Olen yliopistossa kirjoilla lukemassa itsestäni aineenopettajaa, mutta vaihtamassa alaa epäsopivan pääaineen takia. Haluaisin kyllä opettaa/työskennellä yläluokilla tai lukiossa, mutta en aineenopettajana, joten päädyin miettimään opon työtä. Haluan työn olevan itsenäistä, mutta myös sosiaalista ja nuoret ovat kohderyhmänä mielestäni erittäinkin arvokas... Millaisia kokemuksia ihmisillä on opon työstä? Muuntokoulutus on kai suositumpi väylä pätevöityä työhön? Millaisiin töihin Suomessa ohjausta opiskellut voi kouluopinnonohjauksen lisäksi työllistyä?
OPO:n työ:
kokemuksia?
2631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kesälomista valitessasi opetustyön, niin opon ammatissa voit sen unohtaa. Yhteishaku, peruutuspaikat, kymppiluokat mm. työllistävät myös kesäkuussa.
Hei!
Itse "ajauduin" opoksi oikeastaan sattumalta. Nyt on kuudes lukuvuosi opona menossa ja välillä haikailen paluusta aineenopettajaksi, mutta oikeasti en varmaankaan enää vaihtaisi, jos olisi tosipaikka!
Muuntokoulutusta järjestetään sekä Jyväskylässä että Joensuussa. Kumpaankin on vähän vaikea päästä eli valmistumisen jälkeen täytyy olla opekokemuksen lisäksi myös opokokemusta. Mutta noin vuoden opokokemuksen jälkeen pitäisi ovien aueta. Myös laajoista opinnoista on hyötyä. Ko. seikat pisteytytään so. niitä ei vaadita, mutta käytännössä ei minun käsittääkseni ilman opokokemusta ole viime vuosina sisään päässyt.
Opinnot kestävät 1,5 vuotta ja ne voi tehdä työn ohessa. Ne ovat 35 vanhaa opintoviikkoa.Joensuussa koulutetaan näitä "lapsiopoja" ;) eli siis siellä on kasvatustieteellisessä tdk:ssa opinto-ohjauksen koulutusohjelma, josta valmistuu suoraan opoksi.
Opon työnkuva riippuu paljon kouluasteesta ja -muodosta. Itse työskentelen lukiossa ja työhöni kuuluu yllättävän paljon hallinnollisia ja kehittämiseen liittyviä tehtäviä (joissakin kouluissa ei kyllä kuulu), lisäksi vastaan koulun opiskelijahuoltotyöstä (ja siihen liittyy aika paljon opiskelijatapaamisia ja yhteistyötä muiden esim. terkka, kuraattori, psykologi, kotiväki) kanssa, lisäksi opetan jonkun verran omaa ainettani sekä pidän tietenkin opinto-ohjaustunnit. Eniten aikaa kuitenkin menee opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen; kurssivalinnat lukiossa, yo-kirjoitusten suunnittelu, jatko-opinnot. Paljon on myös yhteyksiä koulun ulkopuolelle.
Minä olen tykännyt kovasti. Muutossykli opon työssä on monin verroin hektisempi kuin perus aineenopettajan työssä, joten sellaista halua kehittyä jatkuvasti tarvitaan - mutta eipähän jämähdä! Yksikään päivä ei ole samanlainen, työ on todella itsenäistä ja vapaata ja opiskelijat aivan ihania.
Psykologiaa kannattaa jossakin välissä yrittää vähän opiskella - siitä on hyötyä opon työssä. Mutta kyllä arkijärjelläkin pärjää!
Peruskoulujen opojen palkat ovat tällä hetkellä ihan onnettomat, lukioiden opoille ei ole valtakunnallista virkaehtosopimusta, joten sopimus pitää neuvotella itse. Minä sain hyvän sopimuksen neuvoteltua. Mutta valtakunnallinen sopimuskin on tulossa - saa nähdä millainen.