Olen elänyt mieheni kanssa kohta 9-vuotta, tavatessamme mieheni ero oli tapahtunut 2 vuotta aikaisemmin. Olen tullut toimeen ex-vaimon kanssa, sillä olen aina jaksanut ymmärtää häntä ja tukea häntä. Mieheni eron jälkeen nousi jaloilleen ja purki tuskaansa työelämään, hän perusti yrityksen, siitä saakka yritys on vaatinut miehen aikaa ja paljon uhrauksia mutta niin on toinenkin elämä; lasten näkeminen.
On ollut tilanteita että minä olen kesälomallani ollut päivät lasten kanssa jos mies ei ole voinut pitää lomaa, viimeistään 16.00 on kuitenkin tullut kotiin ja pyhittänyt illat lapsille sekä viikonloput. Talvisin normaaleina viikonloppu tapaamisina hän jaksaa puuhastella lasten kanssa koko sen ajan ja muinakin loma-aikoina on aina ottanut sen ajan lapsille, vaikkakin kesälomalla ei aina ole voinut kuukausien lomia ottaa.
Ex-vaimo on näistä asioista valittanut ja minä olen ex-vaimoa uskonut ja kokenut että ehkä miehessä todella on vikaa kun ei saa otettua kunnollista kesälomaa tai kun ei työnsä takia pääse keskellä viikkoa hakemaan lapsia jos ex-vaimo toivoo... sitten saan kuulla kuinka perseestä ja kuinka vastuuton mieheni on, ja ettei se välitä lapsista paskan vertaa ja välittää vain firmastaan ja itsestään...silloin kun ex-vaimo ei ollut töissä,se aina haukkui kuinka mies ei muka saa järkättyä vapaita just silloin ku hänellä olis menoa ja lapset pitäis hakea jne. ja nyt kun hän on itse töissä, hän valittaa kun mies ei voi ymmärtää hänen työaikataulujaan ja hakea lapsia silloin kun hänen työaikatauluun se sopii...
minulle hän sitten aina soittaa ja saa minut uskomaan että mies on itsekeskeinen ja välinpitämätön, sitten minä paasaan miehelle että etkö nyt voi hankkia sitä vapaata ja hakea lapsia ja kerran ex-vaimo pyytää...
Ja kun mies ostaa lapsille vaatteita ja ne eivät olekaan sitten täysin onnistuneet ostokset, housut tulevat liian nopeasti pieneksi kun miehellä ei ole ollut silmää katsoa että pitäisi ostaa isommat housut, niin taas alkaa miehen arvostelu ja minä sitten yritän lohduttaa ja ymmärtää, taas mies vaan kiireessä osti housut eikä välitä, paska mies!! ja sitten minä paasaan miehellä että ensi kerralla kyllä katsot mitkä housut ostat...
vuosia on kulunut näin että olen ollut mielummin sen yksinhuoltajan ymmärtäjä kuin mieheni ymmärtäjä ja omalla paasaamisellani olen pistänyt miehen vielä tiukemmalle hoitamaan velvollisuuksiaan. Ensin ex-vaimo paasaa minulle kuinka huono mies mieheni on ja sitten kiiruusti yritän tehdä miehestä paremman että paasaus loppuisi, vaan ei se koskaan lopu.
Eräänä kauniin päivänä minulle valkeni. Aloin oikeasti pohtia tilannetta. Yritin ymmärtää enemmin naista kuin miestä, sillä kanssa sisarta tulee auttaa, samaa sukupuolta meinaa. Lisäksi tunsin suunnatonta vastuuta ja empatiaa siitä että minun on autettava ex-vaimoa kaikin mahdollisin keinoin koska hän yksin hoitaa lapset! Jo sen takia pidin enemmin ex-vaimon puolta kun mieheni puolta.
Mutta sitten tajusin muutaman faktan, jota en aikaisemmin ollut ottanut huomioon mielipiteissäni.
Tämä ex-vaimo jätti mieheni eikä antanu armoa, vaikka mies kuinka yritti. Muutti vuoden sisällä erosta 300 km päähän lasten kanssa. Sen jälkeen 10 vuoden ajan on mies ajanut edestakaisin tätä matkaa, on hakenut lapset autolla ja vienyt lapset autolla, oli kysymyksessä tavallinen viikonloppu tai loma. Mieheni hankki rahaa ja teki huvilan jossa lapsia nähdä kesäisin, sen jälkeen mies osti talon jotta lapsille saatiin omat huoneet. Mies maksaa elatusmaksut ja näkee usein lapsia kilometreistä huolimatta. Olemme käyneet lomamatkoilla, ja antaneet lapsille virikkeellistä elämää. Meillä pelataan pelejä, mies käy lasten kanssa uimassa, ja urheilee heidän kanssaan, minä askartelen ja teemme paljon yhdessä asioita.
Mieheni ei ole kieltäytynyt koskaan hankkimasta lapsille tarpeellisia asioita kuten vaatteet, sukset, pyörät, harrastusten kustantamiset, kännykät jne. jne.
Kun lapset ovat meillä mies hoitaa aina ruokailut aamupalasta lähtien ym. lasten huolehtimiseasiat. Mies antaa lapsille viikkorahaa ja rahaa menoihin,luokkaretkiin, elokuviin jne.
Mies opettaa lapsille historiaa ja matikkaa kun vaan kerkeää ja yrittää olla heidän elämässään mukana kilometreistä huolimatta.
Silti ex-vaimon mielestä se on paska ukko. Nyt olen alkanut todella miettiä, että olenko vain ollut niin sokea etten ole tajunnut että eihän se mies mikään paska ole!! Itse en ikinä pystyisi hakemaan lapsia 300 km päästä, enkä ainakaan niin usein kun mieheni hakee, rahaa palaa aivan tajuttomasti matkakustannuksiin ja aikaa. Ja kaikki ne asiat jotka hän on lapsille isänä antanut, vieläkin lasten ollessa jo isompia he juoksevat isänsä syliin kun tätä näkevät...silti mies on kuulemma paska!!
Nyt vasta vuosien jälkeen minulle on valjennut se tosiasia että onko kyseessä kateellisuus?? Vaikka mieheni mitä tekisi se ei koskaan olisi riittävää ex-vaimolle ja etenkin minulle hän tämän ilmaisee...niin minulle kun olen se uusi vaimo...ettei vain tämä ex-vaimo sisimmässään katuisi eroaan ja sen takia yrittää mustamaalata miestäni kun ei voi tätä saada. Vai mikä on syynä siihen että mies on paska!
Nyt kun silmäni ovat miestäni kohtaan auenneet niin ei kyllä minun mielestä etäisäksi mieheni ole paska. Ex-vaimo muutti kauas pois ja sitten vaatii että "ole mukana meidän elämässä"!!! kukaan ei koskaan kritisoi häntä mistään, minä olen vuosia ollut hänen luottotukija. Nyt minua on alkanut hävettää ja epäröidä hänen vilpittömyys....
Mies maksaa elatusmaksut, hakee lapsia, ei juo, ei polta, ei lyö! ja silti hän on täys paska...
Olen itse nainen ja tähän saakka aina ollut täysin yksinhuoltajien kannalla. Menin nuorena mieheni kanssa yhteen, ja aloin nopeasti tuntea empatiaa yksinhuoltajaa kohtaan. Mutta nyt aikuisempana ihmisenä olen alkanut nähdä mitalin toisenkin puolen. Aina ollaan syyttelemässä miehiä surkeiksi rentuiksi, etenkin eroisiä. Mutta onko oikeasti kaikkien kohdalla näin???
samastun mieheni rooliin ja yritän miettiä miten minä hakisin lapsia 300 km jos itse en voisi muuttaa perässä oman työni takia. Miten jaksaisin vuosia sitä rumbaa ja rahallista panostusta että lapsilla olisi hyvä olla ja näkisi minua...olen itse alkanut pohtia tätä.
Edelleenkin ymmärrän kyllä ex-vaimoa kun hän hoitaa lapset, mutta meillekään niitä hän ei ikinä luovuttaisi ja hän on jo toisen kerran eronnut ja lisää on lapsia hoidettavana, mutta edelleenkään miehille hän ei niitä luovuttaisi yhtään sen pidemmäksi aikaa kun mitä itse päättää, mutta silti hän arvostelee miehiä koko ajan ja valittaa kuinka raskasta hänellä on.. ja etenkin tämä minun mieheni on täys tollo...minun mieheni on täysi tollo ja silti hän on ottanu kaikki ex-vaimon lapset kun ei nuorempien lasten isä ole missään tekemisissä kun ex-vaimo ei halua...
minä en enää oikein tiedä kehen näissä naisten ja miesten välisissä taisteluissa luottaa...
On ollut tilanteita että minä olen kesälomallani ollut päivät lasten kanssa jos mies ei ole voinut pitää lomaa, viimeistään 16.00 on kuitenkin tullut kotiin ja pyhittänyt illat lapsille sekä viikonloput. Talvisin normaaleina viikonloppu tapaamisina hän jaksaa puuhastella lasten kanssa koko sen ajan ja muinakin loma-aikoina on aina ottanut sen ajan lapsille, vaikkakin kesälomalla ei aina ole voinut kuukausien lomia ottaa.
Ex-vaimo on näistä asioista valittanut ja minä olen ex-vaimoa uskonut ja kokenut että ehkä miehessä todella on vikaa kun ei saa otettua kunnollista kesälomaa tai kun ei työnsä takia pääse keskellä viikkoa hakemaan lapsia jos ex-vaimo toivoo... sitten saan kuulla kuinka perseestä ja kuinka vastuuton mieheni on, ja ettei se välitä lapsista paskan vertaa ja välittää vain firmastaan ja itsestään...silloin kun ex-vaimo ei ollut töissä,se aina haukkui kuinka mies ei muka saa järkättyä vapaita just silloin ku hänellä olis menoa ja lapset pitäis hakea jne. ja nyt kun hän on itse töissä, hän valittaa kun mies ei voi ymmärtää hänen työaikataulujaan ja hakea lapsia silloin kun hänen työaikatauluun se sopii...
minulle hän sitten aina soittaa ja saa minut uskomaan että mies on itsekeskeinen ja välinpitämätön, sitten minä paasaan miehelle että etkö nyt voi hankkia sitä vapaata ja hakea lapsia ja kerran ex-vaimo pyytää...
Ja kun mies ostaa lapsille vaatteita ja ne eivät olekaan sitten täysin onnistuneet ostokset, housut tulevat liian nopeasti pieneksi kun miehellä ei ole ollut silmää katsoa että pitäisi ostaa isommat housut, niin taas alkaa miehen arvostelu ja minä sitten yritän lohduttaa ja ymmärtää, taas mies vaan kiireessä osti housut eikä välitä, paska mies!! ja sitten minä paasaan miehellä että ensi kerralla kyllä katsot mitkä housut ostat...
vuosia on kulunut näin että olen ollut mielummin sen yksinhuoltajan ymmärtäjä kuin mieheni ymmärtäjä ja omalla paasaamisellani olen pistänyt miehen vielä tiukemmalle hoitamaan velvollisuuksiaan. Ensin ex-vaimo paasaa minulle kuinka huono mies mieheni on ja sitten kiiruusti yritän tehdä miehestä paremman että paasaus loppuisi, vaan ei se koskaan lopu.
Eräänä kauniin päivänä minulle valkeni. Aloin oikeasti pohtia tilannetta. Yritin ymmärtää enemmin naista kuin miestä, sillä kanssa sisarta tulee auttaa, samaa sukupuolta meinaa. Lisäksi tunsin suunnatonta vastuuta ja empatiaa siitä että minun on autettava ex-vaimoa kaikin mahdollisin keinoin koska hän yksin hoitaa lapset! Jo sen takia pidin enemmin ex-vaimon puolta kun mieheni puolta.
Mutta sitten tajusin muutaman faktan, jota en aikaisemmin ollut ottanut huomioon mielipiteissäni.
Tämä ex-vaimo jätti mieheni eikä antanu armoa, vaikka mies kuinka yritti. Muutti vuoden sisällä erosta 300 km päähän lasten kanssa. Sen jälkeen 10 vuoden ajan on mies ajanut edestakaisin tätä matkaa, on hakenut lapset autolla ja vienyt lapset autolla, oli kysymyksessä tavallinen viikonloppu tai loma. Mieheni hankki rahaa ja teki huvilan jossa lapsia nähdä kesäisin, sen jälkeen mies osti talon jotta lapsille saatiin omat huoneet. Mies maksaa elatusmaksut ja näkee usein lapsia kilometreistä huolimatta. Olemme käyneet lomamatkoilla, ja antaneet lapsille virikkeellistä elämää. Meillä pelataan pelejä, mies käy lasten kanssa uimassa, ja urheilee heidän kanssaan, minä askartelen ja teemme paljon yhdessä asioita.
Mieheni ei ole kieltäytynyt koskaan hankkimasta lapsille tarpeellisia asioita kuten vaatteet, sukset, pyörät, harrastusten kustantamiset, kännykät jne. jne.
Kun lapset ovat meillä mies hoitaa aina ruokailut aamupalasta lähtien ym. lasten huolehtimiseasiat. Mies antaa lapsille viikkorahaa ja rahaa menoihin,luokkaretkiin, elokuviin jne.
Mies opettaa lapsille historiaa ja matikkaa kun vaan kerkeää ja yrittää olla heidän elämässään mukana kilometreistä huolimatta.
Silti ex-vaimon mielestä se on paska ukko. Nyt olen alkanut todella miettiä, että olenko vain ollut niin sokea etten ole tajunnut että eihän se mies mikään paska ole!! Itse en ikinä pystyisi hakemaan lapsia 300 km päästä, enkä ainakaan niin usein kun mieheni hakee, rahaa palaa aivan tajuttomasti matkakustannuksiin ja aikaa. Ja kaikki ne asiat jotka hän on lapsille isänä antanut, vieläkin lasten ollessa jo isompia he juoksevat isänsä syliin kun tätä näkevät...silti mies on kuulemma paska!!
Nyt vasta vuosien jälkeen minulle on valjennut se tosiasia että onko kyseessä kateellisuus?? Vaikka mieheni mitä tekisi se ei koskaan olisi riittävää ex-vaimolle ja etenkin minulle hän tämän ilmaisee...niin minulle kun olen se uusi vaimo...ettei vain tämä ex-vaimo sisimmässään katuisi eroaan ja sen takia yrittää mustamaalata miestäni kun ei voi tätä saada. Vai mikä on syynä siihen että mies on paska!
Nyt kun silmäni ovat miestäni kohtaan auenneet niin ei kyllä minun mielestä etäisäksi mieheni ole paska. Ex-vaimo muutti kauas pois ja sitten vaatii että "ole mukana meidän elämässä"!!! kukaan ei koskaan kritisoi häntä mistään, minä olen vuosia ollut hänen luottotukija. Nyt minua on alkanut hävettää ja epäröidä hänen vilpittömyys....
Mies maksaa elatusmaksut, hakee lapsia, ei juo, ei polta, ei lyö! ja silti hän on täys paska...
Olen itse nainen ja tähän saakka aina ollut täysin yksinhuoltajien kannalla. Menin nuorena mieheni kanssa yhteen, ja aloin nopeasti tuntea empatiaa yksinhuoltajaa kohtaan. Mutta nyt aikuisempana ihmisenä olen alkanut nähdä mitalin toisenkin puolen. Aina ollaan syyttelemässä miehiä surkeiksi rentuiksi, etenkin eroisiä. Mutta onko oikeasti kaikkien kohdalla näin???
samastun mieheni rooliin ja yritän miettiä miten minä hakisin lapsia 300 km jos itse en voisi muuttaa perässä oman työni takia. Miten jaksaisin vuosia sitä rumbaa ja rahallista panostusta että lapsilla olisi hyvä olla ja näkisi minua...olen itse alkanut pohtia tätä.
Edelleenkin ymmärrän kyllä ex-vaimoa kun hän hoitaa lapset, mutta meillekään niitä hän ei ikinä luovuttaisi ja hän on jo toisen kerran eronnut ja lisää on lapsia hoidettavana, mutta edelleenkään miehille hän ei niitä luovuttaisi yhtään sen pidemmäksi aikaa kun mitä itse päättää, mutta silti hän arvostelee miehiä koko ajan ja valittaa kuinka raskasta hänellä on.. ja etenkin tämä minun mieheni on täys tollo...minun mieheni on täysi tollo ja silti hän on ottanu kaikki ex-vaimon lapset kun ei nuorempien lasten isä ole missään tekemisissä kun ex-vaimo ei halua...
minä en enää oikein tiedä kehen näissä naisten ja miesten välisissä taisteluissa luottaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
pohtimista, eihän "yh" ja vielä nainen, ole väärässä, eihän ??
No, "leikki leikkinä" Eivät varmaan osaa arvostaa, kun yhdessä ovat ja kun eron jälkeinen karu totuus tulee eteen, syyllinenhän on ex-puoliso. Eipä nähdä malkaa omassa silmässä.
Kumpiakin, eronneita isejä ja eronneita äitejä hehkutetaan ja haukutaan kokonaisena ryhmänä valitettavasti. Mutta niinhän se menee, että hyviä ja huonoja tapauksia löytyy kummastakin. Esimerkiksi heti pälkähti mieleen tietty yksinhuoltajaisä sekä tietty yksinhuoltajaäiti, jotka ovat aivan mahdottoman hyviä vanhempia ja selviävät hienosti vaikka yksin siinä ovatkin, kummallakin oli exien toisen osapuolen tahto olematta tekemisissä lasten kanssa.
Eli suuri ja mullistava kiteytys; Ihmisiä löytyy joka lähtöön; niin hyvästä kuin pahastakin päästä ja jopa siltä väliltä. ;)
Aika mielenkiintoinen tarina.On kyllä valitettavaa että noin kamalasti ihmiset ajattelevat ja ovat katkeria ja kateellisia tai muuten vaan purkavat pahaa oloaan täysin viattomiin ihmisiin.Mitäköhän sitte ottaisi eteen jos vaikka kyllästyisitte tuohon jatkuvaan napinaan ja tekisitte asioille toisin.Hatun nosto miehellesi ja suosittelen että tuet häntä kaiken mahdollisen mukaan, sillä kyllä minusta tuntuisi tosi pahalta olla tuollaisen "liittouman" uhri.Voimia ja hyviä jatkoja teidän perheeseen.