Isänpäivän lähestyessä onnea myös kaikille naispuolisille isille. Teitä on, samoin kuin miespuolisia äitejä. Tunnen molempia useita ja te kaikki tuntemani olette oikein hyviä, huolehtivia ja rakastavia vanhepia. Isyys tai äitiys ei ole sukupuoliasia.
Naispuoliset isät
päivä lähestyy
302246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Me mutantit voimme puolestamme käydä Honkanummella sytyttämässä kynttilän. Lapsille, joita Jumala ei meille milloinkaan suonut.
ei ole jumala suonu sulle mukuloita? Enempi sinä itte siihen olet vaikuttanut. Olisit pitänyt heppisi hommannu hyvän aviovaimon ja perustanut perheen, nähny lapsien kasvavan, ollut ylpeä heistä mutta ei niin ei. Jätkiä vaan hommasit veteleen sinne kakkareikään ja kun sekään ei enää riittänyt (tais kurenauha löystyä ja alko löysät valuun housuun) leikkautit vehkeet pois ja haaveilit että saisit hetero miehiä köyriin itteäsi. Ei ole tainnu onnistua muuten. Ja meinaat ettei luoja suonu lapsia.
Saat varmaankin tulikivenkatkuisen vastauksen Sari_lta, koska menet haukkumaan asiasta joka ei ole itse valittavissa.
Suomessa syntyy joka vuosi parisenkymmentä intersukupuolista lasta jotka eivät ikinä tule saamaan omia lapsia. Ajattele mitä nämä miettivät lukiessaan tuollaisia törkeyksiä.
Tai kuka tahansa nainen, joka ei koskaan voi saada lapsia. Eivät he taputa käsiään riemusta tuollaisen järjenpläjäyksen luettuaan.
Minä olen aikanaan lapseni hankkinut, kun siihen vielä pystyin. Eduskunta katsoi parhaaksi etten saa enempää hankkia. Varmaan taitaisi olla kamala paikka niille edustajille jotka näin halusivat että minulla on kuitenkin lapset joita rakastan. Moni muu transsukupuolinen ei voi saada lapsia kansanedustajien ahdasmielisyyden takia.
Itse olen 46XY-nainen ja siksi osakseni tuli ihanan tyttären isyys.
Olen tässä illan mittaan kiinni Barbie-leikeissä, joita en saanut leikkiä sukupolvi sitten.
Lapsi on sellainen, joka ei vaadi paljon vaan aivan kaiken. Elämä muuttuu uuden elämän kasvattamoksi.
Olen surullinen ettet ole voinut kokea tätä. Toisaalta Afrikassa on paljon AIDS-orpoja, joiden vanhemmat ovat kuolleet Aidsiin. Jos tässä olisi Sinun elämäsi?
Olen kromosomimutantti, eli Klinefelter-mosaiikki. Olen ollut syntymästäni saakka hedelmätön, eli se ainoa laskeutunut palli eritti kyllä T-stoffia (ja myrkytti minut) muttei tuottanut spermaa.
Olen siis ollut syntymästäni saakka kyvytön saamaan lapsia.
Että sellaista. Kiitos kuitenkin loukkausyrityksestä, valitettavasti olen jo liian paksunahkainen.
Siis, täällä saa ihan vapaasti haukkua ja halventaa ihmisiä. Hieno homma.
ja saa joko olla provosoitumatta tai sitten antaa samalla mitalla takaisin.
Transsukupuolisen kannattaa pitää mielessään vanha kunnon Kanada-Bill Jonesin motto:
Don't get mad. Get even.
pahimpien herjausten takia ylläpidon raastupaan yllytyksesta kansanjoukkoa vastaan. Juurihan tuli oikeuden päätös miten siinä käy isollekin lehtitalolle. Eiköhän sitten ylläpito hanki tiukan moderoinnin tänne.
itteeni miespuoliseksi ÄIDIKSI. Hitto, kyllä isä on isä ja äiti on äiti meikäläisen mielestä vaikka jokainenhan sen ite päättää onko naispuolinen isä/miespuolinen äiti.
Sitä paitsi lapsia on maailmassa liikaa ilman vanhempia. Kannatan adoptiota enemmän kuin siittämistä ja synnyttämistä.
Lapsen äiti jonka sukupuoli on korjattu naisesta mieheksi on kyllä korjauksen jälkeen mies, mutta edelleen lapsensa äiti. Siis miespuolinen äiti. Näitä on. Eikä vietä isänpäivää, vaan äitienpäivää.
Olen tietenkin juridisesti edelleen lasteni isä. Mutta en missään nimessä tunne itseäni isäksi. Jo ennenkin nuo isätunteet olivat aika heikot, tunteet olivat enemmänkin äidillisiä vaikka en ollutkaan lapsiani synnyttänyt.
Nykyisin en halua viettää isänpäivää, en tunne sitä omakseni. Äitienpäivän viettämisenkin jätän väliin, koska en ole lapsieni juridinen äiti. Tätä on helpottanut se ettei perheessämme näitä päiviä ole koskaan vietetty kovinkaan voimakkaasti. Lapset ovat piirrelleet kortteja eikä sen suurempaa.
Sama juttu täällä. Olen lasteni vanhempi, en tunne itseäni isäksi, jonka liitän kuitenkin jotenkin miehiin. En ole ikinä ollut mikään miesmalli lapsilleni, enemmän hoitava, leikki- vä, ruokkiva ja huolehtiva vanhempi.
Ja nyt olisi lähinnä koomista nimittää ilmiselvää naista isäksi.
Eikä se mitenkään tuntunut vievän minulta naiseutta. Olin siellä jakkupuvussa siistissä meikissä ja ihmiset olivat niinkuin tavallisesti ollaan. En minä siellä miehenä ollut vaan tyttäreni isänä.
Yksi päiväkodin tytöistä sanoi minulle että olen nainen. Hän sanoi sen vähän odottaen asiaan vahvistusta. Totesin että kyllä, olen nainen ja isä. Meitä isiä, jotka olemme naisia on vähän. Joten olemme harvinaisia, mutta meitäkin on.
Tämä liittyy myös siihen avoimeen linjaani, etten piilottele taustojani. Suurin osa ihmisistä tuntee minut. Ja lopuille on ihan tervettä huomata ettei vanhemmuus ole sukupuolittunutta, ainakaan kaikilla.
Haluaisin ihan mielenkiinnosta tietää, miten viestitätte perheessä sukupuolisuutta omille lapsillenne? Lapsen sukupuoli-identiteetin kehitys alkaa iässä, jossa kodin esimerkillä on suurin vaikutus. Kuinka hyvin lapsi tällaisessa ympäristössä omaksuu perinteiset sukupuoliroolit?
"Lapsen sukupuoli-identiteetin kehitys alkaa iässä, jossa kodin esimerkillä on suurin vaikutus."
Lapsen sukupuoli-identiteetin kehitys alkaa raskauden alkuviikoilla. Mutta siihen mikä lapsen käsitys sukupuolista on muokkaantuu kyllä lapsuuden myötä.
Identieteetin kehitys alkaa iässä, jolloin lapsi kiinnostuu sukupuoliasiosta.
en ensinnäkin ajattele itseäni sisarusteni siskona, vaan veljenä (FtM). Saman uskoisin olevan sitten jos ikinä adoptoin lapsen niin olen silloin isä, enkä äiti.
Siskon asemasta en tiedä oikein mitään, mutta veli suojelee ja pitää huolen sisaristaan jotka tulevat tärkeysjärjestyksessä ensin, sitten vasta kaikki muu. Kovin hyvä veli en ole, enkä ole ollut, mutta kovasti yritän olla hyvä veli...
Oma isä oli etäinen, mutta uskon isän eroavan äidistä vain olemalla ei-nalkuttaja. Harvoin jos ikinä oon törmänny isä-ihmiseen jolla on levy päällä "muista tämä, ja syö vihannekset, laita lämpimästi päälle" jne. jatkuu koko ajan vielä silloinkin kun olet 50 ikäinen. Ei minkäänlaista rauhaa, omaa tilaa, kasvuvaraa, hengitystilaa, kaltaisena kohtelua. Isän rooli tulisi minun mielestäni olla se joka hyväksyy lapsensa aikuisina kun nämä ovat sitä (vaikka lapsi olisi lapsi hautaan saakka sitä ei tarvitse sanoa etenkään omistavassa-muodossa. Olen kokenut sen erittäin ahdistavaksi enkä halua että oma lapsi ikinä tuntisi samoin.)
Kunhan koetin tehdä omaa kantaani selväksi, miksi en pidä tuosta "miespuolinen äiti"-käsitteestä. Sitä en tule koskaan olemaan.
Kerro lisää.
Kehitys voi mennä vikaan missä kasvun vaiheessa tahansa (tunnetun tutkijan ajatus). Iideen kehitys on monimutkainen juttu, eikä aivan lyhyesti selitettävissä. Kannattaa tutustua vaikkapa kehityspsykologiaan ynm.gender identity malleihin ja tutkimustuloksiin, niin kyllä se sieltä aukeaa. Aikaa nyt voi vierähtää muutama vuosi,mutta sitähän riittää, aikaa siis.
Että sellaista :0
Tiedän muutamia, jotka "ei piiloittele taustaansa", koska eivät voi sitä piiloitella. Joko ulkonäön tai äänen takia, tai molempien.
Puutteesta tehdään sitten hyve, mukava juttu kaikille.
salata taustaansa. Ehkä totuus on helpompi kuin piilottelu. Kyllä minä menen läpi mielestäni. Mutta ajattelen ehkä asiat eri tavalla kuin toiset.
Tässä läpimenemätön :) ammattigolfari. Hän on ulkona kaapista ja aivan julkisesti. Kuten minäkin aion olla.
http://www.miannegolf.com/
mene koskaan läpi. Sun vartalo on miehinen ja pelkän parran posto ei auta yhtään mihinkään. Olet kyllä sellaisen lihotus sian näköinen. Siis karjun.
Eikö mutsis opettanu sua puhumaan naishenkilöille kohteliaasti? Kyllä Heli on oikein nätti nainen, ja jos kadulla tulisi vastaan niin en muuksi luulisi. Tiiät sen itekin tansku joten älä jauha paskaa.
Vai pitäisikö tässä sanoa että rakkaudesta se hevonenkin potkii, tansku?
jos kertosin ihmisille sen jälkeen kun oon 100% mies mun taustasta, se ei muuttas mitään. Joten miksi kertoa? Totuutta kunnioitan itekin, mutta ei se kaikille kuulu. Mielummin vaan olisin sitten sitä mitä oon ja antasin menneiden olla. Valehdella en aio jos joku kysyy, mutta en välttämättä vastaisikaan.
päiväkodin lapsille kyllä olin nainen. Mutta makunsa kullakin. Viimeksi eilen tuli herra 57 iskemään huoltoaseman pihalla. Vois olla kivempaa jos ihmiset eivät olisi niin epätoivoisia kumppanin hakemisessaan...
viis-seiska oli kyllä aito homo että et ole sopeutunut.....yäk sinä pervo
Isänpäivää myös muille "transisille". Lapseni ovat jo aikuisia, vaikka monella ikäiselläni on vasta murrosiän alussa olevia muksuja.
Helppoa ei aina ole ollut, mutta ollaan pärjätty suht' hyvin. Meillä on varsin tiivis "tiimi". Kiitos myös exälleni.
Suurin ongelma on tämä perinteisen ennakkoluuloinen ja rasistinen yhteiskuntamme. Välillä tuntuu, että elämme vielä keskiaikaa. Tekniikka on kehittynyt, mutta ihminen ei...
ennakkoluuloisuus ja varauksellisuus on vain hyvä asia. Se että ei hyväksy faktoja ei taas ole fiksua. Ihminen on kehittynyt mielestäni jossakin määrin hyväuskoisempaan suuntaan tiettyjen asioiden osalta, vaikka kriittisyyskin on lisääntynyt tiettyjen asioiden kohdalla (esim uskonto). Tässä keskustelussa on kyse täysin mielipiteistä. Tosin eihän se ole intersukupuolisten vika kun sellaiseksi syntyvät ja jotain pitää tehdä, but shit happens. Kaikkea ei ole koskaan hyväksytty eikä tulla hyväksymään. Ei pidä pakottaa muita hyväksymään vaan hyväksyä itsensä ja se etteivät kaikki hyväksy. Näin ollen on turha valittaa jokaisesta loukkaavasta tekstistä ja varsinkin haastaa siitä oikeuteen ym. Se synnyttää vain lisää vihaa.
Saarnaat ahdasmielisyyden puolesta, mutta ryhdyt heti puolustuskannalle, jos toiset eivät hyväksykään sinun näkökantaasi? Eikös sinun pitäisi vaan hyväksyä se, ettei sinua hyväksytä, koska sinusta kaikki ennakkoluulot ja rajoittuneisuus on Hyvä Asia.
johtivat keskitsleireihin. Mitä pahaa ennakkoluulottomuus ja suvaitsevaisuus ovat saaneet aikaan?