin renkaat ja käytin auton korjaamolla ja katsastuksessa. Mies perkasi riistan ja kalat, minä laitoin ruuaksi, katoin ja tiskasin. Kyllä hän joskus yritti siivota ja osallistua, mutta ei oikein osannut. Poliitikkona oli aina kiireinen, joten en odottanutkaan osallistumista.