Moi! Tyttäremme on vajaa pariviikkoinen, ja olen pyrkinyt nukuttamaan hänet äitiyspakkauslaatikkoon. Siellä hän nukkuukin, mutta voi herranen aika sitä nukuttamisrumbaa! Yksin hän ei suostu jäämään sänkyyn kuin ehkä muutamaksi minuutiksi: sen jälkeen parkaistaan. Kaikkein parhaiten hän nukahtaa olkapäälle tai kanniskeltaessa ympäri kämppää, mutta ei tulisi kuuloonkaan, että hän nukahtaisi sänkyynsä. Usein sänkyyn siirrettäessäkin hän säpsähtää hereille, mikäli uni ei ole vielä riittävän syvä. Ja sitten kitistään...
Mikä eteen? Onko tuo normaalia käytöstä vastasyntyneelle? Oppiiko lapsi jossakin vaiheessa mahdollisesti paremmin nukahtamaan?
Olemme mieheni kanssa kuitenkin päättäneet, että omassa sängyssämme emme neitiä nukuta, niin ihana kuin hän onkin. Tässä alkaa jo kohta tulla vanha "kunnon" 70-luku mieleen, jolloin lapsi vaan kehotettiin jättämään sänkyynsä huutamaan... Pinnaa kiristää!
Mikä eteen? Onko tuo normaalia käytöstä vastasyntyneelle? Oppiiko lapsi jossakin vaiheessa mahdollisesti paremmin nukahtamaan?
Olemme mieheni kanssa kuitenkin päättäneet, että omassa sängyssämme emme neitiä nukuta, niin ihana kuin hän onkin. Tässä alkaa jo kohta tulla vanha "kunnon" 70-luku mieleen, jolloin lapsi vaan kehotettiin jättämään sänkyynsä huutamaan... Pinnaa kiristää!
Vastaukset 35
Vanhimmat
meillä tyttö nukkui myös äippäpakkauksen laatikossa ja nukuttaminen ja yöt olivat monesti levottomia. sitkeästi vaan laitettiin laatikkoon ja siliteltiin ja pistettiin tuttia kunnes uni tuli. monesti uni tuli helpommin kun jätettiin yksin, tietty itkun tullessa käytiin silittelemässä yms. yöt oli monesti levottomia, viekussa ois nukkunu kuin tukki! laitoin laatikon lattialle sängyn viereen ja oman käteni vauvan päälle; rauhoittui.. ei tietty ollu mikään maailman mukavin nukkuma-asento käsi roikkuen..
kantelua ja sylissä nukuttamista pyrkisin välttämään koska jo vastasyntynytkin oppii siihen että nukutus hoidetaan niin! ei ole kivaa kannella vauvelia sitten kun kiloja on enemmän..
sitkeän nukuttamisen ansiosta neito nukkuu nykyään hienosti omassa pinniksessään ja nukahtaa sinne iltasyönnin jälkeen itsekseen(koputtaa puuta). ikää hällä tosin yli 4kk, mutta näin mennyt ainakin jo reilu 2kk:).
nuin pienen vauvan huudattamistakaan en suosittele, pienet ei itke turhaan.. tsemppiä:)!!!
Pienellä vauvalla ei mitään "käytöstä" ? Se elää tarpeidensa ohjaamana. Ja vauvan itkuun ja kitinään on aina syy, ja vanhempien kuuluu se syy selvittää.
T. 4x äiti
Kiitokset viestistäsi ja onnitteluistasi tuoreen vauvan johdosta! Eli toisin sanoen nauti olostasi, kun sait taas hetken tuntea itsesi hyväksi ihmiseksi minun, julman äidin kustannuksella. Jos sinulla oli tarve purkaa vittuuntuneisuuttasi viestisi avulla, onnittele itseäsi: se tarttui!
Turhaan sinä suutut tosiasioista. Vauva todellakin toimii tarpeittensa mukaan. On se aika iso muutos vauvalle kun on sen 9kk viettänyt ihan kiinni äidissä ja sitten putkahtaa uuteen, vieraaseen ulkomaailmaan. Varmasti itkettää, kun äiti ei ole lähellä vaan jättää yksin sänkyyn.
Ihmisen tunne-elämän perusta kehittyy jo vauva-aikana, että kannattaa aika vakavasti miettiä meinaako jo pariviikkoista vauvaa alkaa "opettaa" nukkumaan yksin. Sillä jos jätät lapsen sinne huutamaan, hän kokee olonsa hylätyksi. Varmasti lopulta lopettaa huutamisen, kun huomaa ettei tarpeisiin vastata. Ja se tarve on vauvalle hyvin pitkälti äidin läheisyys.
Kyllä todella ihmetyttää, että jotkut kuvittelevat tai edes haluavat, että vauvan pitäisi olla joku robotti joka toimii nappia painamalla vanhempien tarpeiden ja tahdon mukaisesti.
Hei!
En ole todellakaan itkettänyt omaa lastani, vaikka olen yrittänyt häntä omaan sänkyyn nukahtaa. Heti, kun lapsi on vähänkään inahtanut, niin olen ottanut nukuttanut hänet olkaani vasten ja joskus hän nukkuu siinä jopa yhden syöttövälin. Meillä on sitä paitsi sen verran pieni kämppä, ettei lapsen edes ole mahdollista huutaa siten, ettenkö olisi heti kuulolla.
Näkökulmia on monia, enkä ollut ajatellut asiaa esimerkiksi tuosta sikiönäkökulmasta. Yksi tärkeä syy, miksi en halua vauvaa väliimme on se, että olemme molemmat hyvin sikeäunisia ja pelkään, että kierähdämme tytön päälle.
Asioista voi siis keskustella, mutta en kaipaisi todellakaan tässä hormonimyllerryksessä, 10 päivää synnytyksen jälkeen kommentteja siitä, kuinka julma äiti olen. Haluan parasta lapselleni, enkä vielä tässä vaiheessa tiedä kaikkea oleellista siitä, miten lasta kuuluisi kasvattaa. Kun katson nukkuvaa pienokaistani silmät kyynelissä, ja hoidan häntä parhaalla mahdollisella tavalla, julmaksi haukkuminen todella satuttaa!
Ehkä on todellakin fiksua häipyä herkimmäksi ajaksi näiltä palstoilta...
Kiitos asiallisesta kommentista :) Tällä palstalla toki joutuu pistämään osan jutuista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Jos ainoa syy siihen ettette halua ottaa lasta viereen, on tuo kierähtämispelko niin sama pelko oli meilläkin eli tiedän tunteen. Jouduin jo sairaalassa nukkuman vauva vieressä koska hän heräsi heti omaan "koppaan" joutuessaan. Omien uniemme takia, etenkin minun unien (minä imetän, isä ei) mutta ennenkaikkea vauvan unien vuoksi hän päätyi nukkumaan viereemme. En jaksanut sitä rumbaa että 10 kertaa yössä laittaa vauvan sänkyyn ja takaisin.. varmasti on sillä tahdilla raskasta.
Tuosta sikeäunisuudesta sen verran, että jopa minun mies joka ei meinaa aamuisin herätä millään vaikka kello soi korvan juuressa, herää usein öisin kun vauva vähän öhisee vieressä :) Itse nukun jotenkin kummallisesti jähmettyneenä ja etenkin kun vauva on vähän kasvanut sen jo huomaa, ettei sen päälle voi mitenkään kierähtää :)
Väsymys on melkein olematonta, kun yösyöttöjä varten ei tartte nousta ylös, imettäessä voi nukahtaa ja vauvakin saa nukuttua paremmin kun saa ruokaa heti kun pienin nälkä ähinä alkaa kun sen kuulee korvan juuresta samantien.
Tuosta olalla nukkumisesta, meidän vauvalla oli viikkokausia jakso jolloin aina heräsi makuulleen nukahdettuaan kun alkoi vääntää mahassa, röyhtyä puklua tai pierua. Sitä esiintyy yhä ja näin ollen monet torkut ottaakin olalla tai sylissä. Öisin onneksi pääasiassa ei mahavaivat vaivaa mutta onpa niitäkin valvottu.
"ja etenkin kun vauva on vähän kasvanut sen jo huomaa,ettei sen päälle voi mitenkään kierähtää :)" Miksi sitten aina sillon tällöin nousee otsikoita lehtiin "isä/äiti tukehdutti vauvansa nukahtamalla tämän päälle" ? Aika raukkamaista on täällä mollata äitiä joka 10 pv sitten synnyttänyt,varmaan hän parhaansa tekee ja vauvansa hyvin hoitaa. Minä en lapsiani kanniskellut ympäri asuntoa vaan nukutin heidät alusta asti omaan sänkyyn. En nostanut syliin ennekuin itku yltyi hysteeriseksi,en tosin kertaakaan jättänyt itkevää vauvaa yksin vaan istuin hänen vieressään,silittelin,taputin pyllyä,tai pidin kättä selän päällä... enkä tunne itseäni pätkääkään julmaksi äidiksi vaikka en ole kanniskellut häntä 24/7 sylissä...
Siellä sun omassa pienessä mielessä näköjään on tuollaisia uutisotsikoita, älä jaksa :D
Se itkukin on vauvan viimeinen keino ilmaista itseään, joten voi taas miettiä miten vaikutaa siihen tunne-elämään kun vauva nostetaan sängystä vasta itkun ollessa hysteeristä, voi jestas..
ensinnäkin niin tosiaan tapahtuu, että vanhempi vahingossa tukehduttaa lapsensa. Se ei ole edes erikoinen tapa kuolla.
Toiseksi, itku ei ole viimeinen keino ilmaista itseään, vaan muutaman ensimmäisen kuukauden se on ainoa keino ilmaista itseään. Siitäkin eteenpäin kun lapsi oppii nauramaan, se ei välttämättä siltikään naura ilosta joka kerta, ei vain löydä toista keinoa ilmaista itseään.
Minullekin neuvolatätikin sanoi, että voi antaa lapsen itkeä sängyssä, kunhan ei tietenkään hysteerisesti. Olet varmaan itsekin itkenyt sängyssä ilman että joku on heti tullut nostamaan ylös, ja taidat pitää kuitenkin itseäsi siitä huolimatta tervejärkisenä. Minä en siitä mene kuitenkaan takuuseen, mutta se onkin minun mielipiteeni vain.
Ja esitäpä ne lukemat vaikka viimeiseltä 10 vuodelta, miten monta lasta on kuollut tukehduttuaan sänkyyn vanhempiensa kierähdettyä päälle, ilman että kyseessä on vaikkapa joku alkkis äippä tai isi.
sulle esittää yhtään mitään, etköhän sä esitä ihan tarpeeks, rouva täydellinen. Tai siis, ethän sä taida naimisissakaan olla. Mä satun lukee lehtiä ja olen kyllä katsonut tilastojakin, että tiedän, että noin tapahtuu. Siis ihan selville vanhemmille. Se on inhimillinen vahinko jos niin käy.
Kun tosiasioita ei ole taustalla jostain sun keksimistä lehtijutuistasi.
Siis jos et iki maailmasa ole nähnyt tuollaista lehtiotsikkoa niin olet joko sivistymätön moukka tai tynnyrissä kasvanut dorka. Otappa selvää asiasta ennekun tulet väittäään että otsikot ovat vain minu pienessä mielessä...
Enkä ole jättänyt lasta ykisn vaan istun hänen vieressään, no en jaksa toistaa...
nukuttaminen ja "huutamaan jättäminen" on ihan eri asioita. Pakkohan se lapsi on joskus opettaa nukahtamaan omaan sankyyn, kiva jonkun 2-vuotiaan kanssa alkaa taistelemaan. Meillä pikkumies kiehnää ja ähisee unissaan niin paljon ettei minun nukkumisesta tule mitään jos on vieressä. Pojan oma sänky on kiinni meidän sängyssä, joten ihan kamalan kauas ei olla herraa "hylätty".
Alkuperäiselle: Kannattaa vaan jatkaa sitä omaan sänkyyn nukuttamista, siinä kestää jonkin aikaa ennenkuin vauva alkaa nukahtamaan "itse", mutta on sen arvoista! Laita sänkyyn heti kun alkaa haukottelemaan, yliväsynyttä on vaikeampi saada nukkumaan. Meillä on toiminut musiikkia soittavat lelut hyvin. Tsemppiä!
on juttusi. SIKSI sinun pitäisi, että uhoat tietäväsi, että ei ole edes erikoista, että lapsen tukehtumista äidin alle tapahtuu! Jos esität tuollaisia väitteitä niin kyllä kiinnostaisi minuakin tietää niiden lähde.
Sen sijaan sorruit alhaisiin keinoihin ja aloit ivata ja nimitellä toista.
Odotan siis minäkin tilastoja..
Onko sinusta sitten ihan käsittämätöntä että tukehtumisen riski on olemassa? Ei se päälle kierähtäminen ole ainoa riski, lapsi voi joutua peiton alle ja tukehtua siihen tai tyynyyn ja lapsi voi myös pudota sängystä.. Omassa sängyssä nukkuminen ja heitteillejättö on kaksi täysin eri asiaa
En tiedä miten olet tilastoja katsonut tai tulkinnut, mutta tässä muutamia googlettamalla löytyneitä oikeita tilastoja;
(Hakusanana "perhepeti" ja lähteitä ei ole mitenkään valikoitu vaan KAIKISSA sanoma olitämä sama)
"Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua."
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
"Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan. Nukkumisalusta ei saisi olla liian pehmeä. Tarvittaessa voi vauvan laittaa vähän kovemmalle alustalle, esimerkiksi hoitoalustalle, jolloin hän myös on vähän korkeammalla kuin muu perhe. Vesisängyssä ei yhdessä nukkumista suositella. On hyvä myös miettiä vauvan vaatetusta, sillä yhdessä nukkuessa, varsinkin saman peiton alla, vauva ei tarvitse yhtä paljon vaatetta kuin yksin. Isomman ja liikkuvan vauvan lattialle putoaminen on aina mahdollista. Sänkyyn voi kehitellä laidat tai muuten peitto- ja tyynykasoin rakentaa barrikadeja tai lattialle sängyn viereen voi laittaa patjan. Jos sänky on liian kapea koko perheelle, voi vauvan oman sängyn asettaa "sivuvaunuksi" laskemalla siitä laidan tai poistamalla sen kokonaan. Myös tavallinen lisävuode sängyn vieressä lisää tilaa, siinä voi nukkua vaikkapa isä. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
Toinen ajatus on, että sitten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin. Minä haluaisin nähdä sen Ilta-Sanomien otsikon, joka kuuluttaa: "Ville 19v. nukkuu edelleen äidin ja isän vieressä!" Todennäköisesti ennen pitkää tulee aika, jolloin lapsi suorastaan vaatii päästä omaan sänkyyn, varsinkin jos se kaupataan hänelle merkkinä kasvusta ja itsenäisyydestä. Ei ole mitään todisteita siitä, että vieressä nukkunut ja pehmein arvoin kasvatettu lapsi olisi enemmän riippuvainen vanhemmistaan kuin alusta saakka omassa sängyssä tai omassa huoneessa nukkunut. Päinvastoin nämä lapset, jotka ovat koko elämänsä saaneet kokea, että vanhemmat ovat heitä varten, öin ja päivin, todennäköisesti kasvavat luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskaltavat itsenäistyä turvallisesti tietäen, että tarvittaessa heillä on aina mahdollisuus palata vanhempien siipien suojiin."
http://www.imetystukilista.net/faq/uni.php
"Asiaa on tutkittukin. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että vieressä nukkuminen sinällään olisi vauvalle minkäänlainen riski. Jotkut tutkimukset näyttävät viittaavan, että kätkytkuoleman riski on vieressä nukkuvalla lapsella pienempi kuin omassa huoneessa nukkuvalla. Vuonna 2002 valmistui laaja amerikkalainen tutkimus, jossa todettiin myös, että perhepedissä nukkuminen (vuosienkaan sellainen) ei mitenkään kierouta lapsen myöhempää psyykettä tai seksuaalisuutta - kuulostaa suorastaan klisheisen amerikkalaiselta epäilläkään tuollaista!"
http://www.lapsiperhe.net/kantoliinat/perhepeti.html#turvallisuus
"Perhepedin turvallisuus askarruttaa joitakin. Tietyin edellytyksin vauvan nukuttaminen vanhemman vuoteessa on kuitenkin luotettavasti todistettu yhtä turvalliseksi kuin vauvan oma vuode vanhempien huoneessa. Paljon riskialttiimpaa on, jos vauva nukkuu eri huoneessa. Vauvan kanssa nukkuva aikuinen ei saa olla voimakkaan lääkityksen, alkoholin tai huumeiden alainen, eikä esimerkiksi korkean kuumeen takia tokkurassa. Patja ei saa olla liian pehmeä eikä peitto raskas, eikä vuoteessa saa olla patjojen tai patjan ja seinän väliä, johon vauva joi kierähtää ja upota. Terve, selvä aikuinen ei nukkuessaan voi kierähtää vahingossa vauvan päälle ja tukehduttaa tätä."
http://www.imetys.fi/itu/suuritarpeinen.html
Edelleen uskoisin KUITENKIN ennemmin asiantuntijoiden perusteltuja kommentteja asiasta kuin.. No niin.
Putoamisesta mainittiin esim. tuolla hernekepin (http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml) linkissä näin: "Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. "Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja", toteaa lastenpsykiatri Mäkelä."
No sinne seinän ja sängyn väliinhän se vauva sitten ei voi litistyä, vai? En todellakaan tuomitse perhepetiä, mutta ei kukaan voi silti väittää etteikö tukehtumisristiä olisi olemassa
Jos imetät pitkällään vaavia yöllä, älä nuku, sillä vaavi voi tukehtua rintaan!
MISSÄ ei olisi riskiä? Noiden tutkimusten mukaan esim. kätkyt-kuoleman riski on suurempi erillään nukuttaessa. Otat siis sen riskin jos vauvasi nukkuu eri paikassa.
En kylläihan tajua miten sängyn ja seinän väliin pääsee litistymään.. Koitan käyttää mielikuvitustani täydellä teholla, mutta ei tule mitään JÄRKEVÄÄ tapaa mieleen.
Ja nyt ei "todellakaan" olla tuomitsemassa perhepetiä.. Heh, olet(te) huvittavia.
P.s. Ensi kerran kun köytät lapsesi turvistuimeen, niin muista, että otat riskin kun lähdet ajelemaan vauvan kanssa liikenteeseen. Ja riski on muuten suurempi kuin se, että vauva likistyy seinän ja sängyn väliin.. ;)
noniin, tulihan se sieltä, kaikessa on riski, täällä väitetään että tukehtumisen riski perhepedissä on olemassa vain jonkun omassa mielikuvituksessa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä, kuten jo sanoit, kaikessa on riski. Se, että alkuperäinen ei halua vauvansa nukkuvan vieressä koska pelkää tukehtumista ei todellakaan tee hänestä huonoa äitiä, päinvastoin, hän ajattelee lapsensa turvallisuutta ja on siksi oikein hyvä äiti.
Näyttäisitkö minullekin sen viestin, jossa kirjoitetaan "tukehtumisen riski perhepedissä on olemassa vain jonkun omassa mielikuvituksessa".
Ja yritä nyt neiti hyvä ymmärtää, että KOKO ELÄMÄ ON RISKI. Ja jos verrataan riskiä nukkua perhepedissä tai omassa sängyssä, niin noiden tutkimusten mukaan riski on suurempi omassa sängyssä! (Silti en väittäisi, että parempi äiti on se, joka nukuttaa vierellään..)
Ja pitääkö se v**un "huono äiti" -syndrooma aina vetää kehiin? Kukakohan tässäkin on huonoista äideistä puhunut, sille en voi mitään jos joku itsensä sellaiseksi kokee!
Ja koita nyt ajatella toisinkin päin; hyvä äiti on myös se, joka nukuttaa lastaan perhepedissä, koska lapsen kuoleman riski näin on tutkimusten mukaan pienempi!
Joka tapauksessa nämä riskit ovat niin minimaalisia, että eiköhän se vauva pysy hengissä melko todennäköisesti nukkui missä nukkui..
Alunperin juttu vain lähti siitä, että joku alkaa täällä hyökkiä "erään" päälle väittäen, että ei ole erikoinenkaan tapaus, että lapsi tukehtuu vahingossa äidin alle ja näin kertovat tutkimukset, joita hän on "katsonut".
Tutkimusten mukaan kun juuri on hyvin harvinaista, että lapsi tukehtuu äitinsä alle ja jos näin käy on lähes aina ollut kyse esim. äidin päihdetilasta, vesisängyssä nukkumisesta tms.
"Siellä sun omassa pienessä mielessä näköjään on tuollaisia uutisotsikoita, älä jaksa :D" Kirjoitti Jihuuu
"täällä väitetään että tukehtumisen riski perhepedissä on olemassa vain jonkun omassa mielikuvituksessa"
EI OLE YHTÄ KUIN =>
"Siellä sun omassa pienessä mielessä näköjään on tuollaisia uutisotsikoita, älä jaksa :D"
Jälkimmäisessä kun puhutaan lehtien OTSIKOISTA ei tukehtumisriskistä.
Ja alunalkaenhan tästä ei edes ollut kyse vaan siitä, että "joku" väitti että tukehtumiset olisivat hyvinkin yleisiä.
Eikö? ;)
no ei, siellä sanottiin että silloin tällöin on niitä uutisotsikoita.
Eli tän koko keskustelun kulku on ollut suunnilleen seuraava: alkuperäinen yrittää nukuttaa ihan tuoretta vauvaansa omaan sänkyyn ja sanoo että vauva itkee. Sitten heti hyökkää nämä perhepeti-supervanhemmat sanomaan että alkuperäinen on julma äiti ja aiheuttaa lapselleen traumoja "itkettämällä", vaikkei koskaan itkettämisestä ole ollutkaan kyse. Alkuperäinen sanoo ettei halua nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä koska hän ja miehensä ovat sikeäunisia, ja hän pelkää kierähtävansä unissaan lapsen päälle, johon perhepeti-supervanhemmat vastaavat että ei sellaista tapahdu ja että kyllä lapsen paikka on äidin vieressä. Ap sanoo että joskus on lehdissä juttua että on kierähdetty, johon täällä tosi asiallisesti vastattiin että omassamielikuvituksessas on.
Toivottavasti AP on saanut vauvansa nukkumaan, ne oppii sitten nukahtamaan itse itkemättä kun tietävät että äiti tulee jos tulee hätä. Eikä se ole julmaa äitiyttä eikä lapsen laiminlyöntiä
Realistinen (ei ennakkoluulojen tai vihan värittämä) käsitys keskustelun kulusta:
Alkuperäinen kertoo pinnan kiristyvän kun vauva ei suostu jäämään yksin sänkyynsä. Hän kysyy mikä eteen ja onko tämä normaalia. Hän miettii mahtaako vauva myöhemmin oppia paremmin nukahtamaan yksikseen.
Yksi vastaaja käyttää sanaa julma, ei tosin äidistä vaan tämän tavasta toimia/ajatella. Tämän vuoksi hänen lisäkseen monet muutkin kirjoittajat leimataan perhepeti-supermammoiksi taholtasi.
"Joku" kertoo "katselleensa" tutkimuksia, joiden mukaan lapsella on suurikin vaara tukehtua perhepedissä. Kertoo ettei tämä ole ollenkaan erikoinen tapa kuolla, lehdissäkin on kuulemma silloin tällöin kirjoituksia perhepedissä tukehtuneista vauvoista ja ihan selvinpäin ovat nämä äidit hänen "tietojensa" mukaan olleet.
Tämän jälkeen jellona. laittoi hyviä linkkejä perhepetiä koskevista tutkimuksista, jotka KAIKKI kumosivat edelliset väittämät.
Tosi asiallisia kommentteja eivät mielestäni olleet ainakaan "etköhän sä esitä ihan tarpeeks, rouva täydellinen. Tai siis, ethän sä taida naimisissakaan olla."
Mielestäni perhepedistä (ja usko tai älä, meillä ei edes nukuta perhepedissä!) kirjoitettiin suurimman osan "suusta" puolueettomasti faktoihin nojaten. Kävikö sitten niin, että joku tunsi piston sydämessään ja sortui siksi nimittelemään perhepedissä nukkuvia supermammoiksi. Kaikkihan me tiedämme mistä toisten nimittely johtuu, eikö?
...tytöt pistimme heti sairaalasta tultuamme omaan pinnasänkyyn nukkumaan ensimmäisestä yöstä lähtien. Esikoinen nyt reilu 3v ja kuopus n. 4,5kk. Hyvin tottuivat molemmat ilmat itkua tms. Olisi ollut kiva nukkua ns perhepedissäkin, mutta mies sekä minä olemme molemmat ns levottomia nukkujia eli pyörimistä riittää. Itse olen muutenkin niin "herkkä" uninen joten herään pienempäänkin rasahdunkseenkin :). Näin meillä mutta tietysti jokainen vauva on oma ihana persoonansa :). Tsemppiä ja onnea pienokaisen johdosta!!!
poju nukkuin vieressä pienestä pitäen ja siirtyi vasta 6 kuukautisena omaan sänkyyn. Minusta ei pari viikkoisen tarvitsekaan vielä osata nukahtaa omaan sänkyyn. ´Kyllä sitä ehtii itsenäistyä vähän myöhemminkin.. Ei ole tarpeen aloitaa unikoulua heti laitokselta kotiuduttua. Nisäkkäänä ihminen luontaisesti hakee turvaa emästään kun on vielä avuton poikanen.
kokeillut kapaloa? jospa vauva tuntisi olonsa "turvallisemmaksi" siinä, ainakin meillä auttoi levottomiin nukkumisiin.
tai sitten kantoliinaa jotkut suosittelee, siis jos joutuu kantamaan vauvaa paljon sylissä.
tai olisiko pikkuisella masuvaivoja?
Hei! Pohdiskelin juuri noita masuvauvoja. Tyttö nukkuu nimittäin 4 tunnin pätkiä, ja kun vaippa on vaihdettu hänen herätessään, nälkä on jo melkoinen. Hän hotkii ruuan vauhdilla ja syö kuitenkin todella paljon / pitkään. Täytynee seurailla. Välillä on tosi avuton olo juuri nukuttamisen suhteen. Muuten tyttö on kyllä tosi kiltti, eikä kitise tai itke.
tytteli hotki maitoa ja ilmavaivoja siitä sitten tuli...röyhtäytin joka välissä ja sitten hommasin sellaisen nuk merkkisen koliikkipullon/tutin joka hieman helpotti masuvaivoihin. Ja silloin kun imetin niin pumppasin vähän maitoa pois ensin, ettei tullut niin suihkuamalla. Ja otin myös rela drops tipat käyttöön, nekin auttoivat.
jokainen vanhempi tekee oman päätöksensä haluaako antaa lapsensa nukkua vieressään vai laittaako omaan sänkyyn. Meillä tyttö on alusta asti nukkunut yksin, aluksi oli vaikeaa juuri tuo omaan sänkyyn siirtyminen nukkuessa ja heräsi heti kun pää osui sänkyyn. Tyttö nukahti vain tissille... Meillä toimi se että viimeinen maito illalla annettiin pullosta(pumpattua)vauvan ollessa omassa sängyssä, kun pullo oli syöty loppuun laitettiin tutti perään ja siihen nukahti. Nyt nukahtaa jo ilman pulloa/tuttia.
Meillä poika on nukkunut alusta asti omassa pinnasängyssään,eikä yhtään yötä meidän vieressä. Ihan pikkuisena, käärin pojan kapaloon nukkumaan, jotta tuntisi olonsa turvallisemmaksi..meidän pojalla on onneksi ollu alusta asti niin hyvät unenlahjat, että olen saanu kyllä levätä. Alussa ukkeli heräili kolmen tunnin välein syömään, pitensi sitten pikkuhiljaa unia ja 2,5kk:n iässä nukkui jo 2-7tuntia ja tällä hetkellä 4,5kkpoika nukkuu yhteen putkeen 12h..
Niin se tässä mulla nyt oli pointtina, että vaikka meidän vauva on alusta asti nukkunut omassa sängyssään, niin ihan reipas ja nauravainen poika meillä on! Poitsu on nukkunut 3kk asti omassa huoneessaan ja tosi hyvin onkin nukkunut. Niihin aikoihin poitsu heräsi enää vain kerran yössä,niin ei ollut minusta iso vaiva käydä "tissuttamassa" poitsu ja laittaa takaisin omaan sänkyyn paapaamaan..
Eli minun mielestä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos lapsi ei nukukaan vanhempien välissä. Mutta ymmärrän kyllä, jos lapsi nukkuu yöt huonosti,niin onhan se aika luonnollista että viereen ottaa tuhisemaan.Tuntuuhan se hullulta pomppia tunnin välein pinnasängyn luo..
Mutta tee niinkuin parhaaksi näet..kokeile sitä kapalointia, jos se rauhottuis siihen nukkumaan. Meillä ainakin toimi, kun tosiaan se oma pinnasänky oli liian avara masuasumisen jälkeen.
Kyllähän se ajan kanssakin sitten tasoittuu..
Ja onnea vauvan johdosta ja paljon voimia!Ole reipas!
mamma lapista
Hei!
Onnea uudesta vauvasta ja voimia sen hoitamiseen!
Lukaisepa netistä tämä "vauvan kello" -juttu, niin ymmärrät vähän paremmin vauvan käyttäytymistä, minua se ainakin helpotti huomattavasti, vaikka ei sinänsä mitään helpotusta tuonutkaan (http://www.imetystukilista.net/faq/kello.php)
Vauvoilla on usein illalla sellainen "ylivireystila", minkä takia niiden on vaikea nukahtaa illalla, olipa paikka sitten mikä hyvänsä. Meillä alussa vauva nukahti aina isänsä (tai äidin) rinnan päälle. Sitten vauvaa työnneltiin seuraavassa vaiheessa vaunuissa. Sitä kun ei enää jaksettu, niin sain vauvan rauhoittumaan "imetysmaratonin" avulla. Jossakin vaiheessa huomasin, että vauvan ei saa antaa illalla valvoa liian pitkiä rupeamia, vaan pitää ottaa aina välillä torkut, niin ei tule ylivireäksi, jolloin nukahtaminen yöunille vaikeaa. Nyt kun vauva on n. 4,5 kuukautta vanha, alkaa olla jo paljon helpompaa.
Muistan kyllä vielä miten rankalta alussa tuntui, sitä kun haluaisi itsekin illalla olla rauhassa ja levätä. Mutta nopeasti aika kuluu ja hankaluudet unohtuu, kun vauva on niin ihana!
Jokainen vauva on tietysti erilainen eli nämä on tietty vain meidän kokemuksia. Perhepeti on ollut meidän unien pelastus, sillä vauva heräilee edelleen parin tunnin välein. Ei hänellä aina nälkä ole, mutta eipä saa uudelleen unen päästä kiinni ilman tisua. Mutta ei vauvaa varmaan kannata viereen ottaa nukkumaan, jos sitten omat unet menee sen takia, että pelkää kellahtavansa vauvan päälle. Kyllä se siitä :)