Me asumme erossa ja meillä on yhteishuoltajuus ollut pitkän ajan (n.15 vuotta) ja pojat ovat äidillään.Nyt pitkän hiljaisuuden jälkeen alkaa hän vaatimaan minun allekirjoittamaan itseni pois yhteishuoltajuudesta vaikka olen tavannut poikia säännöllisesti ja maksanut kaiken ajallaan.Mikä tässä on se idea vaiko silkkaa kusetusta? Kommentteja!
Mistähän nyt tuulee...
Hyvää isänpäivää
5521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No ei kyllä yhtään mitään tuu mieleen. Ihmettelen tuota ajatusta siksikin että lapsesi ovat ilmeisesti jo sen ikäisiäkin että voivat vaikuttaa itsekkin näihin päätöksiin. Pelkääkö jonkilaista 'vallan menetystä'. Pahin olis se että se olis löytäny jonkun uuden ja haluais nyt leikkiä sen kanssa 'oikeeta kotia' ja siksi haluaisi sinut syrjäyttää kokonaan pois pelistä. Mene tiedä, mitäpä lapsesi ovat asiasta mieltä? Useinhan käy niinkin että nämä äidin luona asuneet lapset haluavatkin isän luokse tuossa teini-iän myllerryksessä. Pidä nyt kuitenkin puolesi ja lastesi puolta ja kysy miksi nyt tälläinen päähänpiintymä?
En lähde sosiaalitanttojen keskustelukamareihin enkä allekirjoita vaikka viis virkamiestä pitäis kynää mulle kädessä.Ei hänellä ole mitään perusteita kaappaukseen.
ideaa, esittäjän mielestä.
Ensinmäisenä tulee mieleen, että lapsilla ja naisella, joka on synnyttänyt heidät, mennyt sukset ristiin ja pitääkseen edelleen ohjakset käsissä, haluaa sen yksinhuoltajuuden.
Eli, kannattaa kysellä esim. lasten haluista ja toiveista esim. opiskelun suhteen, jos vaikka "lähtöpanos" olisi siellä.
Tai sinulla pyyhkii "liian hyvin" ja jollain lailla haluaa heittää hiekkaa rattaisiin, löytyyhän näitä kateellisia.
Toisaalta, voisit antaa "miettimisen aihetta", ja ehdottelet poikien muuttoa sinun luokse, ovathan lapset sen ikäisiä, että viranomaiset kuuntelevat heitä, viimekädessä oikeudessa. Radikaali ratkaisu kyllä mutta jos, naisen joka on synnyttänyt lapset, luona menee todella huonosti, kannattaa miettiä lasten mielenterveyttä ja tulevaisuutta. Ihan kokemuksesta kirjoitan.
Kiitos ajatuksistasi,vahvistit käsityksiäni ja kyllä lasten tulevaisuus on ykkösasia.Päästään sekavat isä ja äiti selviävät aina jotenkin tilanteesta.
Äiti yritti pitää pojan, sosiaaliviranomasten hyvällä avustuksella luonaan, vaikka poika olisi ollut halukan muuttamaan välittömästi luokseni.
"Kiertotietä" käyttäen, eli pätevämmät tahot (koulupsykologi ja psykiatri) haastattelivat poikaa useamman kerran. Pidettiin "kokous" johon äiti loppujen lopuksi ei kehdannut edes tulla, toki sos."viranomaisten" oli pakko virkansa puolesta olla paikalla. Ah, sitä onnea, kun ripittivät ammattilaiset "virkamiehiä" jotka olivat omastaan mielestä tehneet oikein. Alta viikon poika muutti luokseni ja aloitti välittömästi uudessa koulussa, jossa keskiarvo on noussut päälle 8:n ja viime keväänä otti vielä koulunsa yhden stipendin.
JOS poika olisi jäänyt äitinsä luokse, sosiaalitenttojen suunnitelmien mukaan, meikäläisillä olisi taasen lehdistä luettavaa, kun alaikäinen tekisi pahojaan.
Eli taistele "leijonan lailla", älä usko lasten"suojeluun" erikoistuneiden sosiaalliviranomaisten kertomuksia ym. vaan hae apua mieluusti, joko koulun kautta tai suoraan yksityiseltä puolelta ja pidä pintasi, sekä älä raivostu, sillä joka ensinmäisenä menettää hermonsa on hävinnyt.