Sinun sanasi juoksevat
huulilta iholle raapivat
säännöttömät lauseet
niin kuin pilapiirtäjällä,
näkyvätkin persoonasta.
Seis.
En jaksa enää katsella tätä
typerää elokuvaa, joka on
pysäytetty siihen samaan
kohtaan taas.
Kohtaan taas.
Jokun muun tänään.
Vapaasti ole
kunhan menet pois.
_
Kommenttia kaipailen. Kaikki käy.
huulilta iholle raapivat
säännöttömät lauseet
niin kuin pilapiirtäjällä,
näkyvätkin persoonasta.
Seis.
En jaksa enää katsella tätä
typerää elokuvaa, joka on
pysäytetty siihen samaan
kohtaan taas.
Kohtaan taas.
Jokun muun tänään.
Vapaasti ole
kunhan menet pois.
_
Kommenttia kaipailen. Kaikki käy.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jotenkin sekaista sanan viskelyä. Jonkinmoinen ajatus loistaa takaa, mutta kuitenkin kompastun sekalaisiin säkeisiin ja kadotan tuon loisteen.
Tuntuu siltä että et ehkä tiennyt miten kirjoittaa taikka yritit liikaa. Taikka sitten minä olen sokea... hyvin mahdollista sekin.
*huokaus*... pidin tätä kuitenkin parempana kuin edellistäsi ja sitä edellistä. Joten lisää vain kehiin. Ehkä saat hyvänkin kommentin...(näin niin kuin porkkanaksi ;)..)
Muuten olisinkin pyörtynyt järkytyksestä, kun rakasta lastani näin suomitaan. Eeeei... Oikeasti arvostan suoruuttasi. Pitäähän jonkun minutkin aina välillä maanpinnalle jysäyttää. Eikä ilman moitteita voi koskaan oppia mitään (paitsi sen, että kerma maistuu hyvältä). Kaikki kommentit ovat hyviä. ;)
Minulla ei kirjoittamishetkellä ollut aavistustakaan, mitä kirjoitin. Jälkeenpäin luin tarkemmin ja heitin ilmoille varovaisen toiveen, että siinä sentään jotain järkeä olisi. Minulla on paha taipumus mainitsemaasi yliyrittämiseen ja toisaalta myös ylimieliseen huolettomuuteen runoja rustatessani. Heikkoina hetkinä saatan kirjoittaa sellaista, minkä luulen olevan hienoa (lue tekotaiteellista soopaa). Tämä runo sortuu kai paljolti molempiin. Edellinen runoni, etenkään nrolla II, ei taasen noudata tätä kaavaa, vaan on ihan rehellisestä inspiraatiosta syntynyt. Mutta siitä ei sen enempää. Nykyistä arvostelun alla olevaa runoani voin puolustaa ainoastaan sillä, että siinäkin on taustalla oikea tarina.
Väitän aina, ettei runoillani ole mitään tekemistä omien kokemuksieni kanssa, mutta tämä runo kyllä syntyi eräänlaisesta turhautumisen tunteesta, ihan omastani. Sellainen tilanne. Miten nyt kiteytyikään juuri noihin sanoihin. Inhoan jumittamista, mutta tällä hetkellä pyöriskelen ja kieriskelen yhden todella tyhmän jutun kanssa, josta minun on kerta kaikkiaan päästävä yli. Sitä odotellessani... kirjoitan. Ja tämä ei nyt mitenkään liity asialliseen keskusteluun runostani kaunokirjallisena tuotoksena. Mutta pitää niitä paineita jonnekin purkaa. Kootut selitykset, op. 6.
Todella kaivattu kommentti sinulta, hyödyllinen. Kiitokset. :)
ettet suotta masentunut ja maan rakoon painunut suomisemisestani. Tosin tuossa runossa on potenttiaalia johonkin suurempaan...mutta tiedän ainakin itsestä että sen minkä kirjoittaa nyt, niin sitä on vaikea enää miksikään saada väännettyä...paremmmaksikaan.
Hyvä että kommentit kelpaa, itsellä tässä sain hiukan masentavan kommentin hmm. ylemmältä tasolta :)) ...omistani, ei kelpaa. Toisaalta ehken olekaan niin vakavalla kuin jotkut muut, mutta sydämeen kirvelee sen verran kuitenkin... onhan ne rakkaita tuotoksia kaikessa ...hmm..kauheudessaan :))
olisi pitänyt aloittaa uudella rivillä alkusäkeistössä "sinun sanasi juoksevat huulilla ja jatkaa "iholle raapivat jne. toisaalta se sopi tuohon "en jaksa enää..... koska se sitoi yhteen jotenkin ensimmäisen säkeistöön toiseen, sellaisena kuin se oli ikääkuin vanha levy joka on juuttunut saman kohtaan (en osaa oikein selvittää mitä tarkoitan) mutta luulen sinun ymmärtävän muutenkin ja viimeinen lause, vapaasti olet, kunhan menet pois, tuntui kuin runosi henkilölle oli yhdentekevää hänen lähtönsä, ehkä ymmärsin väärin koko sanoman, mutta näin sen tulkitsin, hyvä ajatus vaikeatajuisessa (ainakin itselleni) runossasi, sisältörikas ja pidin vaikka jäin ymmälle. Saa nyt tästä kommentistani sitten selvää.
Todella kiva huomata, että runoni on oikeasti herättänyt jonkinmoisia ajatuksia. Kahden kohdalla vielä sen verran, että viitsivät niistä minulle kertoa.
Ymmärrän niin sanotusti pointtisi. En tiedä, mistä johtuu mieltymykseni lauserakenteilla leikittelyyn, mutta hauskaa se on. Olet silti oikeassa, että tuolla tyylillä syntyy hieman ryhditöntä meininkiä. Ilman kokonaisia virkkeitä merkitykset osittain karkailevat. Hmmm... Pitäisiköhän minun ottaa itseäni niskasta kiinni? Juuttunut levy kyllä kuulostaa äärimmäisen hyvältä ajatellen alkuperäistä ideaani tässä runossa. Kiitos ajatuksesta.
Viimeinen säkeistö. Jotkut inhoavat sitä, että kirjoittaja selittää omaa runoaan, mutta... Hän rakastaa (uskoo ja toivoo rakastavansa, ainakin pitää hyvin hyvin paljon) puhuttelemaansa henkilöä. Hänen tilanteensa on kuitenkin siksi hankala, ettei suhde voi enää edetä. Sanoessaan "vapaasti ole/ kunhan menet pois", puhuja toivottaa rakkaalleen onnea tulevaisuudessa. Runon puhuja toivoo kuitenkin, ettei hänen itsensä tarvitsi olla tekemisissä tuon tulevaisuuden kanssa. Hän siis toivoo, että tiet eroavat lopullisesti (ainakin tunnetasolla). Rakas saa elää ja olla aivan vapaasti, kunhan ei enää häiritse puhujan ajatuksia. Näin kärjistettynä. Sinun tulkintasi on tietenkin yhtä hyvä kuin minunkin. Kirjoittaja ei voi määrätä lukijan ajatuksia. Sepä siinä juuri hienoa onkin.
Mukavaa, että löysit sanojeni takaa ajatuksen. Niin toivoin. Kiitos paljon kommentistasi!:)
Kirjoittaja ei arvosta lukijan runoja, eikä persoonaa. Käytettynä voi heittää pois, eikä runon kirjoittajalle merkkaa mitään, vaikka tiet eroavat.
Näin käsitän runosi lukijana.
ajatus. Minä en olisi ikinä osannut nähdä runoani tuosta näkökulmasta. Kiitos. Sangen... hmmm, jäi mietityttämään. Aika lohduton, ehkä.
Kuulostaa ahdistavalta. Tee jotain itsekin, äläkä ihmettele.
Jaa. Kun leikkiin lähdin, saan sen myös katsoa loppuun asti. Silti mielelläni luikauttaisin tähän väliin, että sinun pitäisi antaa hyvä neuvosi ennemmin runon puhujalle kuin minulle. Tai kuka hyvänsä nyt sitten täällä olen, nimimerkki. Runon puhuja ei välttämättä odota toisen osapuolen tekevän mitään erityistä, kunhan vain toivoo, että voisi itse lopettaa märehtimisen. Ollut on mennyt. Näin ollen runon puhujan ei myöskään tarvitse kaiketi tehdä mitään muuta kuin siirtyä eteenpäin. Viisas on neuvosi silti. Ainakin erääseen tulkintaan. Kiitos vastauksestasi. Näitähän lukee mielellään.
Sinun juoksevat sanasi
huulilta iholle
raapivat
nämä säännöttömät lauseet
Niin kuin pilapiirtäjällä
näkyvätkin
jo persoonasta
Seis en jaksa enää
katsella typerää elokuvaa
joka on pysäytetty
samaan kohtaan
Siinä jonkun muun tahtoisin
taas olet sinä
Vapaasti ole siinä
kunhat vain menet pois
Niin kuin sanasi
jotka raapivat
siihen samaan jonka kohtaan,
juoksevat
taas huulilta iholle:
Vapaasti ole
ja tee mitä ikinä tahdot
kunhan vain
tiedän, ettet koskaan lopeta.
Näen saman, saman, sanat kuulen
enkä voi vastustaa vastaamista
kuten en ennenkään.
Koskaan lopeta.
(Ai. Pidin versiostasi. Poimit ajatukseni aikasta hyvin, veit vain vielä tyylikkääseen loppuun. Mikäpä siinä, kiitos.)
;-)
Tarkoitukseni ei siis ollut parannella runoasi, vaan kirjoittaa materiaalista oma versio. Ei nyt ihan hommage, mutta.
Ajattelin helppo nakki. Eipäs ollutkaan!
Tein monta versiota jotka kaikki tuntui omalla tavallaan hyvältä mutta jokin klikkasi. En saanut kokonaisuutta kohdalleen sitten millään vaikka yritin monenlaisia virityksiä. Jäin jumiin. Valitsin sitten lopuksi tämän vaihtoehdon, esityksenä alkuperäisen runon ajatussisällöstä niin kuin minä sen koin. Mutta ärsyttää että pari tuntia tuhrasin tekstiin enkä ole tyytyväinen tulokseen. Liian paperinmakuinen, on kyllä jonkinlainen idean esitys mutta irrallinen elämästä, ei tunnu iholla yhtään. Ehkä ensimmäiset viritykseni oli onnistuneempia kuin tämä mihin päädyin mutta ei ne ole tallella.
No, alkuperäinen tekstisi on kyllä ihan ok.
Voisin tietysti vielä yrittää...
* * *
Sinun juoksevat sanasi
huulilta iholle
raapivat
Säännöttömät lauseet
Seis en jaksa enää
katsella typerää elokuvaa
Tätä joka on pysäytetty
taas samaan kohtaan
Jonkun muun tahtoisin
Vapaasti ole
kunhat vain menet
Nämä säännöttömät sanasi
jotka juoksevat
huulilta iholle
ja raapivat taas siihen samaan
kohtaan
Vapaasti ole siinä
ja tee mitä ikinä tahdot
kunhan
* * *
Äsh. En viitsi enää jäädä kiinni tähän.
Aiheessa pysyäkseni - loppusanat -
Kuinka saa sormet pois pyllystä? Ei ainakaan istumalla niiden päällä. Ja nouseminen tekee kipeää. Onko sitten monta vaihtoehtoa? Ainakin yksi, jota on käytetty tähänkin asti: jatkaa kirjoittamista. Peittää sormensa sanoilla ettei huomaisi.
Bra.
Hyvä yötä veljeni Kissa.
Runot potkaisevat kirjoittajaansa heti, kun ovat sen verran kokonaisia, että niiden rimpuilu tuottaa tulosta. Ei niihin kannata takertua, kiitämättömiä ovat. Tämän olen huomannut. Ainakin luulen, että olen.
Ah, suurta viisauttamme. Hyvää toista yötä sinulle ehdollistajaiseni.